tenojoki

Riikka Mettälä, Susanna Moisio, Luossa.fi, Teno, Tenojoki, Tero Ronkainen, Pääsiäismuna, Tiura -vaappu

Lohijalka Osmasta Suomen puoleisen Kojamokiven takaa Pääsiäismunalla. 23.6.2015. Susanna Moisio ja Riikka Mettälä.

Tenojoki virtaa Suomen ja Norjan rajajokena Karigasniemeltä Nuorgamiin noin 155 km matkan. Nuorgamista Tenovuonoon eli Jäämerelle, Teno on kokonaan Norjan alueella.

Tenojoki saa alkunsa Karigasniemellä rajajokena virtaavan Inarinjoen ja Norjan puolelta laskevan Kaarasjoen yhtyessä. Tenon suurimmat sivujoet ovat Utsjoki, Vetsijoki, Pulmankijoki, Levajoki ja Valjoki.

​

Teno on ollut kautta historian merkittävä kulkuväylä, jota pitkin on liikuttu kesällä veneellä, talvisin hiihtäen, poroilla ja hevosilla. Teno on yhdistänyt suuren jokilaakson asukkaat kahden valtakunnan alueella.

​

Lohen urheilukalastus alkoi Tenolla kesällä 1838, jolloin ensimmäiset englantilaiset lohilordit laskivat perhonsa Tenon lohien ihailtavaksi.

​

Englantilaisten Tenon innostus hiipui 1910-luvulla. Suomalaisten lohiryntäys Tenolle alkoi 1940-luvun lopussa. Isohaaran voimalaitoksen valmistuminen v. 1948 poisti Kemijoen lohijokien joukosta kertaiskulla. Myös Oulujoki ja Iijoki valjastettiin sähköntuotantoon sotien jälkeen. Noiden jokien vahvan lohensoutuperinteen omaavat kalastajat löysivät tiensä Tenon jylhiin maisemiin.

Kaamanen-Utsjoki välisen maantien valmistuminen 1957 poisti viimeisetkin esteet kalastusmatkailun tieltä. Kalastajamäärät kasvoivat 1980-luvun alkupuolelle saakka.

​

Muuttuneet kalastusrajoitukset ja harrastajajoukon ikääntyminen ovat vähentäneet kalastusmatkailijoiden kalastuspainetta joella viimeisen 15 vuoden aikana. Paikallisten ihmisten kalastusinnostus on vähentynyt merkittävästi luonnollisista syistä, vaikka kalastussääntö on meille erinomaisen salliva ja edullinen. Tenolla on nykyään hyvin tilaa.

​

Lohen merikalastuksen rajoittaminen Itämerellä on elvyttänyt Perämereen laskevien jokien lohikantoja. Tornionjoen lohikantojen toipuminen on palauttanut joen takaisin lohimiesten kartalle. Tenojoen lohikantojen vahvistamiseen tähtäävien kalastusrajoitusten myötä moni lohestaja on siirtynyt nimenomaan Tornionjoelle. Näiden kahden Lapin ison lohijoen lohikantojen hyvinvointi on kaikkien etu. Niiden rinnakkaiselo hyödyntää kaikkein eniten kummankin joen jokilaaksoissa asuvia ihmisiä.

​

Tenojoen lohikantojen seuranta siirtyi kesäkuussa 2018 uuteen aikakauteen Pulmangin alapuolelle sijoitetun lohilaskurin ansiosta.  Ensimmäisen kesän aikana laskurin ohi nousi noin 35 000 kalaa. Laskuri tulee antamaan muutamassa vuodessa merkittävästi aikaisempaa tarkemman kuvan jokeen nousevien lohien määrästä. Pitää silti muistaa, että suurin osa lohen verkkokalastuksesta tapahtuu lohilaskurin alapuolisella jokiosuudella.

​

Norjan lohikannat ovat romahtaneet 30 vuodessa puoleen. Suunta on huolestuttava.  Kaikki Norjan villilohet mahtuisivat kolmeen lohen kasvatuksessa käytettävään verkkokassiin. Lähivuosina on odotettavissa, että Norja rajoittaa merialueiden lohenkalastusta. Se ei silti vähennä jokialueen vastuuta lohikannoista. Villi luonnonlohi on jokinen luonnonvara, koska sen lisääntyminen tapahtuu joissa. Lohen verkkokalastuksen salliminen on räikein esimerkki ihmisen vastuuttomuudesta lohikantojen säilyttämisessä. On lähes mahdotonta ymmärtää, miksi yhtä maailman kauneimmista kaloista on lupa tappaa verkoilla. Jokaisen vastuullisen urheilukalastajan ja luonnon ystävän on syytä tuomita lohen kalastaminen pakkopyydyksillä. Asenteet muuttuvat hitaasti, mutta varmasti.

Tero Ronkainen 9.9.2018