wanha osma

lohitorppa tenon törmällä

15 kg lohi Tenosta, Tero Ronkainen, suurten lohien pyytäjä, Tenon soutaja, Luossa.fi

Joonas Hinkkanen ja 15 kg lohi Paddasuvannosta kultaoranssilla Emmalla. Kuva Harri Lämsä

Wanha Osma on ollut asuttuna yli sata vuotta. Jouni Porsanger, Osman-Jouni, asettui taloksi Aittikiven yläpuoliselle rantatörmälle.

Jouni asusteli Tenojoen törmällä, Osmannuoran alapäässä kunnes rakensi uuden talon ”sisämaahan” eli nykyiselle paikalle kesällä 1924. Jouni oli aikansa kiistaton lohivelho, Tenon ja lohen tuntija vailla vertaa. Hän isännöi Osmansuvantoa omana lohikellarinaan ja kateili suunnattomasti muiden lohimiesten käydessä hänen apajallaan.

​

Jouni poika Niilo, Niiles Antti Porsanger, rakensi oman kotinsa kolmesataa metriä ylävirtaan, Osmannuoran yläpäähän korkean törmän päälle vuonna 1949.

​

Lohimiehen oppinsa Osman Niilo sai synnyinkodissaan Wanhassa Osmassa. Postiveneen kuljettajana toimiminen 1940 ja 1950-luvuilla tarjosi hänelle ainutlaatuisen tilaisuuden oppia tuntemaan Tenojoen kosket ja suvannot Rovisuvannon ja Utsjoen väliseltä alueelta.

Wanhan Osman pihapiiri ja rantatörmä huokuvat suomalaista lohen-kalastuksen historiaa. Vajaan 120 vuoden aikana torpan pihalla ja pirtissä on vieraillut monenlaisia lohi- ja muitakin miehiä. Monen suomalaisen lohiperhonsidonnan oppi-isän jalanjälki Wiljo Saaristosta Arvi Keräseen ja Erkki Vaalamaan löytyy Wanhan Osman pihapiiristä.

​

Wanha Osma ehti olla lähes 40 vuotta ulkopuolisessa omistuksessa, kunnes se keväällä 2007 palasi takaisin Osman lohimiehille. Noiden vuosi-kymmenien ajan torppaa isännöi vahva Tenon ja lohen ystävä ja kalastus-vaikuttaja, Matti J. Särömaa. Minusta tuli torpan pääomistaja. Neljäsosan omisti Harri Lämsä. Syksyllä 2017 Harri luopui osuudestaan. Wanha Osma siirtyi kokonaan minun omistukseeni.

​

Wanhan Osman nykyisenä isäntänä minulla on kunniakas tehtävä vaalia perinteikkään lohitorpan historiaa ja perinteitä. Osman-Jounin ja Niilon sekä maisteri Särömaan elämäntyöt ja ehtymätön intohimo Tenon lohta ja lohensoutua kohtaan antavat minulle kiitollisen lähtökohdan tulevien vuosien työlle.

​

Wanhan Osman sijainti ei ole sattumaa. Ennen vanhaan ihmiset osasivat valita talon paikan  huolella. Torpan alavirran puolella on lähde, josta käyttövettä on saanut kaikkina vuodenaikoina. Nykyisin vesi tulee rengaskaivosta. Vesi on erinomaista ja sen riittävyydestä ei ole epäilystäkään.  Rantatörmä itkee vettä monessa kohdassa ja saunatontilla on rehevä kosteikko.

Tero Ronkainen 9.9.2018