wanhan osman

päiväkirja

Suomalaista laatua

Lauantai 23.2.2019 klo 15.40

​

Maailmalla matkatessa on ilo ja onni olla suomalainen. Yli kolme vuosikymmentä kalastusoppaana, oppaana ja matkanjohtajana toimineena olen päässyt lukuisia kertoja todistamaan suomalaisen luonteen, sisun ja sopeutumisen erinomaisuudesta. Mitä vaikeammista olosuhteista on kyse, sitä paremmin suomalainen hiljainen ja jäyhä takametsien mies nousee arvoonsa. Etelä-Euroopan mammanpojat, pilalle hemmotellut britit ja monien muiden kansallisuuksien edustajat kompastuvat heti ensimmäiseen takaiskuun.

​

Ennen reissuun lähtöä jouduin reivaamaan vahvaa isänmaan ylpeyttäni monta piirua alemmalle tasolle. Pyysin kahdesta eri tuotteesta tarjouspyyntöjä useammalta kotimaiselta yritykseltä. Tulos oli musertava. Suunnittelin Papa Casalo -veneelle oman venelipun. Halusin tilata neljä lippua Samuelille ja Jerrylle tuliaisiksi. Lähetin tarjouspyynnöt kuudelle eri yritykselle. Vain yksi yritys vastasi. Sain nopeasti asianmukaisen tarjouksen sähköpostiini ja heti perään puhelinsoiton.

​

Sain tilaamani liput uskomattoman hyvin ja siististi tehtyinä sovittua aikataulua ripeämmin toimitettuna. Luovutin liput keskiviikkona Samuelille ja Jerrylle. Nyt heidän veneessään liehuu ylväästi sinivalkoisin värein oma lippu. Viiden patalaiskan, töitä ja toimeentuloa vieroksuvan yrityksen kannattaisi ottaa mallia Helsingin Lipputehdas Oy:n toiminnasta.  Lämpimät kiitokseni Jukka Holopaiselle. Tilaukseni oli pieni, mutta toimitetut liput liehuvat ylväästi Mauritiuksen vesillä kaiken maailman kalamiesten ihailevien katseiden valokeilassa. Seuraavalla kerralla minun ei tarvitse häiritä niitä viittä maan hiljaista, joiden liput taitavat liehua puolitangossa.

Kaipuun mainingeilla

Perjantai 22.2.2019 klo 21.40

​

Intian valtameren aallot rauhoittuivat iltapäivällä ukkosmyrskyn jälkeen. Riuttojen suojaamat rantavedet tyyntyivät lähes laineettomiksi. Paksut pilvet väistyivät taivaalta.  Auringon valo suodattui ohuen pilviharson läpi.

​

Vietin vaimoni Tuulan kanssa kiireettömän hetken La Gauletten edustalla sijaitsevan saaren hiekkarannalla. Samuel ja Jerry istuivat suojassa vanhan katoksen alla. Meren rauhallisuus ja Mauritiusta vartioivien vuorten majesteetilliset silhuetit lepäsivät taianomaisen kauniina pilviharson suodattamassa valossa.

​

Lämpimässä rantavedessä kahlatessa ajatukseni olivat kaukana tykkypuiden, korkeiden vaaramaisemien ja vapaina kuohuvien koskien Kuusamossa, lapsuuden maisemissa ja elämän muistoissa. Lapsuudenkotini Metsäpirtin pihapiiri hiljeni viime heinäkuussa äitini jouduttua terveyskeskukseen. Seitsemän vuosikymmentä elämän suuria iloja, lapsikatraan varttumista ja maailmalle lähtemistä, ahkeran työn ja uutteran elämän eri muotoja nähnyt lapsuudenkoti todisti syksyn ja talven aikana elon liekin hiljaista hiipumista.

​

Saarella viettämämme tunteikkaan tuokion jälkeen palasimme La Preneusin rannalle. Auringon punertavan kerän painuessa Intian valtameren rannattoman ulapan suojiin laskimme aamulla ikiuneen nukkuneen äitini muistolle kukkaseppeleen meren rauhallisille aalloille.

​

Vaimoni rakkaus ja lämpö vierelläni, ystävien piiri lähelläni katselin kyynelsilmin kukkaseppeleen kellumista hiljakseen kohti meren ulappaa. Intian valtameren lämmin vesi nosti voimakkaan tunnekuohun sydämeni syvyyksistä. Äidin lämpö ja rakkaus kantoivat läpi lapsuuden. Hänen ahkeruutensa oli kuin valtameren mainingit, alati liikkeessä aamuvarhaisesta myöhäiseen iltaan, rauhoittuen levolle vain aamuyön hiljaisiksi hetkiksi. Ilta-auringon lämmössä äidin elämänilo ja vahva tulevaisuudenusko asettuivat oikeisiin, suuriin mittasuhteisiin.

Kuvat: Maija-Liisa Louko ja Erkka Ervasti

Leiviskän kokoisia tonnikaloja

Keskiviikko 20.2.2019 klo 22.40

​

Päivän ohjelma oli kaksijakoinen. Seurueemme muut kalastajat suuntasivat aamulla marliinin pyyntiin Magic Hookerilla. Minä lähdin kalakauppaan Papa Casalo -veneellä Samuelin ja Jerryn kanssa.

​

Marliinin kalastajilla meinasi käydä hyvin. Ensimmäinen marliini iski aamulla yhdeksän aikaan. Toinen iski iltapäivän alussa. Kumpikin väsytys päättyi marliinin voittoon. Kalat olivat reilun kokoisia. Jälkimmäinen marliini olisi ollut ennätysluokan kala. Pitkäkin väsytys voi päättyä kalan karkaamiseen. Huonolla tuurilla sattuu kaksi hyvää kesken jäävää väsytystä samalle päivälle.

​

Kalatiskillä oli huomattavasti parempi kalaonni. Aamupäivän kalastimme elävällä syötillä pohjasta 70-100 metrin syvyydestä. Kaloja kertyi harvakseltaan. Kahta samanlaista kalaa emme saaneet. Yhden kalan nautimme grillattuna illalliseksi. En tiedä kalan lajia, mutta maistuvaa se oli.

​

Samuel ja Jerry ovat oppineet viime vuotisen tehokurssin jälkeen kalastamaan vaapuilla, pääasiassa Rapala Magnumeilla.  Viime kuukausien aikana heidän kalastuksensa on osoittautunut saalisvarmaksi. Iltapäivällä tavoitimme keltaevätonnikalojen parven. Le Mornen edustalla oli tänään parhaimmillaan yhdeksän venettä tonnikaloja jahtaamassa. Me saimme saalista enemmän kuin kaikki muut veneet yhteensä. Olimme ainoa vene, joka käytti vaappuja. Huomisen grillijuhlien kalatarpeet tuli hankittua juhlamestarin toiveiden mukaisesti.

​

Useamman päivän jatkunut pohjoistuuli ja kovat sateet ovat tuoneet mereen valtavasti kaikenlaista roskaa. Mauritiuksella ei saa kaupoista enää muovikasseja, mutta tyhjät pullot ovat valtava ympäristöuhka. Kotimaan vaalikuumeen vauhdittamien ympäristöaktivistien jorinoita lukiessa tulee helposti paha mieli. Yleisellä tasolla Suomen ympäristöasiat ovat hyvällä, jopa erinomaisella tasolla. Polttomoottoreiden totaalikiellosta höpöttävillä poliitikoilla kannattaisi paneutua todenteolla maailman pelastamiseen. Väestörikkaissa lämpimien ilmastovyöhykkeiden maissa pitäisi ensin saada nykyinen kehitys pysähtymään. Sen jälkeen koittaa aika, jolloin maailma on pelastettavissa päästöjä vähentämällä ja jätevuorien syntymistä ehkäisemällä.

Kansipoikana maailman merillä

Maanantai 18.02.2019 klo 22.55

​

Uusi kalastusviikko alkoi mukavissa merkeissä. Vietimme päivän merellä Magic Hooker -veneellä. Päivän aikana meillä oli neljä marliinitapahtumaa. Ensimmäinen marliini kiinnostui Tuliperse-ilanderista, mutta ei silti iskenyt siihen. Kala seurasi viehettä hetken ja siirtyi sen jälkeen pisimmässä siimassa olleen ilanderin taakse. Jännittävää kissa ja hiiri -leikkiä kesti yllättävän kauan. Marliini hävisi yhtä huomaamatta kuin ilmestyi kotvanen aikaisemmin.

​

Toinen marliini iski vauhdilla kiinni Reijon luottovieheeksi kohonneeseen puna-mustaan ilanderiin. Kala oli jo viides samalla vieheellä tämän reissun aikana saatu marliini. Tämän kertainen marliini oli todella villi vauhtiveikko, joka ei ujostellut käyttää nuoruuden voimaa ja vikkelyyttä. Silti se joutui nöyrtymään suuremman voiman ja kokemuksen edessä veneen vierelle arvioitavaksi.  Hyvän taistelun tarjonneena se pääsi jatkamaan päiväänsä Intian valtameren lämpimässä vedessä.

​

Päivän kolmas ja neljäs marliini piipahtivat nopeasti arvioimassa vieheitämme niihin kuitenkaan iskemättä.

​

Minulla oli monella tavalla hyvä päivä. Veneen kipparina oli tänään Jack. Magic Hookerin vakiokippari Stephane vastasi vieheistä ja vavoista. Hän kertoi auliisti pieniä, mutta tärkeitä asioita vieheistä, niiden rigittämisestä, laskemisesta ja ylös ottamisesta. Päivä oli antoisa ja opettavainen. 

​

Marliininpyynti muistuttaa hämmästyttävän paljon kojamonsoutua kotijoellani Tenolla. Välineet ja varusteet pitää olla aina viimeisen päälle kunnossa sitä suurta varten. Kalastuksessa noudatetaan tunnollisesti hyväksi koettuja tapoja ja rutiineja. Siimapituudet, vieheiden laskujärjestys, vapojen paikat, siimojen tarkistaminen ja tarvittaessa niiden vaihto ovat vain jäävuoren huippu muistettavista asioista. Omaa elämänsä kalaa pyydettäessä ei tehdä kompromisseja. Kaiken tulee olla kunnossa. Yli tuhannen paunan marliini tai yli 25 kiloinen kojamo ovat niin harvinaisia saaliita, että niiden eteen pitää tehdä hartiavoimin töitä eikä ihmisikä silti välttämättä riitä.

​

Yhdessä asiassa marliinin pyynti eroaa merkittävästi lohensoudusta. Magic Hookerin kokoisessa veneessä voi olla vaivatta 6-7 henkilöä. Päivän aikana on mukava seurustella ystävien kanssa. Marliinin iskiessä tunnelma veneessä sähköistyy hetkessä. Väsytyksen jännitys tarttuu jokaiseen veneessä olijaan.

​

Mauritiuksen pääkaupungissa Port Louisissa oli eilen todella rankka vesisade. Vesi tulvi kaupungin kaduilla valtavalla voimalla. Lukuisia autoja tuhoutui tulvavedessä. Kaduilla ja jalkakäytävillä vettä oli pahimmillaan noin metri. Vuosi sitten Port Louisin sateiden aiheuttamissa tulvissa kuoli useita ihmisiä. Säiden suhteen turvallisessa lintukodossa asuville suomalaisille kaukomaiden hirmumyrskyt tulevat usein yllätyksenä. Niihin pitää opetella varautumaan, jotta osaa selvitä katastrofin iskiessä.

Palkintogaala

Sunnuntai 17.2.2019 klo 13.20

​

Marliinikisan palkintogaala oli jälleen lämminhenkinen tilaisuus. Eri puolilla maailmaa asuvat kalastajat kokoontuivat tällä erää viimeistä kertaa yhteen tähtitaivaan alla Intian valtameren rannalla. Samat henkilöt saapuvat uskollisesti kuin Lapin erämaajärven telkkä pöntölleen jälleen vuoden kuluttua Black Riverin maisemiin, Le Mornen- ja Tamarinvuoren edustan vesialueen marliineja pyydystämään.

​

Parhaimmat ja onnekkaimmat kalastajat erottuivat muista neljän kilpailupäivän aikana. Kilpailussa saatiin yhteensä 32 marliinia, joista 28 vapautettiin. Suurin marliini painoi 507 paunaa.  Kilpailussa saatiin kaksi keltaevätonnikalaa, noin 170 ja 60 paunaiset.

​

Voittajajoukkue oli Etelä-Afrikasta. Ugly Fish -joukkue sai kilpailun aikana neljä marliinia, yhteispisteet 1600. Hopeaa voitti paikallinen My W4y -joukkue, joka onnistui pyydystämään kolme marliinia sekä suuremman tonnikalan. Pronssia voitti Kiinan joukkue Maui. Kiinalaiset saivat myös kolme marliinia.

​

Meidän joukkueemme, Silver Fishing Team, sijoittui kahdeksanneksi kahdella marliinilla. Hävisimme etelä-afrikkalaiselle Inyathi -joukkueelle 10 pistettä. Kilpailussa saa lisäpisteitä päivän ensimmäisestä, toisesta ja kolmannesta marliinista ja päivän sekä kilpailun suurimmasta marliinista.

​

Jokaiselle kilpailussa marliinin saaneelle kalastajalle annettiin diplomi. Meidän joukkueemme marliinidiplomit luovutettiin Reijo Loukolle ja allekirjoittaneelle.

​

Palkintogaalan kaltaisissa tilaisuuksissa eri kansallisuuksien väliset erot tulevat vahvasti esille. Kellon ja kalenterin tunteville suomalaisille on tuskaa odotella tuntikausia muiden maiden edustajien saapumista. Myös järjestelyiden suurpiirteisyys ja tarjoiluhenkilökunnan hitaus jaksavat ihmetyttää. Maassa maan tavalla se on elettävä tälläkin puolella maapalloa.

​

South Indian Ocean Billfish Competition järjestetään ensi vuonna 20. kerran. Juhlakilpailussa soisi olevan useamman joukkueen myös Suomesta. Kilpailu on voitettu kolmesti sinivalkoisin värein, vuosina 2011, 2013 ja 2015. Reijo Loukon ja Erkka Ervastin johdolla Suomen värejä ansiokkaasti edustanut Silver Fishing Team on osallistunut kilpailuun jo kaksitoista kertaa peräkkäin.

​

Kalastuskilpailu on marliinisesongin kulminaatiopiste. Kiivain sesonki rauhoittuu hieman heti kilpailun jälkeen. Monet kilpailujoukkueet suunnistivat jo tänään lentoasemalle matkatakseen kotimaihinsa. Me jatkamme kalastusta vielä kaikessa rauhassa.

​

Tänään vietämme lepopäivää. Taivas repesi aamulla reippaaseen sateeseen, joka jatkuu edelleen. Vettä on tullut ajoittain niin rajusti, että ulos ei tee mieli lähteä. Lohimiehen silmin olisi täydellinen Klemman keli. Onneksi televisiosta näkyy hiihdon maailmancupin kilpailut Italian Cognesta. Sieltäkin meillä suomalaisilla on hyviä muistoja. Edellisen kerran maailmancupin osakilpailut järjestettiin Cognessa 12 vuotta sitten. Silloin Virpi Kuitunen voitti kultaa naisten perinteisen kympillä. Aino-Kaisa Saarinen täydensi suomalaismenestystä kolmossijallaan. Sadepisaroiden valuminen puutarhan palmujen lehviltä ei himmennä yhtään valkoisten rinteiden ja luistavien suksien tenhoa. Tällä kertaa mitalitoiveet ovat Kerttu Niskasen harteilla.

Vieheet ylös, pisteitä laskemaan

Perjantai 15.2.2019 klo 21.10

​

South Indian Ocean Billfish Competition 2019 on kalastuspäivien osalta takana. Viimeinen kalastuspäivä oli kalarikas. Veneiden palatessa takaisin Le Morne Angling Clubin laiturille kalastuspäivän päätteeksi, lähes joka toisessa veneessä liehui punainen kolmiolippu vapautetun marliinin merkiksi. Useammassa veneessä liehui pari lippua.

​

Meidän joukkueemme kalaonni ei riittänyt podiumille asti. Tänään saimme marliinin tavanomaisesta poikkeavan tapahtumasarjan päätteeksi. Esittelin veneen miehistön jäsenille kännykälläni valokuvia Tenon lohenkalastuksesta ja Utsjoen talvesta. Niiden joukossa oli kansiollinen lohivaapuista ottamiani kuvia. Tuliperse -värin kohdalla kerroin, mitä suomenkielinen väri tarkoittaa englanniksi. Samalla kerroin, millä kelillä väri toimii.

​

Pari tuntia myöhemmin taivaankansi verhoutui ohuen pilviharson peittoon. Pengoin aikani kuluksi viehelaatikoita. Lukuisten ilandereiden joukossa silmiini sattui tyylipuhdas Tuliperse -väri. Nostin sen esille ja annoin Jackille. Hän koukutti ilanderin ja kysyi, mihin vapaan se vaihdetaan. Samalla kerroin hänelle, että vaihdan varttitunnin kuluttua golfhousujen tilalle vanhat kalastushousuni.

​

Vieheen vaihto ei tuonut odotettua iskua, joten vaihdoin ajan  patinoimat bermudat jalkaani. Yksitoista minuuttia myöhemmin Tuliperse-ilanderiin iski kala. Se vetäisi vähän siimaa ulos, mutta ei tarttunut. Veneen miehistö toimi tilanteessa erinomaisesti. Kippari Stephane nyki keskivavan siimaa. Marliini iski kauimmaisena uineeseen vieheeseen samantien.  Onnistuneen väsytyksen jälkeen kala vapautettiin. Joukkueellemme se antoi 400 pistettä.

​

Rantauduttuamme nautimme kalastuskerholla maistuvaa ruokaa ja virvokkeita odottaessamme omaa vuoroamme väsytys/vapautusvideon tarkistukseen ja viralliseen valokuvaukseen.  Taustalla soi elävä musiikki. Eri joukkueiden jäsenet vaihtoivat vilkkaasti kuulumisia päivän tapahtumista.  Kilpailujännityksen laukeaminen näkyi kalastajien kasvoilla. Tunnelma oli selvästi vapautuneempi kuin edellisinä päivinä. 

​

Me emme jääneet odottamaan päivän kokonaistuloksen selviämistä. Näemme sen huomenna, kun menemme palkintogaalaan Le Morne Angling Clubille. Luvassa on tyylikäs, kansainvälinen iltajuhla, hyvää ruokaa ja mielenkiintoisia tapaamisia.

Takamatkalta ponnistaen

Torstai 14.2.2019 klo 21.40

​

Kilpailun jälkimmäinen osio alkoi marliinien värittämissä tunnelmissa kauniin helteisessä kelissä. Moni venekunta pääsi väsyttämään marliineja päivän aikana. Kaikki väsytykset eivät päättyneet onnellisesti kalan vapauttamiseen, sillä myös katkotuksia tapahtui.

​

Me muutimme taktiikkaa merkittävästi. Unohdimme Le Mornen edustan vesialueen ja suunnistimme aamusta suoraan Flic-en-Flacin edustalle ja vielä siitäkin pohjoisemmaksi.  Paikan vaihto kannatti. Marliini iski klo 10.29. Joukkueemme kapteeni Reijo Louko väsytti marliinin varmaotteisesti veneen viereen. Stephanie ja Pierre vapauttivat kalan takaisin Intian valtameren syvänsinisiin maininkeihin.

​

Vapautettu marliini toi meille 400 pistettä. Se on hyvä alku, mutta takamatkaa kilpailun kärkeen on kertynyt turhan paljon. Etelä-Afrikan joukkue onnistui tänään erinomaisesti pyydystäen kolme marliinia. Niiden ansiosta joukkue siirtyi kilpailussa tukevaan johtoon. Meidän tilanteemme on huono, mutta ei missään tapauksessa toivoton.  Mitalisija on täysin tavoitettavissa. Kilpailun voitto edellyttäisi hyvää kalaonnea, mutta sitähän meillä on ollut monesti ennenkin matkassa mukana.

​

Huomiselle on luvassa vielä kauniimpaa säätä. Kilpailua ajatellen hyvä sää on mitä mainioin asia. Vesillä on aina mukavampi olla kauniissa, leppeässä kelissä kuin ankarassa myrskytuulessa.

​

Marliinikisa käy täydestä päivätyöstä. Herätys on aamuisin viideltä. Hovikuljettajamme Anil Luximon alias Seppo noutaa meidät kuudelta. Veneeseen siirrymme puoli seitsemän aikoihin. Startti on tasan seitsemältä. Kilpailuaika päättyy klo 16.30. Rantaan ehdimme klo 17 aikoihin. Takaisin majapaikassa olemme yleensä klo 18 paikkeilla.

South Indian Ocean Billfish Competition 2019

Keskiviikko 13.2.2019 klo 10.30

​

Vuoden 2019 South Indian Ocean Billfish Competition on jo puolivälissä. Kaksi ensimmäistä kilpailupäivää sujuivat Suomen joukkueen osalta täydellisen hiljaiselon merkeissä. Maanantain ainoa kalatapahtuma oli doradon väsytys, joka päättyi kipparin amatöörimäiseen koukkausyritykseen. Samanlaista hutilointia olen toki nähnyt lukuisia kertoja kotijokeni Tenon suvannoilla lohen koukkaamisen yhteydessä, mutta en vielä kertaakaan marliiniveneen ammattikipparin tekemänä. Tiistaina näimme vedessä runsaasti kaloja, mutta siimat pysyivät löysinä.

​

Kisoissa ensimmäistä kertaa mukana oleva Kiinan joukkue pesi ensimmäisenä kilpailupäivänä kaikki muut. Kiinalaiset saivat kaksi marliinia: Veneeseen ottamansa 445 paunaisen (ylempi marliinikuva) sekä pienemmän, vapautetun marliinin.  Joukkue siirtyi tukevaan johtoon reilulla 800 pisteellä. Ensimmäisen kilpailupäivän jälkeen toisena oli paikallinen joukkue, jossa kovan luokan kokemusta edustaa monille suomalaisillekin tuttu Sebastien Lagane. Hän on ensimmäistä kertaa kalastajana mukana kisassa. Aikaisemmin hän ollut aina veneen kipparina. Sebastienin venekunta oli ainoa, joka sai marliinin myös toisena kilpailupäivänä, joten joukkue johtaa nyt kilpailua reilusti.

​

Eilisen päivän aikana rantaan tuoduista marliineista yksi oli liian pieni. Sääntöjen mukaan veneeseen otettavan marliinin pitää olla vähintään 400 paunainen. Etelä-Afrikan joukkue toi rantaan 359 paunaisen marliinin (alempi marliinikuva), josta he eivät siis saaneet yhtään pistettä.

​

Kilpailuiden viralliset avajaiset olivat pyhäiltana. Avajaisjuhla oli huomattavasti vapaamuotoisempi kuin tuleva palkintogaala ensi lauantaina. Jokaisella joukkueella on yhtenäiset edustus- ja kilpailuasut. Veneiden miehistöillä ja kilpailuorganisaation jäsenillä on omat asunsa. Kilpailukeskus on juhlavasti koristeltu. Kilpailuun osallistuvien maiden liput liehuvat leppeässä Intian valtameren tuulessa laiturin molemmin puolin. Kaikesta näkee, että kalastuskilpailu on merkittävä ja suurella sydämellä organisoitu tapahtuma.

​

Tänään on vapaapäivä. Kilpailu jatkuu taas huomenna. Kahden ensimmäisen kilpailupäivän aikana suurin osa kaloista saatiin kilpailualueen keskeltä ja ulkoa eli kaukana rannasta. Meille perinteisesti hyvin marliineja antanut Le Mornen edusta ja lounaispuoli olivat hiljaisia.

Sykloni Gelena

Lauantai 9.2.2019 klo 13.40

​

Intian valtamerellä Mauritiuksen lähivesillä useiden päivien ajan voimia kerännyt sykloni Gelena ohittaa saarta sen pohjoispuolelta. Saaren lounaiskärjessä sykloni on tuntunut vasta viimeisten tuntien ajan kovina sadekuuroina ja ajoittaisina tuulenpuuskina.  Black Riverissa veneet siirrettiin turvasatamaan jo eilen keskipäivään mennessä. Kalastus on tämän hetkisen arvion mukaan mahdollista jo huomenna.

​

Yhdeksännentoista kerran järjestettävä South Indian Ocean Billfish Competition alkaa huomenna. Avajaiset pidetään Le Morne Angling Clubilla huomenna klo 18.30 alkaen. Veneet starttaavat vesille maanantaina klo 07.00. Kilpailupäiviä on yhteensä neljä: Maanantai ja tiistai sekä torstai ja perjantai. Palkintojenjako- ja päättäjäisgaala on lauantaina 16. päivä.

​

Harjoitusviikon perusteella on odotettavissa hyvä ja mielenkiintoinen kilpailu. Suomi on hyvin edustettuna kilpailussa Reijo Loukon ja Erkka Ervastin luotsaamalla Silver Fishing Team -joukkueella. Joukkueemme vene on tuttuun tapaan Magic Hooker kipparinaan Stephanie.

​

Harjoitusviikon parhaana päivänä punnitukseen tuotiin kolme marliinia. Veneitä on ollut vesillä hieman aikaisempia talvia vähemmän. Pienempien saaliskalojen kuten bonitojen ja doradojen lisäksi on saatu muutama tonnikala. Samuelin venekunta tavoitti keskiviikkona näillä vesillä hieman harvinaisemman kalaparven. Veneeseen asti nousi yksi noin 40 kilon purjekala. Parvessa oli Samuelin arvion mukaan noin 25 purjekalaa.

Marliinia taltuttamassa

Tiistai 5.2.2019 klo 19.50

​

Tänään oli todella kaunis ja lämmin päivä.  Lämpötila kohosi +33 asteeseen. Merellä oli kohtalaisen rauhallinen tuuli. Iltapäivällä taivas meni lähes kauttaaltaan pilveen. Merellä ei satanut, mutta saaren päällä nopeasti liikkuneet sadekuurot näkyivät tuttuun tapaan.

​

Veneessämme oli tänään uusi kansipoika.  Kymmenen vuotias Big hoiti jo tottuneesti vieheet veteen. Marliinin iskettyä vieheeseen keskipäivän aikaan Le Mornen edustalla nuori kalamiehen alku kelasi ripeästi löysiä siimoja ylös. Poika on ollut hyvässä opissa, sillä hänen vaarinsa on yksi tämän maan parhaista venemiehistä.

​

Marliini veti siimaa ulos vauhdilla.  Se hyppi iloisesti pinnassa ensimmäisen syöksyn aikana yhteensä 14 kertaa. Väsyttäminen nosti nopeasti hien pintaan. Reijo Louko vastasi rutinoituneesti nestetankkauksesta ja viileästä helpotuksesta suoraan paidan kauluksesta sisään niskan puolelta. Keimo avusti väsytystuolin kääntämisestä siiman suuntaan. Erkka toimi kuvaajana.

​

Lystiä riitti reilut kaksikymmentä minuuttia. Marliini vain irtosi. Muita kalatapahtumia meillä ei ollut päivän aikana. Samuelin venekunta sai tänään noin 40 kg purjekalan ja sitä puolta pienemmän tonnikalan. Hooker V:lla oli tänään yksi marliinin lyönti.

​

Jatkamme kalastusta uudella innolla huomenna. Vesille on lähdössä kolme venekuntaa suomalaisia kalastajia. Venekuntamme on ollut vesillä nyt kuutena päivänä. Saaliiksi on kertynyt kaksi marliinia, tämän päiväinen päästätys sekä kolme lyöntiä. Niiden lisäksi olemme päässeet syömään tuoretta doradoa. Tapahtumia on ollut siis mukavasti.

Pakkasesta helteisiin

Sunnuntai 3.2.2019 klo 19.35

​

Kotikulmilla on pidellyt reiluja talvikelejä jo useamman viikon ajan.  Lähdin pakkaskauden keskeltä huomattavasti lämpimämpiin maisemiin perjantaina. Eilen oli vielä pilvinen päivä, mutta tänään aurinko paistoi kuumasti poutapilvien lomasta. Lämpötila nousi yli +30 asteen. Meri oli aamupäivän ajan hyvin rauhallinen. Tuuli voimistui vasta iltapäivällä. Eilen merellä oli kohtalaisen monta venettä. Tänään oli huomattavasti hiljaisempi päivä.

​

Kova tuuli ja voimakkaat sateet ovat haitanneet kalastusta edellisen viikon aikana. Tulevan viikon alkuun ennusteet lupaavat kaunista säätä ja pientä tuulta. Viikon lopulla tuulet voimistuvat koviksi ja lähialueella liikkuva sykloni voi saapua saaren päälle.

​

Suomalaisia kalastajia on Black Riverin lähivesillä runsaasti. Le Morne Angling Clubin laiturilla näkyy aamuisin ja iltapäivisin tuttuja enemmän kuin Tenon suvannoilla nykyään.

​

Me harjoittelemme tulevan viikon ajan South Indian Ocean Billfish Competition -kalastuskilpailua varten. Kilpailu on 10.-16.2.2019. Päivitän harjoitusviikon ja varsinaisen kilpailun aikaisia kalakuulumisia päiväkirjaani. Magic Hooker -vene on käytössämme koko helmikuun ajan, joten tiedossa on antoisia kalastuspäiviä ja mielenkiintoisia tilanteita.

Kaamos päättyi, lohikesä lähestyy

Sunnuntai 20.1.2019 klo 21.15

​

Tänään on ollut reippaan raitis talvipäivä. Torpan nurkalla lämpömittarin elohopea vajosi alimmillaan -28 asteen lukemaan.  -30 asteen raja meni monin paikoin rikki päivän aikana. Poikkeuksellisen kirkas kuu on ilahduttanut taivaalla. Se näkyi suurena ja kauniina jo iltapäivän valoisaan aikaan.

​

Maisema on hyvin kaunis. Puut ovat vahvan kuuran verhoamina satumaisen upeita. Alaosastaan tiiviin lumipeitteen päälle on satanut huomaamatta kevyttä pakkashöttöä. Lunta on nyt noin 35-40 cm.

​

Kaamos päättyi pari päivää sitten. Päiväsaikaan on jo selvästi valoisampaa.  Talven kovimmat pakkaset ovat vasta tuloillaan, mutta valoisan ajan lisääntyminen helpottaa kaamoksen hämärästä kärsivien ihmisten eloa.

​

Aloitin tänään tulevan lohikesän ensimmäiset valmistelut. Jäädytin lohikellaria. Viime talvista jäätä oli vielä noin 15 sentin paksuinen kerros, joka oli sulanut hieman seinien vierestä. 20-30 asteen pakkanen on erinomainen keli lohikellarin jäädyttämiseen. Ennen vanhaan lohikellari oli lähes jokaisessa talossa. Nykyään se on jopa Tenolla jokivarren taloissa katoavaa kansanperinnettä. Laiskuus ja aikaansaamattomuus lienevät suurimmat syyt lohikellareiden vähenemiseen. Sen jäädyttäminen vaatii viitseliäisyyttä. Hyvä lohikellari on vaivansa väärti, niin paljon se helpottaa lohimiehen elämää kesällä.

Utsjoen lentopalloturnaus 2019

Sunnuntai 13.1.2019 klo 23.55

​

Utsjoen perinteinen lentopalloturnaus järjestettiin eilen Utsjokisuun koululla. Turnaukseen osallistui kuusi joukkuetta.  Vuosittain mukana olleen Ivalon joukkueen osallistuminen kaatui viime hetkillä flunssa-aallon maininkeihin. Mukana olivat Inarin, Outakosken ja Utsjoen joukkueet, Vulles Volley, Secret Volleyball Karasjoelta sekä Luossa.fi.

​

Turnauksen tunnelma oli hyvä. Yleisö eli vahvasti mukana omien suosikkijoukkueidensa pelissä. Alkusarjojen kautta jatkopeleihin pääsivät Inarin, Utsjoen, Vulles Volleyn sekä Luossa.fi -joukkueet. Finaali käytiin kotiotteluna Utsjoen Kuohun ja Luossa.fi -joukkueen kesken. Luossa.fi voitti finaalin suoraan kahdessa erässä.

​

Lämpimät kiitokseni Luossa.fi -joukkueen pelaajille, hakkureille Aleksille ja Vanessalle, passareille Hantalle ja Teijalle sekä yleispelaaja Terolle. Puolet joukkueestamme oli vielä pari päivää ennen turnausta flunssan kourissa, mutta kovalla tsemppauksella saimme vietyä pelit läpi kunnialla. Suuret kiitokset koko joukkueen puolesta Janne Haapakarille merkittävästä taustatuesta turnausviikonlopun toteuttamisessa.

​

Talviset kelit ovat vaihdelleet nopeasti viime päivinä. Perjantai-iltana töistä kotiin ajellessani oli niin sankka lumimyräkkä, että välillä piti pysähtyä odottamaan näkyvyyden paranemista. Norjan puolen tiellä oli lunta niin paljon, että matala jalkaisella saksanseisojalla piti kahloa pohjia myöten nietoksesta nietokseen. Tenontielle päästyäni näkyvyys huononi entisestään. Yr:n sääennustus kertoi myräkän loppuvan Suomen aikaa yöllä yhteen mennessä. Luotin norjalaisen meterologin ennustukseen ja aloitin torpan pihan lumityöt keskiyön jälkeen. Ajoitus osui täydellisesti nappiin. Pihan ja pihatien puhtaaksi saatuani tuuli oli tyyntynyt eikä lunta satanut enää yhtään.

​

Lunta tuli lisää myös viime yön aikana lähes kymmenen senttiä. Maisema on nyt huomattavasti talvisemman näköinen kuin viikko sitten. Loppiaissunnuntaina Eurooppa seisoi päällään. Meillä täällä Utsjoella lämpötila kohosi +6,5 asteeseen ja Pohjois-Kreikassa oli pakkasta -21 astetta.

Ylempi kuva: Voittajajoukkueessa pelasivat miehet vasemmalta oikealle: Aleksi, Tero ja allekirjoittanut, naiset vasemmalta oikealle Hantta, Teija ja Vanessa. 

​

Alempi kuva: Utsjoen Kuohun puolesta palkinnot ojensivat Eki Lukkari ja Heidi Keskitalo.

Hyvää uutta vuotta 2019

Tiistai 1.1.2019 klo 21.30

​

Vuosi vaihtui talvisessa säässä. Etelä-Suomea riepotteleva myrsky on Utsjoen tuntureilla vain tavallinen tuisku. Lunta on satanut vuorokauden aikana paikasta riippuen 5-10 cm. Tuuli on kinostanut lunta monin paikoin paksumpiin nietoksiin. Torpan pihassa ja pihatiellä lunta oli alkuillasta niin vähän, että valitsin perinteisen kolan lumilingon sijaan lumitöiden työkaluksi. Lumi oli kevyttä, joten kolaaminen sujui jouhevasti.

​

Leudosta alkutalvesta huolimatta maa on jäätynyt syvemmälle kuin moneen vuoteen. Ohut lumipeite ei ole juuri hidastanut maan jäätymistä. Roudan paksuudella on oma merkityksensä myös tulevaan lohikesään. Kevään ja kesän tulossa lumipeitteen paksuus, lumen vesiarvo, roudan paksuus ja kevään lämpötilat vaikuttavat joen vapautumiseen, tulvan korkeuteen ja sen kestoon.

​

Lapin talven kauneus on lumonnut viime vuosina kasvavalla vauhdilla matkailijoita eri puolilta maailmaa. Lapin talvimatkailun vetovoima näkyy myös Utsjoella.  Kylänraitilla on päivittäin monenlaista kulkijaa ja ihmettelijää. Iltaisin myös Tenontiellä näkyy revontulien katselijoita. Talvimatkailun kasvun nopeus on yllättänyt myös monet matkailualan toimijat. Utsjoelle talvimatkailun kasvu on erittäin tervetullutta. Uuden Tenon kalastussäännön keskeisin asia on kalastuspaineen vähentäminen. Rajallista resurssia on mahdollista hyödyntää vain kohtuullisesti. Revontulien katselun ja erilaisten talvisten ohjelmapalveluiden suhteen luonnonresurssien rajat ovat paljon leveämmällä.

​

Matkailun muuttuminen ympärivuotiseksi merkitsee sitä, että Utsjoelle kertyvä matkailutulo tulee vääjäämättä kasvamaan suuremmaksi kuin pelkän lohikesän varassa olisi mahdollista. 

Matkailusta elantonsa saavien yrittäjien kannalta sesongin jatkuminen on monella tavalla positiivinen asia. Lohikesän ympärivuorokautiseen rytmiin verrattuna talvimatkailun normaalimpi vuorokausirytmi on useimmille mieluisampi.

​

Tammikuun ajan paiskin tiiviisti töitä. Lentopalloilu ja hiihto tuovat peruskuntoa lohikesän soutuihin. Kesäkalastuskauden aloitan helmikuun 3. päivä.

​

Perinteinen Utsjoen lentopalloturnaus pelataan lauantaina, 12. päivä tammikuuta. Utsjoen Kuohun joukkueen lisäksi mukana on ollut lähes joka vuosi joukkueet Outakoskelta, Karigasniemeltä, Inarista ja Ivalosta. Luossa.fi -joukkue osallistuu myös tämän vuotiseen turnaukseen. Pelaamme lentopalloa Utsjokisuun koulun liikuntasalissa tiistaisin klo 19.30-21.30, torstaisin klo 20-22 ja sunnuntaisin klo 18-20. Näille vuoroille voi kuka tahansa lentopalloilun harrastaja tulla pelaamaan, mukaan mahtuu!

​

Toivotan sinulle hyvää uutta vuotta, antoisia kalastuksia ja kauniita elon päiviä.

Tero Ronkainen 20.2.2019