wanhan osman

päiväkirja 2022

Haavi auki

Lauantai 18.6.2022 klo 11.15


Lohikausi 2022 on käynnistynyt useimmilla lohijoilla keskivertoa rauhallisemmissa tunnelmissa. Norjan lohijoilla tilanne on huolestuttava. Kaikki on muuten kunnossa, mutta lohi puuttuu monella joella ja sen myötä kaikki. Tässä vaiheessa kesää emme vielä tiedä, onko lohennousu vain myöhässä vai onko lohia yksinkertaisesti vähän. Muutamalla Keski-Norjan lohijoella lohikausi on käynnistynyt tavanomaisesti. Myös Britteinsaarilla tilanne vaihtelee suuresti eri lohijoilla. Esimerkiksi Speyjoessa lohitilanne on kohtalainen, mutta Tayjoessa tilanne on huono. Suomen ja Ruotsin lohijoilla, jotka laskevat Perämereen tai Itämereen, tilanne on paljon parempi.


Kävin tämän viikon aikana tutustumassa lohitilanteeseen Väylän varressa ja Ruotsin lohijoilla. Mereltä, jokisuilta ja jokivarsilta keräämieni tietojen perusteella on nähtävissä, että lohet nousevat jokiin hieman myöhemmin.


Ruotsissa tapasin ja haastattelin lukuisia lohenkalastajia. Suurin osa heistä oli perhokalastajia. Suomalaisten ja ruotsalaisten lisäksi tapasin perhokalastajia Tanskasta, Saksasta, Englannista, Slovakiasta, Latviasta ja Hollannista. Yllättävän moni heistä oli todella hyvin selvillä myös Tenojoen ja Finnmarkin muiden jokien lohitilanteesta. Kesäkuun alun kulkutussaagasta he eivät kuitenkaan olleet ajan tasalla. Siitä kertoessani lähes jokaisen perhokalastajan leuka loksahti. He kuuntelivat haavi auki epäillen kertomaani siitä, että osa paikallisista kalasti lohia, vieläpä ajoverkolla eli kulkuttamalla. Siis tilanteessa, jolloin kaikki kalastus on lohikantojen heikko tilanne huomioiden ylikalastusta.

Kalixjoen Jockfallin putoksen jylyn äärellä tapasin saksalaisen Hubert Lewisin. Hän on ollut tuttu näky Alakönkään maisemissa ja Boratbokcan särkillä. Hubert on kalastanut Tenon lohia kolme viikkoa joka kesä. Ensimmäisen kerran hän kastoi perhon Tenon kirkkaaseen veteen kesällä 1998. Työuransa aikana pitkin poikin maailmaa matkustellut mies ihastui kerrasta Tenojoen maisemiin, luonnon rauhaan ja leppoisaan ilmapiiriin.


Lohikantojen hupenemisen ja siitä johtuneen lohenkalastuskiellon seurauksena Hubert joutui joettomaksi. Kalixjoella hän oli ensimmäistä kertaa. Sinne hänen tiensä kulki Boratbokcan särkillä vuosien kuluessa tutuksi tulleen suomalaisen perhokalastajan seurassa.

Poikkesin samalla maakuntamatkalla Riihimäen Erämessuilla. Messut olivat entisellään. Yhden messupäivän tutustumisella vaikutti siltä, että laku- ja hattarakauppiaita oli entisiä aikoja vähemmän. Korona-aikana luontoharrastukset löytäneet suomalaiset olivat tulleet messuille saadakseen tietoa. Samalla oli hyvä tehdä hankintoja, kun monipuolista tarjontaa oli yhdessä paikassa hyvin esille pantuna.


Messukävijöitä oli vähemmän kuin korona-ajan viimeisillä messuilla. Näytteilleasettajat olivat silti tyytyväisiä. Kauppa kävi hyvin. Useimmilla yrityksillä myynti nousi kolmanneksen edellisiin messuihin verrattuna.


Messuilta puuttuivat jonkun toisen maksamana työaikaa kuluttamaan saapuvat henkilöt. Myös etätöihin tottuminen on vähentänyt intoa lähteä työpäivän aikana maleksimaan messuille. Paikalla olleet olivat laidasta lukien jonkun luontoharrastuksen harrastajia, joille messuilla oli paljon tarjottavaa.

Tenojoen lohikannat ovat niin heikossa kunnossa, että lohenkalastus on kiellettyä myös kesällä 2022.
Lohen perhokalastusta Ruotsin lohijoilla 2022
Lohenkalastusta Jockfallin alapuolella Kalixjoella kesäkuussa 2022
Lohen punttikalastusta Jocfallin alapuolella Kalixjoella.
Tiura Uistimen Ari Yliollitervo esitteli messuilla valmistamiaan lohivaappuja ja lusikkauistimia.

Tilaisuus tekee varkaan ja herättää kulkuttajan

Lauantai 4.6.2022 klo 22.10


Uhrinarratiivi on tämän päivän vahvin ajankuva. Mitä surkeamman kuvan pystyt maalaamaan oman elämäsi ahdingosta, sitä varmemmin saat näkyvyyttä bittitaivaan sinessä, somen sumeissa syvyyksissä ja median valtaväylillä. Tämän päivän citysaamelaiset ja jopa peräkylissä asuvat saamelaisaktivistit elävät tämän uuden ajan vahvimpina airueina. Heille totuus on niin kallisarvoista, että sitä ei kannata haaskata saamelaisten kulttuurista ja oikeuksista puhuttaessa kuin siteeksi.


Edellä kerrottu liittyy ajankohtaiseen tilanteeseen minun kotijokeni Tenon rantatörmillä. Tenon lohikantojen ahdinko on niin syvä, että lohenkalastus oli kokonaan kiellettyä viime kesänä. Kaiken tilanteen karuudesta kertoo se tosiasia, että lohikantojen tila vuonna 2021 oli jopa huonompi kuin vuonna 2020 (Jaakko Erkinaro/Lapin Kansa 3.6.2022), vaikka lohenkalastus oli kielletty koko Tenojoen vesistöalueella, vuonossa ja rannikon lähialueilla. Lyhyesti sanottuna Tenojoen ainutlaatuiset lohikannat vetävät kohta viimeisiään eli joutsenlaulu lähestyy.


Kiihkeimpiä saamelaisaktivisteja Tenon lohikantojen uhanalaisuus ei kiinnosta tippaakaan. He ovat haistaneet maailman valtamerissä uivien haiden tavoin veren pulssia kiihdyttävän maun suussaan. Viime päivien aikana eri medioissa julkaistujen  haastatteluiden perusteella syntyy epämiellyttävä kuva tilanteesta, jossa pieni joukko saamelaisia käy veristä kisaa siitä, kuka onnistuu tappamaan Tenosta sen viimeisen lohen. Puuttuu vain se, että kisan voittava henkilö palkittaisiin historian suurimman kulttuurin vaalijan tittelillä.


Luonnon monimuotoisuutta ja omaa ylivertaista luontosuhdetta korostavien henkilöiden sanomisten ja tekojen välissä on universumin levyinen aukko. Oman lohen himon asettaminen lohikantojen selviämistä tärkeämmäksi kulttuuriin vedoten on raukkamaista historian ja omien esivanhempien muiston häpäisemistä. 


Elämää 1700 -luvun tai 1940 -luvun Utsjoella ei voi verrata elämään Tenon törmällä vuonna 2022. Ennen vanhaan ihmiset elivät luonnosta ja luonnon ehdoilla. Pyyntitavat ja -välineet olivat nykyisiin verrattuna hyvin alkeellisia. Kukaan ei elänyt vuoden ympäri Tenon lohesta. Lohi ei ollut juhlava joulukala, vaan kausiluonteista arjen ruokaa alkukesästä myöhäiseen syksyyn. Tönkkösuolaus ja kuivaaminen olivat ainoat käytössä olleet tavat kalan säilyttämiseen. Huonona lohikesänä jokivarren ihmisten oli pakko hakea ruokakalat tunturijärvistä.


Tänä päivänä kukaan ei enää elä luonnosta eikä yksikään utsjokinen ole enää luonnon armoilla. Luonnon ehdoilla elävä kansa on siirtynyt viimeistä peräkamaripoikaa myöten nauttimaan lokoisista hetkistä selkää hivelevän pehmeällä sohvalla muodin mukaisen ilmalämpöpumpun unettavaa hurinaa kuunnellen. Suihkussa seisotaan lämpimän veden solinassa. Nuori polvi ei ole kuullutkaan kerran viikossa saunomisen tuomasta raikkaudesta, kun jalkapohjat jäätyivät pihasaunan jäisellä lattialla. Moni suurten ikäluokkien edustaja on jo vuosikymmeniä sitten unohtanut nuoruusvuosien Vesaisten tupailtoihin lähtöä edeltäneen pesulla käynnin, kun kainalot pestiin vadissa olleella kylmällä vedellä ja tukan ojennukseen pakottaminen vedellä kampaamalla oli ajankuvan mukainen "Never wash and go" -pesu.


Luonnon ehdoilla hengissä säilymisen kamppailu on vaihtunut myös Tenojokilaaksossa helppoon arkeen ja turvattuun toimentuloon. Iso osa poromiehenkin toimeentulosta kilahtaa tilille säästä ja lumipeitteen paksuudesta riippumatta. Vaikka joku taruolentomainen lohisaamelainen onnistuisi tappamaan Tenosta sen viimeisen lohen, ei kenenkään nälkäkuolema olisi päivääkään lähempänä.


Julma ristiriita syntyy siitä, että länsimaisen sivistysvaltion tarjoamat edut ja kannustimet kelpaavat jokaiselle tässä jokilaaksossa asuvalle. Kukaan ei enää elä lohesta eikä sen pyytämisestä. Lohesta on tullut ensisijaisesti väline, jota käytetään aina tilaisuuden tullen häikäilemättä ja häpeämättä omien etujen ajamiseen. Omien esivanhempien muiston häpäisynä minä pidän väitteitä siitä, että aina on toimittu samalla tavalla. Ennen vanhaan jokivarren ihmiset eivät yrittäneet tuhota lohikantaa viimeistä myöten. Elanto ja särvin haettiin muista luonnon antimista, jos Tenon lohikannat eivät elättäneet. Viime päivinä mediassa vauhkonneet henkilöt pitävät omaa intohimoaan brutaaliin lohien lahtaamiseen tärkeämpänä kuin ainutlaatuisten lohikantojen pelastaminen.


Pehmeällä nahkasohvalla kylkeä käännellessä on syytä miettiä useamman ajatuksen verran pahinta vaihtoehtoa. Mitä tapahtuu, jos lohikannat eivät vahvistu. Mitä seuraa, jos kymmenen vuoden kuluttua Tenoon nousee vain pari tuhatta lohta kesässä? Kuoleeko saamelaiskulttuuri lohen mukana? Pitääkö valtion maksaa kotikuntamme virkamiesjohdon ja kyläpoliitikoiden vaatimusten mukaisesti viisi miljoonaa euroa vuodessa hamaan tulevaisuuteen, maailman tappiin asti? Kunnanjohtaja Taina Pieski on esiintynyt julkisuudessa useita kertoja kertomassa lohen kalastuskiellon aiheuttaneen Utsjoen aluetaloudelle viiden miljoonan euron menetykset viime vuonna. Sama menetys on hänen mukaansa toteutumassa myös tänä vuonna.


Perjantain (3.6.2022) Lapin Kansassa oli koko aukeaman juttu Tenon tilanteesta.  Useampi haastatelluista henkilöistä väitti valtion aiheuttaneen Utsjoelle vuositasolla viiden miljoonan euron menetykset viime ja tämän vuoden kalastuskielloilla. Samassa yhteydessä he vaativat valtiota korvaamaan Utsjoelle lohen kalastuskiellon seurauksena aiheutuneet menetykset. Tässä asiassa herrojen ajatukset laukkaavat hölmölän kiertoradalla ikkunattoman torpan pimeässä perähuoneessa. Lohen kalastuskielto johtuu lohikantojen heikosta tilasta. 


Miten valtiolle voisi syntyä korvausvelvollisuus siitä, että se yrittää kaikin mahdollisin tavoin saada lohikannat säilymään ja toipumaan mahdollisimman ripeästi? Miksi valtion pitäisi maksaa maamme saamelaisimmalle talousalueelle korvauksia sen takia, että se pyrkii turvaamaan saamelaiskulttuurin säilymisen edellytykset? Miksi?


Väitteet aluetaloudelle kertyneistä ja yhä edelleen kertyvistä miljoonien menetyksistä haiskahtavat omiin muroihin kusemiselta viimeistään ratkaisuehdotuksia kuunnellessa. Kukaan ei ole vaatinut kalastusmatkailun sallimista, jotta matkailuyrityksien väitetty ahdinko helpottaisi. Päin vastoin, lukuisat henkilöt ovat todenneet kalastusmatkailijoiden olevan viimeisiä, joille kalastus voidaan sallia lohikantojen vahvistuttua riittävästi. Miten pakkopyydyksillä kalastamisen salliminen elvyttäisi Utsjoen yrittäjien ja kunnan taloutta? Miten kyläläisen itse pyytämä lohi voisi tuoda kylän kauppiaalle enemmän tuloa kuin lihatiskiltä ostettu naudan pihvi?


Perusasiat pitää olla hanskassa ja kotiläksyt tehtynä silloin, kun lähdetään ajamaan yhteisiä asioita. Vesialueiden osakaskunnilla on lakiin perustuva selkeästi määritelty tehtävä. Kunnan tai talousalueen työllisyyden hoito, alueella toimivien yritysten elinkelpoisuuden turvaaminen tai osakaskunnan jäsenten arvottaminen erilaisiin edunsaajaryhmiin eivät kuulu osakaskunnan tehtäviin.


Osakaskunnalla ei ole edes puheenjohtajaa, vaikka useampi henkilö on valinnut itsensä tällaiseen asemaan mediassa lisää näkyvyyttä ja omille sanoilleen painoarvoa saadakseen. Henkilöiden kannattaisi keskustella henkevästi oman osakaskunnan hoitokunnan puheenjohtajan eli itsensä kanssa peilin edessä. Osakaskunnan hoitokunnan puheenjohtaja vastaa siitä, että hoitokunta tekee sille kuuluvaa työtä eli toteuttaa osakaskokouksen päätöksiä kalavesien ja kalakantojen hoitoon liittyen.


Luottamuksen voi menettää vain kerran. Sen palauttaminen entiselleen ei ole mahdollista. Lainsäädännöllisestä inhimillisestä virheestä johtuva lohen kalastuskiellon voimaantulon viivästyminen on avannut portit itsekkyyden ja ahneuden hyökkäykselle. Ministeriön virkamiesten vetoomus lohenkalastuksesta pidättäytymisestä oli vahva ja perusteltu. On todella häpeällistä ja surullista, että muutama jokivarren ihminen koki sen yllytyksenä käyttää tilaisuus hyväksi. Tilaisuus tekee varkaan ja herättää kulkuttajan.


Norjan puolen reaktiot kertovat suuresta tyrmistyksestä ja luottamuksen menettämisestä utsjokisia kohtaan. Norjalaisilta ei riitä tippaakaan ymmärrystä kulkutusverkon maanantaina veteen laskevia, Alakönkään alla virvelillä viskovia eikä lohensoutua harrastavia kohtaan. Seuraavista neuvotteluista on tulossa mielenkiintoiset. Onnea matkaan! Graavilohta ei varmaankaan kannata ottaa neuvottelueväiksi. Se voi nostaa veren maun suuhun niillekin, joilla ei ole haiparven primitiivisiä toimintapoja.


Norjassa nostettiin jo eilen esille tarve muuttaa perusasetelma seuraavaa sopimusjaksoa neuvoteltaessa. Lohenkalastus olisi lähtökohtaisesti kokonaan kielletty koko Tenojoen vesistöalueella. Se sallittaisiin vain silloin, kun maat pääsevät yhteisymmärrykseen kalastuksen tasosta ja kalastusrajoituksista. Yhteisen sovun toteutumatta jääminen johtaisi kalastuskieltoon, vaikka joki olisi täynnä lohta.

Osa paikallisista kalastajista käytti tilaisuutta hyväkseen ja kalasti lohta kesäkuun alussa, vaikka lohikannat ovat vaarantuneet.

Teno tulvii, rannoilla kuohuu

Perjantai 27.5.2022 klo 23.50



Sadepisarat ropisevat voimalla vanhan lohitorpan ikkunoihin. Pihakoivut tanssivat jäntevää varttaan kovassa tuulessa puolelta toiselle taivuttaen. Lämpötila on neljä astetta plussan puolella. Alakuloisen harmaa ja alaston maisema on pukeutunut viimeisen vuorokauden aikana orastavan vihreään kesäleninkiin. Teno on virrannut talven kahleista vapaana jo parin viikon ajan. Lumet ovat hävinneet jokilaakson rinteiltä. Tuntureiden huipuilla ja ylärinteiden kuruissa lunta on vielä suurina laikkuina. Tenon vesi on noussut korkealle.


Kesä kuiskii nurkan takana, mutta lohikesästä ei ole tietoakaan. Lohikannat ovat niin syvässä alhossa, että lohenkalastuksen täyskielto on ainoa oikea vaihtoehto. Eri medioissa näkyvästi esillä olleet henkilöt perinnekalastuksen sallimisen vaatimuksineen edustavat pientä lohitalibanien vähemmistöä. Heidän vaatimuksensa ovat niin vastuuttomia, että niitä esille nostaneita lehtiä ei kannata käyttää edes vessapaperin korvikkeena takaliston pyyhkimiseen huussissa luontaisilla tarpeilla istuessa.


Saamelaisasioita käsittelevän totuus- ja sovintokomission viime aikaiset värikkäät käänteet ovat valitettavasti erinomainen esimerkki vääränlaisesta vallan käytöstä. Pieni, mutta äänekäs vähemmistö pyrkii kaikin tavoin kirjoittamaan historiaa uusiksi omien tavoitteiden ja etujen mukaisesti. On syytä muistaa, että totuus- ja sovintokomissio on perustettu saamelaisten vaatimuksesta. Asian valmistelu käynnistettiin neljä ja puoli vuotta sitten, lokakuussa 2017. Valtioneuvoston kanslia ja oikeusministeriö kartoittivat yhteistyössä Suomen saamelaiskäräjien kanssa, miten prosessi tulisi panna toimeen ja millainen riippumattoman komission tehtävän ja kokoonpanon tulisi olla.


Kesän 2018 aikana järjestetyllä kuulemiskiertueella saamelaisalueella ja maamme suurimmissa kaupungeissa keskusteltiin komission mandaatista, komissaareista ja heidän valintatavastaan sekä prosessin herättämistä ajatuksista. Totuus- ja sovintokomission mandaatti valmisteltiin vuoden 2019 aikana yhteistyössä saamelaiskäräjien ja kolttasaamelaisten kyläkokouksen kanssa. Valtioneuvosto asetti Saamelaisten totuus- ja sovintokomission 28.10.2021. Komission toimikausi jatkuu 31.12.2023 saakka. Komission työn tavoitteena on koota saamelaisten kokemukset Suomen valtion ja eri viranomaisten toimista ja siitä, millaisia vaikutuksia ja seurauksia toimilla on saamelaisille ja tehdä tämä tieto näkyväksi.


Pihakoivujen orastavat lehdet kasvavat lähipäivinä vauhdilla. Viimeiset lumet sulavat aikanaan kesän aurinkoisten päivien lämmössä. Yöttömän yön valo hellii jokilaakson eläväisiä. Elämä näillä raukoilla rajoilla, turvallisen natomaan ja alati köyhtyvän isänmaan rajalla jatkuu omalla painollaan. Utsjoen kunnan väkiluku laskee kilpaa kanssa kevättulvan, mutta se ei tunnu kiinnostavan ketään. Valittu kansa luottaa siihen, että Helsingissä riittää isoja reppuja ja kottikärryjä, joilla näille selkosille voidaan lähettää tukieuroja enemmän kuin ehdimme kohtuudella kuluttaa.

Rautupilkillä

Keskiviikko 11.5.2022 klo 22.30


Parin vuoden koronatauon jälkeen pääsimme perinteiselle pilkkireissulle Finnmarkin rautujärville.  Olosuhteet olivat vapun jälkeisellä viikolla hyvin talviset. Lunta oli vähemmän kuin useimpina talvina, mutta kulkukelit olivat talvisen kantavat. Kotijärvessä oli jäätä reilun metrin paksuudelta. Jään päällä oli lunta 10-20 cm.


Rautujärville pääsy viivästyi kovan myrskyn takia. Tunturialueiden yli kulkevat tiet olivat kiinni, joten jouduimme siirtämään ajopäivän seuraavalle päivälle. Tuuli ja lumisade hidastivat matkaamme. Ifjordin ja Lebesbyn välissä oli postirekka istahtanut jyrkässä ylämäessä. Rekkakuskia auttamaan pysähtynyt nuorgamilainen rakennusalan ammattilainen oli joutunut autossaan matkustajan rooliin auton perän liukuessa sivuttain ojaan. Minä pääsin sujuvasti rekan ohi. Pysähdyin sen yläpuolella kysyäkseni omasta autostaan ulos tulleelta Vesalta, tarviiko hän apua. Vesa hoputti minua jatkamaan matkaa, jotta en jäisi kiinni samaan sumaan.


Minulla ei ollut mitään ongelmia saada lyhyt-, mutta tervejalkainen saksanseisoja liikkeelle, vaikka peräkärryssä oli raskas lasti. Seurueemme toinen autokunta sen sijaan jätkähti tukevasti paikalleen, vaikka nousevan auringon maassa valmistetun citymaasturin olisi mainosten perusteella pitänyt edetä täyttä Ravia kaikilla neljällä kaviollaan. Osasyy vajavaiseen etenemiskykyyn saattoi toki johtua huonommista talvikumeista.


Raututorpalle vihdoin päästyämme jouduimme ahkeroimaan monta tuntia ennen kuin saimme lapioitua mökkiä esille niin paljon, että saimme oven auki. Mökin ympärillä oli kolmen metrin korkuinen lumikinos.


Ahkeroinnin jälkeen pilkkiviikko sujui antoisissa merkeissä. Kotijärven raudut ja taimenet eivät olleet oikein syönnillään, mutta saimme silti kokea lukuisia hienoja hetkiä pilkkiavantojen äärellä. Meidän seurueellemme pilkkireissun parasta antia ovat yhdessäolo, antoisat keskustelut, hyvä ruoka, leppoisat saunomiset ja luonnossa liikkuminen sen ihmeitä seuraten ja valokuvaten. Saalista otamme sen verran, kuin jaksamme paikan päällä syödä. Rautu on parhaimmillaan samana iltana valmistettuna. On turha, melkeinpä synti, raahautua Norjan rautujärville pyytämään silmät kiiluen ruokakalaa Savon sydänmaille vietäväksi.


Meidän reissuillamme ruokahuolto on turvattu. Mauri "Perho Kapteeni" Rääpysjärvi on saanut kehitettyä valmistamansa pyydöt niin hyviksi, että perunat voi panna kattilaan kiehumaan hänen lähtiessä pilkkireppu selässään järvelle. Sinipiika ja Keltapiika olivat avainsanoja viime viikon rautuillallisten menua valmistellessa. Niiden seurana oli joko Norolanin tai Tiuran rautupilkki.


Pilkkikausi Finnmarkin tuntureilla jatkuu vielä. Olosuhteet ovat edelleen hyvät. Mitä korkeammalle tunturissa noustaan, sitä talvisemmat ovat olosuhteet.

Tenovuonon jylhää kauneutta

Lankalauantai 16.4.2022 klo 20.10


Talven kauneimmat hetket ja parhaimmat kelit ovat pian käsillä Finnmarkin tuntureilla. Lunta on keskimääräistä vähemmän. Tunturiylängöllä tuuli on kasannut lunta paikoin parin-kolmen metrin paksuisiin nietoksiin. Alavilla mailla, jokilaaksoissa ja meren läheisyydessä on isoja alueita täysin lumettomina. Raudunpilkintään olosuhteet ovat hyvät. Liikkuminen on vaivatonta. Jäätä on kairattavaksi asti. Jatkovarsi auttaa pääsemään lähes joka paikassa jään läpi.


Sää ei suosi pääsiäisen viettäjiä. Lämpötila on pyörinyt nollan hujakoilla, asteen tai pari pakkasen puolella ja parhaimmillaan 4 astetta plussalla. Lumen pinta on ollut päivisin kosteaa nuoskaa. Murtomaa- tai tunturisuksilla hiihtäessä sukset uppoavat muutaman sentin. Missään ei tarvitse pelätä, että sukset uppoaisivat viittä senttiä syvemmälle.


Pääsiäinen on Norjassa kenties vuoden suurin ulkoilusesonki. Norjalaiset ryntäävät kilvan mökeilleen ja tunturihyteilleen pitkän viikonlopun tai koko viikon viettoon. Tänä pääsiäisenä Ifjordin ja Nordkinnin niemimaan tuntureilla on jostain syystä merkittävästi tavanomaista vähemmän liikkujia. Myös suomalaisia pilkkijöitä on normaalia vähemmän. Parhaat pilkkikelit ovat vasta aluillaan, joten suomalaisten pilkkijöiden suurin ryntäys tapahtuu lähiviikkoina.


Matkailupalveluiden suhteen Finnmark on kehitysmaa Suomen Lappiin verrattuna. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut ja vauhti tuntuu petrautuvan. Erilaisia majoitusvaihtoehtoja tulee hissukseen lisää. Myös matkailijoiden tarvitsemien ohjelmapalveluiden tarjonta lisääntyy ja monipuolistuu hitaasti, mutta varmasti.


Meri elää koko ajan. Se näyttää eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina hyvin erilaiselta. Pohjoinen Jäämeri on kauneimmillaan talvella. Merestä kohoavien tuntureiden valkoisena hohtavat rinteet korostavat veden tummaa synkkyyttä.


Tämän pääsiäisen tukikohdaksi valikoitui pieni Skjånesin kylä Nordkinnin niemimaan eteläreunalla, Tenovuonon läntisimmän sivuvuonon Hopsfjordenin pohjoisrannalla. Vuosia Norjassa töissä kulkiessani olen oppinut tuntemaan monia norjalaisia, jotka asuvat eri puolilla isoa Tenovuonoa. Olen päässyt tutustumaan vuonoon ja sitä ympäröiviin maisemiin huomattavasti aikaisempaa paremmin ja syvällisemmin. Tenovuono on erittäin kaunis vuono. Hopseidestä Skjånesiin johtavaa, vuonon kaunista rantaa seuraavaa tietä ajaessa on helppo todeta Hopsfjordenin kuuluvan ehdottomasti Tenovuonon kauneimpien alueiden joukkoon.


Tuuli vonkuu talon rakenteissa. Meri velloo levottomana, vaikka majapaikka on vuonon suojaisessa pohjukassa. Avomerelle on matkaa. Iltapäivällä tunturiylängöllä hiihtäessä tuulen voimakkuus oli yli kymmenen metriä sekunnissa. Illan aikana tuuli on voimistunut entisestään.

Tenon lohen onnenpäivä

Lauantai 2.4.2022 klo 23.15


Eilinen aprillipäivä oli Tenon lohille pitkästä aikaa valoisa ja toiveita nostattava.


Maa- ja metsätalousministeriö julkaisi lausuntopyynnön hallituksen esityksestä laiksi lohenkalastuksen kieltämisestä Tenojoen vesistössä vuonna 2022. Reilu kolme viikkoa sitten ministeriö pyysi lausuntoja asetusesityksestä, joka olisi vaarantanut heikentyneet lohikannat sallimalla sosiaalisin perustein paikallisten verkkokalastuksen parhaimpaan lohennousun aikaan heinäkuun alussa.


Ministeriön kelkka kääntyi ripeästi hohtavan valkoisella keväthangella. Apuna aikaisemmin liian raskaaksi todetun kivireen kääntämisessä olivat erinomaiset lausunnot. Erityisesti on kiittäminen oikeuskansleri Tuomas Pöystin ja Tenon kiinteistönomistajien yhdistyksen lausuntoja.


Oikeuskansleri otti tällä kertaa topakasti kantaa Suomen ja Norjan välisen Tenojoen kalastussopimuksen määräyksiin sekä kotimaisen lainsäädännön ja Tenon kalastusta rajoittavien säädösten voimaansaattamisprosessien lainmukaisuuteen. Tenon kiinteistönomistajien yhdistyksen lausunnossa painotettiin sitä, että vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta kuuluu kaikille. Julkinen valta ei voi vastuusta vapauttaa ketään henkilöä tai henkilöryhmää etnisen perusteen tai asuinpaikan perusteella. Sama koskee kalastuksessa myös eri pyyntimuotoja, ellei julkinen valta kykene osoittamaan, että jokin pyyntimuoto ei vaarantaisi Tenojoen luonnonvaraista lohikantaa. Yhdistyksen lausunto oli annetuista lausunnoista kaikkein vastuullisin.


Nyt lausuntakierroksella oleva lakiesitys on ilmiselvästi kirjoitettu nopeasti eikä sitä ole oikoluettu ajatuksen kanssa. Tekstissä toistellaan samoja asioita moneen kertaan. Sanavalinnat ja lauserakenteet eivät ole byrokraattisen hankalia vaan amatöörimäisen vaikeaselkoisia. Perusteluissa tuodaan esille asioita, joilla ei ole minkäänlaista tieteellistä pohjaa. Esimerkiksi muiden kalalajien pyynnin osalta on tarkoitus luopua väkäsettömien koukkujen käytöstä, koska paikalliset kalastajat kokevat ne omalle kalastuskulttuurille vieraiksi. Lakiesityksen perusteluissa kerrotaan myös, että lohen kalastuskiellon on arveltu lisäävän jopa pitkäaikaista masennusta ja itsemurhia. Tuskinpa ylenpalttinen juopottelu ja itsemurhat lisääntyvät, vaikka lohta ei saa kalastaa. 


Vaikeaselkoisesta tekstistä huolimatta lakiesitys on erinomaisen hyvä. Vaarantuneiden lohikantojen suojelu on nyt kaikkein tärkeintä. Loheen ja lohien tappamiseen perustuvan saamelaiskulttuurin harjoittaminen vaikeutuu merkittävästi, jos lohet loppuvat Tenosta.


Lakiesityksen perusteluissa kohdassa 4.2.2 "Yhteiskunnalliset vaikutukset" on seuraava lause: "Tenon lohikantojen pienenemisestä huolimatta paikallisten kalastajien pyytämällä lohella on suuri merkitys alueen kotitalouksille ruokakalana ja matkailuelinkeinon suorana tai välillisenä tulonlähteenä, vaikka alueella ei olekaan kalastuslain 4 §:n 17 kohdan mukaisia kaupallisia kalastajia". Kalastusasioista vastaavan ministeriön laatimassa hallituksen lakiesityksessä tuo lause on hyvin merkittävä ja jopa historiallinen. Lakiesityksen kirjoittaneella ministeriön virkamiehellä on hyvin tiedossa se, että EU:ssa kalan myyminen on sallittua ainoastaan kaupalliseksi kalastajaksi/ ammattikalastajaksi rekisteröityneelle henkilölle. Kaikki muu kalan myynti on laitonta eli harmaan talouden toimintaa. Ministeriö siis tunnustaa todeksi sen, että osa verkoilla pyydetyistä lohista myydään ilman kuittia.


On lähestulkoon ainutkertaista, että ministeriö perustelee laittoman toiminnan tärkeyttä ja pyrkii löytämään keinot sen turvaamiselle ja jatkumiselle myös tulevaisuudessa. Tällaisia ministeriön esilletuloja soisi tapahtuvan myös muilla arkisen elämän osa-alueilla ;)


Monimutkainen asia on syytä tiivistää ja yksinkertaistaa, jotta se on helpommin ymmärrettävissä. Edellisessä ministeriön laatimassa asetusluonnoksessa paikallisille verkkokalastajille olisi sallittu lohenkalastus, vaikka Tenon lohikannat ovat niin huonossa jamassa, että ne eivät kestä minkäänlaista kalastusta. Jokialueen kalastuksen salliminen olisi avannut Pandoran lippaan. Kalastus olisi pitänyt avata seuraavaksi vuonokalastajille ja merellä kalastaville. Lopputuloksena Tenon lohikannat olisivat romahtaneet niin alas, että niiden elpyminen kestäisi todella kauan.


Norjan ympäristöministeriö on vaatinut lohenkalastuksen täyskieltoa. Nyt lausuntokierroksella oleva lakiestys sekä vastavuoroisesti tulevat Norjan kalastuskiellot antavat lohikannoille merkittävästi paremmat mahdollisuudet voimistua.


Jokaisen lohikannoista huolissaan olevan henkilön on syytä kaivaa esille parin-kolmen viikon takaisia lehtijuttuja ja digitaalista uutisantia. Myös ensi viikolla joka tuutista suoltuvia kannanottoja kannattaa lukea ajatuksella. Verkkokalastuksen puolustajat vaativat edelleen itselleen oikeutta pyytää lohia, vaikka lohikannat eivät kestä vähäistäkään kalastusta.

Kun mikään ei riitä

Perjantai 11.3.2022 klo 22.20


Suomen ja Norjan väliset neuvottelut ensi kesän kalastusrajoituksista ovat edenneet niin pitkälle, että valtioneuvoston asetus on lausuntokierroksella. Alkuviikosta julkaistu esitys on saanut kielteisen vastaanoton lähes kaikilta, joita lohenkalastus Tenojoella kiinnostaa.


Suurinta ääntä on pitänyt kaikkein pienin kalastajaryhmä eli pakkopyydyksillä pyytävät. Heidän mielestään valtiot syyllistyvät pilkantekoon sallimalla pakkopyydyksillä kalastamisen tilanteessa, jossa Tenojoen lohikannat ovat vaarantuneet. Tutkimusten mukaan Tenojoen lohikannat ovat niin heikossa kunnossa, että ne eivät kestä minkäänlaista kalastusta. Kutukantatavoite ei toteudu edes tilanteessa, jossa kalastus olisi kokonaan kiellettyä. Urheilukalastajat, sekä paikkakunnalla asuvat että kalastusmatkailijat, ovat puolestaan tyrmistyneitä verkkokalastuksen sallimisesta.


Tarkennettakoon hieman edellä kirjoittamaani pakkopyydyksillä kalastavien suhtautumista esitettyihin rajoituksiin. Maa- ja metsätalousministeriön perusteluissa todetaan lohikantojen tilan olevan jopa viime vuotista huonompi. Siitä huolimatta ministeriö haluaa sallia paikkakunnalla asuville kalastusoikeuden omistaville mahdollisuuden kalastaa lohia verkoilla, mikä nostaa heidät ryhmänä kaikkien muiden yläpuolelle. Syyksi ministeriö kertoo viime vuotisen lohenkalastuskiellon negatiiviset vaikutukset paikallisille ihmisille ja perinteisten kalastustapojen säilymiselle.


Taivas varjele, mitä sieltä tulee! Täyttä tuubaa, ajankuvan mukaisesti silkkaa hevonpravdaa ministeriön virkamiesten levittämänä. Tenojoen ainutlaatuiset lohikannat taantuvat melkein yhtä ripeästi kuin ruplan kurssi. Silti ministeriö haluaa sallia kalastuksen parhaimman lohennousun aikaan pyyntimuodoilla, joilla ei ole mahdollista toteuttaa valikoivaa kalastusta.


Erikoisinta ministeriön tiedottamisessa on väite verkkokalastuksen ajoittamisesta kalastuskauden loppuun, jolloin verkkoihin kuolee vain tittejä.  Näin valkoisia valheita on totuttu kuulemaan vain maailman pateettisimman valehtelijan, ulkoministeri Lavrovin suusta. Lausuntokierroksella olevassa asetuksessa verkkokalastus on sallittua 4.-13.7.2022 välisenä aikana. Jokainen lohenkalastaja tietää, että Tenojokeen nousevien lohien nousuhuippu sattuu juuri tuohon ajankohtaan.


Kansalaisten on voitava luottaa julkisen vallan käyttöön kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa. Julkisessa hallintotehtävässä ja julkisen vallan käytössä on aina noudatettava tarkoin lakia. Myös julkisoikeudellisissa yhdistyksissä sovelletaan hallintolakia niiden hoitaessa julkisia hallintotehtäviä.


Hallintolaissa on määritelty viisi hallinnon oikeusperiaatetta, joista ensimmäinen on yhdenvertaisuusperiaate.


Toinen on tarkoitussidonnaisuuden periaate eli velvollisuus käyttää viranomaisen toimivaltaa yksinomaan lain mukaan perusteltuihin tarkoituksiin ja kielto käyttää harkintavaltaa väärin.


Kolmas on objektiivisuusperiaate, jonka mukaan viranomaisen toimien on oltava objektiivisesti perusteltavia ja puolueettomia.


Neljäs on suhteellisuusperiaate, jonka mukaan viranomaisen toimien on oltava oikeassa suhteessa laissa määriteltyyn päämäärään nähden.


Viides on luottamuksensuojaperiaate.


Yle ja useat lehdet ovat uutisoineet hallituksen esityksestä. Kaikkien julkaistujen uutisten näkyvin teema on ollut paikallisten verkko- ja patokalastajien närkästyminen heidän mielestään liian lyhyestä kalastusajasta. Kun mikään ei riitä -lause kuvaa yksiselitteisesti heidän suhtautumistapaansa. Ainoa ryhmä, jolle kalastus sallitaan, pitää sitä pilkantekona. Uutisissa on esiintynyt Utsjoen kalatalousalueen hallituksen puheenjohtaja Mika Aikio.  Hän kertoi esimerkiksi Iltalehden haastattelussa 10.3.2022, että paikallistason neuvotteluista norjalaisten kanssa esityksenä oli vielä pidempi verkkokalastusaika.


Tenon kalatalousalue on julkisoikeudellinen yhdistys, jonka pitäisi noudattaa tarkasti lakia ja julkisen hallinnon oikeusperiaatteita. Suomen ja Norjan valtioiden tutkimuslaitokset ovat kertoneet Tenon lohikantojen olevan niin heikkoja, että ne eivät kestä kalastusta. Ministeriön ja paikallisen kalatalousalueen pitäisi noudattaa lakia ja tehdä kaikkensa lohikantojen suojelemiseksi. Yhden kansanryhmän etujen ajaminen luonnonvaraiset lohikannat vaarantaen ja muiden kalastusoikeuksien haltijoiden oikeudet polkemalla ei kuulu kalatalousalueen, eikä ministeriön lakisääteisiin tehtäviin.

Kalastus Tenojoella 2022, Tenon kalastussääntö 2022, Tenojoki, lohensoutu

Vedenjakajalla

Lauantai 5.3.2022 klo 23.30


Maaliskuun alun päivä Tenojokilaaksoa ympäröivillä tuntureilla oli todella antoisa. Korvia hellivä hiljaisuus ympäröi meitä hiihtoretken evästauolla Borsejohkan varressa Lindovárrin kupeessa. Nousimme tunturiin Osman lähtöpaikan yläpuolella Tenoon laskevan Jounitjoen jokilaaksoa pitkin. Hiihtokeli oli erinomainen. Tenojokilaakso oli paksun pilviverhon peitossa. Kevyttä, hieman kosteaa lunta satoi kohtalaisesti. Jounitjoen latvoille päästyämme lumisade lakkasi. Pilviverho rakoili paljastaen Naton sinitaivaan ja eteläisellä taivaalla, rakkaan ja vapaan isänmaamme yllä lämpimästi paistavan auringon.


Jounitjoen ja Borsejohkan välisellä tievalla valokuvia ottaessa ajatukseni karkasivat kaikkien maailman kansakuntien huomion keskipisteenä olevan Ukrainan tilanteeseen. Viimeisen reilun viikon aikana olen saanut valtavasti ajantasaista tietoa ennen kaikkea Ukrainasta, mutta myös Venäjältä. Venäjän raakalaismainen hyökkäys naapurimaahan on toki näkynyt myös mediassa, mutta minä olen saanut kaikkein karmeimmat kuulumiset suoraan niiltä henkilöiltä, joiden puhelinnumero on tallennettu minun omaan kännykkääni.


Kenelläkään ei pitäisi olla minkäänlaista epäilystä Ukrainan maaperällä käynnissä olevan sodan syyllisestä. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan jo vuonna 2014. 24.2.2022 Venäjä käynnisti täysimittaisen sodan. Venäjän diktaattori kuvitteli Ukrainan valtaamisen sujuvan yhtä jouhevasti kuin hänen edeltäjänsä Stalin kuvitteli Suomen nujertamisen sujuvan loppuvuodesta 1939.


Tapasin kesäkuussa 2008 vaatimattoman lohitorppani rajanaapurin, joka oli jatkosodassa ansioitunut lentäjä. Hänen sotataipaleensa alkoi talvisodan sytyttyä Suomussalmella Raatteentien taistelussa. Hän kertoi minulle Neuvostoliiton 44 divisioonan täystuhosta Kainuun sydänmailla lumen ja pakkasen kourissa. Neuvostoliiton tuhottujen sotilaskolonnien varusteista löytyi trumpetteja myöten kaikki voitonparaatissa Oulun torilla tarvittavat välineet. Raatteentiellä kovassa pakkasessa henkensä menettäneille sotilaille trumpeteista ei ollut hyötyä. He kuolivat turhaan suuruudenhullun venäläisen diktaattorin takia.


Historialla on paha taipumus toistaa itseään, vaikka olosuhteet vaihtuisivat roudasta rospuuttoon. Ukrainan viljavainioilla, slaavilaisen kulttuurin vanhimmissa kulttuuriympäristöissä kuolee nyt turhaan joka päivä satoja ihmisiä suuruudenhullun venäläisen diktaattorin takia.


Työskentelin 1990 -luvulla seitsemän vuotta kalastusoppaana ja matkanjohtajana ensin Neuvostoliitossa ja sen jälkeen Venäjällä. Siellä opin tuntemaan hyvin taiteilija-kirjailija Sven Lokan. Hänen laaja sivistyksensä ja valtava tietomääränsä Neuvostoliitosta avarsivat minun maailmankuvaani itäblokista todella paljon. Venäjän historiaa ja kulttuuria tuntemattoman länsimaisen henkilön on täysin mahdoton ymmärtää venäläistä maailmankuvaa. Totalitäärisessä itänaapurissamme fiksut ja älykkäät henkilöt on elimoitu jo vuosisadan ajan heti, jos he ovat arvostelleet tai kyseenalaistaneet järjestelmää tai valtiojohdon toimintaa. Pelko on iskostettu jokaisen elossa olevan venäläisen sielunmaisemaan jo äidinmaidossa.


Miksi minä, utsjokinen kalastusopas kirjoitan blogissani Venäjän hirmuhallitsijan ja hänen johtamiensa sotajoukkojen rikoksista ihmisyyttä ja viatonta veljeskansaa kohtaan? Vastaus on yksinkertainen. Jokainen vastuuntuntoinen ja oikeudenmukainen ihminen tuomitsee Venäjän aloittaman sodan, Venäjän sotilaiden rikokset siviiliväestöä, viattomia naisia, lapsia ja vanhuksia kohtaan sekä toisen maan suvereniteetin loukkaamisen.


Hirmuhallitsija Putinin barbaarinen sota on muistuttanut karulla tavalla, kuinka kallisarvoinen ja hyvä avoin ja vapaa yhteiskunta on. Jokaisen suomalaisen pitää puolustaa sitä. Sanat ovat kirjailijan vahvin ase.  Vapaassa, demokraattisessa yhteiskunnassa sanojen käyttäminen on itsestäänselvä perusoikeus. Itänaapurissa minä joutuisin tämän kirjoituksen takia tiilenpäitä laskemaan pitkäksi aikaa. Muurarina tosin tiedän, että tuokin ilmaisu on pelkkää propagandaa: Venäjän vankisellien seinät on tehty mikrobetonista.


Natomaa Norjan tuntureilla maaliskuisen auringon lämmössä Tenon kahden sivujoen välisellä vedenjakajalla hiihdellessä olisi luullut lohimiehen tunteneen olonsa levolliseksi, mutta ei. Koivikkoisen tievan päällä oli helppo ymmärtää, että vesi joutuu valitsemaan laskusuunnan joko Jounitjoen tai Borsejohkan suuntaan. Ukraina on valitettavasti vedenjakaja sivistyneen maailman ja barbaarisen Venäjän välillä. Meistä jokainen joutuu valitsemaan, kummalla puolella vedenjakajaa haluaa seisoa.


Ukrainalaisten veri virtaa vuolaana vapaan isänmaan puolesta. Ukrainalaisten veri virtaa vapaan Euroopan, vapaan Suomen puolesta. Myös sinun puolestasi. Tänään.

Silta tuntemattomaan

Sunnuntai 30.1.2022 klo 22.50


Vuosi 2022 on alkanut poikkeuksellisen suuren epävarmuuden ja levottomuuden ilmapiirissä. Suomen lähialueilla väreilee vuosikymmeniin suurin epävarmuus itäisen naapurimme pullistellessa sotilaallisella voimalla naapurimaita uhaten. Maailma kamppailee edelleen koronapandemian kurimuksessa. Kotimaassa viime viikko huipentui aluevaaleihin, joiden äänestysprosentti jäi alhaiseksi. Vain 47,5 % äänioikeutetuista käytti äänioikeuttaan, vaikka pelipöydässä oli 21 miljardin euron potti.


Maailman myrskyjen rinnalla elämä Tenojoen törmällä tuntuu lokoisalta oleilulta rauhan tyyssijassa. Lohettoman kesän jälkeen kaikki kansalaiset ovat tässä jokilaaksossa tasa-arvoisia. Suurin osa jokivarren asukkaista ymmärtää lohenkalastuksen kieltämisen välttämättömyyden. Vain kourallinen ihmisiä ei suostu ymmärtämään tilanteen vakavuutta. 


Tenon lohenkalastuksen tulevaisuus on täysin sidoksissa lohikantojen vahvistumiseen. Ilman elinvoimaisia lohikantoja ei ole myöskään lohenkalastusta. Yhtälö on yksinkertainen ja helppo.  Suomi ja Norja ovat sitoutuneet vahvasti Tenon lohikantojen elvyttämiseen. Aika on vallitsevassa tilanteessa lohen paras ystävä. Yksittäisen ihmisen oikeuksilla, vaatimuksilla tai mielihaluilla kalastuksen aloittamiseen ei ole minkäänlaista painoarvoa lohikantojen turvaamisen rinnalla. Kaikkien Norjan lohijokien yhteenlaskettu nousulohien määrä on laskenut koko 2000 -luvun ajan. Lohikantojen tulevaisuus on paksun hämärän peitossa. 


Minä pidän lohenkalastuksen täyskieltoa perusteltuna ja tärkeänä lohikantojen vahvistamisen turvaajana. Omalta osaltani olen päättänyt jo viime syksynä, että en kalasta Tenon lohta lohikesänä 2022 enkä myöskään vuonna 2023, vaikka kalastus sallittaisiinkin. Kuinka moni patokalastaja tai kulkuttaja on valmis vapaaehtoisesti tekemään samanlaisen päätöksen?


Täysrauhoitus on siis tuonut tasa-arvon lohenkalastajien keskuuteen. Kunnallisessa päätöksenteossa tasa-arvolla ja oikeudenmukaisuudella ei näytä olevan puolustajia. Utsjoen kunnan tekninen lautakunta ja kunnanhallitus ovat kunnostautuneet oikein urakalla hölmöilyn jalolla saralla. Kaavamääräyksillä sekä maankäyttöä ja rakentamista säätelevillä lailla on pyyhitty takamusta niin ahkerasti, että lemu on leuhahtanut Rovaniemen markkinoille asti.

Tana brun uusi silta, Tenojoki, Tenon lohilaskuri

Tero Ronkainen 18.6.2022