wanhan osman

päiväkirja 2016

Auringon odottelua

sunnuntaina 17. tammikuuta 2016 klo 20.40

​

Joulupäivän suvikelin jälkeen olemme saaneet nauttia rehellisistä talvipäivistä. Pakkanen on vaihdellut lähes koko tammikuun alkupuolen -20 asteesta jopa -40 asteeseen. Torstaina pakkanen lauhtui nopeasti. Lämpötila nousi parissa tunnissa parikymmentä astetta. 

​

Lunta on noin 40-45 cm. Lumi kantaa hyvin, joten liikkuminen on vaivatonta. Suksilla uppoaa jokilaaksossa noin 12-15 cm. Pehmeän pakkaslumen alla on kantavampi kerros joulun ajan vesisateen muistona.

​

Tenon jäät ovat hyvin muhkuraiset. Lunta ei ole vielä riittävän paksusti peittämään leudon alkutalven synnyttymiä jääryppyjä ja ahtojääkasoja. Lohikellari odottaa vielä jäädyttämistä. Kahden edellisen talven opettamana aloitan kellarin jäädyttämisen vasta helmikuun puolivälissä.

​

Utsjoella pelattiin lentopalloturnaus viikko sitten lauantaina. Lentopalloilu elää uutta kukoistuskautta, mistä osoituksena saimme turnaukseen kaksi joukkuetta. Utsjoen ykkösjoukkue eteni finaaliin asti. Voiton vei tiukan rutistuksen jälkeen Ivalon joukkue. Utsjoen kakkosjoukkue sijoittui turnauksessa kolmanneksi, joten säännöllinen harjoittelu ei ole mennyt hukkaan. Me pelaamme lentopalloa kolmena iltana viikossa. Vuorot alkavat maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina klo 19. Mukaan voi tulla vaikka yhdeksi kerraksi. Pelivehkeet kannattaa siis ottaa mukaan, jos matka suuntautuu talvella näihin maisemiin.

​

Tulevaisuudessa saamme toivottavasti tiukempaa vastusta Karigasniemen suunnasta. Ensi talvena karigasniemeläiset pääsevät harjoittelemaan säännöllisesti nykyaikaisessa hallissa. Uusi liikuntahalli valmistuu kesäksi.

​

Toisenlaista tohelointia tapahtui syksyllä 2014 Utsjokivarressa. Kahden laittoman hirven kaadon osalta tuomarointi tapahtui Lapin käräjäoikeudessa, josta tuomio tuli freelancertoimittajalle elokuun 20. päivä 2015. Kaikki asianosaiset valittivat käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. Yksin metsästämässä ollut some-aktiivinen ei ole muistanut suuresta uroteostaan kehua. Käräjäoikeuden päätös on lainvoimainen vasta hovioikeuden käsittelyn jälkeen.

​

Metsästyksessä ja kalastuksessa maltti on valttia. Lahtauskiima ei saisi koskaan yltyä niin kovaksi, että laki otetaan omiin käsiin. Alan lehtiin kirjoittavalla henkilöllä voidaan olettaa olevan tavallista rivimetsästäjää tai -kalastajaa paremmat tiedot ja taidot, joten häneltä odotetaan keskivertoa korkeampaa moraalia ja lain kunnioittamista.

​

Sydäntalvi tuo aina hirvet jokilaaksoihin. Niitä näkee lähes päivittäin Tenontietä ajaessa. Tänään seurasin työmaalla pitkän tovin kahta hirveä, jotka viipyivät pienellä alueella usean tunnin ajan. Viime viikkoina myös ilves on ilahduttanut sekä kotipihassa että työmaalla. Kameran muistikortille en ole onnistunut sitä vielä ikuistamaan. Ilves on kaunis ja sulavaliikkeinen kissa, jonka liikkumista on ilo seurata.

Tenontietä ajaessa ajonopeus on syytä pitää kohtuullisena. Hirvikolarin riski on todella suuri, niin paljon hirviä on tien läheisyydessä.

​

Kevään ohjelmasta mainittakoon Helsingin seudun perhokalastajien perhonsidontakurssi, jonka vedän helmikuun 6. päivä. Perhomessuilla olen omalla osastolla myymässä kirjoja. Sidon messuilla lohi- ja taimenperhoja. Tervetuloa juttusille.

Talven selkä taittui

maanantaina 22. helmikuuta 2016 klo 23.30

​

Talvi on ollut myös Utsjoella tavanomaista lämpimämpi. Pakkasjaksot ovat olleet lyhyitä. Lumipeite on paksumpi kuin vuosikausiin. Lumi on läpi asti pehmyttä. Tunturissa on hyvä kulku, mutta jokilaaksossa liikkuminen on raskasta. Lumikengillä uppoaa niin syvälle, että niillä on lähes mahdoton liikkua. Suksillakin saa kyntää pahimmillaan polvia myöten syvällä.

​

Viime viikolla maisema oli silmiä hivelevän kaunis. Talven ensimmäinen keväisen oloinen, aurinkoinen päivä kirkasti taivaan sinen ja sai koivujen oksilla lepäävät lumipeitteet kimaltelemaan. Kova tuuli on puhdistanut puut lumesta, joten nyt maisema on paljon vaatimattomamman näköinen.

​

Viime ja toissa viikon aikana lumitöissä tuli ahkeroitua niin usein, että ajatus karkasi luontevasti eteläisempiin maihin. Sydäntalven aikana on helppo ymmärtää, miksi niin moni suomalainen haluaa pakkasia pakoon palmun aurinkoisemmalle puolelle.

​

Viime viikkojen aikana useampi tuttava ja ystävä on kulkenut kalastuksen merkeissä eri puolilla maailmaa. Lämpimien vesien suuret kalat tarjoavat aivan toisenlaista vastusta kuin kotoisilla vesillä. Kotijokeni Tenon hopeanhohtoiset lohet ovat silti aivan omassa luokassaan. Etelän meriltä saadaan toki paljon suurempia kaloja, mutta lohenkalastuksen veroista elämystä ne eivät tarjoa.

​

Suomalaisten on turha kyyristellä kaloista puhuttaessa. Meidän arkiset saaliskalamme ovat herkullisuudessaan vertaansa vailla. Makeanveden kalamme ovat laidasta lukien kulinaarisia herkkuja lämpimien merien kalalajeihin verrattuna. Elämäni ylivoimaisesti huonoimman kala-aterian olen syönyt Pariisissa hienossa ja arvostetussa ravintolassa. Ranskalainen ystäväni halusi tarjota minulle parasta, mitä Seinen rannalla rahalla saa. Elämyksestä tuli unohtumaton, mutta ei isännän toivomalla tavalla.

​

Vastaavasti minulla oli vuosia sitten tilaisuus tarjota ranskalaiselle Michelin tähtien keittiömestarille hänen elämänsä paras kala-ateria. Ruoka oli meille hyvin arkinen lohikeitto. Maailmaa kiertäneelle ja monia soppia keittäneelle mestarille sen teki ainutlaatuiseksi tuore, omin käsin pyytämämme Tenonlohi ja miljöö. Osmansuvannon rannalla huvimajan avotulen loimussa kesäyön auringossa keitto maistui tavallistakin paremmalta.

​

Tenon sääntöneuvotteluista ei ole vielä saatu lisätietoa. Soppakattilan ääressä on ollut niin monta kauhan pyörittäjää, että puolivalmista keittoa on hieman tippunut yli laidan. Oletan neuvotteluiden kalastuslupien myynnin ja venerekisterin järjestämisestä olevan loppusuoralla. Esitykset julkaistaneen lähiaikoina. Soppakattilan laidan yli tippuneista tiedonjyväsistä on vielä vaikea sanoa mitään kokonaisuudesta. Huolestuttavaa on se, että jokilaaksossa ovat väärät ihmiset tyytyväisiä. Lähiviikot näyttänevät toteen, onko huoleni aiheellinen.

Kellarin jäädytystä

maanantaina 29. helmikuuta 2016 klo 23.15

​

Tämä talvi on lohikellarin jäädyttämisen suhteen toisinto edellisestä talvesta. Alkutalvi oli niin leuto, että maa ei jäätynyt. Sen jälkeen tuli niin paksu lumipeite, että maa ei vieläkään jäätynyt. Vuosi sitten jäädytin lohikellarin näihin samoihin aikoihin. Silloinkin oli reippaita maaliskuun pakkasia.

​

Edellisinä talvina kellarin pohjan pitäväksi saaminen on vaatinut aikaa ja useita jäädyttämiskertoja. Tällä kertaa kokeilin eri tekniikkaa. Kellarin maapohjalle tiivistin ensin noin 12-15 cm lunta, jonka kastelin aikaisemmasta poiketen vain kosteaksi, en siis läpimäräksi. Pienemmällä vesimäärällä lumi ei sulanut, vaan jäätyminen tapahtui nopeammin. Sain pohjan pitäväksi kolmessa vuorokaudessa. Lisäsin vettä aamuin illoin, koska pakkasta oli riittävästi. Tämän jälkeen kasvatan jäätä 10-15 sentin kerroksina kelin mukaisesti vuorokauden tai kahden välein. Kovalla pakkasella kerros ehtii jäätyä vuorokaudessa.

​

Lohikellarin jäädyttäminen on miellyttävää talviaskaretta. Ennen lohikellari oli jokaisessa jokivarren talossa. Se oli välttämätön säilytyspaikka. Hyvän jääkellarin rakentaminen vaatii tietoa, taitoa ja oikeanlaiset rakennusmateriaalit. Kellarin jäädyttäminen vie oman aikansa joka talvi. Vaatii viitseliäisyyttä jäädyttää kellari. Erityisen työteliästä kellarin jäädyttäminen on, jos käytössä ei ole juokseva vettä.

​

Wanhan Osman lohikellari sijaitsee 80 metrin päässä kaivohuoneesta. Säilytän vesiletkua kaivohuoneen lämmössä. Panen kylmän veden valumaan letkuun ennen kuin lähden vetämään sitä lämpimästä rakennuksesta kellarille. Saatuani veden lasketuksi kellariin lapioidun lumen päälle, vedän letkun pään ulos. Käännän hanan kuumalle vedelle ennen kuin lapan letkun takaisin kaivohuoneeseen. Kuuma vesi pehmentää jäykän letkun, jolloin se on helpompi keriä sisälle. Letku myös huilaa lumen päällä paremmin, kun lumi sulaa sen pinnasta.

​

Seitsemän kilometrin päivittäisellä työmatkallani Tenontiellä näen lähes joka kerta useita hirviä. Posti-Pekan talon ympäristössä pyörii kolme hirveä. Omassa pihapiirissä on myös kolme hirveä. Yksittäisiä hirviä näkee milloin missäkin. Hirviä on runsaasti myös Utsjokivarressa, joten Kaamanen - Utsjoki välillä on syytä ajaa maltilla. Minä toivotan tuttavilleni toisinaan turvatonta matkaa. Autoilijalle voi käydä huonosti, jos joutuu turvallisen kanssa törmäyskursille.

​

Viime päivinä hirviä on näkynyt usein Tenon jäällä. Lunta on niin paljon, että hirvet hakeutuvat ohuemman lumipeitteen verhoamille alueille, siksi ne viihtyvät joen jäällä.

​

Tänään selvisi, minkä takia karkauspäivänä ei ole kenenkään nimipäivä. Lentopallossa harjoittelimme 19. päivä Vasatokassa järjestettävää turnausta varten. Pelasimme nuoret vastaan vanhat joukkuein. Meidän vanhojen joukkueen nestori eli Pieskin Urho oli niin hyvässä iskussa, että kalenteriin pitää kirjoittaa päiväyksen viereen ”Urkin päivä”. Sen kunniaksi tarjoan Urkille huomenna pullakahvit Giisassa.

Messuilta keväthangille

torstaina 14. huhtikuuta 2016 klo 23.40

​

Perhomessut ovat yksi varmimpia kevään merkkejä. Utsjoelta on mukava ajella huhtikuussa etelään. Sunnuntaina Tampereen seudulla oli jo +12 astetta lämmintä. Aurinko paistoi keväisen lämpimästi. Maanantaina takaisin Utsjoelle ajelin hohtavien hankien ja sinertävien tunturihuippujen valoisuutta ihaillen.

​

Pidin messuilla esitelmän Tenon tulevasta kalastussäännöstä. Sen tiimoilta kuulemme varmaan lähikuukausina tarkempia tietoja. Esitelmän lopussa esitin paikalla olleille kalastajille nöyrän toiveen suvaitsevaisuuden ja joustavuuden lisäämisestä kalavesillä. Suomalaiseen eräkulttuuriin ei sovi oman kalastustavan erinomaisuuden nostaminen muiden harjoittamien kalastustapojen yläpuolelle. Tämä pätee myös lohenkalastuksessa.

​

Maaliskuun alkupuolella kokemamme muutaman päivän lämpöaalto tipautti lumikinoksia huomattavasti. Reilun viikon takaiset lämpimät päivät ja vesisade mataloittivat kinoksia entisestään. Viime päivien aikana keli on ollut keväisen vaihteleva. Yöpakkasta on ollut tällä viikolla parhaimmillaan -9 astetta. Hanki kantaa hyvin hiihtäjän, mutta lämpiminä päivinä kelkkailijan ei kannata harhautua kovalta reitiltä yhtään sivuun. Kovan kuoren alla lumi on kuin mannaryyniä.

​

Maisema on vielä talvisen valkoinen. Lumipeitteen paksuus on 40-55 cm. Norjan puoleiset jyrkät rantatörmät ovat monin paikoin sulana. Myös tuntureiden lakialueilla, harjanteilla ja jyrkissä kalliorinteissä on jo paljon pälviä.

​

Paras raudunpilkintäkausi on vasta aluillaan. Seuraavan kuukauden aikana tunturissa riittää vilskettä maailman kauneimman makeanveden kalan ansiosta. Oma pilkkikauteni jää lyhyeksi. Pääsen rautuvesille vasta vapun aikoihin. Pari viikkoa sitten ajoin päiväseltään mutkan Ifjordissa ja Lebesbyssä. Silloin rautusaaliit olivat huonoja. Pilkkijöitä oli tavalliseen tapaan. Ilman suomalaisia pilkkijöitä moni Pohjois-Norjan lomakylä ja vuokramökki olisi tyhjillään kevättalven upeimpana aikana.

​

Maakuntien kalastajat ja kalastusvälineiden keräilijät ovat jo vuosikausia seuranneet silmät ymmyrkäisinä Etelä-Suomen keräilijöiden toimia. Muutaman kaverin porukka on tuonut jaloon harrastukseen niin erikoisia toimintatapoja, että maakuntien rehelliset keräilijät eivät niitä hyvällä katso. Huuto.net, Tori.fi ja säännöllisesti järjestettävät huutokaupat lienevät markkinapaikkoja, joissa nämä veijarit punovat juoniaan. Tavallinen harrastaja ei tunne taustoja eikä ymmärrä ”asiantuntijoiden” keskinäisiä sidonnaisuuksia.

​

Hälytyskellojen pitäisi kilkattaa kovasti, kun vieheen valmistaja itse määrittelee huutokaupassa myynnissä olevan vieheen ikää, kuntoa ja arvoa. Moni kokenut ja hyvämuistinen lohimies on lähestynyt minua ihmetellen 1980 ja 1990 -luvuilla valmistetuksi väitettyjen vaappujen runsautta huutokaupoissa. Ihmetyksen syy on yksinkertainen. Valmistajan tuotanto oli 1980 ja 1990 -luvuilla niin pientä, että vaappuja oli silloin vaikea saada. Miten näitä vaappuja on voinut viime vuosien aikana tulla säännöllisesti muutaman kymmenen kappaleen kuukausivauhdilla myyntiin uudenveroisina, usein vielä alkuperäisessä myyntipakkauksessa?

​

Viime kuukausien aikana olen keskustellut lukuisten kalastusvälineitä keräävien kalastajien kanssa. He ovat kertoneet olevansa epäuskoisia erityisesti markkinoilla olevien vaappujen suhteen. Viimeksi viikonloppuna Perhomessuilla eräs keräilijä pohdiskeli huutokaupasta ostamansa vaapun iän määrittämistä. Hän ei uskonut sen olevan yli kaksikymmentä vuotta vanha niin kuin hänelle oli myyjän ja vieheen valmistajan toimesta vakuutettu. Hän epäili, että vaappu olisi vasta valmistettu vartavasten keräilijöiden ostettavaksi.

​

Samanlaisista epäilyistä on kertonut talven aikana niin moni henkilö, että syytä epäillä -kynnys on omalta osaltani ylittynyt. Pitänee minunkin tutustua netin huimiin mahdollisuuksiin ja rekisteröityä jollekin markkinapaikalle vaappuja kilpaa huutamaan. Luulisi Suomesta tai maailmalta löytyvän yritys tai tutkimuslaitos, joka osaa selvittää vaapun iän.

Rautupilkillä

torstaina 5. toukokuuta 2016 klo 23.50

​

Vapun vietimme Norjan tuntureilla rautuja pilkkien. Sää oli poikkeuksellisen lämmin. Parhaana päivänä lämpötila kohosi Jäämeren rannalla +13 asteeseen. Hiihtokeli säilyi silti kohtalaisen hyvänä. Parin asteen yöpakkaset takasivat aamuisin erinomaisen hiihtokelin. Iltapäivällä ja illalla lumen pinta oli monen sentin paksuudelta sohjona ja hiihtokeli sen mukainen.

​

Järvet olivat vesillä. Hangen pettäessä liikkuminen oli raskasta. Myös avannon kairaaminen vesisohjoiseen jäähän oli voimaa ja aikaa vaativaa työtä. Alle sadan metrin korkeudessa olevissa järvissä jäät olivat rannoista monin paikoin sulana. Talviset olosuhteet löytääkseen piti nousta yli kolmensadan metrin korkeuteen. Meren rannat olivat lähes kokonaan lumettomia.

​

Rautu on toisinaan oikukas ja haasteellinen pyydettävä. Huonoimpana päivänä viiden hengen porukkamme sai vain yhden pienen raudun. Onneksi parhaimpina päivinä rautu oli aktiivisemmin liikkeellä. Rautu on herkullisimmillaan tunturimaisemassa tuoreeltaan laitettuna. Se ei parane pakkasessa eikä tuhannen kilometrin automatkalla.

​

Lämpöaalto teki reissustamme erinomaisen. Oli mukava istuskella pilkillä kauniissa tunturimaisemissa paitasillaan avopäin ja avokäsin. Tiistaina tarkeni pilkkiä ilman paitaa. Kovin kauaa paidatta ei pystynyt olemaan. Valkoisesta lumesta heijastuva aurinko polttaa nopeasti valkoihoisen miehen nahan. Kylän raitilla liikkuessa silmään pistää jokakeväinen pesukarhu -muoti. Tunturissa ahkerasti liikkuvat henkilöt ovat kasvoiltaan ruskettuneita aurinkolasien suojaamia alueita lukuunottamatta.

​

Tenon jäät lähtivät neljäs päivä. Väylä oli auki monin paikoin jo viikonlopun aikana. Rannoille, särkkien, karien ja isojen kivien päälle jääneet jäät lähtevät virran mukaan veden noustessa. Tänään vesi nousi jonkun verran, mutta ei vielä riittävästi koko väylän puhdistamiseen pienistä jäälautoista.

Varhainen kevät

sunnuntaina 22. toukokuuta 2016 klo 16.30

​

Vesi on poikkeuksellisen alhaalla. Osmankaria näkyy jo yli viidenkymmenen metrin pituudelta. Vesi on nyt suunnilleen samalla korkeudella kuin normaalisti on juhannuksena.

​

Perjantaina Nuorgamissa ruokakaupassa ajellessani kuvasin jokilaaksoa monessa paikassa. Lohirannan yläpuolella ja Nuorgamissa oli jo pieni lehti puussa. Wanhan Osman pihapuihin lehti ilmestyi tänään aamupäivän aikana. Kevään tulo on noin kolme viikkoa keskimääräistä aikaisemmassa. 1984 lehti tuli puihin toukokuun 25. päivä. Keväällä 2013 koivikot vihertyivät pari päivää myöhemmin.

​

Kuvausmatkalla tapasin Antti Niiles Länsmanin. Hän oli vakiopaikallaan Nivajoen venevalkamassa vaappuja koeuittamassa ja virittämässä. Hän oli käynyt heti aamusta könkään alapuolella lohta heittelemässä. Antti Niiles kertoi, että roskaa oli tarttunut vaappuun vain yhden kerran. Vesi on myös kirkastunut nopeasti. Vesi on harmillisesti hyvällä korkeudella kulkutukseen. Kulkuttajat pääsevät vesille huomenna klo 19.00.

​

Lohikesän 2016 ensimmäisen korviini kantautuneen lohen sai Otto Paltto vaapulla tänä aamuna. Lohella oli painoa 14,5 kg. Joki on ollut auki jo reilusti yli kaksi viikkoa, joten ensimmäiset lohet ovat ehtineet nousta pitkälle Yläkönkään yläpuolelle.

​

Uuden kalastuskauden alkuun ajoittui merkittävä tulevia lohikesiä koskeva asia. Suomen ja Norjan väliset sopimusneuvottelut kariutuivat perjantaina Kirkkoniemessä. Neuvottelut ovat siis päättyneet. Nyt ollaan lähtötilanteessa. Todennäköisesti Norjan ympäristöministeriö ja Suomen maa- ja metsätalousministeriö sopivat uudesta säännöstä keskenään virkamiestasolla. Palaan asiaan tarkemmin, kun olen saanut virallista tietoa tilanteesta.

​

Yötön yö alkoi alkuviikosta. Vuorokauden ympäri paistavasta auringosta saamme nauttia jokaisessa kodissa heinäkuun puoliväliin asti. Valoisan Lapin kesän alkaminen merkitsee luonnolle ja Lapin ihmisille vireää uuden rakentamisen aikaa.

​

Omalta osaltani talvi ei ollut riittävän pitkä, koska talven aikana rakentamissani kahdessa rakennuksessa on vielä runsaasti työtä ennen tupaantuliaisia. Perjantaina kalastuslupaa ostaessani sain hämmästyksekseni kuulla, että joidenkin mielestä en ole ollut talvella lainkaan Utsjoella. Minä taidan olla Utsjoen ja maailman nopein muurari, kun olen rakentanut kaksi rakennusta Tenon törmälle talven aikana käymättä edes kotikunnassani.

Kesä kohta kauneimmillaan

perjantaina 3. kesäkuuta 2016 klo 06.40

​

Tällä vuosikymmenellä olemme saaneet nauttia vuosi toisensa jälkeen entistä kauniimmista ja lämpimämmistä keväistä. Maaliskuu on ollut kuin huhtikuu ennen vanhaan, huhtikuu kuin vanhojen aikojen toukokuu ja toukokuu kuin kesäkuu.

​

Lohikesä alkoi matkailijoiden osalta kesäkuun ensimmäisenä päivänä klo 00.00. Vihreästä maisemasta ja varhaisesta kevään tulosta huolimatta lohi elää elämäänsä omalla rytmillään. Hätäisimmät ovat jo ehtineet pettyä, kun joki ei olekaan täynnä lohta. Ei ole syytä huoleen. Lohta on joessa ajankohtaan nähden kohtalaisen hyvin.

​

Olosuhteiden puolesta voimme olla iloisia. Vesi on alempana kuin normalisti heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Veden lämpötila oli illalla 12,3 astetta, mikä on erinomainen lukema lohelle ja lohenkalastajalle. Vesi on jo kohtalaisen kirkasta eikä roskia ole lohensoutajalle riesaksi.

​

Koivuissa on jo tuuman kokoinen lehti eli rantasaunan leppeissä löylyissä voi ihailla Osmannuoran soljuvaa kauneutta tuoreen vastan tuoksussa. Jokea ja koivuja katsellessa on vaikea uskoa, että maa ei ole vielä ehtinyt mukaan kesäisiin karkeloihin. Heinä vihertää vasta paikoin eivätkä kukat ole vielä hehkeimmillään. Kesä on kohta kauneimmillaan. Sitä odotellessa nauttikaamme joella erinomaisista olosuhteista.

​

Lappi on monien ristiriitaisuuksien ja ääri-ilmiöiden maakunta. Luonto on parhaimmillaan lumoavan kaunis, mutta tottumattomalle erämaan kulkijalle se voi olla äärettömän ankara ja julma. Tenon ja tuntureiden harmonisesta tasapainosta ja kauneudesta ei ole tietoakaan Suomen ja Norjan välisissä sopimusneuvotteluissa, jotka kariutuivat Kirkkoniemessä 20.5. Neljän vuoden työ päättyi tällä erää tuloksettomana. Viime päivinä kummassakin maassa on syytelty toista osapuolta kohtuuttomista vaatimuksista ja jääräpäisyydestä.

​

Joulukuun alussa ministeriöiden toimesta julkistetut neuvottelutulokset kalastusrajoituksista olivat mielestäni hyvä esitys. Tenon lohta ajatellen esitys oli erinomainen. Se oli myös ajankuvaan hyvin istuva. Esityksessä oli yksi hankala ja raskas asia, liian tiukat kiintiöt lupamääristä.

​

Norja on toiminut johdonmukaisesti neuvotteluprosessin aikana. Se on pitänyt kiinni jo päätetyistä asioista ja aikataulusta. Suomen puolella iltalypsy alkoi pari kuukautta esityksen julkistamisen jälkeen. Verkkokalastusoikeuksien rajoittamista vastaan taistelevat henkilöt eivät ymmärrä maailman muutosta. Lohi on aivan liian arvokas kala pakkopyydyksillä lahdattavaksi.

​

Norjan ympäristöministeriön ja Suomen maa- ja metsätalousministeriön virkamiehet jatkavat keskusteluja uuden kalastussäännön aikaansaamiseksi. Vuoden 2017 osalta tiimalasi on vaarassa käydä liian pieneksi. 

​

Norja on Nascon vahva jäsen. Maa on sitoutunut sen periaatteisiin ja pyrkii osoittamaan myös käytännön toimin kantavansa vastuuta luonnonlohen suojelusta. Tenolle kohdistuvilla tiukoilla kalastusrajoituksilla Norja saisi kerättyä kansainvälistä poliittista kiitosta ja arvostusta järjestössä. Tenolla on Norjalle vain marginaalinen merkitys. Sen kalastusta rajoittamalla suurimmat haitat kohdistuisivat Suomen puolelle. Toimimalla aktiivisesti Nascossa Norja saa myös käännettyä lohen kasvikasvatukseen kohdistuvaa arvostelua muualle.

Lohikesän avaus

torstaina 9. kesäkuuta 2016 klo 07.10

​

Viimeisen viikon ajan lämpötila on pysytellyt nollan ja seitsemän lämpöasteen välissä. Vettä on satanut monena päivänä, ajoittain kohtalaisen ravakasti. Tenojokilaaksossa ei ole vielä satanut lunta, mutta sääennustuksen mukaan sitä on luvassa tälle päivälle. Kova tuuli on riepotellut luontoa ankaralla kädellä.

​

Kesäinen lumisade ei ole näillä leveysasteilla mikään harvinaisuus. Ihan joka kesä lunta ei sada. Joinakin kesinä sitä kertyy maahan useita senttejä. Kesällä 1968 Pohjois-Suomi Haapamäkeä myöten peittyi valkoisen lumivaipan alle juhannusviikolla. Vuonna 1982 lunta satoi niin paljon, että sitä piti äyskäröidä veneestä vähemmäksi kesken Kuoppilassuvannon soudun.

​

Vesi on alhaalla. Matinkiveä näkyy noin 45 senttiä. Osmankari on jo parisataa metriä pitkä. Tenon ja erityisesti sen latvajokien lohikantoja ajatellen vesi on turmiollisen alhaalla. Lohta on noussut jokeen viime päivinä kohtalaisen hyvin. Kulkuttajat ovat saaneet lohta häpeämättömän paljon. Kohtuullisuus unohtuu siinä lajissa aivan liian helposti. Karas- ja Jiesjoen lohikantojen tilasta huolta kantavilla lohitutkijoilla ja alueen asukkailla on nyt suuri murhe sydänalassa.

​

On kansallinen häpeä kahdessa pohjoismaisessa sivistysvaltiossa, että lohta sallitaan pyydettävän ajoverkolla joessa. Kulkutus ei ole alkuperäinen Tenon kalastustapa. Lisäksi se on verkkokalastustavoista kaikkein nuorin. Kevätkulkutus ei ole perinteinen saamelainen kalastustapa eikä se ole vanhaa paikallista pyyntikulttuuria.

​

Yksi venekunta saa pyydettyä kulkuttamalla muutaman päivän aikana enemmän lohia kuin yhdenkään ison lomakylän kaikki asiakkaat koko kesän aikana. Taloudellista vertailua ei kannata edes tehdä, sillä kulkutuksella saadut lohet eivät kartuta kansantaloutta. Lehdissä ja televisiossa kulkutuksen puolestapuhujat kertovat joka kevät pyytävänsä kulkuttamalla lohta omaan käyttöön. Monessa taloudessa taitaa jäädä potut syömättä, kun lohta on syötävä kilokaupalla joka aterialla.

​

Aloitin lohikesän reilun parin tunnin iltasoudulla eilen. Keli oli niin kova, että hennommat miehet pysyivät suosiolla pirtin lämpimässä. Kova, ajoittain erittäin navakka pohjoistuuli puhalsi Pässinivassa niin kovaa, että alavirtaan oli vaikea päästä.

​

Kotisuvannosta Osmasta, Ottiniemen kohdalta raita-papukaija Sivutissiin tarttui pirteä kala. Vapamiehen penkillä istunut Aini Lehtonen väsytteli 3,8 kilon jalan haaviin asti. Hetki ennen kalan tarttumista seurasimme lohiluokan kalan käsittelyä rantapenkalla hieman alempana.

​

Kotirannassa onnittelin Risto Kivilahtea, joka sai meidän alapuolellamme soutaessaan Osmasta Kojamokivien takaa 11 kiloisen lohen Jurmulla. Vaapun väri oli Usvan kojamo.

​

Esko Nenola sai eilen hieman ennen keskipäivää 7,5 kiloisen lohen Kuoppilaskoskesta Jurmulla, jonka väri oli Pajala. Kyseinen vaappu on toiminut Eskon luottovieheenä jo useampana kesänä.

​

Kolmen venekunnan kalastuskauden avauksena kolme kalaa kellarissa on erinomainen saalis. Lähivesiltä mainittakoon myös Halosen Junnun 12 kiloinen, jonka hän sai viime perjantaina. Klemma sai maanantai-iltana kalan, mutta sen paino ei ole kantautunut tietooni.

​

Ajankohta huomioiden kalaa näyttäisi olevan joessa kohtalaisen hyvin. Vedenkorkeus on lohensoutuun ja perhokalastukseen erinomainen. Soudussa työtä aiheuttavat kovan tuulen veteen lennättämät roskat. Vaappuja sai puhdistaa illalla tiuhaan. Jossakin vaapussa oli lehti tai heinää joka tarkistuskerralla.

Perhokelit aluillaan

torstaina 9. kesäkuuta 2016 klo 23.50

​

Lumisade verhosi viime yönä suuren osan Lapista valkoiseen vaippaan. Utsjoella lunta kertyi maahan asti ainoastaan Petsikolla. Sää on ollut koko päivän sateinen ja tuulinen. Kovimmillaan tuuli oli iltapäivällä. Lämpötila on noussut aamun kahdesta asteesta neljään asteeseen.

​

Tuuli rauhoittuu koko ajan. Yöksi ja huomiseksi on luvassa siedettävää soutukeliä. Lauantaina saamme vihdoin nauttia kuivasta kelistä koko päivän ajan.

​

Olosuhteet joella ovat tämän hetken säätä lukuunottamatta erinomaiset. Vesi on laskenut niin alas, että osa suvantojen ottipaikoista on jo hyvässä iskussa. Korkean veden nousukalan väylät ovat silti edelleen hyvällä vedellä. Soutualueet ovat laajoja. Ruuhkista ei ole vielä tietoakaan. Kierto on niin nopeaa, että veneitä saisi olla moninkertainen määrä.

​

Tulevien soutuiltojen iloksi perhonsidontaa harrastavien lohensoutajien kannattaa sitoa kuvassa oleva Lohikuningatar -perho. Annoin nimikkoperhon hallitsevalle lohikuningattarelle, Teija Savirannalle lahjaksi hänen merkkipäivänään kevättalvella.

​

Lohikuningatar kalastaa myös mustaan koukkuun sidottuna. Sopiva koukkukoko on alkukesästä 2/0. Heinäkuussa, lämpimän veden aikana koukkukoko pienenee aina numeroon 4-6 asti.

​

Tenon Lohikuninkuuskilpailu on lauantaina, heinäkuun 9. päivä. Tervetuloa mukaan lohikesän huipennukseen, joka kokoaa kokeneet lohensoutajat vuosi vuoden perään Onnelantörmälle ja Tenon soutusuvannoille.

Manhattanin valot

torstaina 23. kesäkuuta 2016 klo 02.25

​

Tiistaina lounasaikaan eli tasan yhdeltätoista Janne ja Raino Häkkiselle jysähti Osmansuvannossa kunnon kala kiinni. Ensimmäisen pikamatkan väkevästi ylävirtaan porhaltanut lohi antautui koukattavaksi vasta tunnin taistelun jälkeen Kaavansuvannossa.

​

Kojamolla oli pituutta 127 cm. Painoa oli 18,7 kg. Ottiviehe oli Mankala hieman harvinaisemmassa ”Manhattanin valot” -värissä.

​

Tämän päivän hieman myöhäisemmän lounastunnin ratoksi Petteri Virranniemen soutamaan perhoon iski 12,3 kiloinen lohi Kortsamissa Norjanpuronsuun alapuolella. Ensikertalainen Tenonkävijä Aarno Pätsi väsytti lohen mallikkaasti. Ihan ensimmäistä kertaa Aarno ei vavan varressa kalaa väsyttänyt. Kokeneena vetouistelijana hän on tottunut lohikalojen pyytäjä. Tämän päiväinen lohi nostatti silmin havaittavan lohikuumeen, joten eiköhän Teno saanut jälleen uuden lohensoutajan.

​

Myös muilla lohensoutajilla on ollut hyvä viikko. Erityisesti maanantain ja tiistain aikana saalista kertyi hyvin pitkin jokivartta. Monilla venekunnilla oli onni kokea kahden tai jopa kolmen kalan saamisen riemu. Valtaosa saaliskaloista on ollut lohijalkoja ja pieniä, 6-8 kilon painoisia lohia.

​

Ottivieheinä ovat kunnostautuneet Tiuran Pääsiäismuna, Tuliperse Joonas Jermu ja Nutipää ja Porkkana Tiura.

​

Perhokalastajat ovat saaneet useita 8-11 kilon painoisia lohia. Olosuhteet ovat perhokalastajan puolella. Vesi on ajankohtaan nähden jo hieman tavanomaista korkeammalla. Matinkiveä näkyy 18 cm. Veden lämpötila on 11 astetta. Vettä on satanut useampaan otteeseen. Päiväkausia nousussa ollut vesi on työllistänyt vapamiestä roskien poistossa.

​

Kalastajia on ollut vesillä huomattavasti viime vuosia vähemmän. Ainoastaan Vetsikon soutupaikoilla on ollut ruuhkia.

​

Juhannuksen viettoon voimme valmistautua positiivisissa tunnelmissa. Kalaa nousee jokeen mukavasti. Vedenkorkeus aiheuttaa omat haasteensa. Ensi viikolle ei ole odotettavissa pahoja ruuhkia. Korkean veden ansiosta kierto on nopeaa, joten jonotusajat jäävät lyhyiksi suosituimmillakin soutupaikoilla.

Juhannusterveisiä

lauantaina 25. kesäkuuta 2016 klo 13.00

​

Juhannuspäivän keli on lohimiehelle mieluisa. Taivas on pilviverhon peitossa, Vettä ei sada, vaikka ilmassa on vahva sateen tuoksu. Ilman lämpötila on 12 astetta. Veden lämpötila on 13 astetta. Tuuli vaihtelee tyynestä kohtalaisiin puuskiin. Matinkiveä näkyy noin 30 cm eli vesi on laskenut torstai-illasta lähtien.

​

Anneli Lähteinen ja Raino Häkkinen saivat Osmasta Ottiniemen kohdalta keskeltä jokea 17,8 kiloisen juhannuslohen klo 10.30. Ottiperho oli Rainon sitoma Erkki Honkavuoren malli ”64”. Koukkokoko oli 2/0. Lohella oli pituutta 121 cm.

​

Lohiviikko on ollut kokonaisuutena hyvä. Alkuviikon yritysporukalle kertyi kolmen vuorokauden aikana 13 kalaa, joista suurin painoi 12,3 kg. Osmasta on saatu viikon aikana kaksi isoa lohta. Pieniä, 6-8 kilon lohia ja lohijalkoja on noussut lähes jokaiseen veneeseen.

​

Lohien nousuvauhti on nopeaa. Ajankuvaan kuuluu se, että kalatapahtumia kertyy ryppäissä. Lyhyen ajan kuluessa saalista nousee moneen veneeseen. Sen jälkeen on kuoleman hiljaista. Hyvän lohionnen kalamies voi saada vaivatta monta kalaa. Huonon tuurin seurakseen saanut lohimies voi soutaa viikon näkemättä vilaustakaan lohesta.

​

Vesi on niin korkealla, että joki on pelkkä ränni. Suvannot ovat virtaavia. Kova pintavirta juoksee vauhdilla monttujen ja kuoppien yli.

​

Raavaamman kaliiberin kalaa tavoittelevan lohestajan kannattaa soutaa suvantojen paksuja vesiä. Yllättävän moni viikon aikana saaduista lohista on tarttunut keskivirrasta. Tintin pyytäjät löytävät toki omansa rantavesistä.

​

Tenon uusi kalastussääntö saatiin päätökseen keskiviikkona. Maa- ja metsätalousministeriö julkistaa sen ensi viikolla. Virkamiesten maaliin saattama neuvotteluprosessi osoitti karulla tavalla paikallistason kyvyttömyyden nähdä maailman muuttumista. Omien, merkittäviltä osin perusteettomien oikeuksien puolustaminen oli neuvottelijoille tärkeämpää kuin tulevaisuuden rakentaminen kestävälle pohjalle. 

​

Kulkutuksen puolustaminen johti monen yrittäjän osalta omien toimintaedellytysten merkittävään huonontumiseen. Kulkutuksen totaalinen lopettaminen olisi ollut ainoa oikea tapa suojella Tenon lohikantoja ja varmistaa jokivarren elinkelpoisena säilyminen. Matkailuyrittäjät maksavat kovan hinnan kulkutukseen kohdistuvista rajoituksista. Lohitutkijoiden moneen kertaan kaikkein tuhoisimmaksi osoittaman kalastustavan säilyttämisen hintana kalastusmatkailua leikataan kovalla kädellä.

​

Valtaosa matkailuyrittäjistä ja kunnan luottamusmiehistä on halunnut säilyttää kulkutuksen, vaikka sillä ei ole mitään taloudellista merkitystä.

​

Kirjoitan uudesta kalastussäännöstä laajemmin, kun se on virallisesti julkistettu. Tällä hetkellä minulla ei ole siitä mitään tarkempaa tietoa. Oletan virkamiesten nopealla aikataululla valmiiksi saaman uuden Tenojokisopimuksen nojaavan pääosiltaan joulukuussa julkistettuun esitykseen. Jos näin on, tulevaisuus ei näytä läheskään niin harmaalta kuin osa yrittäjistä ja kunnanjohtaja Vuokko Tieva-Niittyvuopio kertoivat eilisessä Lapin kansan uutisessa.

​

Yrittäjällä ei ole muuta mahdollisuutta kuin toimia voimassa olevien lakien ja sääntöjen mukaisesti. Oma toiminta pitää sopeuttaa vallitseviin olosuhteisiin. Jos uusi sääntö on joulukuussa julkistetun esityksen mukainen, se tarjoaa palvelukeskeiselle lohenkalastusmatkailulle aivat uudet mahdollisuudet.

Pojasta polvi paranee

maanantaina 27. kesäkuuta 2016

​

Aloitin oman lohenkalastajan urani vuosikymmeniä sitten vanhimman siskoni miehen, Reijon kanssa. Historian ympyrä on sulkeutunut parin viimeisen vuoden aikana Toinin ja Reijon pojan, Tommin ihastuttua lohensoudun jaloon lajiin ja Osman lähialueen soutusuvantoihin.

​

Kummipoikani Tommi aloitti tämän kesäiset lohensoudut eilen illalla yhdessä puolisonsa Minnan kanssa. Ensimmäinen lupavuorokausi sujui mallikkaasti. Nuoripari sai eilen illalla Vitoslompolosta Antti Harjun tekemällä vaapulla 6,2 kiloisen pikkunätin lohen. Vaapun väri oli Tuliperse.

​

Tänään klo 13.27 vapa taipui ja räikkä soi jälleen. Saukkokuopan yläosasta aitoon, alkuperäiseen Suomen Uistimen valmistamaan Jan -vaappuun tarttui 7,2 kiloinen lohi. Vaapun väri oli Lohikesä 2015.

​

Tommilla ja Minnalla on käytettävissään minun ottivaappuni ja -perhoni. Tommilla on insinöörille ominaisen hyvä kyky vastaanottaa tietoa ja viikon vinkkejä ottivieheiden, soutulinjojen ja ottipaikkojen tiimoilta.

​

Juhannuspyhät ovat sujuneet mukavissa lohensoudun merkeissä. Arkinen kalastusoppaan työ on juhlapyhien ansiosta vaihtunut lupsakkaan harrasteluun lohensoudun parissa. Parin viimeisen päivän ajan on ollut mukava soudella, kun kalaa on ollut hyvin liikkeellä ja se on iskenyt hanakasti tarjottuihin vieheisiin. Wanhan Osman lohikellariin on tuotu 26 kalaa, joista reilusti yli puolet on ollut lohia.

​

Tommin venekunnan lisäksi lähes jokainen vesillä ollut venekunta on joko saanut lohta tai karkuuttanut. Petteri Virranniemen venekunta sai eilen illalla kaksi jalkaa. Hyvä kalojen tartuttamistahti jatkui myös tänä aamuna, mutta karkuutustilaston kasvu hidasti kellarin täyttymistä. Maamme vaapputehtailijoiden runkojen hovisorvaaja, Kari Pakarinen poikansa kanssa karkuutti eilen Osmassa hyvän kokoisen lohen omatekemästään vaapusta.

​

Olosuhteet ovat parantuneet viime päivinä. Vesi laskee ripeästi. Roskia ei tullut tämän päivän soudulla juuri lainkaan. Vesi ei ole vielä kirkastunut, vaan se on kohtalaisen tummaa.

​

Parin viimeisen päivän aikana rantavirroissa on näkynyt jonkin verran tinttejä. Todennäköisesti on vain päivien kysymys, milloin tinttien nousu alkaa todenteolla. Alkavalle viikolle tinteistä ei ole vielä suurta iloa. Paras tinttinousu ajoittunee heinäkuun ensimmäiselle ja toiselle viikolle.

​

Viime päivien ottivieheitä ovat olleet Papukaija Emma, Kultaoranssi Emma, Tuliperse (eri valmistajien vaappuja), Tiuran Pääsiäismuna ja Komunisti. Perhoissa ei ole vielä löytynyt yhtä ylitse muiden. 2/0 -koukkuun sidotuilla perhoilla on saatu useampi lohi, joten kokoa on turha kaihtaa.

Uusi aika

perjantaina 1. heinäkuuta 2016 klo 02.30

​

Suomen ja Norjan neuvotteluvaltuuskuntien puheenjohtajat vahvistivat 29. päivä kesäkuuta sopimuksen, jolla pyritään kohentamaan Tenon lohikantojen tilaa vähentämällä kalastuskuolevuutta 30 prosenttia nykytasosta. Sopimus on tarkoitus saada voimaan kalastuskaudelle 2017.

​

Kalastusmatkailun lupakäytäntö muuttuu. Jatkossa Suomella ja Norjalla on omat lupakiintiöt. Kummassakin maassa on 5500 kalastuslupavuorokauden kiintiö venekalastuksessa ja 5500 kalastuslupavuorokauden kiintiö rannaltakalastuksessa.

​

Täysin uutena asiana käyttöön tulee kalastuslupien jako kalastusvyöhykkeisiin. Kalastuskausi jaetaan yhdeksään jaksoon. Venekalastuksessa joki jaetaan neljään kalastusvyöhykkeeseen: Nuorgam, Vetsikko, Utsjoki, Outakoski ja Inarijoki.

​

Rannaltakalastuksessa joki jaetaan viiteen eri vyöhykkeeseen: Nuorgam, Vetsikko, Utsjoki, Outakoski ja Inarinjoki. Lupavuorokausikiintiöt eri kalastusjaksoille ja -vyöhykkeille löytyvät ministeriön lausuntopyynnön LIITTEESTÄ.

​

Tähän asti kalastusluvista saadut tulot on jaettu tasan maiden kesken. Jatkossa suomalaisille ja norjalaisille tulee mahdolliseksi ostaa matkailukalastuslupa kummastakin maasta. Kalastuksenhoitomaksussa noudatetaan sen maan ehtoja, josta kalastuslupa ostetaan.

​

Uusi sopimus on määräaikainen. Ensimmäinen sopimuskausi on voimassa viisi vuotta. Sen jälkeen se jatkuu seitsemän vuoden jaksoissa. Sopimuksessa on ensimmäistä kertaa kirjattuna NASCON vaatimat periaatteet joustavasta kalastuksen säätelystä. Käytännössä viranomaisilla on mahdollisuus tehdä lisärajoituksia kalastusaikoihin, -tapoihin tai -paikkoihin myös kesken kalastuskauden.

​

16 artikla, 2§: ”Osapuolten on välittömästi rajoitettava kalastusta tai lopetettava se kokonaan veden virtaaman tai muiden erityisolosuhteiden, kuten lohennousun olennaisen vähenemisen niin vaatiessa. Kalastusta rajoitetaan tai lopetetaan ainoastaan siinä laajuudessa ja sillä alueella, jolla se on välttämätöntä kalakantojen turvaamiseksi. Paikallisia tahoja ja oikeudenhaltijoita on kuultava asiasta siinä määrin kuin tilanteen kiireellisyys sen sallii.”

​

Sopimuksen tavoitteena on, että lohikantojen tilan kohentuessa kalastusrajoituksia voidaan myös höllentää.

​

Kokonaan uutena asiana sopimuksessa huomioidaan muualla asuvat kalastusoikeuden haltijat. Heille tulee mahdollisuus rekisteröidä vene. Lisäksi ”Suomessa myytävistä luvista enintään kolmasosan suuruinen kiintiö voidan varata muualla kuin Tenon vesistön jokilaaksoissa asuville kalastusoikeuden haltijoille. Kiintiö jaetaan tasan rantakalastusluville ja venekalastusluville.”

​

Muualla asuville kalastusoikeuden haltijoille tulee myös huomattava helpotus kalastusaikaan.

​

8§: ”Edellä 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu henkilö, jolla on 5 §:n 4 momentissa tarkoitettuun kiintiöön kuuluva kalastuslupa, saa kalastaa kesäkuun 1 päivästä elokuun 10 päivään. Kesäkuun 1 ja 9 päivän välisenä aikana tarvittava kalastuslupa voidaan lunastaa 5 §:n taulukon mukaan ensimmäiselle ajanjaksolle varatusta lupamäärästä.”

​

Paikallisen soutajan käyttöpakko yökalastuksessa ei koske edellä mainitusta kiintiöstä ostetun kalastusluvan haltijaa.

​

Suomen ja Norjan välinen sopimus Tenojoen kalastussäännöstä löytyy kokonaisuudessaan TÄSTÄ.

​

Sopimusesityksestä voi antaa lausunnon. Lausunnot pitää toimittaa 5.8.2016 mennessä.  Esityksen lukemiseen on syytä varata runsaasti aikaa, niin raskas paketti se on.

​

Eilen illalla Osman lähtöpaikalla oli kokeneita Osman soutajia. Juha Tittosen ensimmäisestä Tenon reissusta tulee näinä päivinä kuluneeksi 30 vuotta. Kokemus on kartuttanut hopeaa ja harmaata hiussuortuville, mutta lisännyt väriä perhonsidontapöydälle. Juhan sitoma lohiperho, jonka inspiroijana oli Tiuran Pääsiäismuna -väritys, pääsi näyttämään kalastavuutensa Harri Rinteen ja Aimo Pennasen veneessä.

​

Hieman Ottiniemen alapuolelta keskeltä jokea tarttunut lohi veti ensimmäisen satasen alavirtaan takavuosien pikajuoksijan Ben Johnsonin vauhdilla. Juoksija ei hyytynyt maitohapoista eikä lohi ensimmäisestä pikomista. Molempien kohtalona oli poistuminen näyttämöltä takavasemmalle voittajien jäädessä pitämään peijaisiaan.

​

Osman venerannassa lohen painoksi todettiin 12 kiloa. Kuvaamisen jälkeen seurasin Harri Rinteen lohen perkausta. Harvoinpa olen nähnyt yhtä antaumuksellista perkaamista ja kalan puhdistamista. Suotta ei Osman Niilo ristinyt Harria Konitohtoriksi. Niilolla oli erityisen syvä, kunnioittava sävy äänessään joka kerta, kun hän puhui tohtorista.

​

Tämän viikon onnenpäivä oli tiistai-illasta keskiviikon keskipäivään. Pilvinen, osin sateinen keli tuoksui lohelta. Paddasuvannon ja Nollamin väliltä saatiin yli 15 kalaa, joista pääosa oli pieniä lohia ja lohijalkoja.

​

Alempana lohitilanne on hiljainen. Kesästä voi tulla mielenkiintoinen. Osa viime päivien saaliiksi saaduista lohista on ollut jo aavistuksen tummuneita. Ensimmäiset merkit hampaattoman ajan alkamisesta ovat jo havaittavissa lohien purukalustoa tutkiessa. Vesilinnuilla on jo isot poikaset, mikä ei ole ihan joka vuotista tähän aikaan kesästä.

Lohikuninkuus 2016

lauantaina 9. heinäkuuta 2016 klo 22.05

​

Kilpailussa saatiin  yhteensä 13 kalaa, joiden yhteispaino oli 55,325 kg. Lohia oli neljä kappaletta, jalkoja yksi ja tinttejä kahdeksan.

​

Kilpailun voitti Aittisuvannon rannalla ikänsä asunut Oskari Helander yhdessä pietarsaarelaisen Petri Hautamäen kanssa. He saivat noin yhdentoista kilon painoisen lohen heti kilpailun alussa Kylmäkaltionsuvannosta.

​

Sää vaihteli päivän aikana sateisesta kuivaan. Tuuli oli onneksi huomattavasti rauhallisempi kuin sääennustukset lupailivat. Suuren osan kilpailuajasta vallitsi lähes tyyni keli.

​

Korkea vesi teki kilpailusta jouhevan. Lähtöpaikoilla ei tarvinnut seisoskella pitkään, vaikka parhaimmillaan esimerkiksi Kaavassa oli yksitoista venettä vuoroaan odottamassa.

​

Vesi lähti nousuun tiistaina. Osmassa vesi nousi tämän päivän aamuun mennessä noin 55 cm. Veden lämpötila laski samalla maanantai-illan 19,5 asteesta tämän hetkiseen 15 asteeseen. Roskia on saanut puhdistaa vieheistä urakalla. Kilpailun aikana roskien tulo väheni loppua kohden huomattavasti.

​

Tämä viikko on sujun ut hiljaiselon merkeissä. Tiistain ja keskiviikon välinen yö oli viikon ainoa hyvä jakso. Muut päivät ovat olleet hiljaisia. Kalatapahtumia on ollut harvassa. Maanantain ja tiistain välisenä yönä Pentti Nurmi sai ensin Kivikoskesta 8,8 kiloisen lohen. Seuraavalla laskulla hän sai Vitoslompolosta samalla perholla 18,5 kiloisen lohen.

​

Tenon Lohikuninkuuskilpailun 2016 tulokset:

​

1.   Hautamäki Petri (Pietarsaari) ja

    Oskari Helander (Utsjoki),

    10,949 kg

2.   Kylmäaho Matti (Utsjoki) ja

    Kylmäaho Mikko (Oikarainen),

    10,039 kg

3.   Hekkanen Raimo (Nuorgam) ja

    Vessari Reijo (Mänttä),

    9,871 kg

4.   Hämäläinen Jorma (Äänekoski) ja

    Hämäläinen Joni (Puuppola),

    8,031 kg

5.   Niskanen Pekka (Kuopio), 3,335 kg

6.   Mattila Aarre (Utsjoki) ja

    Kellokumpu Ari (Salla)

     3,117 kg (2 kalaa)

7.   Heikkilä Jukka ja Raimo

    (Rovaniemi),

    1,900 kg

8.   Tapiola Tapani (Lohja) ja Jauhiainen

    Tiina (Utsjoki), 1,805 kg

9.   Määttä Marjatta ja Tapio (Posio),

    1,709 kg

10. Lukkari Juuso (Utsjoki) ja

    Pyykkönen Teemu

      (Suomussalmi), 1,709 kg

11. Tapiola Johan-Uula ja Raine

    (Utsjoki), 1,434 kg

12.     Salmela Erkki ja Thonjan

    (Rovaniemi), 1,426 kg

Kuntohuippu

maanantaina 11. heinäkuuta 2016 klo 01.30

​

Pyhäpäivän iloksi joella vallitsi tänään lähes koko päivän erinomainen lohikeli. Taivas oli pilvessä, tuulta oli korkeintaan kohtalaisesti ja lämpötila pysyi noin kymmenen asteen kieppeillä. Valoa oli runsaasti. Aurinko paistoi ohuen pilviharson läpi poikkeuksellisen kauniisti. Vesi kääntyi laskuun jo eilen. Matinkiveä näkyy nyt noin 20 senttiä. Roskia kertyi vieheisiin kohtalaisen runsaasti.

​

Vuoden 2015 Tenon lohikuninkuuden puolustaminen sujui osaltamme hyvin. Kilpailupäivä sujui mukavissa tunnelmissa. Vain lohi puuttui.

​

Tänään pääsimme nauttimaan kahdesti väsytyksen antoisista tunnelmista. Ensimmäinen kala tarttui Suomen puoleisen Kojamokiven takaa pitkään kolmekoukkuiseen JAN vaappuun. Kalan kellariin viennin ja ruokailun jälkeen kävimme soutamassa Kivikosken ja Vitosen. Lohiviikon viimeiselle laskulle nousimme kotisuvantoon.

​

Klo 18.15 Osman Ylämontusta tarttui vanhaan hilepunaiseen seitsemän senttiseen Emmaan kala, joka tarjosi erinomaisen väsytyksen. Lohi jykersi ensin hitaasti ylävirtaan ja tuli vielä hitaammin Norjan rannan kiviä kierrellen veneen lähelle. Sen jälkeen se ampui kiihtyvällä vauhdilla pitkälle ylävirtaan ja hyppäsi todella komean hypyn.

​

Koukkasin lohen veneeseen Kivikosken niskalla klo 18.30. Kalalla oli painoa 14,2 kg ja pituutta 114 cm. 

​

Kuntohuipun ajoittaminen on taitolaji. Eilisessä lohikuninkuuskilpailussa tämän päiväisellä lohella olisi tullut voitto kotiin. Lohen saaminen ei tapahdu koskaan vääränä päivänä. Vapamiehenä oli viime vuoden lohikuningatar Teija Saviranta. Kojamo on hänen suurin Tenon lohensa.

​

Tulevalle viikolle rohkenen odottaa huomattavasti edellistä viikkoa parempaa lohen tuloa. Korkealle noussut vesi laskee sääennustusten perusteella. Lohikesän kulminaatiopiste on käsillä. Jos uutta nousukalaa tulee lähipäivinä runsaasti, lohikesästä tulee selvästi keskivertoa parempi. Lohiluokan kaloja on saatu jo tähän mennessä enemmän kuin koko viime kesänä, mutta tintit ovat vähissä. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet selvästi tavanomaista huonompia. Alkukesän nousukkaat eivät enää rakenna lohikesää erinomaiseksi. Jos seuraavan parin viikon nousu jää vähäiseksi, lössähtää lohikesä kokonaisuutena huonommaksi kuin odotin.

​

Viime viikon huonosta lohen tulosta kertoo sekin, että osa lohimiehistä jouti istuskelemaan kesken lohikesän Ailigastalossa kansalaisliikettä puuhaamassa. Minun mielestäni sääntöneuvotteluissa vuosikausia mukana olleiden henkilöiden olisi pitänyt pystyä hoitamaan asia paremmin siinä vaiheessa, kun he olivat päätöksenteon ytimessä.

​

Viime vuosina verkkokalastajat ovat systemaattisesti ilmoittaneet entistä pienemmän osan saamistaan saaliista. He ovat ajatelleet, että pienempi saalis ei aiheuta verkkokalastukseen kohdistuvia vähennyspaineita. Kokonaissaaliin lasku on herättänyt tutkijat ja viranomaiset huolestumaan Tenon lohikantojen tulevaisuudesta. Lopputuloksena verkkokalastusta rajoitetaan, joten verkkokalastajat pissivät omille kintuilleen. Samalla kalastusmatkailijat ja me jokivarren matkailuyrittäjät maksamme kovan hinnan.

​

Uudessa sopimuksessa kulkutusta rajoitetaan paperilla roimasti, mutta käytännössä ei juuri lainkaan. Kulkutuksen kieltäminen toukokuussa ei normaalikesänä vaikuta mitenkään, koska joessa ei ole vielä silloin lohta. Viimeiset päivät ennen kesäkuun puoliväliä ovat ratkaisevia. Neljässä vuorokaudessa kulkuttajat ehtivät edelleen rokottaa silmittömällä ryöstämisellä lohikantoja monta kymmentä tonnia.

​

Lohilaskureiden asentaminen alajuoksulle ja Nuorgamiin ovat ainoa oikea tapa mitata Tenoon nousevien lohien määrää. Alajuoksun verkkopyynnillä pyydetään moninkertainen määrä lohia viralliseen tiedossa olevaan saaliiseen verrattuna.

Historian havinaa

perjantaina 15. heinäkuuta 2016 klo 00.30

​

Tällä viikolla lohi on ollut otillaan. Olen saanut soudettua viisi lohta ja kaksi tinttiä. Myös muut venekunnat ovat saaneet Osmassa ja lähivesillä kalaa kohtalaisesti. Säilyn Ismo sai viime yönä Kranuliittikuopasta kaksi mukavan kokoista lohta peräkkäisillä laskuilla. Pekka Salo ja Taisto Riski saivat tiistai-iltana Osmasta sitomallani perholla kauniin lohen. Seuraavana päivänä he saivat vielä tintin ja karkuuttivat toisen. Virranniemen Antti sai toissayönä lohen ja kaksi tinttiä.

​

Vesi on hitaassa laskussa. Matinkiveä näkyy vajaat 30 senttiä. Veden lämpötila on 15 astetta. Monet suvannot ovat vielä liian vuolaita. Olen ajanut tällä viikolla kaksi kertaa Yläkönkään alle. Patakuoppa, Sumpunkosteenpääty ja Kuusiniemenväylä ovat hyvällä soudulla. Myös Porsinjokisuu on hyvällä vedellä, mutta Porsinväylässä virta on turhan voimakas. Patokosteensuvanto on kuin keväinen pulkkamäki, jossa piisaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

​

Tämän päivän iltasoudulla oli vahva, lohimiehen sydäntä lämmittävä tunnelataus. Minulla oli suuri ilo ja kunnia olla pari tuntia Tenolla yhdessä Timo Vikströmin kanssa. Timo saapui ensimmäisen kerran Tenolle kesällä 1967. Matka kulki lossilla Tenon yli ja Norjan puolen tietä Kaavan kohdalle. Aikansa huiskuteltuaan ja huhuiltuaan Timo sai yhdessä kalakavereiden eli Pyymäen veljesten kanssa venekyydin Suomen puolelle. Miehet majoittuivat Kaavan vanhan talon yläkerran huoneessa.

​

Ensimmäisen Tenon reissun soutajana Timolla oli Niiles Antti Porsanger eli Osman Niilo. He saivat hopeanhohtoisen tintin. Kalan saannin jälkeen miehet suuntasivat Niilon kotiin korkean törmän päälle. Timo kertoi menevänsä Tenolta suoraan Hailuotoon sorsajahtiin. Osman Niilo pyysi itselleen entuudestaan tuntematonta miestä lähettämään sorsajahdista kertyvät sorsan höyhenet ja sulat postipaketissa. Näin myös tapahtui. Niilo sitoi Timon lähettämistä höyhenistä ottiperhoja vuosikausia.

​

Tänään saimme Perhomestarinmontusta kauniin, kirkkaan nousulohen sitomallani oliivinvihreällä Sarvijaakolla. Samalla perholla tuli viime vuoden Tenon Lohikuninkuuskilpailun voittokala Kortsamista.

​

Kranuliittikuoppaa soutaessamme Klemet Halonen ajoi kotirannastaan Osmaan. Omaa lohtamme Gamanjarguoikassa väsyttäessämme huomasin Klemetin väsyttävän kalaa suvannolla. Hän sai koukattua lohen kyytiin muutaman minuutin meitä nopeammin. Ylös ajaessaan hän nosti lohen meidän nähtäville. Erinomainen paikallistuntemus ja ahkeruus tuottavat tulosta erityisen hyvin juuri tämän kesän kaltaisissa vaihtelevissa ja vaikeissa olosuhteissa. Myös Klemetillä ja Sirpalla on ollut hyvä lohikesä.

​

Kevään ja alkukesän kauniit säät ja matala vesi ovat enää muisto. Tenon vesi on humpannut ylös alas monta kertaa. Ennenvanhaan keskikesän nopeaa vedennousua kutsuttiin nälkätulvaksi. Nopea, reilu vedennousu teki lohen saamisen vaikeaksi. Jokivarren ihmiset joutuivat suuntaamaan kulkunsa tunturijärville saadakseen ruokaa.

​

Toistuvat veden rajut nousut ja laskut ovat lohenkalastajalle aina haasteellisia. Lohta on vaikea löytää ja vielä vaikeampi saada ottamaan. Veden käännyttyä reiluun laskuun alkavat lohensoutajan onnenpäivät.

​

Timo Vikströmin poika Seppo ja pojanpoika Roope saivat Halosenväylästä 11 kiloisen lohen puolitoista tuntia sitten.

Lohiviikon saldo

maanantaina 18. heinäkuuta 2016 klo 01.40

​

Vesi on edelleen korkealla, vaikka se on laskenut loppuviikon aikana yli 35 cm. Matinkiveä näkyy nyt vajaat 40 cm. Vesi on siis edelleen noin 35-40 cm normaalia korkeammalla. Suvannot ovat edelleen virtaavia. Moottorilla ajettaessa riittää, kun kiertää kuohuvat kivet ja karit.

​

Vesi on huomattavasti tavanomaista tummempaa. Roskia kulkee edelleen virran mukana, joten vaaput on syytä tarkistaa säännöllisesti. Veden lämpötila on pysynyt koko viikon noin 15 asteessa.

​

Yleisilme on alavireinen. Soutajia on vain kolmasosa viime vuosien tavanomaiseen määrään verrattuna. Myös perhokalastajia on vähän.

​

Lähtöpaikoilla kalastusmatkailijoiden kanssa keskustellessa esille on noussut vahva luopumisen tuska ja haikeus. Yllättävän moni vanha lohimies on aikeissa jättää Tenolle hyvästit tämän kesän jälkeen. Harva lohestaja on lukenut uutta sopimusesitystä. Mielikuvat ja käsitykset uudesta sopimuksesta ovat syntyneet turuilla ja toreilla muiden kanssa keskustellessa ja netin puskaradioissa. Uuden pelkoa ovat vahvasti lisänneet paikkakunnalla vahvimmin äänessä olevat sopimukseen tyytymättömät tahot.

​

Minä olen joutunut lähes päätyökseni toppuuttelemaan ja rauhoittelemaan lohestajia. Uusi sopimus ei tarkoita kenellekään niskalaukausta. Se tulee muuttamaan totuttuja käytäntöjä, mutta se ei lopeta mitään kalastustapaa eikä se uhkaa pienimmässäkään määrin saamelaisten elinmahdollisuuksia.

​

Lohen ja Tenon ympärille rakentunut saamelaiskulttuuri on elänyt ja muuttunut aikojen saatossa. Hyvänä esimerkkinä on nyt vahvasti esillä oleva kevätkulkutus, jonka saamelaiset ovat ottaneet omakseen vasta viime vuosikymmeninä. Jos joku olisi esittänyt 1970 -luvun alkupuolella perinteisen patokalastuksen lopettamisesta ja sen tilalle kevätkulkutusta, olisi esitys teilattu saamelaiskulttuurin tuhoajaksi.

​

Mediaa seuraamalla uuden sopimuksen saamasta vastaanotosta saa yksipuolisen ja vääristyneen kuvan. Kurkku suorana äänessä ovat henkilöt, jotka ovat esitykseen tyytymättömiä. Sopimukseen tyytyväiset henkilöt ovat luonnollisesti hiljaa. Julkisessa keskustelussa on lähdetty tukemaan yksipuolisesti kulkuttajien vaatimuksia.

​

Suurin osa paikallisista ihmisistä pyytää lohta pääasiassa vapavälineillä. Heille uusi sopimus on kaikkien aikojen paras, kalastivatpa he sitten soutaen tai rannalta. Lohen varaan rakentunut saamelaiskulttuuri elää monessa kotitaloudessa vahvasti lohensoudun muodossa.

​

Kalastusmatkailijan kannalta kipukohta on kalastusluvan ostaminen. Lupia on jatkossa käytössä 22000 lupavuorokautta eli noin kolmannes nykyistä vähemmän. Lupamyynnin järjestämiseen kulminoituu monta matkailijalle merkityksellistä asiaa. Lupamyynnin aloittamisen ajankohta ratkaisee kesälomien ajoittamisen, majoituksen, veneiden ja muiden palveluiden varaamisen. Sopeutumiskykyinen kalastusmatkailija saa lähes pomminvarmasti myös jatkossa itselleen kalastusluvat. Ei välttämättä juuri sille viikolle, milloin hän on perinteisesti tottunut Tenolla kalastamaan.

​

Minä toivon hartaasti, että uusi sopimus astuu voimaan ennen lohikesää 2017. Se tarjoaa palvelukeskeiselle lohenkalastusmatkailulle huomattavasti nykyistä paremmat toimintaedellytykset. Tenon lohikantojen elpymisen myötä vapakalastajien saalisvarmuus nousee uudelle tasolle.

​

Päättyneen viikon aikana sain soudettua kuusi lohta ja kaksi tinttiä. Suurin lohi, 12,2 kg ja 115 cm, tarttui hilepunaiseen Emmaan Kalakapustakosken alaosasta perjantain ja lauantain välisenä yönä yhden maissa. Vapamiehenä oli Lotta Saari. Sama vaappu antoi viime sunnuntaina Osmasta 14,2 kiloisen kojamon. Wanhan Osman kellariin tuotiin viikon aikana yhteensä 17 kalaa, joista valtaosa oli lohia. Viikko oli siis kokonaisuutena erittäin hyvä.

Jytky

perjantaina 29. heinäkuuta 2016 klo 00.20

​

Tällä viikolla olemme saaneet soutaa lähes normaalilla kesävedellä ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Vesi laski edellisen puolentoista viikon aikana ripeästi. Viime viikonlopun lähes 30 asteen helteet nostivat pintaveden lämpötilan lähelle 20 astetta.

​

Kuluvan viikon aikana keli on ollut lähempänä normaalia Lapin kesää. Lämpötila on vaihdellut 11-15 asteessa. Veden lämpötila on laskenut pyhäillan 19,5 asteesta 14 asteeseen. Viimeisen parin vuorokauden sateet ovat nostaneet hieman veden korkeutta.

​

Nousukalaa on ollut liikkeellä ilmeisen vähän. Tinttien harvalukuisuus antaa lohikesästä helposti väärän kuvan. Lohiluokan kaloja, erityisesti 12-19 kilon lohia on ollut hyvin. Tämän viikon aikana pelkästään Osmansuvannosta on saatu 18,5 kg, 13,5 kg, 12,8 kg, 9 kg, 8,2 kg ja 6,5 kg lohet. Suurimman lohen sai Mika Koskenniemi Matinkiven yläpuolelta keskivirran Norjan puolelta keskiviikkoaamuna klo 04.15. Kojamon mitat olivat 18,5 kg ja 123 cm. Ottivaappuna oli kuvan Jytky.

​

Myös muilta lähialueen soutupaikoilta on saatu lohia. Halosen Antti sai keskiviikkona Halosenväylän yläpäästä kirkkaan 16,5 kiloisen lohen. Klemet Halonen sai kymmenen kiloa pienemmän lohen kuin isoveljensä. Suurin Kivikoskesta viime päivinä saatu lohi painoi 13 kiloa. Maria Nyholm ja Jukka Kuisma saivat tänään 15 kilon kojamon lusikalla Palton Oton kotivesiltä.

​

Wanhan Osman lohikellariin on tuotu jo 51 lohta, mikä merkitsee erinomaista lohikesää.

​

Vein alkukesästä Yläkönkään alustan ja Nollamin välisille soutupaikoille lähtöpaikan merkiksi painekyllästetyt tolpat, joiden yläpää on maalattu valkoiseksi. Kesän aikana kolmen lähtöpaikan merkit ovat hävinneet.

​

Keskiviikon päiväsoudulla minua kohtasi Kivikosken lähtöpaikalla hyvin surullinen näky. Lähtöpaikalla olevan tolpan lähelle oli ilmestynyt maassa makaava tolppa joltakin toiselta lähtöpaikalta. Vitoslompoloon päästyäni näin Hannunväylän lähtöpaikan tolpan hävinneen. Surullista on se, että yhteiseksi hyväksi ja kaikkien alueen lohensoutajien eduksi tarkoitettu lähtöpaikkojen merkitseminen saa osakseen pölkkypäistä vandalismia.

​

Hannunväylä on ollut vanhastaan ja on edelleen oma soutupaikka. Tehdessäni Lohenkalastajan Teno -kirjaa 1990 -luvun puolivälissä haastattelin lähes kaikkia jokivarren vanhoja lohenkalastajia. Heidän antamiensa tietojen perusteella piirsin soutu- ja ajolinjat sekä merkitsin lähtöpaikat. Hannunväylän osalta alueen parhaimmin tuntevia haastateltavia olivat Kaavan isäntä Jouni Tapiola ja Osman Niilo. He kumpikin kertoivat Hannunväylän olevan oma, itsenäinen soutupaikka, joka voidaan soutaa Vitosen soudun jatkoksi, jos lähtöpaikalla Alemman Vitosjoen suulla ei ole ketään vuoroaan odottamassa.

Korkean veden soutua

lauantaina 6. elokuuta 2016 klo 00.30

​

Vedenkorkeuden humppaaminen edestakaisin tekee lohenkalastuksesta yleensä haastavaa. Tämä kesä on osoittanut sen paikkansa pitäväksi.

​

Keväällä vesi oli poikkeuksellisen alhaalla, mikä valitettavasti suosi kulkuttajia. Kesäkuun puolivälissä vesi nousi ensimmäisen kerran reilusti korkeammalle. Vesi pysyi heinäkuun loppupuolelle asti selvästi ajankohdan normaalia korkeammalla. Heinäkuun viimeisellä viikolla saimme nauttia lähes normaalista kesävedestä, mutta riemu jäi lyhyeksi. Viimeisen viikon ajan vesi on noussut sykleittäin yhä vain korkeammalle. Vesi on nyt yli 60 senttiä normaalia korkeammalla. Veden lämpötila on 13 astetta.

​

Korkea vesi on tehnyt lohikesästä nurinkurisen. Ala-Tenon soutajat ovat saaneet lohia nihkeästi. Osman lähivesillä soutavilla on ollut erinomainen kesä. Juttelin Heidi Keskitalon kanssa päivällä. Hän kertoi saaneensa miehensä Lasse Kuntun kanssa hyvin kalaa pitkin kesää.

​

Alkuviikosta Osmasta ja lähisuvannoilta saatiin useita 15-16 kilon painoisia lohia. Seppo Nurmi ja Jari Lehtonen saivat elämänsä kojamon Osmasta keskiviikkona klo 09.30. Lohi otti kuvassa olevaan Jari Lehtosen tekemään puukalaan.

​

Viikon aikana soutamani lohet ovat iskeneet omatekoiseen vaappuun, Kultakylkiseen Emmaan, hilepunaiseen Sivutissi Nilsuun ja Ronkaisen väri Joonakseen.

​

Lähipäivien aikana ei ole odotettavissa suurta lohiryntäystä. Veden pitäisi kääntyä reiluun laskuun. Lähtötaso on niin korkealla, että kalastuskauden aikana se ei ehdi enää laskea normaalille korkeudelle. Lohensoudussa on siis kaivettava muistin lokeroista korkean veden ottipaikkojen kartta.

Perinteinen Tenon lohikesä

sunnuntaina 21. elokuuta 2016 klo 22.55

​

Elokuun 20. päivään mennessä Wanhan Osman kellariin on tuotu 66 lohta. Kesän luonnetta kuvaa hyvin se, että lohijalkoja ja tinttejä on ollut yhteensä vähemmän kuin lohia.

​

Lopuillaan oleva kesä tulee jäämään maailman vaatimattomimman lohitorpan historiankirjoihin erinomaisena lohikesänä. Sellaisena vanhojen hyvien aikojen kesänä, jolloin kalastajien saalis muodostui pääasiassa kunnon kokoisista lohista.

​

Kesän suurin lohi oli 18,7 kg. Toiseksi suurin lohi jäi vain kahden tervapääskyn painon verran pienemmäksi. Sen sai Sami Kämäräinen Kalakapustakosken alaosasta kuvassa näkyvällä Tiura -vaapulla elokuun 16. päivä klo 11.30. Sama vaappu antoi keskiviikkoiltana Samille ja Tommi Selkälälle yhdeksän kiloisen pikkukojamon Perhomestarinmontusta. Lisäksi siinä oli lohi kiinni Vitoslompolossa lauantaina aamupäivällä. Sami ja Tommi saivat keskiviikkoiltana toisenkin pikkukojamon. Se iski kolmekoukkuiseen Leeviin (aasu) Kranuliittikuopassa.

​

Kesän paras ottivieheeni oli seitsemän senttinen hilepunainen Emma. Se antoi kolme hyvää lohta: 18,7 kg, 14,2 kg ja 12,2 kg. Kesä oli kokonaisuutena suosiollinen juuri seitsemän senttiselle Emmalle, Tiura -vaapulle, Joonas Jermulle ja isoille Janeille (aasu). Syy löytyy vedenkorkeudesta ja väristä. Kesäkuun puolivälistä lähtien olemme joutuneet soutamaan tulvassa olevalla joella. Vesi on ollut koko kesän huomattavasti normaalia tummempaa.

​

Lohikesä päättyy kokonaan puolentoista viikon kuluttua. Käyn vielä ensi viikolla soutamassa perinteiset kojamojahdit. Joessa on kohtalaisen hyvin kojamoita. Lähisuvannoilla on pari oikean kokoista kojamoa, joita kannattaa tavoitella heti otollisen kelin tultua.

​

Elokuun loppu on haikeuden ja alakulon värittämää aikaa. Kesäiset lohestajat katoavat etelään lokkien ja tiirojen perässä. Luonto valmistautuu jo tulevaan syksyyn ja talveen. Maisema on alavireisen lattea.

​

Tulevana syksynä väriä ja kipinöintiä riittää muuallakin kuin ruskakoivuissa ja pohjoisen taivaan revontulissa. Eduskunnan vahvistettavana oleva uusi Tenojoen kalastussopimus herättää edelleen kiivasta keskustelua. Sopimuksen kaatamista ajavat henkilöt eivät ole miettineet loppuun asti, mikä on vaihtoehtona uudelle sopimukselle. Norjan ympäristöministeriö on  ilmoittanut hyvin selvästi, että ensi kesänä ei kalasteta nykyisellä sopimuksella. Vaihtoehtoina ovat uusi sopimus tai sopimukseton tila.

​

Utsjoen matkailua, matkailuyrittäjiä ja kunnan matkailutuloa ajatellen uusi, eduskunnan vahvistettavana oleva sopimus on selkeästi parempi vaihtoehto kuin sopimukseton tila. Tosiasioiden tunnustaminen on ensimmäinen edellytys kestävälle päätöksenteolle.

Talvi tulee

lauantaina 29. lokakuuta 2016 klo 22.40

​

Teno virtaa seesteisen rauhallisesti lumivalkoisten karien ja rantojen lomassa. Vesi on alempana kuin kertaakaan viime kevään jäiden lähdön jälkeen. Maisema on mustavalkoinen. Tuntureiden valkolaikkuiset rinteet hävisivät päivällä paikka paikoin kosteiden sumupilvien vahvaan syleilyyn.

​

Suuren lohijoen talveen valmistautuva rauhallisuus muodostaa jyrkän kontrastin sen rannoilla vellovalle keskustelulle tulevasta kalastussäännöstä. Joen synkkää, mustaa pintaa katsellessa mieleen tulee vääjäämättä ajatus menneestä lohikesästä. Se oli ja se meni. Sama tilanne on myös uuden säännön suhteen. Juna on ohittanut Utsjoen aseman jo kuukausia sitten. Uusi sääntö etenee eduskunnassa kuin juna kohti pääteasemaa.

​

Utsjoella viime kuukausien aikana järjestetyt tilaisuudet ja eri tahojen kannanotot ovat keskittyneet totaalisen vääriin asioihin. Uuden kalastussäännön suurimpina ongelmakohtina on esille nostettu ulkopaikkakuntalaisten kalastusoikeudenhaltijoiden etuoikeus kalastuslupiin sekä heidän saamansa venerekisteröintioikeus. Kummallakaan asialla ei ole mitään käytännön merkitystä.

​

Ulkopaikkakuntalaiset kalastusoikeudenhaltijat eli kansanomaisesti ilmaistuna mökkiläiset ovat lunastaneet jo nykyisen, voimassa olevan kalastussäännön aikana omat lupansa ns. turistilupina. Jatkossa useimmat heistä voivat lunastaa korvamerkittyinä lupina keskimäärin 1-3 lupavuorokautta kalastuskaudessa. Yksittäisen mökkiläisen kannalta näillä korvamerkityillä kiintiöluvilla ei ole mitään merkitystä. Kukaan ei osta tai omista mökkiä Utsjoella yhden tai kolmen kalastusvuorokauden takia. Niiden ylimenevät lupavuorokaudet kiinteistönomistaja joutuu lunastamaan muiden ulkopaikkakuntalaisten tavoin, jos vain onnistuu ne saamaan.

​

Venerekisteröintioikeuden osalta paikalliset saamelaiset ovat maalanneet tarkoituksella virheellisen kuvan. Pahimmissa skenaarioissa on väitetty, että ulkopaikkakuntalaisten mökkiläisten oikeus veneen rekisteröintiin tulee romuttamaan paikallisten matkailuyrittäjien toimintaedellytykset. Höpö höpö ja vielä kerran HÖPÖ HÖPÖ. Pitää muistaa, että vaikka 1275 utsjokelaista uskoisi humpuukiin, se on edelleen humpuukia. Käytännössä lähes jokaisella Tenon rantatörmällä olevalla mökillä on jo tällä hetkellä oma vene. Omaan käyttöön hankitun mökin omistajilla ei ole halua eikä tarvetta vuokrata omaa venettään ulkopuolisille. Omaa venettään tai mökkiään sukulaisille tai kavereille lainaavilla henkilöillä on siihen täysi oikeus ja vapaus. Vapaassa maassa myös ulkopuolisille vuokraaminen on täysin sallittua.

​

Tuleva kalastussääntö ei estä kalastusmatkailun varaan rakentuvaa yritystoimintaa eivätkä mökkiläisille tulevat kiintiöluvat ja veneen rekisteröintioikeus tuhoa yhdenkään paikallisen yrityksen toimintaedellytyksiä. Uudessa säännössä on tulevaisuuden yritystoiminnan esteinä jäänteitä viime vuosituhannen protektionismista, jolla saamelaisalueella olemassa olevat yritykset suojellaan kilpailulta estämällä muualta tulevien uusien yritysten perustaminen käytännössä kokonaan.

​

Lapin matkailussa on vuosikymmenien aikana ollut useita esimerkkejä siitä, kuinka kilpailun estäminen johtaa lopulta yritysten näivettymiseen. Utsjoella vahvimmin pärjäävät ne yritykset, jotka ovat rakentaneet rohkeasti oman liiketoimintansa vapaiden markkinoiden varaan hakien kasvua lohisesongin ulkopuolelta.

​

Lohisesongin varaan rakennetut yritykset ovat olleet suojassa kilpailulta, koska kalastussäännöllä on estetty uusien yrittäjien alalle tulo. Uuden säännön voimaantullessa nämä yritykset joutuvat karun totuuden eteen. Edellisellä vuosisadalla rakennetut mökit ja vanha venekalusto eivät enää täytä tämän päivän kalastajien laatuvaatimuksia. Kalastussäännöllä rajoitettu kalastajamäärä ei yksinkertaisesti riitä enää täyttämään jokaista mökkiä ja rantavajaa. Sen takia on surullista, että uudessa säännössä on vielä yksityiskohtia, joilla kuitenkin yritetään suojella näitä yrityksiä.

​

Paikallisissa puheenvuoroissa on nostettu monta kertaa esille tulevan kalastussäännön epäoikeudenmukaisuus. Paikallisilla tahoilla oli neljä vuotta aikaa vaikuttaa uuteen sääntöön. Erityisen huonon kuvan omasta toiminnastaan on antanut saamelaiskäräjät, jolla oli oma edustaja neuvottelutoimikunnassa. Saamelaiskäräjät on jälkikäteen tekemässä kantelua siitä, että saamelaiskäräjille ei ole annettu tilaisuutta ajantasalla vaikuttaa asiaan. Mitä on tehnyt saamelaiskäräjien oma edustaja? Saamelaiskäräjien pitäisi päivittää omat toimintatapansa 2000 -luvulle. Asioihin voi vaikuttaa parhaiten olemalla hereillä oikeaan aikaan. Saamelaiskäräjien edustajat huutavat vuoron perään oikeuksista, mutta kuinka moni heistä muistaa hoitaa velvoitteet omia äänestäjiään ja sidosryhmäänsä kohtaan? Oikeuksien ja vapauksien vastapainona on aina velvollisuus.

​

Metsähallituslaki on hyvä esimerkki saamelaiskäräjien toimintatavoista. Lain valmistelun aikana saamelaiskäräjät riiteli rovaniemeläisen hotellin vessan ovessa olevan neljän tuulen hatun symbolista ja unohti kokonaan suuren ja merkittävän lain valmisteluun vaikuttamisen.

​

Uusi kalastussääntö tulee 99 -prosenttisella varmuudella voimaan kesällä 2017. Nyt on aika sopeuttaa oma toiminta tulevan säännön mukaiseksi. Se tarjoaa pienimuotoiselle, palvelukeskeiselle kalastusmatkailun ohjelmapalvelulle kaikkien aikojen parhaat toimintaedellytykset.

​

Tulevan säännön tilalle kenelläkään ei ole ollut esittää toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa. Utsjoen kirkonkylän kalastuskunnan hoitokunnan puheenjohtaja, Utsjoen kunnanhallituksen jäsen Mika Aikio sanoi ääneen sen, mitä kaikki matkailijat ovat pelänneet. Hän kertoi, että nykyisen sopimuksen seitsemännen artiklan käyttö on jätetty tekemättä. Hän ei sanonut ääneen sitä, että seitsemäs artikla mahdollistaa lisärajoitukset ainoastaan kalastusmatkailuun. Paikallisten verkkokalastukseen ei ole mahdollista puuttua nykyisen kalastussopimuksen puitteissa.

​

Tuleva kalastussääntö tulee lisäämään jokeen nousevien lohien määrää heti ensimmäisenä kesänä. Kulkutukseen kohdistuvat rajoitukset lisäävät ennen kaikkea lohijalkojen ja 6-10 kilojen lohien määrää. Urheilukalastajaa ajatellen saalisvarmuus paranee heti ensimmäisenä kesänä.

​

Lappia ja suomalaista lohenkalastuskulttuuria ajatellen Tenon uusi kalastussopimus tulee hyvään aikaan. Jos se olisi tullut 5-6 vuotta sitten, seurauksena olisi ollut katastrofi. EU:n Itämerelle määräämien kalastusrajoitusten ansiosta Tornion-Muonionjoen lohikanta on voimistunut nopeasti. Väylästä on tullut Tenoa merkittävämpi lohijoki. Tulevaisuudessa suuret massat lohestavat länsirajalla. Tenosta kehittyy muutaman vuoden käymistilan jälkeen erinomainen lohijoki, jossa vähentyneen verkkokalastuksen ansiosta on nykyistä huomattavasti parempi saalisvarmuus. Toivottavasti myös paikallisten yrittäjien tarjoamat palvelut paranevat kehittyneen lohijoen edellyttämälle tasolle, jotta kotikuntaamme saadaan myös kalastusmatkailusta merkittävää tuloa.

​

Uuden kalastussopimuksen perusteita lukiessa huomioni kiinnittyi maa- ja metsätalousministeriön virkamiesten omahyväiseen kehuskeluun Tornion-Muonionjoen lohikannan pelastamisesta. Heidän käyttämässään valkopyykissä ei ollut riittävän korkea veden lämpötila, koska valheen jäljet näkyvät edelleen. Samat virkamiehet vaativat Suomen lohikiintiön säilyttämistä  yli 200 000 lohessa vuonna 2011. Lohenkalastajien onneksi Tornion-Muonionjokiseuran lusikka oli tuona syksynä syvemmällä EU:n lohisopassa kuin kalastusasioista vastaavan ministeriön.

Tero Ronkainen 10.9.2018