wanhan osman

päiväkirja 2013

Turvallisuusasiakirja

perjantaina 11. 1.2013 klo 22.10

​

Kaamos on vasta väistymässä Utsjoen korkeudella, mutta lohimiehen mieli askartelee jo vahvasti lähestyvässä lohikesässä. Lunta on noin 30-35 cm ja lämpötila ajankohta huomioiden hyvin leppeä. Pakkasista ei ole hajuakaan.

​

Jokaisen matkailupalveluita tuottavan yrityksen pitää laatia matkailun turvallisuusasiakirja, joka tulee vielä pitää jatkuvasti ajan tasalla. Myös jokaisella Tenojoella kalastuspalveluita tarjoavalla yrityksellä pitää kyseinen asiakirja olla kunnossa.

​

Turvallisuusasiakirjassa palveluiden tarjoaja määrittelee toimintansa luonteen ja laajuuden, toiminta-alueen ja ajan, asiakasmäärät, arvioi toiminnassa asiakkaille ja muille, joita toiminta koskettaa, mahdollisesti aiheutuvat riskit, tuo esille riskien kartoittamisen ja niiden ennaltaehkäisemiseksi tehdyt ja tehtävät toimenpiteet, määrittelee vahinko- tai vaaratilanteessa tehtävät toimet ja niiden tutkinnan sekä raportoinnin eri viranomaisille.

​

Matkailun turvallisuusasiakirja on niin laaja-alainen, että sen laatiminen edellyttää paneutumista ohjelmapalveluiden tuottamiseen liittyviin riskeihin, olosuhteisiin, yrityksen toimintatapoihin ja toiminta-alueen vaaranpaikkoihin.

​

Matkailun turvallisuusasiakirjan tiimoilta lisätietoja antaa Utsjoen ja Inarin kuntien alueella terveydensuojelutarkastaja Paula Niskala, Inarin kunta/Ympäristöyksikkö, Piiskuntie 2, 99800 Ivalo, puh 0400 1244 977, sähköposti: paula.niskala@inari.fi.

Perhon koosta

sunnuntaina 13. 1.2013 klo 10.05

​

Tenolla oli pitkään voimassa perhon ja uistimen kokorajoitus. Pienin sallittu perhon koukkukoko oli 2/0 ja uistimen piti olla vähintään 50 mm pitkä ilman koukkuja mitattuna.

​

Perhon kokorajoitus oli yksi vaikuttava tekijä suomalaisen lohiperhon kehityshistoriassa. Teno oli 1950 luvulta 1990 luvun alkupuolelle asti käytännössä maamme ainoa lohijoki. Tenonperhosta kehittyi suomalaisen lohiperhon hallitseva laji ja kalastussääntö pakotti sitomaan perhot isoihin yksihaaraisiin lohikoukkuihin.

​

Suomalaiset perhonsitojat ovat aina olleet kansakuntamme syvimmän luonteen mukaisesti pakon ja puutteen edessä kekseliäitä. Vanhoja klassisia lohiperhoja sidottiin saatavilla olevista materiaaleista vahvasti muunnellen, jolloin syntyi omanlainen perhomalli, niukasti sidottu, sutjakka ja miedossa virrassa lohensoudussa elävä perhomalli, Tenonperho.

​

Tenonperho niukka ja yksinkertainen muoto jalostui monen myyntiin sitoneen perhonsitojan käsissä omaksi taiteenlajiksi, ammattimaisessa sidonnassa on erittäin tärkeää, että perhot ovat nopeasti sidottavia. Perhon monimuotoisuus ei nosta siitä saatavaa hintaa samassa suhteessa sidontaan kuluvan ajan kanssa.

​

Perhon käyttäjälle tärkein asia on kalastavuus. Hyvästä ottiperhosta on aina maksettu pyydetty hinta, vaikka perho olisi malliltaan hyvin yksinkertainen.

​

Sekasiipi on yksi Tenonperhon kalastavuuden keskeisimmistä tekijöistä. Erilaisten karvojen ja sulkien yhdistelmillä lohiperhon siivestä on mahdollista tehdä erilaisiin virtoihin sopivia.

​

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana perhonsidonnassa on menty koko ajan pienempiin koukkukokoihin ja entistä rajatummin pelkkiin karvasiipiin. Jokaisen lohta perholla kalastavan tulisi sitoa omaan perhorasiaansa myös suurempia perhoja. Lohensoudussa 2/0 ja 3/0 koukkuun sidotut perhot ovat erinomaisen hyviä.

​

Vanhoista suomalaisista lohiperhoista löytyy kattava valikoima hyviä ottiperhoja. Malliltaan ne ovat useimmiten helposti sidottavia, materiaalit ovat helposti saatavilla ja perhot ovat käytännössä kalastaviksi osoittautuneita.

​

Kannustan jokaista perhonsitojaa sitomaan tulevan lohikesän kalastuksia varten ainakin parikymmentä 2/0 koukkuun sidottua Tenonperhoa.

​

Ajankäyttöä on turha pelätä: Yllättävän usein hyvän ottiperhon sitomiseen käytetty aika on suoraan verrannollinen sillä saatavan lohen väsytykseen kuluvaan aikaan.

Kesäkalastuskauden avajaisissa

sunnuntaina 10. 2.2013 klo 11.30

​

Tammikuun pakkasista oli mukava siirtyä kesäkalastuskauden avajaisiin lämpimien vesien laineille.

​

Matkalla pääsimme seuraamaan todellisten mestarikalastajien toimia. Kuusi saukkoa oli löytänyt hyvän kalapaikan. Ne pyydystivät uskomattoman taitavasti kaloja toisensa perään ja nauttivat ne tuoreeltaan rantamatalassa seisten.

​

Tropiikin maissa liikkuessa tulee aina nopeasti ikävä maukasta kotimaista kalaa. Valtaosa maailman ihmisistä ei edes tiedä, kuinka hyvää ja maukasta kala voi olla. Lämpimien merien kalat ovat lähes laidasta lukien mauttomia eivätkä paikalliset ihmiset jostain kumman syystä osaa laittaa kalaa oikein.

​

Maailman merien tilan näkee jo muutaman tunnin kalaretkellä. Meret ovat monin paikoin täynnä roskia ja jätteitä. Erilaisia muoveja ja muoviesineitä kelluu suurina lauttoina ikuisina kiertolaisina. Vetouistelussa joutuu vieheisiin tarttuneita roskia poistamaan pahimmillaan monta kertaa päivässä.

​

Valtaosalle köyhien maiden ihmisistä meri on kaatopaikka, jonne vyörätään kaikki tarpeeton romu.

​

Myös kalakantojen ehtyminen on väistämätöntä. Kalastus on ylimitoitettua ja monia kalalajeja uhkaa kannan täydellinen romahtaminen.

​

Kaupallisen kalastuksen kehitys on äärimmäisen tuhoisaa. Yhä suuremmat kalastusalukset pyytävät entistä tehokkaammin. Kalastuksen luonne on  muuttunut. Suurimpia kärsijöitä ovat köyhien kehitysmaiden rannikkoalueiden ihmiset, jotka yrittävät saada oman vaatimattoman elantonsa kasaan lähivesiltä perinteisillä kalastustavoilla.

​

Rannikoiden kalastajat ovat omien lähialueidensa tukipilareita, kalastus ja siitä saatavat tulot pitävät yhteisön elinkelpoisena.

​

Kalastusmatkailu olisi varteenotettava vaihtoehto rannikoiden ammattikalastajien elinkeinon pelastamiseksi. Kolmen-neljän kalastajan päivän kalastusretki tuo kalastajalle kehitysmaassa helposti 5-10 kertaisen ansion kalan myyntiin verrattuna.

​

Suomessa olemme samassa tilanteessa. Merialueiden ammattikalastus ei enää elätä ammatinharjoittajia. Valitettavasti Euroopassa ammattikalastajat pidetään väkisin hengissä yhteiskunnan ylimitoiteluilla tukiaisilla. Lohen ammattikalastus maksaa veronmaksajille moninkertaisesti lohesta saatavan arvon verran. Olisi koko yhteiskunnalle järkevämpää elättää merialueiden lohen ammattikalastajat sohvalle.

​

Mitä järkeä on systeemissä, jossa ammattikalastuksen hallinnointi maksaa enemmän kuin koko toimialan yhteenlaskettu liikevaihto?

Kalastussäännöstä

sunnuntaina 17. 2.2013 klo 20.00

​

Lohikesä 2013 lähestyy vauhdilla. Parhaat mökit ja soutajat on jo pääosin varattu, mutta vapaata on edelleen.

​

Matkailuyrittäjien kannalta on harmillista, että kalastusmatkailijoita koskevat kalastusrajoitukset eli valtioiden välisen Tenojoen kalastussopimuksen 7:n artiklan mahdollistamat lisärajoitukset vahvistetaaan vuosittain vasta maalis-huhtikuun vaihteessa, mikä on armotta liian myöhään. Kalastussäännöt ja lupahinnat pitäisi olla tiedossa viimeistään vuodenvaihteessa.

​

Lapin Ely-keskus, Finnmarks Fylkesmann ja Tanavasstragets Fiskeforvaltning esittävät 2013 ja 2014 kesille kalastusaikoihin muutoksia. Kalastus olisi sallittua veneestä omatoimisesti maanantaista sunnuntaihin päivittäin klo 23 - 15 välisenä aikana. Klo 15 -23 kalastus veneestä on sallittua, kun soutajana on paikkakunnalla vakituisesti asuva vähintään 16 vuotias henkilö.

​

Rannaltakalastukseen esitetään vuorokautista rauhoitusta klo 15 -23 väliseksi ajaksi.

​

7:n artiklan mukaisia lisärajoituksia voi valtioiden välisen kalastussopimuksen mukaan tehdä, mikäli lohikantojen tila sitä edellyttää. Nyt esitetyille muutoksille ei löydy sopimuksen mukaista oikeutusta. Lohikannan turvaamisen kannalta ei ole mitään merkitystä sillä, mihin vuorokauden aikaan veneessä pitää olla soutajana paikkakunnalla vakituisesti asuva henkilö.

​

Rannaltakalastukseen esitys toisi toteutuessaan todella suuren muutoksen. Tähän asti rannalta on saanut kalastaa 24 tuntia vuorokaudessa, esityksen mukaan kalastukseen tulisi 8 tunnin päivittäinen rauhoitusaika.

​

Edellä kerrotut muutokset ovat siis vasta esityksiä, eivät päätöksiä. Lisärajoitukset tulee vahvistaa huhtikuun alkuun mennessä. Maltti on valttia tässäkin asiassa, odottakaamme rauhassa huhtikuun alkua.

Vavasta ja sen ominaisuuksista

sunnuntaina 24. 2.2013 klo 12.30

​

Lohikesän alkuun on enää kolme kuukautta. Nyt on oikea aika kaivaa kelat ja vavat esille ja tarkastaa niiden kunto. Kelassa korjausta vaativat viat tulevat esille normaalissa kalastuskäytössä, mutta vavan vauriot voivat olla salakavalia. Vaparenkaiden ja kelankiinnikkeiden kunto pitää tarkastaa hyvässä valossa ja huolella. Rikkinäinen vaparengas vaihdetaan uuteen.

​

Lohensoudussa käytettävän vavan pituudesta ja toiminnasta on yhtä monta mieltä kuin on lohimiestäkin. Yhtä oikeaa totuutta ei ole olemassa.

​

Soutuvavan valinnassa tärkein kriteeri on se, että vapa tartuttaa kalan hyvin. Tämä kriteeri sulkee heti kättelyssä pois rautakangen jäykät, kevlarin nopeat ja Metri-Maukan mittaiset vavat.

​

Kalan tartuttamisominaisuuksien lisäksi hyvä soutuvapa uittaa viehettä soutajan haluamalla tavalla. Perhonsoutuun sopiva vapa ei välttämättä ole hyvä vaappuvapa.

​

Tenon kalastussääntö rajoittaa vapamäärän kolmeen. Asianmukaisesti varustellussa lohiveneessä on vapatelineet, jotka pitävät vavat tukevasti paikoillaan kalastuksen aikana ja myös lohen tarttuessa.

​

Laitavavat saavat olla samanlaiset, pituudeltaan 9-12 jalkaa. Vaappua soudettaessa 9-10 jalkaiset, perhoa soudettaessa 10-12 jalkaisia. Perhoa soudettaessa laitavavat ovat mieluummin aavistuksen liian pehmeitä kuin kovia. Keskivapa on pituudeltaan 8-9 jalkaa. Vaappua soudettaessa se saa olla asteen-pari jämäkämpi kuin perhoa soudettaessa.

​

Lohen tarttumisen kannalta on tärkeää, että vapa antaa kalalle aikaa tartuttaa itsensä. Liian kärkitoiminen ja nopea vapa ottaa vastaan ennen kuin lohi on painunut alas ja kääntynyt johonkin suuntaan.

​

Yleistäen voidaan sanoa, että lohen iskiessä vieheeseen vavan kärjen pitää joustaa kalan pituuden verran. Kymppikiloiselle lohelle vavassa pitää siis olla joustoa noin metrin verran.

​

Hyvän soutuvavan hankkiminen ei ole aivan helppo juttu. Valtaosa tarjolla olevista vavoista on armotta liian jäykkiä ja nopeita. Useimmissa vavoissa tyviosa on jätetty kokonaan hyödyntämättä. Lohensoudussa ei tarvita rautakangen jäykkää vapaa, ei edes sen tyviosaa.

​

Vavan kärjen pitää olla herkkä, mutta tunnokas. Kärki- ja keskiosassa pitää olla riittävästi joustoa, jotta kala tarttuu mahdollisimman hyvin. Tyviosassa pitää olla voimaa, jota voidaan hyödyntää väsytyksessä. Jäykkä, taipumaton tyviosa ei anna väsytyksessä mitään etua.

​

Vavan paino ei ole lohensoudussa merkittävä tekijä. Kaikki nykyvavat ovat riittävän keveitä.

​

Kädensija ja kelankiinnike ovat vavan miellyttävän käsittelyn kannalta huomionarvoisia. Kädensijan tulee olla sopivan, ei liian ohut eikä paksu. Kädensijan pituus vaikuttaa lohen väsytyksessä vavan käsittelyyn ja sen myötä väsytyksen sujumiseen.

​

Kaupassa vapaa käsitellään aina seisoaltaan, ilman kelaa. Kädensijan oikea pituus hahmottuu paremmin istualtaan, hyrräkela paikalleen kiinnitettynä. Liian pitkä alempi kädensija nostaa kelan liian ylös. Vapaa pitelevän käden asennosta tulee epäluonnollinen ja kalan väsytys ei ole luontevaa. Lohta väsytettäessä vapaa pitävä käsi on aina kelan yläpuolella, jolloin vavan hallinta ja voimankäyttö on helpompaa.

​

Kokeneilla lohensoutajilla on veneessä useimmiten kaksi samanlaista vapaa laitavapoina ja erilainen vapa keskivapana. Joillakin kaikki vavat ovat erilaisia. Tämä ei ole sattumaa vaan tarkoituksenmukaista.

​

Veneessä sama vapa on aina samalla paikalla ja kelat ovat aina samoissa vavoissa. Rutiinit kannattaa opetella, koska ne voivat tiukan paikan tullen pelastaa elämäsi lohen.

​

Käytössä olevien vapojen erilaisuus antaa erinomaisen lähtökohdan erilaisten vieheiden uittamiseen. Rannan puolella virta on heikompi kuin keskivirran puolella. Vieheitä koeuittamalla saadaan selville, millaisessa virrassa ne toimivat parhaimmin.

Lupsakat kelit

tiistaina 26. 2.2013 klo 01.20

​

Lupsakat kelit jatkuvat. Parina päivänä lämpötila on noussut plussan puolelle. Kävin Ivalossa asioilla, siellä lämpötila oli jopa +3 astetta. Iltapäivällä takaisin kotiin ajellessa kuvasin Säytsjärven eteläpäässä kauas jängälle määrätietoisesti edenneen rekan. Liekö lämpöasteiden ja kovan tuulen liukastama tie tehnyt kuljettajalle tepposet.

​

Peräkontissani oli kyllä lumilapio, mutta olisi tainnut kesä tulla ennen kuin olisin saanut rekan kaivettua esille, niin kauas se oli yli metriseen kinokseen puskenut.

​

Kävin viikonloppuna ranskalaisseurueen kanssa Jäämeren rannoilla ja Utsjoen tuntureilla. Molemmat luonnonmaisemat ihastuttivat omalla karulla kauneudellaan.

​

Nousimme tunturiin kävellen, vieläpä ilman lumikenkiä. Paddajokisuulta kelkanjälkeä ylös Kuoppilastunturille oli kohtalaisen helppo nousta. Tunturin lakialueella hanki kantoi raavastakin miestä ja käveleminen oli helppoa.

​

Jokilaaksossa lunta on enemmän kuin moneen talveen. Tuntureiden lakialueilta tuuli on pyyhkimyt lumen paikoin lähes olemattomiin, mutta notkopaikoissa ja kuruissa lunta on reilusti. Varanginvuonon rannoilla lunta on tavallista vähemmän. Kova tuuli on kiusannut monena päivänä, mutta onneksi vain lyhyinä, muutaman tunnin kestävinä pyrähdyksinä.

​

Maaliskuu on runsassateisin talvikuukausi. Tässä vaiheessa talven lumipeitteestä on normaalisti satanut noin kaksi kolmasosaa. Odotettavissa on siis metriset kinokset maaliskuun lopulla. Minä en silti usko koviin kevättulviin, koska lumi on pehmyttä alas asti eikä routaa ole juuri ollenkaan.

Lunta sataa, tuiskuttaa

keskiviikkona 27. 2.2013

​

Viikonlopun lupsakka suvikeli vaihtui viime yönä lumisateeksi. Tänään lunta on tullut lisää koko päivän. Kelit eivät suosi lohikellarin jäädyttämistä. Sääennustus onneksi lupailee lohimiehelle mieluisampaa keliä viikonlopulle. Pakkanen on vielä tähän aikaan vuodesta nappikeli moneen askareeseen.

​

Jokaisen Tenonkävijän pitäisi käydä myös talvella Utsjoella. Tähän aikaan vuodesta valoa on jo paljon. Keväiset hankikelit tuntureilla aurinkoisine päivineen ovat aivan uskomattoman hienoja. Kesä on meille vain yksi vuodenaika muiden upeiden vuodenaikojen joukossa.

​

Tulevana viikonloppuna Utsjoella on elämää. Hotelli Utsjoki täyttyy lauantaina Naistenpäivän tapahtuman merkeissä. Ohjelmassa on mielenkiintoisia luentoja hyvinvoinnista, tarjolla on runsaasti erilaisia palveluita: hierontaa, päähierontaa, kosmetologin ja kampaajan palveluita jne. Päivän kruunaa maittava illallinen ja mukava illanvietto orkesterin soittaessa tanssi-musiikkia.

​

Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna Utsjoella on jälleen tarjolla erinomaista ohjelmaa. 4.-5.5 eli vapun jälkeisenä viikonloppuna järjestetään tanssikurssi ja lauantai-iltana 4.5 on Mestareiden ilta, jolloin hotelli Utsjoessa on tarjolla Lapin parasta ruokaa.

Lumitalkoissa koko kylän voimin

torstaina 28. 2.2013 klo 23.30

​

Tiistai-illasta torstain aamuyölle saimme lumipöllyä tuvan täydeltä. Vuorokauden aikana uutta hötylunta satoi noin 40 senttiä. Näin runsas lumentulo kertarysäyksellä ei ole Utsjoella aivan jokapäiväistä.

​

Maisema on nyt puhtaan valkoinen. Uusi lumi satoi viime viikonlopun ja alkuviikon nuoskakelin päälle. Jokilaaksoissa lumi on pehmyttä pohjia myöten. Kävelin tänään torpan pihapiirissä, lumen paksuus vaihteli lonkasta vyötärön korkeudelle eli sitä on 90-100 cm. Lumitöitä riitti koko päivän -ja kylän iloksi.

​

Lohikesän alkuun on enää 3 kuukautta. Siinä se tämäkin talvi vierähti huomaamatta uutta lohikesää odotellessa.

​

Tänään kaivoin jo muutamia vaappuja esille. Vaihdoin niihin uudet kemiallisesti teroitetut koukut. Samalla tein vuosihuollon kahteen vanhaan Ambassadeueriin. Varaston hyllylle on kertynyt jo pari kenkälaatikollista rikkinäisiä Ambassadöörejä, kaikki viime vuosina ostettuja eli lohimiehen mittapuulla uudenkarheita vempaimia.

​

Surullistahan se on, mutta harmillisen totta. Kaukoidässä valmistetut Ambassadöörit ovat leluja. Niiden laatu on vain varjo vanhoihin, Svängstassa valmistettuihin keloihin verrattuna. Uudet Ambassadöörit eivät kestä edes yhtä kesää, joten niitä voi aiheesta sanoa kertakäyttörulliksi.

Tulossa on hyvä lohikesä

keskiviikkona 6. 3.2013 klo 21.30

​

Sää on vihdoin suosinut lohikellarin jäädyttämistä. Viikonloppuna pakkanen paukkui yli kolmenkymmenen asteen lukemissa. Tänä aamuna mittari näytti -26, mutta päivällä lämpötila nousi -10 asteen lukemiin.

​

Olen saanut Wanhan Osman lohikellariin jäätä jo yli 80 cm, joten jäädytysurakka alkaa olla loppusuoralla. Lumen paksuus on jokilaaksossa paikasta riippuen 90-100 cm. Kova tuuli on kinostanut notkopaikkoihin jopa 1,5-2 metrin paksuisia kinoksia.

​

Kevät tekee vahvasti tuloaan. Varmoja kevään tulon merkkejä ovat lohimiesten lisääntyvät kyselyt tulevan lohikesän varauksista ja lohikesän ennusteesta. Tässä vaiheessa talvea on helppo uskoa ennustukseen, joka lupaa hyvää lohikesää 2013.

​

Utsjoella on käynnissä ilvesjahti. Paistunturin paliskunnalla on yhden ilveksen kaatolupa. Lupa on voimassa kaksi viikkoa. Alueella liikkuu kaksi ilvestä. Minun puolestani niin kaunis eläin saa kulkea vapaana luonnossa, mutta poromiehet lienevät ilveksen kauneudesta ja hyvyydestä toista mieltä.

Synkkä talvi

sunnuntaina 17. 3.2013 klo 11.40

​

Maaliskuinen aurinko ja kevättalven sinitaivas ovat pilviverhon takana. Tunturimaisema lepää levollisena, pakkanen on lauhtunut -10 asteeseen.

​

Talven selkä on taittunut, kevät tekee vahvasti tuloaan, mutta Utsjoen ja Nuorgamin ihmisten sydämiä auringon valo ei lämmitä. Eilinen traaginen onnettomuus Pulmankijärven jäällä koskettaa näin pienessä yhteisössä suurta osaa ihmisistä.

​

Kahden moottorikelkan yhteentörmäys tasaisella järven jäällä, hyvällä reitillä tuntuu liian hämmentävältä ollakseen totta. Onnettomuuden syyt ja tapahtumien kulku selviävät aikanaan onnettomuustutkinnassa.

​

Kuluvan talven aikana suru on laskeutunut Tenojoen laaksoon vahvana jo neljä kertaa. Syksyisen lento-onnettomuuden kaksi kuolonuhria, syksyllä erämaahan kadonneen miehen kohtalo, viime maanantaisen kolarin kuolonuhri ja eilisen kelkkaonnettomuuden kolme kuolonuhria ovat 1280 asukkaan kunnassa paljon, liian paljon.

​

Tulevana lohikesänä Boratbockan alaosan särkällä on laavun paikka tyhjänä. Tenojoen virta jatkaa ihmisen mittapuulla mitattuna ikuista juoksuaan, tunturit huokuvat Lapin rauhaa, läheisten suru säilyy kaivertaen uomaansa elonvirralla.

Hiljainen viikko

maanantaina 25. 3.2013 klo 10.25

​

Hiljainen viikko on alkanut mukavan lämpimässä säässä. Kevättalvi on kauneimmillaan ja parhaat kelit tunturissa liikkumiseen ovat aluillaan. Seuraavat 3-4 viikkoa ovat parasta aikaa tuntureilla liikkumisessa ja pilkkimisessä.

​

Lauantaina oli pilkkikilpailut Kuoppilasjärvellä. Voittaja näytti närhen munat muille kalastajille. Väkeä oli niin runsaasti, että kylänraitille ei jäänyt kuin pari ohikulkijaa.

​

Tällä viikolla pitäisi tulla päätös 7. artiklan lisärajoituksista. Hiljainen viikko saattaa jäädä kalamiesten mieleen jälleen yhtenä käännekohtana Tenon kalastussääntelyn historiassa.

​

Lapin Ely-keskuksen kalatalousyksikkö on jo etukäteen antanut julkisuuteen tietoa, jonka mukaan kalastusmatkailijoille tulee lisärajoituksia, koska paikallisille halutaan antaa mahdollisuus kalastaa rauhassa.

​

Aikaisemmin 7 artiklan lisärajoituksia on edes yritetty selitellä lohensuojelulla.

Lohestus jatkuu

torstaina 4. 4.2013 klo 15.40

​

Kauan odotettu tieto ensi kesän kalastussäännöstä tuli vihdoin tänään. Kalastus jatkuu Tenolla samalla säännöllä ja samoilla aikararoituksilla kuin viime kesänä - hyvä niin.

​

Paikallisia yrittäjiä ja kalastusmatkailjoita pidettiin viranomaisten toimesta puolitoista kuukautta jännityksessä. Jälkeenpäin on helppo sanoa, että aivan turhaan. Esitys lisärajoituksista lähti liikkeelle parin yksittäisen paikallisen kalastajan vaatimuksista saada heille itselleen rauha kalastaa. Hämmästyttävintä oli se, että Finnmarks Fylkesman ja Lapin Ely-keskuksen kalatalousyksikkö lähtivät edes miettimään lisärajoituksia tällaisilla perusteilla esitettyjen vaatimusten pohjalta.

​

Rauha on nyt maassa ja lohestajilla hyvä mieli. Aurinko lämmittää jo päivisin oikein mukavasti, rautu ottaa hanakasti pilkkiin ja lohikesä lähenee. Näissä tunnelmissa on hyvä sitoa uusia ottiperhoja tulevan, ennusteiden mukaan hyvän lohikesän koitoksiin.

Tenojoen tulevasta kalastussäännöstä

tiistaina 23. 4.2013 klo 16.40

​

Maa- ja metsätalousministeriö järjesti tänään Utsjoella tiedotus- ja keskustelutilaisuuden Tenojoen kalastussopimuksesta. Tilaisuus pidettiin kunnanviraston valtuustosalissa alkaen klo 10. Paikalla oli vain viitisentoista asiasta kiinnostunutta henkilöä.

​

Neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtaja Tapio Hakaste ministeriöstä kertoi neuvotteluiden tämän hetkisestä tilanteesta ja asetetuista tavoitteista. Tohtori Jaakko Erkinaro piti videoyhteyden avulla Oulusta käsin hyvän esitelmän Tenon lohikantojen tilasta, niiden suojelemisesta ja kestävän kalastuksen mallista.

​

Lohikesä 2013 kalastetaan vanhalla säännöllä. Uusi valtioiden välinen kalastussopimus astuu voimaan joskus tulevaisuudessa. Ajankohdasta ei kenelläkään ole tietoa, vain pelkkiä arvailuja ja toiveita. Realistinen arvio on, että uusi sopimus on voimassa kesällä 2015, mahdollisesti vasta 2016.

​

Uudessa valtioiden välisessä kalastussopimuksessa pyritään turvaamaan kaikkien kalastustapojen säilyminen. Ykkösprioriteetti on Tenon ja sen sivujokien lohen kaikkien osakantojen suojeleminen ja kantojen elvyttäminen. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi kalastuksen säätelystä tehdään joustavaa. Kalastuksen tasoa säädellään, jotta kaikkien osakantojen maksimaalinen poikastuotanto turvataan. Käytännön tavoista ei ole vielä tietoa, mutta periaatteena on se, että kalastusta säädellään tarvittaessa jopa kesken lohikesän. Lohikannan jyrkän laskun aiheuttama tarve rajuihin kalastusrajoituksiin porrastetaan pidemmälle aikajaksolla, jotta kertarysäyksellä ei tule liian rajuja muutoksia.

​

Kevät on harpponut viimeisen reilun viikon aikana pitkillä askelilla eteenpäin. Tunturiin johtavat kelkkareitit kantavat vielä, mutta muualla lumi ei enää kanna. Etelärinteillä on jo paljon sulia pälviä, tiet ovat sulat ja kuivat. Teno on talvisen näköinen, mutta lumi on monin paikoin jäältä sulanut. Rantojen jäät ovat jääneet talven aikana korkeammalle kuin keskivirran alas painunut jää, rajakohdassa on sula railo. Lämpötila on noussut korkeimmillaan jo lähelle +10 astetta. Öisin lämpötila on lähellä nollaa, paikoin hieman pakkasen puolella. Ilman yöpakkasia hiihto- ja kelkkailukelit loppuvat lähiaikoina. Rautukelit ovat parhaimmillaan, jos vain matka tunturiin onnistuu.

Pyöriäisiä

sunnuntaina 28. 4.2013 klo 22.20

​

Lämpötila oli viime yönä pitkästä aikaa pakkasen puolella. Aamulla oli rapsakka hanki, vanhaa kelkanjälkeä oli hyvä kulkea kävellen. Luistelusuksilla oli luistava keli, mutta hiihtäminen oli hankalaa, koska kelkan suksien ja reen jalaksien jäljet ohjasivat suksia liian vahvasti.

​

Kävimme tänään ensimmäistä kertaa Jäämeren rannalla seitä onkimassa. Kala ei ollut oikein syönnillään, mutta päivä oli muuten erinomaisen antoisa. Seurasimme kalastuksen ohessa pitkän aikaa pyöriäisten iloista leikkiä Tenonvuonon aallokossa.

​

Jäämeren rantatuntureilla on vielä täysi talvi. Lunta on reilusti. Monet järvet ja lammet ovat vesillä. Onneksi osalla järvistä vesi on jään päältä hävinnyt, joten kulku on helppoa. Hyvät rautukelit jatkuvat.

​

Berlevågintien varressa ja Ifjordin tuntureilla on yllättävän paljon suomalaisia rautupilkillä. Saaliit ovat olleet viime päivinä hyviä.

​

Tenon jäät ovat monissa paikoissa heikentyneet silmin havaittavalla tavalla. Rantarailoja on paikoin auki jo useamman sadan metrin matkalla. Alakönkäässä on väylä auki pitkällä matkalla. Etusivulla on tänään ottamani kuva Vetsikoskesta, joka aukeaa lähiaikoina.

​

Tenon jäidenlähtöön on vielä aikaa. Jokivarren asukkaat ovat kaivaneet veneet esille luminietosten alta. Osa on veneensä jo tervannut. Minulla veneet ovat talvisäilytyksessä asianmukaisessa venekatoksessa. Katos on huomattavasti parempi veneen säilytyspaikka kuin pukkien päällä metrisen lumikinoksen alla. Katoksessa vene kuivaa talven aikana ja sen käsittely onnistuu keväällä paremmin. Vene säilyy pitempään hyväkuntoisena ja kevytsoutuisena.

Kyllä oli hyvää

tiistaina 7. 5.2013 klo 22.30

​

Viikonloppuna Utsjoella oli monenlaista hyvää tarjolla. Lauantaina ja sunnuntaina hotelli Utsjoessa oli tanssiseura Heinäkenkien järjestämä tanssikurssi. Lauantaina kurssilla oli 30 henkilöä ja sunnuntaina 26 henkilöä. Lajeina oli foksi, fusku, tango ja cha cha.

​

Lauantai-iltana saimme nauttia Mestareiden illassa aivan fantastisen hyvää ja maukasta ruokaa. Neljän ruokalajin illallinen sai kaikilta läsnäolijoilta erinomaisen arvosanan. Illallisen päälle oli vielä reippaat ja hyväntuuliset tanssit tanssiorkesteri Orkidean tahdissa.

​

Teno luo jäitään. Ajoimme sunnuntai-iltana mutkan Grasbakkenissa. Alakönkään alapuolinen Teno oli kokonaan kiinni. Alakönkäältä Sirman kylän kohdalle asti väylä oli auki. Tänään oli lämmin päivä. Lämpötila nousi jo yli kymmeneen asteeseen. Päivän aikana jäät liikahtelivat pitkin jokea. Teno ei ole vielä kokonaan auki, mutta joen avautuminen kokonaan on hyvin lähellä. Jäät lähtevät heti, kun sivujoet ja -purot aukeavat ja alkavat puskea tuutin täydeltä vettä pääuomaan. Tenon vapautuminen jäistä avaa ovet uudelle lohikesälle.

​

Jäät ovat niin heikot, että jääpatojen aiheuttamista vahingoista ei ole enää pelkoa. Tuntureilla on lunta niin paljon, että kunnon tulvaan on olemassa hyvät ainekset. Lohikesän alkuun on vielä kolme viikkoa, joten tulvahuippu ehtii mennä sitä ennen ohi.

​

Torniojoen osalta tänään oli hyvä päivä. Maa- ja metsätalousministeriön elinkeinokalatalouden yksikön päällikkö, kalastusneuvos Markku Aro oli viimeisen kerran eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnassa esittelijänä. Hän on hoitanut lohipolitiikkaa niin edesvastuuttomasti ja näköalattomasti neljän vuosikymmenen ajan, että hänen eläkkeelle jäämisensä on hyvä uutinen Tornionjoen lohelle.

​

Lapin ely-keskuksen kalatalousjohtaja Pentti Pasanen on petrannut toimintaansa lohiasian suhteen vuosi vuodelta. Hän piti viime perjantaina Pellossa loistavan puheenvuoron Tornionjoen lohen puolesta. Tuntuu uskomattomalta, että ministeriön lohistrategiatyöryhmässä ei ole Lapin ely-keskuksen edustajaa. Kaikki ne lohijoet, joiden lohikannat ovat vielä elinkelpoisia luonnonvaraisina, sijaitsevat Lapin ely-keskuksen alueella.

Jäitä huilaa alavirtaan

torstaina 9. 5.2013 klo 20.30

​

Keväinen sää on vaihdellut nopeasti. Eilinen päivä alkoi aurinkoisena, mutta päivällä satoi räntää ja luntaa. Kova tuuli taivutti sitkeitä tunturikoivuja ja nostatti aallokkoa vapaana virtaavalle Tenolle.

​

Eilisen ja tämän päivän aikana virta on kuljettanut pieniä jäälauttoja. Vesi ei ole vieläkään noussut, joten rannoilla olevat jäät ovat vielä tiukasti paikoillaan. Inarinjoessa ja Utsjoessa vesi nousee koko ajan. Pienemmät sivujoet ovat vielä kiinni, mutta niistä tulee jo hieman enemmän vettä pääuomaan.

​

Tuntureilla on niin paljon lunta, että toiveissa on korkea tulva. Toisaalta routaa ei ole lainkaan, mikä pienentää korkean tulvan todennäköisyyttä.

​

Käsittelen oman veneen huomenna, jos sääennustuksen lupaama lämmin päivä toteutuu. Aloitan kalastuksen 20. päivä toukokuuta eli puolentoista viikon kuluttua, jos joki vain on jäistä vapaa. Ensimmäiset asiakkaat saapuvat kesäkuun 3. päivä. Uusi lohikesä on lähellä.

​

Sidoin tänään pari alkukesän lohiperhoa. Kuvassa oleva Lisensiaatti Tossavainen 2/0-3/0 koukkuun sidottuna on kohtalaisen hyvä kirkkaan kelin perho nousulohelle.

Teno luo jäitään

perjantaina 10. 5.2013

​

Perjantaiaamu aukeni kauniina. Teno tarjosi upean aamunäytöksen luonnonspektaakkelista, joka toistuu vain kerran vuodessa. Jäälauttoja valui väylän täydeltä pitkän tovin. Luulin jo Ylä-Tenon luovan jäitään kesän tieltä pois, mutta jäälauttojen virta katkesi liian nopeasti. Suoppasuvannossa joki on vielä kiinni. Aamuinen näytös koostui vasta Pahtavaaran alapuolisista jäistä. Lisänäytöksiä on siis odotettavissa.

​

Vesi on vielä alhaalla. Osmankaria näkyy 250-300 metrin matkalla, joten vesi on vasta noin puoli metriä normaalia kesävettä korkeammalla. Vesi kääntyi yöllä nousuun ja nousu jatkuu koko ajan.

​

Tenon valmistautuessa uuteen kesään, on länsinaapurissamme Ruotsissa noussut pintaan aikamoinen lohiskandaali. Ruotsilla ja Suomella on poikkeuslupa käyttää dioksiinipitoista lohta ihmisravinnoksi. Nyt on paljastunut, että ruotsalaisten ja suomalaisten kalastajien pyytämää lohta on myyty kymmenen vuoden ajan, vuodesta 2002 lähtien Ruotsin ja Tanskan kautta mm. Ranskaan.

​

Pari vuotta sitten Suomi ja Ruotsi taistelivat kiivaasti ja pitkään EU:n kanssa saadakseen poikkeusluvalleen jatkon. Suomessa asiaa ajoivat härkäpäisesti maa- ja metsätalousministeriön kaksi virkamiestä, Markku Aro ja Orian Bondestam.

​

Skandaali ei kosketa vain Ruotsia. Suomineito on samassa lohisopassa korviaan myöten. Miten on mahdollista, että ministeriön kalastusasioista vastaavat virkamiehet käyttävät virka-asemaansa mahdollistaakseen organisoidun ja systemaattisen EU:n maallemme myöntämän poikkeamisluvan ehtojen ja EU-säännösten vastaisen toiminnan jatkumisen vuodesta toiseen? Meillä on käsissämme kaikkien aikojen pahin lohiskandaali, jonka suomalaisina takuumiehinä vuodesta toiseen häärivät Markku Aro ja Orian Bondestam. Heidän kasvokuvansa pitäisi maalata jokaiseen lainvastaisesti Ranskaan myytyyn loheen.

​

Maa- ja metsätalousministeri nukkuu ilmeisesti talviunia, kun sallii virkamiestensä häärivän laittoman lohen salakaupan parissa aktiivisina toimijoina. Ruotsissa pyydetystä lohesta 95 % myydään EU-direktiivien vastaisesti Keski-Eurooppaan mm. Ranskaan.

​

Suomalaiset ammattikalastajat myyvät lohia Ruotsiin ja lain vastaisesti Tanskaan, josta ne välitetään eteenpäin muihin maihin. Suomen maa- ja metsätalousministeriön virkamiehet Markku Aro ja Orian Bundestam tietänevät, kuinka suuri osa Suomessa pyydetystä lohesta päätyy EU:n kanssa solmitun poikkeamisluvan vastaisesti ihmisravinnoksi Keski-Euroopan maihin? Ainakin heidän pitäisi tietää, mikäli ovat työnsä ja tehtäviensä tasalla.

​

Yksikään kansanedustaja tai ministeri ei varmaankaan hyväksyisi, jos verohallinnon virkamiehet edesauttaisivat yrityksiä tai yksityisiä henkilöitä kiertämään veroja. Kokoomuslainen ministeri Jari Koskinen kuitenkin sallii ja hyväksyy ministeriönsä virkamiesten edesauttavan EU-sopimusten vastaisen lohien salakaupan jatkumisen vuodesta toiseen.

Välineiden virittelyä

maanantaina 20. 5.2013 klo 00.50

​

Kalastuskausi alkaa tänä iltana klo 19.00. Viimeiset viikot jokilaaksossa on tuoksunut terva. Lähes jokaisella pihalla on tervattuja tai tervattavia veneitä pitkin poikin pukkien päällä oikein päin ja nurin päin. Pub Rastigaisassa ja K-market Hillajängän kassajonossakin tuoksuu terva.

​

Vanhan kansan perimätieto on edelleen voimissaan veneiden tervauksessa. Ihmiset tervaavat veneensä keväällä mahdollisimman aikaisin. Terva ei kuulemma kuivu enää sen jälkeen, kun lehti on tullut puuhun.

​

Minä käsittelen omat veneeni vasta toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa. Yksi vene on toki jo valmiina odottamassa maanantaista vesillelaskua, mutta muut veneet käsittelen lämpimän sään vallitessa. Minä en usko tässä asiassa vanhan kansan perimätietoon. Käytän veneiden käsittelyssä terva-puuöljuseosta, jota on hieman ohennettu tärpätillä. Teen seoksen kolmen litran astiaan. Puolet tervaa, puolet puuöljyä ja 1-2 desilitraa tärpättiä. Öljyn pitää olla balsami-puuöljyä homeeneston takia.

​

Tuuli, auringon valo ja lämpö kuivattavat veneen paljon tehokkaammin kuin parhaimpien raudunpilkintäkelien aikainen ahava.

​

Käyn illalla soutamassa uuden lohikesän ensisoudut. Nousulohta ei joessa varmaankaan vielä ole, ainakaan näillä korkeuksilla, mutta taimenen saaminen savustuspönttöön ei liene kovin suuren työn takana.

​

Vesi oli viikko sitten jäidenlähdön aikana todella alhaalla. Viimeisen kahden vuorokauden lämpöaalto on saanut veden nousuun. Osmankari hävisi näkyvistä lauantaina hieman ennen keskipäivää. Aittikiveä näkyy alle puoli metriä.

​

Rannat ovat jo pitkällä matkalla jäistä puhtaita. Kaikkein eniten jäätä on perinteisessä paikassa, Alakönkään alapuolella Boratbokcassa. Alakönkäässä rannat ovat vielä osittain jäiden verhoamia (kuva on otettu 19.5 klo 20.50), joten kauden avauksessa kalastajat eivät pääse joka paikkaan.

Nousulohi

tiistaina 21. 5.2013 klo 15.30

​

Jouni V Helander eli Ylitalon Jouni esitteli iloisena lohikauden ensimmäistä lohta. Jouni (87 v.) on kalastanut Tenojoen lohta jo 80 vuoden ajan. Erityisen suuri ilonaihe hänelle oli kojamon lihavuus. Noin pulskaa lohta ei kovin usein saa heti kauden alussa.

​

Jounin saama lohi on hyvä merkki myös lohensoutuun. Ensimmäiset nousukalat ovat jo pitkällä, joten vapavälineilläkin on mahdollista saada kalaa.

​

Lämpötila on kymmenen asteen tienoilla. Taivas on ohuen pilviverhon peitossa. Hyvät veneenkäsittelykelit jatkuvat.

Taimenia ja talvikoita

sunnuntaina 26. 5.2013 klo 21.50

​

Kävin tänään tekemässä lohikesän 2013 ensimmäiset soudut. Ylävirtaan, Yläkönkään alle, ajaessani näin Osmansuvannon rannalla Esa Karpoffin väsyttämässä kalaa. Pysähdyin keskustelemaan hänen kanssaan. Talvikoita ja taimenia oli hänen kalastuksensa saldo eiliseltä päivältä.

​

Aloitin kalastuksen perinteiseen tapaan Yläkönkään alapuolella, Patakuopassa. Ehdin olla vesillä kolme minuuttia, kun vapa taipui. Lyhyen väsyttelyn jälkeen vapautin pienen talvikon. En ehtinyt laskea vieheitä uudestaan, kun vapa jälleen taipui. Meritaimen iski samaan luotto-onkeen kuin talvikko.

​

Ensimmäisellä laskulla sain kolme taimenta ja kaksi talvikkoa. Jatkoin matkaa alavirtaan. Valuin neljän tunnin aikana kotirantaan asti soudellen rantakosteita ja kaavoja. Pässinivan alaosassa vastaan tuli kaunis vihreälaitainen vene. Halosen lohestava nuoripari, Sirpa ja Klemet, oli kesän ensimmäisellä soudulla.

​

Tarinoimme auringon lämmössä pitkän tovin. Vavoissa olevia vieheitä verratessamme totesimme niiden olevan hämmästyttävän samanlaisia. Lohimiehen evoluutio johtaa pitkässä juoksussa, vuosikymmenien ahkeran soudun tuloksena tiettyyn, hyväksi havaittuun suuntaan. Aloitteleva kalamies valitsee vieheensä omien mieltymystensä mukaan, kokenut lohimies satojen tai tuhansien lohien opettamalla tavalla.

​

Taimenia oli yllättävän runsaasti. Nautin iltapalaksi saunan jälkeen savustettua taimenta metsäsienisalaatin kera, hyvältä maistui.

​

Vesi on korkealla, normaalissa tulvalukemissa. Eilisen ja tämän päivän viileämpi keli on hidastanut tuntureiden lumien sulamista, mutta sään lämpiäminen nostaa veden uudestaan.

​

Kaikki luonnonmerkit kertovat kiistatta siitä, että lohikesä on aikaisessa. Meriveden lämpötila oli talvella tavanomaista korkeampi, joki vapautui aikaisin, routaa ei talvella ollut, veden loämpötila on huomattavasti ajankohdan normaalia korkeampi (+8 astetta) ja koivuissa on jo lehti. Lehti ilmestyi puuhun torstaina, 23.5 klo 12.46.

​

Odotettavissa on hyvä lohikesä.

Lohikesän ensimmäinen

keskiviikkona 29. 5.2013 klo 01.45

​

Pakkopyydyksillä kalastavat ovat saaneet kulkuttamalla ja kosteverkoilla hyvin lohia ja lohijalkoja. Lohennousu on alkanut vahvasti. Luontoa ja maisemia katsellessa voisi hyvin kuvitella, että juhannus on käsillä, niin vihreänä kaikki paikat ovat.

​

Kävin työpäivän jälkeen soutamassa kotinuorassa. Kellarikuopasta papukaijan väriseen Emmaan iski kala. Muut vieheet ylös kelattuani soudin rantaan. Väsytin kalan rannalla seisten ja otin sen ylös omin käsin ilman haavia tai koukkua.

​

Lohikesän ensimmäisen lohen kohdalla kellon viisarit pysähtyivät näyttämään viisi yli yhdeksän illalla, toukokuun 28. päivänä. Lohella oli painoa 8,7 kg. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, +18 astetta. Puuskittainen tuuli puhalsi alavirrasta. Vesi on laskenut jo noin 1,2 m tulvahuipusta. Aittikiveä näkyy metrin verran.

​

Ottiviehe, papukaija Emma (70 mm) on toiminut viime vuosina hyvin. Olen saanut sillä useita lohia, muun muassa Keijo Haverisen kanssa kesällä 2009 20,8 kiloisen kirkkaan kojamon Osmansuvannosta.

​

Viime kesän ensimmäisen lohen sain pienemmällä Emmalla. Ottivaappujeni joukossa on monta hyvää, kalastavaa Emmaa. Minä arvostan Emmaa paljon, koska sen valmistajalla on aina ollut tavoitteena tehdä pyytäviä vieheitä. Se eroaa edukseen nuoremman polven lohivaapuista siinä, että lohimiehille ei yritetä joka vuosi kaupata 20-30 uutta, entistä parempaa mallia ja väriä. Kannattaa muistaa, että lohen evoluutio tapahtuu hyvin hitaasti.

​

Emma on monen kokeneen lohensoutajan luottoviehe. On Tenonlohen onni ja varjelus, että Emmaa ei soudeta yhtä paljon kuin erästä agressiivisemmin markkinoitavaa vaappua. Emma on lohimiehelle kuin Makita timpurille tai Mersu taksikuskille. Se hoitaa tehtävänsä 100 -prosenttisen varmasti ja luotettavasti, mutta eleettömästi.

​

Vanhemmat lohimiehet muistavat vielä kesän 1984. Lehti tuli silloin puuhun 25. päivänä toukokuuta. Kesän tulo oli kaikin tavoin tanakasti etuajassa. Myös lohennousu oli aikaisessa, kulkuttajat saivat hyviä lohisaaliita. Kesäkuun alussa tuntui, että tulossa on kaikkien aikojen lohikesä. Lysti loppui kuitenkin lyhyeen. Juhannuksen jälkeen joella oli hiljaista.

​

Kevään ja kesän tulo ovat tänä vuonna tapahtuneet hyvin samalla tavalla kuin vajaat 30 vuotta sitten. Ennusteiden mukaan tästä kesästä pitäisi tulla kohtalaisen hyvä lohikesä. Toivottavasti niin tapahtuu. Olisi harmillista, jos lohen päänousu tapahtuisi varhain ja parhaimman kesän aikana olisi hiljaista. Monen luonnonmerkin perusteella arvioiden kesä on 2,5 - 3 viikkoa tavanomaista aikaisemmassa.

Kompromisseja ja kokoomuslaista sosialisointia

tiistaina 4. 6.2013 klo 01.30

​

Kävin viime torstaina eli toukokuun 30. päivä uimassa Tenossa. Veden lämpötila oli silloin +14 astetta. Tänään vesi oli jo +16 asteista. Tämmöisiä lukemia ei normaalisti nähdä ennen heinäkuuta. Tavallisesti veden lämpötila on kesäkuun alussa 5-6 astetta.

​

Vesi on laskenut ripeästi. Puolentoista viikon takaisesta tulvahuipusta on tultu alas jo noin 1,7 m. Vesi on nyt noin 90 cm kesävettä korkeammalla. Osmankaria näkyy jo useita kymmeniä metrejä, Matinkiven laki kastuu vielä, mutta se on jo näkyvissä.

​

Kävin soutamassa Nuoran ja Pässinivasta kotirantaan. Ei kuulunut lohta eikä muutakaan kalaa. Vesillä oli vain minun veneitä kolmen venekunnan voimin sekä kaksi perhokalastajaa. Kuulen aamulla asiakkaitteni soutujen tulokset.

​

Iltasoudun luonne muuttui nopeasti. Ensimmäisellä laskulla soudin avojaloin ja t-paitasillaan kauniissa ja lämpimässä aurinkoisessa säässä. Kesken toisen laskun taivas meni pilveen ja kova tuuli nostatti sateen niskaan. Puin kesken laskun fleecepusakan ja kahluutakin. Jalat kastuivat kokonaan, sandaaleista ei ollut suojaksi kovassa vesisateessa.

​

Sääskiä on kiitettävän runsaasti. Hyttysmyrkkyä ei Tenolla ole tarvinnut vuosikausiin, mutta tämän iltaisen vesisateen jälkeen hyttysiä on varmasti riesaksi asti.

​

Tenolle on odotettavissa hyvä lohikesä. Myös Tornionjoelle odotetaan hyvää lohikesää. Lohenkalastukselle ja Lapin kalastusmatkailulle olisi erinomainen asia, jos Tornionjoen lohikanta kohenisi pysyvästi hyvälle tasolle. Tornionjoen kalastusmatkailun kehittyminen turvaisi pitkässä juoksussa myös Tenon lohenkalastusmatkailun tulevaisuuden.

​

Tänä kesänä Tornionjoella on odotettavissa turhia ja tarpeettomia ristiriitoja, jotka johtuvat maa- ja metsätalousministeriön aivan käsittämättömästä hallintokulttuurista. Yhteisluvasta eronneet osakaskunnat perustivat oman Väylänvarren kalastuslupa-alueen. Siihen vesialueen omistavilla osakaskunnilla on täysi oikeus. Ministeriöllä oli viisi kuukautta aikaa hoitaa asia kuntoon, mutta mitään ei tapahtunut. Reilu viikko ennen kalastuskauden alkua tuli tieto, että Väylänvarren lupa-alueella tarvitaan kaksi eri kalastuslupaa.

​

Maa- ja metsätalousministeriön virkamiesten mielestä tämä järjestely on hyvä kompromissi. Mersulla ajavan lohimiehen on vaikea ymmärtää, miksi uutta Mersua ostaessa pitäisi ostaa myös Lada. Jos minä kalastaisin Väylällä lohta, ostaisin vain Väylänvarren kalastusluvan. Uskon, että oikeudessa olisi vahvoilla vesialueen omistajan kalastusluvan kanssa.

​

Tämän lupasotkun tekee erikoiseksi se, että asian hoidosta vastaa kokoomuslainen ministeri. Minulla on ollut erheellisesti sellainen käsitys, että yksityisen omistusoikeuden puolustaminen on yksi keskeisimpiä kokoomuksen tavoitteista. Tornionjoella kokoomuslainen ministeri ajaa pontevasti yksityisten omistusoikeuden sosialisointia tehden samalla erinomaista vaalityötä Sipilän johtamalle puolueelle.

​

Onneksi Osmansuvannolla lohta soutaessa ei tarvitse miettiä ministeri Koskisen eikä hänen esikuntansa motiiveja. Ottivieheiden ja soutulinjojen miettiminen on paljon antoisampaa ja mukavampaa puuhaa. Vesi on jo niin kirkasta ja lämmintä, että perhomiehillä on otolliset olosuhteet.

​

Lohet nousevat vielä lähellä rantaa, mutta lähiaikoina kannattaa jo kokeilla vahvemman virran väylien soutamista ison kalan toivossa. Veden lämpötilan noustessa 18-19 asteeseen iso kala nousee väylässä, vaikka vesi olisi korkealla. Tämä kannattaa pitää mielessä, jos lämpimät kelit jatkuvat.

Kesäkäräjiltä kulkuttamaan

torstaina 6. 6.2013 klo 00.15

​

Kaksipäiväiset käräjät aiheuttivat jo ensimmäisenä päivänä ruuhkanpoikasen keskustan kauppoihin ja ravintolaan.

​

Myöhäisellä lounaalla pubissa käydessäni kuuntelin, kun eräs käräjillä asioitaan selvittämässä käynyt jokivarren mies harmitteli Suomen oikeuslaitoksen joustamattomuutta. Mies oli joutunut kesken parhaan kulkutuksen joelta oikeussaliin. Ajat ovat ilmeisesti parantuneet: Ennenvanhaan kulkuttamalla pääsi käräjille, nykyään käräjiltä on kiire kulkuttamaan.

​

Lohirintamalla on hiljaista. Ajankohta huomioiden tilanne on täysin normaali. Kesän tulo on kuukauden etuajassa, mutta lohikesä ei yksinkertaisesti voi olla niin paljoa tavallista aikaisemmassa. Lohiparvien matka Färsaarten ja Islannin vesiltä Osmansuvannolle on niin pitkä, että aikainen kesä jokilaaksossa ei voi olla lohilla tiedossa valtameren syönnösalueella.

​

Viime viikolla jokeen nousi lohta roimasti tavallista enemmän. Tällä viikolla tilanne on normalisoitunut. Kulkuttajat ovat saaneet ajoittain useita lohia ja lohijalkoja lyhyen ajan kuluessa. Pieniä parvia nousee harvakseltaan, mutta päänousun alkamiseen on vielä aikaa.

​

Vesi pompsahti maanantain-tiistain välisen yön vesisateen vaikutuksesta hieman ylös, mutta laskee jälleen hyvää vauhtia. Matinkiveä näkyy noin 10 senttiä.

​

Nousukalan väylät alkavat olla hyvällä soudulla. Nyt kannattaa jo soutaa nuorien ja väylien pienet montut. Lohet nousevat väylemmässä, joten soutulinja kannattaa leventää rannasta yhä leveämmälle keskivirtaan.

​

Lohien nousuvauhti on kova. Rohkenen veikata, että juhannuksen alusviikko on näillä korkeuksilla kesän ensimmäinen hyvä lohiviikko. Vesillä kannattaa silti olla jo nyt. Luonto on kesäisen kaunis eikä ruuhkista ole tietoakaan.

Kesä kauneimmillaan

lauantaina 8. 6.2013 klo 20.00

​

Aikainen kesän tulo on saanut monet lohimiehet jo huolestumaan lohikesästä. Tenon lisäksi myös Tornionjoella, Neidenillä ja muillakin Finnmarkin lohijoilla on hiljaista. Ei ole syytä huoleen, lohikesä tulee aikanaan. Kyllä se lohimiehenkin kesä vielä iloksi muuttuu.

​

Tornionjoen Matkakoskella on molemmilla rannoilla kymmeniä miehiä syytämässä kaikenlaisia ottivieheitä koskeen käsivarret kipeinä. Saaliiksi he ovat saaneet 3-4 lohta päivässä.

​

Tenolla vesi laskee hyvää vauhtia. Veden lämpötila on paikasta riippuen 14,5 - 17 astetta. Matinkiveä näkyy noin 20 senttiä. Vesi on ajankohta huomioiden todella kirkasta.

​

Viime yönä naapurin perhokalastaja sai Osmannuorasta Suomen rannalta heittäen 3,5 kilon kirkkaan kalan. Kalassa oli runsaasti lohitäitä nopean nousun merkkinä.

​

Sääskiä on huomattavasti enemmän kuin turisteja. Porot hakeutuvat Tenon rantahietikoille sääskiä pakoon.

​

Utsjoen keskusta on jälleen siisti. Utsjoen seurakunnan, Utsjoen kunnan, Koillistie Määtän ja Pub Rastigaisan järjestämät siivoustalkoot onnistuivat erinomaisesti. Noin 30 nuorta siivosi kylänraitin ja tonttien syrjäisetkin pusikot nopeasti ja tehokkaasti.

​

Utsjoella pelataan pitkin kesää biitsiä. Lohimiehetkin ovat tervetulleita pelaamaan. Kenttä on Nuorgamintien varressa Onnelansuvannon rannalla olevan suuren pysäköintipaikan kohdalla tien etäläpuolella. Auto on helpointa pysäköidä parkkipaikalle ja kävellä siitä tien yli tai alikulkutunnelia pitkin kentän puolelle. Peliä on ainakin sunnuntaisin viikkorauhoituksen alettua klo 19. Muinakin iltoina paikalla voi olla pelaajia. Kentän ohi ajaessa kannattaa pitää silmät auki. Tervetuloa mukaan!

Kesäisen koleaa

keskiviikkona 12. 6.2013 klo 02.10

​

Kolmen viikon lämmin jakso on eletty riemumielin kesäiloista nauttien ja nyt on palattu normaaliin Lapin kesäsäähän. Karvalakki ei ollut yhtään liian lämmin päähine tämän iltaisella souturetkellä. Onneksi vapamies oli hyvin varustautunut, sillä lohia ei tällä kertaa meidän vieheisiimme tarttunut. Paikallaan istuessa tulee vääjäämättä kylmä.

​

Tällä viikolla lohi on liikkunut ja käynyt myös pyydykseen. Soutajat ovat saaneet jo useita lohia. Kalastuksellisesti paras tilanne on Karnjargasta Yläkönkäälle ulottuvalla jokiosuudella. Kulkuttajien saaliiden perusteella joessa on hyvin kalaa.

​

Wanhan Osman lohikellarissa on käynyt tälle kesälle jo neljä soutamalla saatua kalaa, joista kolme on saatu viimeisen reilun vuorokauden aikana. Maanantai-illan 8,4 kg lohi ja viiden kilon jalka sekä tämän aamun 3,6 kilon jalka ovat hyvä alku lohiviikolle.

​

Matinkiveä näkyy lähes 40 senttiä. Vedenkorkeuden puolesta olosuhteet ovat hyvät. Roskaa tulee edelleen jonkin verran. Kova tuuli kuljettaa rannoilta lehtiä ja heinää veteen. Käytän edelleen solmuja roskankerääjinä.

​

Perämoottorin käyttö kalastuksessa on valtautunut koko lohestavan kansan huviksi. Boratbokcan ja Piltamon soutajien kalastussäännön vastainen käytäntö käyttää moottoria vieheiden laskussa ja ylöskelauksessa on levinnyt muillekin alueille.

​

Maanantai-iltana näin Osmannuorassa jotain niin ennenkuulumatonta, että en todellakaan halua nähdä sitä enää toiste. Moottorin käyttö on kielletty kaikissa olosuhteissa. Asiakasta soutavalla kalastusoppaalla on peruslohestajaa suurempi vastuu noudattaa kalastussääntöjä ja -määräyksiä. Toimintatapojen ja kalastustekniikan tulee perustua olemassa oleviin sääntöihin. Lohenkalastus on aina ollut herrasmiesten laji. Toivottavasti se on sitä myös tulevaisuudessa.

Juhannuslohta odotellessa

keskiviikkona 19. 6.2013 klo 20.15

​

Tällä viikolla moni lohensoutaja on hämmästellyt ”uusia” kiviä tutuilla soutupaikoilla. Vanhoista, tutuista kivistä on kyse, mutta ajankohtaan poikkeuksellisen alhainen vedenkorkeus on tuonut esille kiviä, joita useimpina kesinä ei vielä tähän aikaan näy.

​

Lohiviikko on alkanut rauhallisissa lohennousun odotuksen tunnelmissa. Joella on veneitä kohtalaisen mukavasti. Ajoittaisia ja paikallisia ruuhkia on jo ollut, mutta toisaalla on useita suvantoja, joissa ei ole yhtään venettä.

​

Markku Frilander sai eilen Osmannuorasta lohijalan. Yhdeksän jälkeen ensimmäisenä Osmansuvannolle lähtenyt venekunta sai vaapulla 5,8 kg lohijalan. Maanantai-iltana Paavo Autere sai Nuorasta 4 kg jalan. Osmansuvannolta tuli yksi lohi, 11,2 kg.

​

Illalla Osman lähtöpaikalla käytiin keskustelua Ambassadeuer 7000 i -kelasta. Eräs lohimies muisteli minun varoittaneen häntä kyseisen kelan toimimattomasta jarrusta. Mies oli käyttänyt kelan maahantuojan huollossa. Keloihin oli vaihdettu hiilikuituiset jarrulevyt. Huollon jälkeen mies oli luottanut kelojen jarrun toimivan. Hänen lohityttönsä oli sanonut jarrun olevan rikki, mutta mies ei ollut asiaa noteerannut. Lohen tartuttua kelan toimimaton jarru aiheutti täydellisen tuhon: Jarru hirtti kiinni, Joonas -vapateline vääntyi solmuun, vavan vaparenkaita irtosi ja siima katkesi.

​

Jokaisen lohimiehen, jolla on 7000 i -keloja, kannattaa nostaa ne välittömästi peräkamarin viimeisen komeron pimeimpään nurkkaan ja unohtaa ne sinne. Kelan jarru on täysin toimimaton.

​

Kesä on jo vanha, vaikka juhannus on vasta tulossa. Lohikesä sen sijaan on edelleen nuori. Lohennousu ei ole myöhässä. Viimeiset kymmenen vuotta lohennousu on alkanut keskimääräistä aikaisemmin. Miesmuisti on niin lyhyt, että lohimiehet ovat unohtaneet, milloin lohennousun pitäisi keskimäärin alkaa. Viimeisen viikon hiljaiselo merkitsee sitä, ennen onnenpäivät ovat vasta tulossa.

Siitä puhe, mistä puute

tiistaina 25. 6.2013 klo 02.10

​

Lohikesän tunnelman ja joella vallitsevan tilanteen kuvasi hyvin Osman lähtöpaikalla illalla käyty keskustelu. Omaa soutuvuoroaan odottavat lohestajat eivät pohtineet ottivieheitä eivätkä lohennousua, vaan keskustelivat turskan juksaamisesta Varanginvuonolla. Bykeijan lähivesiltä on saatu poikkeuksellisen suuria turskia. Kari Lindgren kertoi käyneensä poikiensa kanssa juhannusturskaa pyytämässä. Suurin heidän saamansa turska oli painanut 24 kg.

​

Jäämeri monine mahdollisuuksineen on vain reilun tunnin ajomatkan päässä Utsjoelta. Jokaisen lohensoutajan kannattaa käyttää yksi päivä tai päivän puolikas kalastusretkeen aivan toisenlaiseen ympäristöön kuin Tenojoki. Viime viikkoina Jäämereltä, esimerkiksi suositulta Lintukalliolta, on saatu poikkeuksellisen paljon suurta seitä, jopa 4-5 kilon painoista.

​

Lauantai-illan vesisade hieman hidasti veden laskua, mutta sunnuntain ja maanantain aikana vesi lähti uudestaan laskuun.

​

Utsjoella on ollut aivan erinomaisen hyvä sää koko alkukesän. Vettä on satanut vain neljä kertaa tihuuttamalla tai lyhyenä kuurona. Valitettavasti matkailijan ja lohenkalastajan toivekeli eivät ole sama asia. Lohikesää ajatellen olisi eduksi, jos vettä ropsauttaisi oikein kunnolla. Tenon veden lämpötila oli eilen 16 astetta.

​

Tämä on ensimmäinen sesonkiviikko. Ensi viikolla kalastajia on vielä enemmän. Suvannot ruuhkautuvat, koska vedenkorkeudesta johtuen korkean veden väyliä ei voi soutaa.

​

Tiiroja ja monia muitakin lintuja on huomattavasti normaalia vähemmän. Aikainen kesä on auttanut pesiviä lintuja saattamaan poikaset taivaan sineen omille siivilleen useita viikkoja tavanomaista aikaisemmin.

Luokkansa priimus

perjantaina 28. 6.2013

​

Matti Salosen toteamuksen mukaisesti parempi on olla apukoulun priimus kuin eliitikoulun huonoin. Viime päivien vaikeissa lohenkalastusolosuhteissa muutamat lohestajat ovat onnistuneet saamaan kohtalaisen hyviä saaliita.

​

Lohensoutuopissani ollut Jani Michelsson omaksui Osman soutamisen opit hyvin. Hän ei antanut haastavien olosuhteiden häiritä, vaan saalisti yhdessä isänsä kanssa Osmasta perholla kuvankauniin lohen ja kyytipojaksi Wanhan Osmaan kellariin vielä kirkkaan tintin.

​

Kiertelin tänään Ala-Tenolla Antti Sorron kanssa kuvaamassa lohenkalastusta. Oli vaikea kuvata, kun kalastajia oli niin vähän. Sirmassa saimme erinomaisia kuvia rovaniemeläisen perhokalastajan suosiollisella avustuksella syksyllä ilmestyvään kirjaani. Kiitos Timo asianmukaisesta pukeutumisesta ja iloisesta ilmeestä perhosiiman uittaessa ottiperhoa nousulohien ulottuville.

​

Alakönkäällä oli hämmästyttävän vähän kalastajia. Piltamossa ei ollut yhtään venettä. Nivajoen venevalkamassa kaikki veneet olivat joutilaina rannassa. Veneitä katsellessamme teimme yhtenäisen havainnon: yhdessäkään veneessä ei näkynyt ainuttakaan lohen suomua tai veritipan hyytymää merkkinä onnistuneesta kalastuksesta. Piltamon ja Boratbokcan soutajien kehupuheet hurjista lohisaaliista lepäävät soutajien henkilökohtaisen vakuuttamisen varassa, näytöt eivät todista samaa.

​

Tenon veden lämpötila on 18 astetta. Olosuhteet ovat hyvin poikkeukselliset. Vesi on huomattavasti, 40-50 senttiä, ajankohdan normaalia alempana, se on erittäin kirkasta ja 6-8 astetta normaalia lämpimämpää. Perhokelit ovat parhaimmillaan. Vaapuissa kannattaa suosia pintauintisia, pienellä ja herkällä uintiliikkeellä olevia malleja.

Utsjoki Kevo, ohutta yläpilveä

lauantaina 29. 6.2013 klo 22.20

​

Lapin kesä helli taas tänään meitä Utsjoella asuvia ja täällä matkailevia ihmisiä todella kauniilla ja lämpimällä säällä. Lämpötila nousi parhaimmillaan 27-28 asteeseen. Onneksi kohtalainen, ajoittain navakka tuuli viilensi hellettä.

​

Yleisilme Tenolla on hyvin rauhallinen. Viimeisten päivien ajoittaiset hyvät lohihetket ovat nostaneet lohimiesten tunnelmia.

​

Tärkeintä tällä hetkellä vallitsevassa tilanteessa on se, että nousukalaa on joessa erittäin vähän. Kaikki viime päivinä saadut lohet ja lohijalat ovat olleet jokeen alkukesästä nousseita, hieman jo tummuneita kaloja.

​

Kävimme tänään kuvaamassa Boratbokcassa. Eilisen ja tämän päivän aikana perhokalastajat olivat saaneet jonkin verran tinttejä. +27 asteen kuumuudessa oli mukava istuskella kivikossa, mutta kalastuksellisesti keli ei luonnollisestikaan ollut paras mahdollinen.

​

Lohikesä alkaa olla kulminaatiopisteessä. Seuraavat pari viikkoa ratkaisevat sen, tuleeko kesästä hyvä vai huono lohikesä. Minulla on paha aavistus siitä, että kesästä tulee huono lohikesä. Kolmen merivuoden lohia on joessa toki selvästi enemmän kuin viime kesänä, mutta niitä ei silti ole kovin paljoa. Lähiviikkoina jokeen voi nousta runsaasti tinttiä, mutta ne eivät tee lohikesää.

​

Ensi ja sitä seuraava viikko ovat lohisesongin kuumimmat sesonkiviikot. Lohensoudussa on luvassa pitkiä jonotusaikoja suvantojen lähtöpaikoilla, jos vesi jatkaa laskuaan. Suvannoilla näkyy jonkin verran asentokaloja, joukossa jokunen suurlohikin.

​

Varhainen aamu ja aamupäivä ovat olleet viime aikoina selvästi parasta ottiaikaa.

Lohikesää odotellessa

sunnuntaina 30. 6.2013 klo 11.00

​

Helteisessä kelissä on mukava matkailla ja ulkoilla, mutta lohenkalastuksessa vähemmän olisi parempi. Joella vallitsee silti hyvä ja lupsakka tunnelma. Lohimiehet ovat tottuneet olosuhteiden vaihteluihin ja poikkeuksellisiin säärintamiin.

​

Tänän kesänä pintaan on noussut perhokalastajien ja lohensoutajien kulttuuriero. Huomattavasti normaalia alempana oleva vesi on aiheuttanut sen, että muutamassa paikassa perhokalastajat ovat estäneet lohensoudun ja jopa veneellä liikkumisen.

​

Keskusteluissa on noussut esille vaatimuksia perhokalastuksen tai ainakin perhokalastajien kahlaamisen kieltämisestä. Minä uskon enemmän valistuksen ja tiedon lisäämisen voimaan. Jokaisen kalastajan pitää ottaa selvää oman kalapaikkansa erityispiirteistä.

​

Soudin viikolla Norjanväylää useamman kerran. Yhtenä iltana sen yläosaan, Norjan rannalle tuli kolme perhokalastajaa. He kahlasivat väylän yläosassa kapeaan väylään. Veneellä ei ollut mahdollisuutta edes ajaa ylävirtaan, koska ajoväylä on niin kapea. Perhokalastajan pitää ymmärtää se, että matalalla vedellä veneellä ei ole mahdollista ajaa joka paikassa. Veneiden on pakko pysyä ajolinjalla, joten se pitää jättää vapaaksi. Eihän kukaan mene lentokentän kiitoradallekaan seisomaan olettaen, että matkustajakone väistää.

​

Minun mielestäni venekalastus pitäisi lopettaa kokonaan Boratbokcan ja Piltamon alueella. Alueen soutajat rikkovat koko ajan Tenojoen kalastussääntöä käyttämällä moottoria vieheiden laskussa ja kalan väsytyksessä. He väittävät kalastuksen olevan hengenvaarallista ilman moottorin käyttöä. He siis asettavat asiakkaansa päivittäin vaaralle alttiiksi. Olisi parempi kieltää venekalastus kokonaan näissä paikoissa ja pyhittää ne rannaltakalastukseen.

​

On vaikea ymmärtää, miksi kalastuksenvalvojat eivät puutu moottorin käyttöön. Tällä menolla moottorin käyttö räjähtää pian koko kansan harrastukseksi.

​

Veden lämpötila on +19 astetta. Se on hyvä uimavesi pellavapäiselle viikingille, mutta ei lohelle. Viime yö ja tämä aamu ovat olleet rauhallisia. Muutamia sattuma jalkoja ja tinttejä on tullut saaliiksi sieltä täältä, mutta kokonaisuutena lohi on nyt tiukassa.

Putkiperholohi

sunnuntaina 30.7.2013 klo 21.30

​

Paavo Autere ja Mikko Valjakka saivat tänään klo 11.15 Aittikosken alta puronsuun kohdalta putkiperholla metrisen naaraslohen, painoltaan 10,2 kg. Ottiperho oli edesmenneen Ilkka Harman sitoma.

​

Vesisade nostaa lohimiehen toiveita alkavan lohiviikon suhteen. Nyt on perusteltu syy olla optimistinen.

Pienten lohien yö

keskiviikkona 3. 7.2013 klo 03.20

​

Wanhan Osman kellarissa pötköttää kolme lähes samanlaista, tälle kesälle tyypillistä lohta. Pieniä, 6-8 kilon painoisia lohia on tänä kesänä ollut tavanomaista enemmän.

​

Ulla-Maija Hakkarainen sai päivällä Porsinväylän alapäästä päivällä klo 11.28 lohen, jolla oli painoa 7,5 kg. Kala iski Ulla-Maijan sitomaan oliivinvihreä runkoiseen numero 8 kaksihaaraiseen koukkuun sidottuun perhoon. Lohi oli harvinaisen kaunis ja ehjäsuomuinen kala. Yleensä sen kokoisten kalojen suomuissa on runsaasti verkon jättämiä jälkiä.

​

Lohitilanne on edelleen kohtalaisen hiljainen. Kalastajia on runsaasti. Veneitä on enemmän kuin vuosikausiin, samoin perhokalastajia. Saalista on kertynyt vain harvoille. Sunnuntain ja maanantain välisen yön vesisade nosti vedenpintaa paikasta riippuen 15-20 cm. Lohimiestet toiveet olivat sateen myötä korkealla uuden lohiviikon alkaessa, mutta Teno vastasi toiveisiin nihkeästi.

​

Vesisade laski veden lämpötilan sunnuntain reilusta 19 asteesta 15-16 asteeseen. Tiistaina ilman lämpötila oli hellelukemissa, mikä nosti veden lämpötilan 17-18 asteeseen.

​

Kalastajat ovat jakautuneet joelle erittäin epätasaisesti. Muutamilla suvannoilla veneitä on jopa 8-10 kpl. Ruuhkaisen suvannon lähietäisyydellä saattaa olla hyvin rauhallisia soutupaikkoja, joissa on vain pari venettä. Perhokalastajat kertyvät ruuhkaisiin ryppäisiin. Lohen saamisen kannalta olisi parempi jättää urosmarttojen tarinointi-iltamat väliin ja hakeutua rauhallisemmille vesille.

​

Roskia tulee vielä kohtalaisen runsaasti. Vieheet on syytä tarkistaa pari kertaa laskun aikana.

Puolivälinkrouvi

tiistaina 9. 7.2013 klo 10.50

​

Lohikesä alkoi lupaavissa merkeissä etuajassa. Ennätyksellisen aikainen kesän tulo käynnisti lohen nousun jo toukokuussa. Kesäkuun alussa jokeen nousi lohijalkaa, 6,5 - 7,5 kilon ja 10 - 11 kilon lohta. Kesäkuun alussa vene- ja rantamiehet saivat jonkin verran saalista, ajankohta huomioiden jopa hyvin.

​

Juhannuksen alusviikolla lohia ei näkynyt eikä vavat taipuneet. Juhannuksen jälkeisellä viikolla yleisilme oli hiljainen, mutta pari hyvää päivää piristivät joidenkin lohestajien ilmeet. Heinäkuun ensimmäinen viikko oli hiljainen.

​

Kesän ensimmäisen puoliskon vertailukelpoinen lohisaalis jää noin viidesosaan normaalikesän saaliista. Lohikesästä 2013 on tulossa huono tai jopa erittäin huono. Joessa on alkukesästä nousseita lohijalkoja ja lohia, mutta lohiluokan kalan päänousua on enää turha odottaa, kesä on kulkenut sen ohi. Tinttiä voi jokeen nousta vielä jopa hyvin, mutta ne eivät tee kesästä lohikesää.

​

Teno on aina ollut lohijoki. Minä en jaksa ymmärtää sitä, että kalastajat kilvan pyytävät määrää: Eniten tinttejä ahnehtinutta kalamiestä pidetään kovana lohimiehenä. Parin-kolmen tintin jälkeen ahneimmankin kilpakalastajan kannattaisi siirtyä yrittämään elämänsä lohen pyytämistä. Lohen ja tintin pyynti ovat niin eri lajeja, että tinttejä jallittamalla kalamies ei koskaan kasva lohimieheksi.

​

Keväällä Norjassa käytiin keskustelua vanhan viiden kilometrin rajan palauttamisesta Finnmarkin lupaan. Syynä olivat suomalaisten ylilyönnit raudunpilkinnässä. Luontoa ja luonnon anteja pitää kunnioittaa. Tenon lohi tai tunturijärven rautu eivät ole arkiruokaa, jota jemmataan kymmeniä tai satoja kiloja etelään vietäväksi. Maltti on paras valtti myös eräelämysten hankkimisessa.

​

Viime yö antoi muutamia valonpilkahduksia ja hopeakylkisiä välähdyksiä. Sääennuste lupaa mukavan viileää keliä lähipäiville. Veden lämpötila on laskenut 14 asteeseen. Lohensoutajia joella riittää, mutta sateen tekijöistä on huutava pula.

Lohikuninkuus 2013

sunnuntaina 14. 7.2013 klo 03.40

​

Tenon Lohikuninkuuskilpailussa 13.7.2013 klo 12 - 19 saatiin yhteensä 19 kalaa. Kilpailun voitti Jukka Mattilan ja Henry Vallen venekunta Aittisuvannon alaosasta saamallaan 10,846 kg:n lohella. Kala iski Henry isän, Petteri Vallen maalaamaan Emmaan.

​

Toiseksi sijoittui Jukka Vallinmäen ja Aslak Järvensivun venekunta Aittikoskesta saamallaan 10,116 kg:n lohella.

​

Teija Saviranta oli vapamiehenä ja minä soutajana kilpailun kolmanneksi suurimmalle lohelle, jonka saimme Kaavasta Kaavanrannasta klo 18.27. 9,832 kg painanut lohi iski nimikkoväri-Joonakseen. Samassa vaapussa oli edellisellä laskulla tälli Kylmäkaltionsuvannossa.

​

Joukkuekilpailun voitti Jamen Erä (Teija Saviranta, Tero Ronkainen 9,832 kg, Tomi Toivonen, Aarre Mattila 1,545 kg ja Veijo Tuppuri, Jarmo Helander 1,399 kg).

​

Kilpailussa saatujen kalojen yhteispaino oli 62,935 kg.

​

Tulokset:

​

1.    Jukka Mattila, Henry Valle

    10,846 kg

2.    Jukka Vallinmäki, Aslak Järvensivu

    10,116 kg

3.    Teija Saviranta, Tero Ronkainen

    9,832 kg

4.    Pauliina ja Henri Orre 6,578 kg

5.    Marja ja Vesa Länsman (4 tittiä)

    5,595 kg

6.    Johan-Uula ja Raine Tapiola 4,302 kg

7.    Kaarlo Leppänen (2 tittiä) 3,181 kg

8.    Jani ja Jorma Vaarala 2,172 kg

9.    Ari Niittyvuopio 1,835 kg

10.    Kai Backman ja Harri Kettunen

    1,600 kg

11.    Tomi Toivonen ja Aarre Mattila

    1,545 kg

12.    Joonas Harju, Sara, Ailu ja Nilla

    Tapiola 1,422 kg

13.    Veijo Tuppuri ja Jarmo Helander

    1,399 kg

14.    Lauri ja Veikko Rintamäki 1,357 kg

15.    Veikko Koivisto ja Antti Ilmari

    Wuopio 1,155 kg

​

​

Lisää Tenon Lohikuninkuuskilpailusta löydät Utsjoen Eränkävijöitten kotisivuilta:

​

http://erankavijat.wordpress.com/

Junnun ilta

tiistaina 16. 7.2013 klo 06.40

​

Uusi lohiviikko alkoi lupaavissa merkeissä. Osman lähivesillä lähes joka toinen venekunta sai saalista. Parhaimman saaliin sai Johannes ”Junnu” Halonen, jonka vieheeseen iski Kuoppilassuvannosta 14 kg lohi. Halosen veljessarjan keskinäisen viikkokisan viime viikolla suveneeristi kolmella lohella voittanut Klemet jäi tänään kauas veljensä taakse, mutta souti kuitenkin Sirpa-vaimonsa väsytettäväksi kauniin hopeakylkisen.

​

Sunnuntain vesisade nosti vedenpintaa paikasta riippuen 20-30 cm. Alkukesää kylmempien säiden ja erityisesti viime päivien viileiden öiden ansiosta vesi on jäähtynyt lohelle -ja lohimiehille suotuisiin lukemiin. Roskaa tuli tänään yllättävän vähän. Syynä oli todennäköisesti se, että vesi on jo laskenut 5-7 cm sunnuntai-illasta.

​

Soudin alkuillasta Osman ja Nuoran. Ei kuulunut mitään. Yhdeksän jälkeen ajoin Porsinjokisuulle. Patokosteensuvannosta nuori mies sai lapulla lohijalan. Veneitä oli hämmästyttävän vähän. Ei voi puhua ruuhkista, kun 8 kilometrin matkalla on yhteensä 12-14 venettä vesillä.

​

Kuoppilassuvannon lähtöpaikalla juttelimme pitkään titin saaneen perhokalastajan kanssa. Vieheitä vaihtaessani kerroin hänelle Kuoppilassuvannon ottivärin olevan violetti. Solmin yhteen vapaan violettiselkäisen pienen Uipon.

​

Suvannon alaosasta, Törmänpäänkojamon paikalta Uippoon iski villi ja vikkelä kala. Koukkasin 6,8 kilon kirkkaan marjuksen kyytiin Kotkakarin yläpuolella. Teija Saviranta väsytti lohen hyrräkelojen Rolls Roycella, Everolilla. Kela sai tulikasteensa lauantaina Tenon lohikuninkuuskisassa näppi kympinkalan väsytyksessä. Peruskelojen käyttäjät voivat vain uneksia Everolin erinomaisesta jarrusta.

​

Suvannoilla on viime päivinä jo näkynyt suuria kojamoita. En hämmästyisi, vaikka joku saisi jo tällä viikolla ison lohen.

Punapään juhlaa

torstaina 18. 7.2013 klo 00.50

​

Kellarissa köllöttävää lohta on aina helpointa pyytää. Asia tuli todistettua jälleen tänä iltana. Osman lähtöpaikalle ilmestyi kuin tyhjästä puolenkymmentä venettä soutuvuoroaan odottamaan sen jälkeen, kun olin saanut soudettua Tuomo Jääskeläisen kanssa kympin kalan.

​

Lähtöpaikalla vieheitä valitessani päädyin kahteen takavuosien varmaan, mutta toisistaan eroavaan vaappuun. Keskivapaan solmin arvokkaimman vieheeni, kolmikoukkuisen JAN-vaapun, jolla on saatu neljä yli kahdenkymmenen kilon kojamoa.

​

Norjan puolen laitavapaan solmin punapää-Joonaksen. Punapäätä soudetaan nykyään aivan liian vähän. Se on erinomainen lohivaapun väri. Valitsin punapään, koska ilta-aurinko paistoi voimakkaasti ylävirrasta ja vesi oli hieman sameaa.

​

Lohen väsytyksessä tuli jälleen kerran esille Okuman jarrun ongelma. Kelan tähtipyörä löystyy huomaamatta. Asian saa ratkaistua helpolla ja halvalla tavalla. Tähtipyörän ja kammen väliin pannaan sopivan kokoinen O-rengas.

​

Yleisilme on edelleen hiljainen. Kirkasta nousukalaa ei juurikaan ole. Lohikarnevaaleja ei ole näköpiirissä eikä taida tullakaan ennen lohikesää 2014.

Arjen juhlahetkiä

torstaina 18. 7.2013 klo 09.20

​

Käynnissä oleva lohisesonki ei ole lohisaaliin osalta nousemassa kovinkaan hyväksi, mutta tunnelma joella on säilynyt koko kesän hyvänä. Ainoa negatiivinen asia on moottoriuistelu, joka lisääntyy koko ajan. Lapin ely-keskus valvovana viranomaisena on ilmeisesti nostanut kädet ylös asian suhteen, koska kalastuksenvalvojat eivät puutu moottorilla vieheitä laskevien toimintaan.

​

Viime viikolla Boratbokcassa mies laski moottorilla vieheitä niin kauan, että kala tarttui kiinni. Hän väsytti kalan kone käynnissä. Saatuaan tintin veneeseen mies lasku uudestaan vieheet moottori käynnissä. Vieheiden lasku kesti lähes varttitunnin. Se olisi kestänyt kauemminkin, ellei tintti olisi tarttunut.

​

Venekalastus pitäisi kieltää Boratbockan ja Piltamon alueella kokonaan, kun sitä ei kerran ole mahdollista harjoittaa Tenojoen kalastussopimuksen mukaisella tavalla.

​

Viime päivien aikana Porsinjokisuun ja Osman väliseltä alueelta on saatu lohiluokan kaloja kohtalaisen mukavasti. Yleisilme on silti hiljainen, koska saadut lohet ovat kertyneet samoihin veneisiin. Kokemus ja hyvä paikallistuntemus ovat tällä hetkellä suurin syy siihen, että muutama kalastaja on saanut hyvin lohia.

​

Vesi on ajankohta huomioiden tavallista korkeammalla. Mistään kesätulvasta ei silti ole kyse. Joella soudellessani olen kiinnittänyt huomiota siihen, että yhä useammalla lohensoutajalla ja perhokalastajalla ei ole hajuakaan, missä hyvät kalastusalueet sijaitsevat. Padda- ja Kuoppilaskaavan kaltaiset paikat ovat hyviä korkean veden soutupaikkoja, mutta nyt niitä on turha soutaa. Eurotitti ei ole niin arvokas kala, että sen takia kannattaa uhrata vuoden ainoa lohiviikko matalan lahden perukoilla huopailuun.

​

Hiljaisesta arjesta huolimatta nyt kannattaa keskittyä lohiluokan kalan pyytämiseen. Rantamatalat ja kohisevat karit voi unohtaa. Pääväylä, sen reuna-alueet, suvantojen hidasvirtaiset alueet ja suvantojen yläosien montut ovat paikkoja, joista lohen tavoittaa.

​

Perhoa soutamalla saalisvarmuus on toki parempi, mutta lohiluokan kalalle kannattaa syöttää vaappua. Vaapun väriä tärkeämpää on sen hillitty uinti. Nykyajan shokkivärit voi siirtää pakissa paria tasoa alemmaksi. Esille kannattaa kaivaa harmonisempia, vaatimattomia värejä.

​

Valtaosa viime päivien saaliskaloista on ollut jokeen alkukesästä nousseita naaraslohia. Elämme pian päiviä, jolloin suvantojen kätköissä lymyävät kojamot aktivoituvat. Yhdessä vavassa on jo syytä soutaa vanhoja luottoystäviä, isojen kojamoiden mielitiettyjä. Niemivaaran vuolemat puukalat, Emmat, Uipot ja Sivutissi-Nilsut odottavat jo malttamattomina tositoimiin pääsyä.

Kojamoita nousee

torstaina 18. 7.2013 klo 20.15

​

Viimeisen vuorokauden aikana Tenosta on saatu kaksi yli 20 kilon kojamoa sekä useita pienempiä. Wanhan Osmaan kellarissa pötköttää kesän ensimmäinen kojamo. Tuomo Jääskeläinen väsytti tänään 14,3 kg:n komean kojamon.

​

Normaalisti heinäkuun kolmas viikko on kesän hiljaisimpia viikkoja helteiden ja hampaattoman ajan takia. Nyt tämä viikko on ollut kesän paras lohiviikko.

​

Osmassa on iso kojamo. Halosen Klemet lupasi tehdä kojamon kanssa sinunkaupat huomenna iltapäivällä klo 15.00. Osmantörmällä on vielä muutama paikka vapaana väsytysnäytökseen..

Sylin täydeltä kojamoa

lauantaina 20. 7.2013 klo 03.20

​

Ison kojamon saaminen vaatii aina työtä, joskus enemmän, joskus vähemmän. 46. lohiviikko Tenolla 28. vuoden kuluessa, 193 kalaa saatuna oli pohjatyötä Markku Lappalaisella hänen soutaessaan perjantai-iltana hieman ennen puoli kymmentä pojalleen Juhanille elämänsä lohen.

​

Sumpunkosteenpäädystä Kojamokiven alapuolelta vanhaan luottoperhoon tarttui kunnon kala. Juhani (15 v.) väsytti kalan isänsä koukattavaksi. Rannassa vaaka näytti kojamolle painoa 19,5 kg.

​

Kalan väsytystä seurasi monta lohimiestä ja -naista. Saamamiehiä onnitelleiden joukossa oli mies, joka oli saanut päivällä klo 13 aikoihin Kuusiniemenväylästä 15 kilon kojamon.

​

Veneitä oli vesillä erittäin vähän. Yläkönkään ja Osman välillä oli illan ja yön aikana parhaimmillaan 14 venettä.

​

Huomenna Nuorgamintiellä tutkaillaan numeroita, mutta ei suinkaan digitaalivaa´asta vaan juoksijoiden numerolapuista. Teno -maratonin lähtö on klo 15.00. Täyden maratonin juoksijat starttaavat Nuorgamista, puolikkaan juoksijat Sirman kohdalta.

Osma aukeni

tiistaina 23. 7.2013 klo 03.50

​

Heinäkuun viimeinen lohiviikko alkoi hyvissä merkeissä. Osmasta saatiin illan aikana kaksi lohta ja neljä tinttiä. Kuntun Lasse sai etnisen vähemmistön ajalla 14 kilon lohen ja Kari Lindgren myöhemmin yöllä 12 kilon lohen.

​

Ruuhkasta ei ollut tietoakaan. Soudin Porsinjokisuulta Kuoppilakseen. Soutusuvannoilla oli laidasta lukien 1-2 venettä, joten odotusaika oli hyvin lyhyt.

​

Viime viikolla valtaosa kaloista tuli vaapuilla. Sama tahti jatkui tänään. Mikään viehe ei kuitenkaan ole noussut selvästi muita paremmaksi, vaan kaloja on tullut hyvin erilaisilla vaapuilla. Yhdistävä tekijä on vaappujen uintiliike, jonka täytyy olla hyvin maltillinen.

​

Kitkajoen tuntija, Heikki Hiltula, pääsi väsyttelemään huomisen lounaskalan, joka iski vanhaan Nils Master Stalwartiin Paddakosken alapäässä. Olen saanut vaapulla vuosien aikana useita lohia hampaattomaan aikaan.

​

Veden lämpötila on paikasta riippuen 12-13 astetta. Vesi on laskenut viime perjantaista 15-20 cm. Ajaminen on vielä helppoa minne tahansa. Useimmat suvannot ovat hyvällä soudulla, mutta muutamissa suvannoissa vettä on vieläkin liian paljon ja virtaama sen takia liian kova.

​

Sääennustukset lupailevat lähipäiville hyvää katontekokeliä,joka ei luonnollisestikaan ole lohimiesten toivekeli. Hyvin alkanut viikko saattaa nuukahtaa alkuunsa turhan kauniin sään takia.

Lohiyöstä kauniin kesäyön rauhaan

tiistaina 23.7.2013 klo 00.30

​

Kyttyrälohia on poikkeuksellisen paljon. Niitä ei tule saaliiksi kovinkaan helposti, mutta niiden molskauksia näkee lähes joka laskulla.

​

Viime yön ja tiistaiaamun satoa olivat mm. Säilyn veljesten Osmasta perholla saama 15,6 kg lohi, Nollamista saatu 15,9 kg lohi, Kuoppilassuvannosta saatu 15 kg, Osmasta saadut 14 ja 12 kg lohet, Paddasuvannon 7 ja 8 kg lohet sekä Nollamista tai Kaavasta saatu 11 kg lohi.

​

Viime yö oli kelin puolesta aivan erinomainen lohiyö. Tänään sää muuttui jälleen aurinkoiseksi ja Teno hiljeni. Yötaivas on kirkas ja pilvetön. Veneitä on vesillä jonkin verran, mutta lähtöpaikoilla on jonoja vain nimeksi. Kuoppilassuvannosta saatiin jokin aika sitten noin 5 kilon hieman päivettynyt jalka. Kari Lindgrenillä nykäisi Osman Ottiniemessä samaa papukaija Väylää, jolla hän sai edellisenä yönä 12 kilon lohen samasta paikasta. Vaapussa on muista tämän viikon ottivaapuista poiketen hitaassa vedossa eloisa, mutta kovassa vedossa suuri ja hakeva uintiliike.

​

Sääennusteet lupaavat seuraavaksi pariksi päiväksi hyviä hillakelejä. Utsjoella hillaa on todella hyvin. Iso osa hilloista on vielä raakoja, mutta erinomaisen maukkaita ja hyviä hilloja on jo kypsynyt marjastajien riemuksi. Hiljaiselo lohirintamalla kannattaa hyödyntää muutaman tunnin reippailuun hillasuolla.

​

Iltasoutua lopetellessani seurasin kotisuvannolla harvinaisen osaavaa ja ammattitaitoista lohensoutua. Johannes Halosen airojen käyttöä ja virranlukutaitoa ihaillessa oli helppo ymmärtää, miksi hänen vanhat luottovieheensä löytävät niin usein tiensä virran kätköissä lymyävän kojamon leukapieliin. Keskiverto lohestaja oppisi Kuoppilas- ja Paddasuvannon soutulinjoista Junnun soutua seuraamalla tunnissa enemmän kuin kymmenen vuoden omatoimisella soutamisella.

Hellettä piisaa

torstaina 25.7.2013 klo 20.20

​

Lohiuutiset ovat tiukassa viimeisen vuorokauden ajalta. Muutamia yksittäisiä sattumatinttejä sieltä täältä on saaliiksi kertynyt ja pari lohiluokan kalaa.

​

Veneiden lukumäärä kertoo yhdellä ajomatkalla lohitilanteen hyvyyden tai huonouden. Viime yönä veneitä oli jo niin harvassa, että välillä meinasi iskeä epäily päivästä. Lähellä oli, ettemme soittaneet kaverille kysyäksemme, onko viikkorauhoitus menossa.

​

Viime viikolla ja tämän viikon alussa saaliiksi saatiin useita 14-16 kilon painoisia naaraslohia. Suvantojen kätköissä on isoja kojamoita, mutta niiden saaminen vallitsevissa olosuhteissa on vaikeaa.

​

Nyt on oikea aika vetää henkeä, maksaa univelkoja vähemmäksi ja kerätä voimia elokuun kojamojahtiin. Tähän mennessä Tenosta on saatu seitsemän yli 20 kilon lohta vapavälineillä. Odotan määrän nousevan noin 13-15 kojamoon ennen kalastuskauden päättymistä. Niiden osalta tulossa on siis erinomaisen hyvä kesä.

​

Tämän viikon harvoista saalislohista osa on ollut kirkkaita kaloja. Yksittäisten lohien nousu voi herättää suvannon hetkellisesti hyvinkin eläväksi. Tänä kesänä Osma ja Kuoppilassuvanto ovat olleet tavanomaista vaisumpia. Paddasuvanto ja Patokosteensuvanto ovat olleet tavallista parempia. Näistä pienistä suvannoista lohen tavoittaminen on paljon helpompaa kuin suurista suvannoista.

​

Nollam oli alkukesän huono, mutta viimeisen viikon ajan se on ollut hyvä. Saukkokuopasta ja Vitosesta on tänä kesänä mahdollista saada iso kojamo tavallista helpommin. Osman ja Kuoppilassuvannon kojamo antaa odottaa itseään pitkälle elokuulle. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Sitkeys ja hyvä paikallistuntemus ovat nyt lohimiehen parhaita valtteja.

​

Hellelukemia hätyytellyt lämpö on nostanut Tenon veden lämpötilan jo +16 asteeseen.

Sata täynnä!

torstaina 1.8.2013 klo 20.55

​

Lohenkalastusta matkapuhelinverkon mykistyminen ei ole häirinnyt, mutta muu elämä on ollut todella hankalaa. Erityisen vaikeaa oli yrittäjillä. Asiakkaat eivät tavoittaneet yrittäjää, kun puhelin ei toiminut. Majoitus- ja ohjelmapalveluyrittäjille tilanne oli tuskallinen. Asiakkailla ei ollut tietoa siitä, että yksi tukiasema on Tenojokivarressa pois pelistä.

​

Harvalla ihmisellä on käteistä mukana, joten maksupäätteen toimimattomuus teki majoitus- ja erityisesti kioskiyrittäjien arjen tuskalliseksi.

​

Muutama vuosi sitten sama tukiasema oli ukkosen jälkeen mykkänä puolitoista viikkoa. Lyhyitä katkoksia on joka kesä. Ei ole ihme, että Saksan ilmatilan valloittaminen jäi Soneralla tekemättä, kun näin pienen kunnan ilmatilan hallussa pitäminen on jo mahdotonta.

​

Eilen oli kaunis päivä ja erityinen lohipäivä. Paras luottovaappuni saavutti kunnioitettavan merkkipaalun. Porkkanan värinen Sivutissi eli Nils Master Spearhead saavutti ensimmäisenä uistimena sadan kalan rajapyykin.

​

Sadas Porkkanaan iskenyt kala oli 7 kilon kirkas lohi Perhomestarin montusta heinäkuun viimeisenä päivänä klo 13.54. Lohityttöni Tuula väsytti lohen Everol-kelalla ja Abun Work Horse -vavalla. Ensi-ihastukseni Everol-kelaan on syvenemässä aidoksi lohimiehen rakkaudeksi, niin vakuuttavan varmasti ja tunnokkaasti se toimii lohta väsytettäessä.

​

Porkkana Sivutissi on ollut minulla viimeiset parikymmentä vuotta valikoivassa käytössä. Sitä ennen uitin vaappua runsaasti. Vaapun tavat -ja kyvyt opittuani olen uittanut sitä hyvin harkiten. Olen solminut Porkkanan siiman päähän kauniilla, aurinkoisella kelillä viimeisenä oljenkortena lohen saadakseni. Se on pelastanut kymmeniä kertoja ystävien, kalakavereiden ja asiakkaiden Tenon reissun.

​

Eilen oli jälleen aika kaivaa varmin luottovaappu rasian kätköistä. Tuulalla oli kenties kesän viimeinen tilaisuus saada lohi. Porkkana palkitsi luottamukseni, Tuula sai kauniin lohen väsyteltäväkseen. Ilman lämpötila oli +24,5 astetta, veden lämpötila oli +18,5 astetta.

​

Porkkana Sivutissin uintiliike on hyvin pieni ja maltillinen. Olen esitellyt vaappua monelle vaapuntekijälle. He kaikki laidasta lukien ovat hämmästelleet sitä, että vaappu ei ui mitenkään. Minä en ole leipäpappien kommenteista hätkähtänyt, koska vaappu on palkinnut luottamukseni lohi lohen perään.

​

Yksi erikoinen piirre Porkkanassa on: En ole saanut sillä yhtään isoa lohta. Suurin vaapulla saamani lohi painoi 11,5 kg. Viimeisen vuosikymmenen aikana olen uittanut vaappua noin 70 tuntia. Saalista on tullut 42 kertaa, joten poikkeuksellisen varmasta ottivieheestä on kyse.

​

Kalastajia on todella vähän. Ruuhkaa ei ole muualla kuin Osmassa ja Kuoppilassuvannossa, jossa yksi mies saa ilta toisensa perään aikaan tunnin jonon. Ensi viikolla ja erityisesti viimeisellä täydellä kalastusviikolla lohestajia on tulossa hyvin, joten odotettavissa on aivan oikea lohikauden päättäminen.

Mikon ensimmäinen

perjantaina 2.8.2013 klo 01.30

​

Osman Ottiniemi tarjosi jälleen unohtumattoman lohiyön ensikertalaisille Tenonkävijöille. 2/0 -koukkuun sidottuun hopea-musta-hopearunkoiseen perhoon tarttui pirtsakka lohi.

​

Mallikkaasti sujunut väsytys huipentui onnistuneeseen koukkaukseen. Painoa kalalla oli 7,5 kg.

​

Taivas on harmaan pilviverhon peitossa. Yö on lämmin ja tyyni. Rannassa tuoksuu vahvasti lohelta! Kesän ensimmäinen hämärä yö voi tarjota vielä lohenkalastuksen huippuhetkiä vesillä oleville lohestajille. Onnea Mikko ja Markus! Marjapuuron väristä Uippoa veteen ja kojamoa jallittamaan yön pimeimmän hetken ratoksi.

Kaunis elokuinen päivä

keskiviikkona 7.8.2013 klo 12.30

​

Kävin maanantai-iltana Alakönkäällä. Sirmassa veneitä oli kohtalaisen runsaasti, mutta muualla oli hiljaista. Myös perhokalastajien määrä on vähentynyt roimasti. Joella on hyvin tilaa harrastaa jaloa lohen pyyntiä.

​

Viime yönä Osmassa oli 3-5 venettä. Kuoppilassuvan-nossa oli enimmillään neljä venettä, mutta muualla oli hyvin tilaa ja vapautta.

​

Yksinsoutaja sai illalla yhdeksän jälkeen Kuoppilas-suvannosta 11,5 kg pikkukojamon. Muita lohiuutisia ei ole tiedossani.

​

Lintukalliolta on viime päivinä tullut erinomaisesti makrillia. Oskulta Erä-Kontion teltasta saa parhaat vinkit ja vieheet makrillin pyyntiin.

​

Viikonloppuna kävimme parin kokeneen lohimiehen kanssa läpi vieherasioitamme ja keskustelimme vaappujen väreistä. Tämän päivän vaappujen värimaailmassa on paljon värejä, joita ei taatun varmasti ole suunniteltu lohijoen rannalla. Kokeneelle lohimiehelle syntyy vieheitä käsissä pyöritellessä nopeasti kuva sopivasta kelistä. Vanhojen värien suhteen vaapun ja kelin yhteys on hyvin suora ja selkeä. Nykyväreissä tämä suora yhteys on rikottu.

​

Vaapunvalmistajat ovat ulkoistaneet uusien värien suunnittelun kaupallisesti kannattavalla tavalla. Uusia värejä ja väriyhdistelmiä maalataan joka kesälle, pannaan surutta myyntiin ja odotellaan asiakkaiden kommentteja. Osumatarkkuus on katkaistun haulikon luokkaa: Harva uusista väreistä osoittautuu lohia pyytäväksi ja jää sen ansiosta elämään vuosi-kymmeniksi. Harakiri-värit lakastuvat kauppojen myyntipiikkien tyhjennyttyä ja valmistaja korvaa ne uusilla.

​

Suomi on vaappujen valmistuksessa ylivoimaisesti maailman paras maa. Lohensoutuun sopivien vieheiden valmistajina kotimaiset vaapuntekijät ovat aivan omaa luokkaansa. Lohimiesten kannattaisi käyttää omaa harkintaa uusien vieheiden hankkimisessa. Uudet, entistä houkuttelevammat värit joka vuosi ostamalla pakit täyttyvät vieheistä, joilla ei ole koskaan tullut yhtään lohta - eikä tule. Vanhoilla, hyväksi havaituilla vieheillä lohta saa vielä vuosikymmenien kuluttua.

​

Kaikkien uusien värien keräämistä järkevämpää on hankkia hyväksi osoittautunutta vaappua ja väriä 4-5 kpl. 10-15 vuoden kuluttua jotain väriä tai vaappumallia ei ole enää saatavilla. Luottovieheen menetyksen jälkeen on mieltä sykähdyttävän mukava kaivaa samanlainen vaappu  autotallin nurkasta.

​

Minä en säädä omia luottovaappujani kesken kesän. Minulla on useita samanvärisiä vaappuja. Yhden yksilön uinnin olen säätänyt korkealle vedelle, toisen yksilön uinnin matalalle vedelle. Kelin ja olosuhteiden muuttuessa en säädä vaapun uintia, vaan otan rasiasta samanlaisen, mutta erilaisella uinnilla olevan vaapun käyttöön. Vaapun jatkuva virittäminen heikentää vaapun etupäätä ja lyhentää sen käyttöikää.

Viimeistä viedään

keskiviikkona 14.8.2013 klo 05.20

​

Lohikesän 2013 viimeinen viikko on kohta puolivälissä. Viikko on alkanut hyvin rauhallisissa tunnelmissa. Osman ja Kaavan vesillä veneitä on ajoittain ruuhkaksi asti, mutta muualla kalastajia on todella vähän.

​

Viime viikon loppupuoli oli Osmassa kesän paras. Halosen veljeksistä Junnu sai Osmasta 19 kg lohen minun tekemällä vaapulla. Klemet jäi vaimonsa Sirpan kanssa hopealle 18 kilon kojamolla. Lisäksi suvannosta saatiin kolme muuta lohta: 12,8 kg, 11 kg ja 9 kg. Kokonaissaalista kasvattivat yksi lohijalka ja 13 tinttiä.

​

Vesi on kohtalaisen alhaalla. Pässinivassa saattaa jo huonona päivänä kolista, jopa useamman kerran. Veden lämpötila on laskenut 13 asteeseen.

​

Viime päivinä netissä ja jopa radiossa hehkutettu ennätyslohi-uutinen on normaali huonon lohikesän kylkiäinen. Mitä suurempia ennätyslohia Tenosta ”saadaan”, sitä huonompi on lohikesä. Tuovilan Alvin saama reilu 20 kilon lohi (pituutta 132 cm) on Tenolla tavallisen kokoinen, joka kesäinen kala. Pituuden perusteella kalan paino on 22-24,5 kg. Totuus on niin kallisarvoinen asia, että sitä ei kannata haaskata kalajuttuun kuin siteeksi lienee tuttu ohjenuora myös Lapin radion toimittajalle..

​

Moottoriuistelu valtaa vauhdilla alaa. Hämmästyttävintä on se, että työkseen asiakasta soutavat kalastusoppaat syyllistyvät koko ajan kalastussäännön noudattamatta jättämiseen. Eilen Kivikoskessa soutaja laski vieheet moottorin avulla. Hidas mies ehtii uistatella moottorilla helposti varttitunnin ennen kuin kaikki kolme viehettä ovat vedessä. Voi voi tätä kulttuurin rappiota.

​

Viikonloppuna, lauantain ja sunnuntain välisenä yönä lämpötila laski jo nollaan. Ensimmäistä kertaa tälle kesälle oli kylmä olla vesillä.

​

Lohta on joessa todella vähän. Syy lohen vähyyteen ei voi olla kesän säästä, joen veden lämpötilasta tai vastaavista paikallisista syistä johtuva. Lähes kaikkialla Norjassa on sama tilanne. Merellä lohien syönnösalueilla on täytynyt tapahtua jotain tavanomaisesta poikkeavaa.

Klemman kelillä harjoiteltiin

torstaina 15.8.2013 klo 09.30

​

Taivas oli eilisen päivän pilvessä. Illalla hieman ennen keskiyötä alkoi sataa vettä. Tihkuna alkanut sade voimistui nopeasti oikeaksi sateeksi.

​

Vitoslompolossa soutaessamme yläpuolellamme ollut venekunta tartutti kalan. Vene valui ohitsemme. En ehtinyt kunnolla seuraamaan venekunnan väsytystä, koska meillä oli samaan aikaan kala kiinni. Toinen venekunta rantautui kalan saatuaan Norjan rannalle Alemman Vitosjoen yläpuolelle. He huikkasivat kalan pituudeksi 120 cm.

​

Hiirolan pariskunta sai samoihin aikoihin Osmasta 16,5 kg kojamon numero 4 koukkuun sidotulla perholla.

​

Klemma toimi viime yönä hyvin. Oman kalan lisäksi kaksi muuta venekuntaa sai Klemmalla tintit ja yksi venekunta karkuutti Klemmasta.

​

Viime päivinä on noussut useaan otteeseen esille kysymys Hannunväylän soutupaikasta. Se on oma soutupaikka, jonka lähtöpaikka on Norjan rannalla Alemman Vitosjoen suulla. Vitoslompolosta voi toki laskea yhtä mittaa Hannunväylään, jos lähtöpaikalla ei ole ketään vuoroaan odottamassa.

​

Sääennustus lupaa lähipäiviksi harmillisen kuivaa ja aurinkoista säätä. Kojamon pyytäjien etsikkoaika oli viime yönä, mutta kalastuskautta on vielä jäljellä.

Viikon ottiperho

perjantaina 16.8.2013 klo 13.05

​

Tämän viikon kojamokelit olivat toissayönä. Meteorologit ovat saaneet pettyä tänä kesänä monet kerrat. Utsjoelle ennustettujen vesisateiden osalta osumatarkkuus on ollut huono. Ei tämmöistä intiaanikesää uskoisi olevan edes olemassa.

​

Tällä viikolla kalatapahtumia on ollut jonkin verran, mutta yleisilme on hyvin rauhallinen. Viikon hitiksi on noussut kuvan perho. Sidoin perhon viime sunnuntai-iltana. Viikon aikana olen sitonut useita samanlaisia perhoja, joilla tuttavani ovat saaneet useamman kalan.

​

Perhon resepti on:

​

Koukku    2/0

Hela        Soikea kultatinseli

Jatke         Fluoresoiva vihreä silkki

Pyrstö        Kultafasaanin töyhtö

Vyö            Musta strutsi

Runko        Kolmiosainen: 1/3

            viininpunainen silkki

            1/3 musta karva dupattuna ja

            1/3 musta villalanka

Kierre        Soikea kultatinseli

Runkohäkilä  Badger kukon häkilähöyhen

Häkilä        Musta kukon häkilähöyhen

Siipi        Vaaleanruskea maaorava, sinivioletti orava

            kaistaleet Myskisorsaa, päällä

Pää            Musta

​

Joki hiljenee viikonlopun aikana. Osa lohestajista lähtee tänään, valtaosa huomenna. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä joella tulee olemaan jo todella rauhallista. Matkailijat saavat kalastaa ensi viikon tiistai-iltana klo 24 asti.

​

Sain eilen Niemivaaran Joukolta kaksi uutta vaappua, jotka hän maalasi toiveeni mukaiseen väriin. Hän oli antanut värille nimeksi ”Lohimiehen uni”, mutta osuva nimi olisi ollut ”Kultamuna”. Tarjoan vaappua Osman kojamolle ensi viikolla sopivan kelin tultua. Aika näyttää syntyikö lohimiehen unesta lohia pyytävä kultamuna, joka antaa lohen toisensa perään. On siinä tulevilla lohimiehillä valinnanvaraa, kun he miettivät tulipersettä ja kultamunaa.

Kultakalalla lohta juhlapöytään

tiistaina 20.8.2013 klo 09.35

​

Pilvinen taivas, lupsakan lämmin keli ja ajoittainen tihkusade tervehtivät lohimiehiä lohisesongin viimeisenä aamuna.

​

Viime yönä oli erinomainen lohikeli. Illalla räväytti vettä oikein kunnolla ja useampaan otteeseen. Hämärän tullen sade lakkasi, mutta taivas pysyi harmaan pilviverhon kätköissä.

​

Osmansuvannolla ei ollut enää ruuhkaa. Vuorottelimme Halosen Junnun kanssa vuorolaskuin. Ensimmäisellä laskulla ollessamme Junnu laskeutui ylävirrasta peräämme soutamaan. Kuuntelimme pitkän aikaa ja ihmettelimme, kun Junnu puhui koko laskun ajan yksikseen. Tarinointi oli niin luontevaa ja loogista, että oli aivan kuin hän olisi puhunut jonkun kanssa. Hän souti venettä keulasta eikä hänen seuranaan näyttänyt olevan ketään.

​

Junnun ”yksinpuhelun” syy selvisi myöhemmin illalla, kun olimme yhtäaikaa lähtöpaikalla. Ensimmäisellä laskulla, kovimman vesisateen aikana hänellä oli ollut kaverinaan 3 -vuotias lapsenlapsi, joka istui sadetakin suojissa veneen kokassa. Sen takia me emme häntä alavirrasta havainneet.

​

Annoin Junnulle illalla yhden vaapun. Toivottavasti hän saa sillä ison kojamon. Edellisellä antamallani vaapulla hän sai kaverinsa kanssa Osmasta 19 kilon lohen kaksi viikkoa sitten. Teen vaappuja harvakseltaan, vaikka olen saanut vuosien varrella omatekoisilla useita lohia. Omista vaapuistani paras on ollut ”Wanha Osma” -väritys, jolla olen saanut mm. Vitosesta 19 kg kirkkaan kojamon kesällä 2003.

​

Viime yön viimeiselle laskulle solmin viime viikon parhaan ottiperhon, uuden omatekoisen vaapun ja Niemivaaran vuoleman kolmikoukkuisen Kultakalan, jolla on saatu kolme yli 20 -kilon lohta.

​

Niemivaaran Kultakala palkitsi luottamukseni. Kojamokivien alapuolella vaapussa oli kunnon tälli. Ottiniemen kohdalta keskivirran hieman Norjan puolella keskivapa taipui jälleen. Väsytyksen päätteeksi nostin veneeseen kesän upeimman kalan. Lokakuussa pidettävään kirjan julkistamistilaisuuteen on nyt Tenonlohta riittävästi. Lohen saaminen on aina mukavaa, mutta erityisen mukavaa on saada loppukaudesta pulska nousukala, kunnon köllykkä.

Lohikesän saldo

torstaina 22.8.2013 klo 10.30

​

Lohisaaliin suhteen kesä 2013 jäi todella huonoksi. Merkitsen päivittäin päiväkirjaan erilaisia lohenkalastukseen liittyviä asioita. Minun omalla soutualueellani kesän lohisaalis jäi arviolta kolmasosaan normaalihyvän kesän saaliista. Matkailijoiden osalta saalis on vieläkin alhaisempi. Sain itse kesän aikana kohtalaisen hyvin kalaa. Yllättävintä oli lohiluokan kalojen suuri ja tinttien vähäinen määrä. Toisaalta yritän aina pyytää lohiluokan kalaa, mikä osaltaan selittää muihin kalastajiin nähden poikkeavaa painojakaumaa.

​

Laskujeni mukaan Tenosta saatiin vapavälineillä seitsemän yli 20 kg lohta, mikä on hyvä määrä. Isojen lohien suhteen kesä jäi kuitenkin vaatimattomaksi, koska 12-18 kilon painoisia lohia saatiin todella vähän.

​

Kesän peruskala oli joko 6,5-7,5 kilon tai 9,5-10,2 kilon painoinen lohi. Myös lohijalkaa oli suhteellisesti hyvin.

​

On mielenkiintoista odottaa RKTL:n saalistilaston valmistumista. Verkko- ja patokalastajat saivat kalaa hyvin tai jopa erittäin hyvin. On todella surellista, että verkkokalastajien saaliit eivät konkretisoidu tonneiksi saalistilastoihin. Norjan puolella tilastointi poikkeaa muutenkin suomalaisesta tilastoinnista, koska siellä ei arvioida saalista ilmoittamattomien kalastajien saalisosuutta.

​

Selvää ykkösviehettä en kesän aikana onnistunut löytämään. Sini-violetti pieni Uippo, nimikkovärinen vanha Joonas, punapää vanha Joonas, Niemivaaran kolmikoukkuinen Kultakala, pampula-Leevi, papukaija Emma 70 mm ja kelta-vihreä Stalwart taistelivat tasapäisesti kesän parhaan vaapun paikasta.

​

Perhoissa hajontaa tuli runsaammin. Klemma pelitti edelleen, Lisensiaatti Tossavainen, Mallard & Claret muunnos, Uncle Thomas ja Aukian musta toimivat hyvin. Viimeisen puolentoista viikon aikana on uusi perho toiminut hyvin. Sain viime yön ensimmäisellä laskulla perholla arviolta noin 6 kilon marjuksen, jonka laskin takaisin.

​

On vaikea pukea sanoiksi vahvaa tunnetta, joka lohimiehen sieluni ja mieleni täyttää aina, kun solmin Osman lähtöpaikalla siiman päähän kuvassa näkyvän Niemivaaran vuoleman Kultakalan. Joskus olen miettinyt, miltä amerikkalaisesta Hornetin lentäjästä tuntuu hänen lähtiessään taistelulennolle ”sodassa” jotain köyhää maata vastaan. Hänen käsissään on maailmanhistorian tehokkain tappokone, jota vastaan vastustajalla ei ole mitään mahdollisuutta. Luulisi siinä lentäjälle syntyvän helposti tunne siitä, että hän on voiman oikealla puolella.

​

Ehkä jotain samanlaista tunnetta on myös lohimiehen mielessä Osman lähtöpaikalla. Minulla on kaksi Niemivaaran vuolemaa kolmikoukkuista Kultakalaa. Toisella olen saanut yhden yli 20 kilon lohen. Uitin vaappua ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten. Se antoi kalan heti ensimmäisellä laskulla. Toisella Kultakalalla on saatu kolme yli 20 kilon lohta ja lukuisia vielä pienempiä. Tätä vaappua uitin ensimmäisen kerran tälle kesälle maanantai-iltana ja heti hyvällä tuloksella. Viime yönä solmin vaapun siimaan illan toiselle laskulle.

​

Ottiniemen ja Matinkiven välistä keskeltä jokea Kultakalaan tarttui kala, jota Everolilla oli ilo väsytellä. Otin kalan ylös haavilla, vaikka näin jo veteen sen olevan niin kirkas, että kelpuutin sen yövieraaksi lohikellariin. Kovin paljon suurempi lohi ei olisi haaviin mahtunut.

​

Torpalle palattuani minua odotti toisenlainen yllätys. Lohikoira Jatsi oli lohen kuvaamisen ajan yksin sisällä. Se käveli ovelle vastaan iloisen kilinän säestyksellä. Se oli jostakin nurkkien kätköistä löytänyt ison kultaisen Professorin, joka roikkui sen hännän tyvessä peräkoukuista kiinni. Onneksi koira on niin pitkäkarvainen, että koukut olivat vain sotkeutuneet sen turkkiin.

​

Jatsi vahvisti todeksi sen, että Professoria ei saa antaa tunareille eikä taidottomille. Mieleeni tuli heti edellinen surkeankuuluisa Professor -episodi Osmasta reilun vuoden takaa. Maamme johtava lohiasiantuntija Juha Jormanainen souti Osmassa painavan Professorin kiinni Norjanpuoleisen Kojamokiven juureen. Hän väsytti kiveä jättilohena yli puolen tunnin ajan. Osman lähtöpaikalla oli silloin kärttyisiä miehiä. Kaikki lähiseuduilla olijat näkivät heti lusikan olevan kivessä, mutta Jormanainen väsytti sitä innoissaan lohena.

​

Kiviä työkseen siihen paremmin sopivilla vempaimilla pyörittelevä kittiläläinen koneurakoitsija kysyi minulta, tunnenko maapallon väsyttäjää? Myöntävän vastauksen annettuani hän kysyi, soutaako Jormanainen usein Osmassa. Hän kertoi panevansa kimppamökistä oman osuutensa myyntiin, jos moisia tunareita alkaa Osmansuvannolla alvariinsa liikkua lohimiesten riesana.

​

Tämän kesän positiivista saldoa Tenolla oli erinomainen tunnelma, joka joella ja lähtöpaikoilla vallitsi. Tornionjoen hyvät lohikesät ovat siistineet Tenon kalastusta. Joella oli hyvin tilaa kalastaa. Veneiden määrä on vähentynyt rajusti takavuosista.

​

Huonoonkin lohikesään mahtuu lukuisia ilon ja onnen hetkiä. Lohikesän hyvyys on aina myös henkilökohtainen ja suhteellinen asia. Monelle lohestajalle tämä kesä oli kaikkien aikojen paras lohikesä. Tenon kalareissua ei kannata jättää tekemättä sen takia, että joella vallitsee huono lohikesä. Henkilökohtainen onnistuminen on aina mahdollista. Yksi iso lohi, oma ennätyskala pelastaa kenen tahansa lohireissun.

​

Kesän 2013 hyvää satoa on myös Jäämeren kalastuksen suosion kasvaminen. Lohimiehet ovat löytäneet uusia kalapaikkoja ja innostuneet uusista kalalajeista. Moni lohimies on käynyt kokeilemassa ruijanpallaksen pyyntiä. Suurin tiedossani oleva lohimiehen saama ruijanpallas painoi hieman yli 100 kiloa. Varanginvuonon rannoilta saadut hyvät makrillisaaliit ovat myös innostaneet lukuisia kalamiehiä. Makrilli on makoisa savukala.

Enää yhdeksän kuukautta..

sunnuntaina 1.9.2013 klo 11.30

​

Uuden lohikesän alkuun on enää 9 kuukautta. Uusien ottiperhojen sidonta pitää aloittaa viimeistään iltapäivällä, jotta ehtii ajoissa ennen veneen tervausta ja siimojen vaihtoa.

​

Kalastuskauden päätös sujui mukavissa merkeissä. Kesän parhaat lohikelit siivittivät viimeisiä soutuja. Veden lämpötila on vielä +10 astetta. Koko kesän odotettu Klemman keli vallitsi useampana yönä.

​

Tein perjantaina, 30. päivä elokuuta perinteisen pitkän laskun Yläkönkään alta kotirantaan. Ennen vanhaan laskin joka syksy Osman veneitä könkään alta pois. Useimmiten soudin ilman moottoria koko ajan alavirtaan valuen, kaikki soutupaikat soutaen. Noilla veneenhakumatkoilla tuli aina hyvin kalaa, joskus erinomaisesti.

​

Myös tämän kertainen soutu sujui antoisissa tunnelmissa. Karkuutin ensin kaksi lohta samasta ryssänpunaisesta Kauhiasta. Yöllä kotirantaan päästyäni veneessä oli kaunis lohijalka, kaksi kirkasta tinttiä ja kaksi meritaimenta, joista suurempi painoi 3,4 kg. Lohijalan, tintin ja suuremman taimenen sain Tuliperse Nutipäällä, tintin ja pienemmän taimenen Kauhialla. Lisäksi Niemivaaran Kultakalassa oli Osmassa Ottiniemen kohdalla hyvä veto.

​

Lohikalenterin mukaan perjantaina oli Teron päivä, eilen oli sitten Lassen päivä. Nousin suvannolle illalla kahdeksan jälkeen. Lasse Kunttu oli soutamassa. Hän oli saanut jo kaksi pikkukojamoa ja tintin.

​

Laskin suvannon kahdesti. Sain ensimmäisellä laskulla tintin. Lasse sai yläpuolellani kalan, jonka kokoa en hämärässä nähnyt.

​

Lohikesän viimeisen laskun tein haikein mielin, parhain viehein. Ottiniemen alapuolella Suomesta Norjaan soutaessani Suomen puolen laitavavassa olleeseen ruskeaan Stalwartiin tarttui kala. Se hyppäsi komeasti loiskauttaen ja lähti sitten juoksuttamaan siimaa vauhdilla ulos kelalta. Pari vetoa soudettuani nostin kalavavan pystyyn putkeen, kelasin keskivavan ylös ja jatkoin Norjan puolen laitavavan ylös kelaamisella. Siinä vaiheessa kalavapa oikeni suoraksi.

​

Kelasin vieheen ylös, asettelin vapaa vasemmalla kädellä veneen pohjalle ja kelasin samalla oikealla kädellä kalavavan siimaa sisään vavan ollessa putkessa.

Pimeässä kuului kalan hypyn aiheuttama molskaus. Jatkoin kelaamista vauhdilla. Veden pinta räjähti rikki aivan veneen vieressä. Mustan veden kätköistä hyppäsi kala korkeuksiin ja mätkähti selkäni taakse veneeseen. Pomppasin ylös ja käännyin ympäri. Iso kala pomppi veneen teljolla penkin ja tankin välissä. Otin haavin nopeasti käteen ja painoin sen kalan päälle.

​

Pienen sylipainin jälkeen sain nuijittua kalan. Otsalampun sytytettyäni hämmästelin saalista. Haavin suojissa pötkötti iso, pulska meritaimen. Vaappu oli kokonaan sen suussa.

​

Kuuntelin hetken sydämen tykytystä. Asettelin vavat paikoilleen ja istuin veneen perään. Otin lippalakin päästä ja lausuin ääneen kauneimmat kiitokseni Tenolle lohikesästä ja hienosta jäähyväiskalasta. Minulle on tuhansien soututuntien aikana sattunut monta merkillistä asiaa, mutta koskaan en ole tavannut yhtä omatoimista kalaa.

​

Meritaimen painoi 5,2 kg. Se on suurin koskaan saamani meritaimen.

​

Tänään nostan veneen ylös, pesen sen ja panen katokseen talviteloille. Lohikesän jälkeinen arki alkaa huomenna. Talven jälkeen tulee uusi lohikesä.

​

Uusi kirjani on viimeistelyvaiheessa. Tenon perhoista ja niillä kalastamisesta kertova kirja ilmestyy lokakuussa. Julkaisen kirjasta ennakkotietoa tulevan viikon aikana.

​

Lämpimät kiitokseni kaikille Osmansoutajille, asiakkailleni, Tenon ja lohen ystäville, sinulle arvoisa päiväkirjani lukija kuluneesta lohikesästä.

Ruskapäiviä ja kirjailijanöitä

maanantaina 9. 9.2013 klo 11.00

​

Lohikesän jälkeinen aika tuo lohimiehen elämään monenlaisia tunteita ja tuntemuksia. Päättynyt lohikesä monine muistoineen herättää haikeutta. Syyshuoltojen teko nostattaa jo toiveita, tuo mieleen ajatuksia tulevasta lohikesästä uusine mahdollisuuksineen.

​

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi meinasi lopettaa Tenon ja Tornionjoen lohensoudun kerrasta vuoden 2015 alusta alkaen. Virasto piti tiukasti kiinni määräyksistä, joiden mukaan vuokrakäytössä olevan veneen tulee olla CE-hyväksytty vuodesta 2015 alkaen. Perjantaina Lapin Kansa ja Lapin radio uutisoivat Trafin perääntyneen vaatimuksesta. Nyt virasto tulkitsee jokiveneiden olevan historiallisia perinneveneitä, joilta ei vaadita CE-hyväksyntää.

​

Pohjoisen vinkkelistä Trafin virkamiesten toiminta näyttää ammattitaidottomalta näpertelyltä. Puolitoista vuotta sitten viraston edustaja kertoi, että heillä ei ollut tietoa Tenon erillisvenerekisteristä eikä Tornionjoella käytettävien lohiveneiden määrästä. Valtion virastossa oli siis tehty päätöksiä ilman asiaan paneutumista. Minusta se on erittäin huonoa hallintotapaa.

​

Olen viimeistellyt Tenon perhot -kirjaa. Lapissa on onneksi koko aikataulu tarkoitettu käytettäväksi.. eli kirja valmistuu ennen painoon menoa. Sidoin viikonlopun aikana loput kirjaan tulevat perhot. Perhojen sidonta sujui vanhalla ammattisitojan rutiinilla, mutta tarvikkeiden etsinnässä kului yllättävän paljon aikaa. Muiden perhonsitojien perhot olen onnekseni jo saanut.

​

Kirjan viimeistelyn lomassa olen tehnyt kävelyretkiä tunturiin. Maasto on kuivan kesän jäljiltä poikkeuksellisen kuiva. Purot ja ojat ovat joko kuivia tai pieniä liruja, monet lammikot ovat kuivuneet pohjaa myöten ja suot ovat tavallista kuivempia. Käveleminen on tavanomaista syksyä helpompaa.

​

Syksy on erinomainen aika tuntureilla liikkumiseen. Ruska on toki kaikkein kaunein aika nauttia luonnosta, mutta myös sen jälkeinen loppusyksy on omalla karulla tavallaan kaunis.

​

Jäämeren rannalla kalassa käyneet tuttavat ovat kertoneet saaneensa vielä makrillia. Kesällä Varanginvuonolta tuli isoa turskaa, seitä ja makrillia, mutta nyt kaikkien kalalajien osalta on kalojen koko pienentynyt.

Syyssateita

keskiviikkona 11.9.2013 klo 23.50

​

Tänään oli ensimmäinen syksyinen päivä. Lämpötila laski päivällä 10 asteeseen. Vesisade raikasti luonnon. Ruska on edelleen kauneimmillaan. Haavikot loistavat kirkkaan keltaisina tuntureiden rinteillä. Torpan pihassa on jo paljon lähes lehdettömiä puita. Viime lauantain kova tuuli repi paikka paikoin lehdet alas puista. Tenon veden lämpötila on vielä +8 astetta.

​

Tenon perhot -kirjan loppukiri on hyvässä vauhdissa. Arkiset työt haittaavat hieman kirjailijan luomistyötä, mutta onneksi päivien välissä on aina yö.

​

Tenon lohiperhoja esittelevä kirja on pitkäaikaisen pohdinnan tulos. Sidoin nuorempana perhoja ammatikseni 16 vuoden ajan. Noiden vuosien aikana sain runsaasti perhoihin ja niillä kalastamiseen liittyvää palautetta omilta asiakkailtani. Tenolla viettämieni vuosien aikana olen kerännyt paljon perhoihin liittyviä havaintoja ylös päiväkirjoihin. Perhonsidonnassa oma tyylini on entisestään selkeytynyt ja yksinkertaistunut. Kalastavien lohiperhojen sidonnassa ei ole mystiikkaa eikä taikatemppuja.

​

Jokaiseen ottiperhoon liittyy aina tarina. Joidenkin perhojen tarina on kasvanut jo vuosikymmeniä, toisten perhojen tarina on vasta aluillaan. Uskon perhon syntyhistorian kiinnostavan useimpia lohestajia.

​

Tenon perhot -kirja ei ole tavanomainen perhokirja, johon on kerätty repullinen erilaisten perhojen reseptejä. Kirjan suurin osio koostuu perhoista, jotka ovat olleet minulle erinomaisia Tenolla viettämieni vuosikymmenien aikana. Näiden perhojen joukossa on 150 vuotta vanhoja klassisia lohiperhoja, tunnettuja kotimaisia perhomalleja sekä omia sidoksiani.

​

Kirjan perhot ovat tositoimissa kalastaviksi todettuja. Kalastavuus ja eri vuoden- ja vuorokaudenaikojen, erilaisten kalastuspaikkojen huomioiminen on ollut keskeinen kriteeri perhoja kirjaan valitessani.

​

Tenon lohta on kalastettu perhoilla jo 175 vuoden ajan. Ilman Tenoa suomalainen lohenkalastus ei olisi säilynyt elinvoimaisen vahvana sodan jälkeisinä vuosikymmeninä, jolloin monet Perämereen laskevat joet valjastettiin sähkön tuotantoon. Tenon lohensoutu on ainutlaatuinen kalastusmuoto ja Tenon koskilla on monen perhokalastajan elämässä keskeinen sija. Tenon perhot -kirja on kunnianosoitus Tenon lohenkalastus-perinteille, joiden toivon jatkuvan pitkälle tulevaisuuteen.

Hyvää on tulossa

lauantaina 21.9.2013 klo 23.50

​

Lohitorpan pihassa valtaosa koivuista on jo paljaina. Marjojen poimijat ovat saaneet tänä kesänä nauttia erinomaisen runsaasta sadosta. Marjojen laatu on ollut erinomainen. Mustikat kasvoivat paikoin lähes pensasmustikan kokoisiksi.

​

Tällä viikolla yökyöpelit ovat saaneet nauttia poikkeuksellisen kauniista kuutamo- ja tähtiöistä. Olen valvonut öitä kirjan viimeistelyn parissa. Monena yönä on ollut niin valoisaa, että pihapiiristä on ollut helppo kävellä rantatörmälle. Lämpötila on laskenut pakkaselle ainoastaan yhtenä yönä.

​

Perhokirja on siis vihdoin painossa. Oikolukijoilta saamani palautteen perusteella uskallan luvata, että hyvää on tulossa. Kirjassa on ”vain” 71 perhomallia. Sidoin kirjan perhot viime viikolla. Yhteen rasiaan aseteltuna niistä tulee mittava lajitelma, joka kattaa varmasti kaikki lohenkalastuksessa tulevat tilanteet ja olosuhteet. Jos jokaisesta perhomallista sitoo 3-4 eri kokoista versiota, käy suurikin perhorasia ahtaaksi.

​

Tenon perhot -sivulla on kirjasta tarkempaa tietoa. Sivulla on muutamia kirjan malliaukeamia.

Julkistamistilaisuus

tiistaina 15.10.2013 klo 00.20

​

Järjestin Tenon perhot -kirjan julkistamistilaisuuden Rovaniemellä, Lähteentien pirtissä monesta eri syystä johtuen. Tärkein syy tilaisuuden järjestämiseen Lapissa Helsingin sijasta oli Tenon urheilukalastuksen juhlavuosi. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 175 vuotta lohen perhokalastuksen alkamisesta Tenolla.

​

Tilaisuus onnistui erinomaisesti. Paikalla oli arvovaltainen kutsuvierasjoukko eri puolilta Lappia. Kaukaisimmat Tenon ja lohen ystävät saapuivat tilaisuuteen varta vasten Helsingistä.

​

Risto Similä esitti tilaisuuden aluksi tuoreen sovituksensa ”Osman törmällä” -runosta, joka löytyy vuosi sitten ilmestyneestä Lohijoelta ja elämänvirralta -kirjasta.

​

Keittiömestari Hannu Ahon laittamat herkut saivat tyytyväisen hymyn loistamaan vieraiden kasvoilla. Pöytä notkui lappilaisia herkkuja kalastaja Toini Selkälän Livojärven savumarinadimuikusta Inarijärven siikachevisheen ja kylmäsavuporomousseen.

​

Kirja sai hyvän vastaanoton. Hyvä on ollut vastaanotto myös asiakkailta. Ennakkotilauksia on kertynyt hämmästyttävän suuri suma, jonka purkamiseen minulla menee useita päiviä. Toivon kirjan tilanneilta malttia. Saan tilaukset toimitettua postin kuljetettavaksi viimeistään ensi viikon alkupuolella. Toimitan kirjat tilausjärjestyksessä.

Kiitos lohimiehet!

keskiviikkona 6.11.2013 klo 23.30

​

Nyt on hyvä aika kiittää lohenkalastajia, perhonsitojia ja Tenon ystäviä Tenon perhot -kirjan saamasta vastaanotosta. Olen saanut viime viikkoina hämmästyttävän paljon palautetta kirjan tiimoilta. Kiitos kaikille kirjan jo tilanneille ja aivan erityisen lämpimät kiitokset jokaiselle palautetta lähettäneelle.

​

Tenon perhot -kirja tulee elämään pitkään lohimiesten käsissä. Kirjoitan tulevan talven aikana silloin tällöin kirjassa olevista perhoista sellaista, mitä ei ollut mahdollista sisällyttää painettuun kirjaan.

​

Teno virtaa edelleen sulana. Vesi on todella alhaalla. Maisema on talvisen valkoinen, vaikka lunta ei ole kuin malliksi. Maa on vielä sula.

​

Wanhan Osman lohikellarin jää kesti hyvin koko kalastuskauden, vaikka kesä oli poikkeuksellisen lämmin. En sulattanut jäätä lohikesän jälkeen. Uuden jään jäädyttämisen aloitan joulun aikoihin, jos pakkaset ovat sitä ennen jäädyttäneet maan riittävän kylmäksi.

Puolikasta lohta ja joulukinkkua

sunnuntaina 24.11.2013

​

Pikkujouluaika on jo hyvällä alulla. On aina mukava asettua valmiiseen pitopöytään nauttimaan hyvästä ruuasta ja seurasta.

​

Eilisen illan pikkujouluissa Lapin ykköstunturin Ylläksen juurella jouduin vastaamaan parin Tenon kävijän kysymyksiin siitä, miksi osa soutajista haluaa vielä puolet saaliista itselleen. Asia on yksinkertainen. Silloin, kun lohta soudetaan kaverin, ystävän, naapurin tai anopin kanssa, saalis jaetaan tasan veneessä olijoiden kesken.

​

Kalastusoppaan palveluita käytettäessä saalis kuuluu kokonaan asiakkaalle. Opas eli soutaja laskuttaa palveluistaan käyvän palkkion. Hän myy osaamistaan ja asiantuntemustaan tarjoten asiakkaalle elämyksiä. Mahdollinen saalis on asiakkaan. Asiakkaan ei tule missään tapauksessa suostua maksamaan, jos soutaja haluaa saaliista puolet. Asia kannattaa tehdä soutajalle selväksi jo etukäteen.

​

Moni soutaja perustelee saaliin puolikkaan kuulumista itselleen vanhalla käytännöllä ja ”bonuksilla”. Maailma on muuttunut. Soutajaa ei enää nykyaikana makseta viinapullolla vaan euroilla, joten saaliin puolikkaan maksaminen ei ole mitenkään perusteltua. Jos soutaja vaatii saaliista puolta itselleen korvattavaksi rahalla, silloin hänen kannattaa alkaa soutamaan pelkästään bonuksilla. Eli asiakas maksaa vain, jos soutaja saa soudettua hänelle lohta.

Joulu lähestyy

sunnuntaina 8.12.2013 klo 21.30

​

Talvisista olosuhteista huolimatta Itä-lappi on jäänyt tänä talvena sekä pakkasissa että lumen määrässä toiseksi Länsi-Lapille. Levillä on tällä hetkellä pakkasta -35 astetta. Kilpisjärvellä lunta on jo metrin verran. Käsivarressa pakkanen kipusi viime yönä -37 asteeseen. Minun mittarini on näyttänyt kylmimmillään ”vain” -29 astetta.

​

Tenon perhot -kirjan kauppa käy hyvin. Olen saanut lukijoilta runsaasti palautetta kirjasta. Lämpimät kiitokseni jokaiselle palautetta lähettäneelle. Viime viikkoina olen saanut myös Tenoon, perhoihin ja lohenkalastukseen liittyviä kysymyksiä sähköpostilla. Pyrin vastaamaan saamiini viesteihin, mutta niiden runsaudesta johtuen en millään pysty antamaan niin perusteellisia vastauksia kuin haluaisin. Kirjoitan talven aikana päiväkirjassa asioista, joiden tiimoilta olen saanut eniten kysymyksiä.

​

Joulun odotuksen aikaa on hyvä käyttää uuden kalastuslain esityksen lukemiseen. Maa- ja metsätalousministeriön virkamiesten laatima lakiesitys on monelta osin torso. Erityisesti vesialueiden hoitotyöstä ja hallinnoinnista vastaavien henkilöiden on syytä paneutua lakiesitykseen sen edellyttämällä vakavuudella. Uusi kalastuslaki linjaa kalastuksen ja kalavesien hoidon vuosikymmeniksi.

Köllykkä päivähoitoon

sunnuntaina 15.12.2013 klo 18.30

​

Kuvassa oleva täytetty kojamo viihdytti Osmansuvannon soutajia kesällä 2010 näyttäytymällä toisinaan pinnassa ja testaamalla lohimiesten vapojen taipumista ja siimojen pituuksia. ”Köllykäksi” ristimäni kojamo erehtyi elokuun 30. päivän iltana soutamaani Niemivaaran Leeviin.

​

Lohen konservoinnin teki Jukka Saari / Fish Art. Kalan säilyttämisessä ja Pihtiputaalle kuljettamisessa oli pieniä haasteita. Omaan pakastimeen lohi (pituus 132 cm) ei mahtunut. Onneksi lohestus- ja hirvestyskaudet eivät ole samanaikaisesti. Anu ja Tarmo Pieskin hirvenlihapakastin oli niin tyhjänä, että sain lohen sinne säilytykseen. Kuljetus Pihtiputaalle tapahtui Keskon kylmärekan kyydissä. Tein kojamolle reilun kokoisen kuljetuslaatikon finnfoamista. Rekan kuljettajan ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän tuli noutamaan kalaa. Laatikolla oli pituutta 170 cm, leveyttä 45 cm ja korkeutta melkein 70 cm.

​

Köllykkä keräsi ihailevia katseita hotelli Utsjoen ja Pub Rastigaisan seinällä yli kahden vuoden ajan. Alku syksystä oli aika noutaa Köllykkä pois julkisesta esilläolosta. Sen kotiin palaaminen kertoi havainnollisesti yhden aikakauden päättymisestä. Ilmenneiden väärinkäsitysten oikaisemiseksi haluan tuoda julki, että viime heinäkuusta lähtien minä en ole tehnyt yhteistyötä Pub Rastigaisan enkä hotelli Utsjoen kanssa. Hotellia ja pubia pyörittävän JPF Palvelut Oy:n toimintatavat eivät vastaa, erityisesti suhtautumisessa heikompaan sopijaosapuoleen, niitä eettisiä arvoja, joita minä edellytän yritystoiminnassa noudatettavan.

​

Köllykkä on nyt remontin takia väliaikaisesti päivähoidossa ja palaa takaisin olohuoneeni seinälle tammikuun lopussa. Päivähoidossakin se kerää ihailevia katseita ja syviä huokauksia. Useimmat ihmiset eivät ole koskaan nähneet noin isoa lohta.

​

Täytetty lohi on niin kaunis koriste-esine, että jokaisen innokkaan lohestajan kannattaisi hankkia sellainen. Eikä lohen tarvitse olla iso. Jo 4-5 kilon lohijalka on upea näky tuvan seinällä. Pöydälle valmistettuna asetteluna jo parin kilon tintti on ihastusta herättävän kaunis.

Lohenkalastajan Teno -kirja on loppuunmyyty

maanantaina 16.12.2013 klo 07.50

​

Lohensoutajien raamatuksi tituleerattu Lohenkalastajan Teno -kirjan toinen painos on loppuun myyty. Paketoin eilen viimeiset myyntiin lähteneet kirjat. Kirja ilmestyi syksyllä 1997. Siitä otettiin uusintapainos v. 1998. Tämän jälkeen kirjaa ei ole enää saatavilla, joten kirjan omistavan lohimiehen kannattaa pitää omasta kappaleestaan hyvää huolta.

​

Vuosien varrella olen törmännyt lukuisia kertoja Tenolla soutaessani lohimiehiin, joilla on ollut kirja mukana vesillä. Osalla on ollut repussa kirjan sivuista otettuja kopioita. Soutupaikkoja esittelevälle tiedolle oli 1990-luvulla valtava tarve. Tiedonjano ei ole hävinnyt minnekään.

​

Lohenkalastajan Teno ja Tenon perhot -kirja täydentävät erinomaisesti toisiaan. Keskityn nyt Tenon perhot -kirjan markkinoimiseen. Teen jo hyvällä vauhdilla seuraavaa kirjaa, joka ilmestyy ensi syksynä. Julkaisen kirjasta ennakkotietoa ensi toukokuussa.

Joulolohta suolaamaan

lauantaina 21.12.2013 klo 01.15

​

Sunnuntaina on aika suolata lohikesän viimeiset lohipalat Joulun juhlapöydän antimiksi. Tenonlohi ei pakkasessa ajan kanssa parane. Viimeistään joulupöydässä on aika nauttia edellisen lohikesän viimeisistä saaliskaloista. Jos lohta riittää pitkälle kevääseen, on syytä miettiä omaa ruokavaliota tai suhtautumista saaliskiintiöihin. Eli lohta on liian harvoin pöydässä tai edellisenä kesänä on saalishimo voittanut kohtuuden. Enkä nyt tarkoita eläkevakuutus-yhtiöiden johtajien kohtuutta vaan omilla ansioillaan elävien ihmisten kohtuutta.

​

Maistoin kuluneella viikolla kaverini kylmäsavustamaa lohta, oli se vain uskomattoman hyvän makuista. Pitänee kaivaa autotallin nurkasta vanha jääkaappi kesän tultua uusiokäyttöön kylmasavustuksen apuvälineeksi.

​

Lapissakin on ihmisiä, jotka edelleen savustavat kaloja primitiivisellä tavalla haloilla lämpiävällä savustus-pöntöllä. Rontin Lauri poikiensa kanssa lähetti minulle muutama vuosi sitten joululahjaksi sähkösavustimen. Sen käyttöönoton jälkeen en ole ikävöinyt savupirttiajan häkäpönttöjä. Hyvä sähkösavustin on aivan loistava keksintö. Sillä kalan savustaminen onnistuu joka kerta erinomaisesti eikä savustimen vieressä tarvi istua tulta väijymässä ja kohentamassa.

​

Viimeinen kuukausi on ollut kirjarintamalla vilkasta aikaa. Tenon perhot -kirjan imussa myös Lohijoelta ja elämänvirralta -kirjaa on mennyt hyvin kaupaksi. Uskon kirjakaupan jatkuvan suotuisissa merkeissä myös vuodenvaihteen jälkeen.

Hopea-apaja

keskiviikkona 25.12.2013 klo 23.30

​

Vietin Joulun perheeni kanssa lapsuudenkodissani Metsäpirtissä Kuusamon Jokilammilla. Joulupöydässä nautimme tuoretta kotimaista kalaa monessa eri muodossa. Siskoni Toini miehensä Reijon kanssa on ollut ammatikalastaja jo lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Heidän pyytämäänsä kalaa oli jälleen monipuolisesti tarjolla.

​

Metsäpirtin arkiruuat ovat reilut 800 kilometriä etelämpänä herrojen herkkuja, joista maksetaan kova hinta. Joulupöydässä oli mm. muikun ja siian mätiä tarjolla niin runsaasti, että kauhalla olisi voinut syödä eikä olisi loppunut kesken.

​

Ammattikalastajan työ on maamme raskaimpia ammatteja. Luonto on armoton. Järvelle on lähdettävä tarvittaessa säästä ja olosuhteista piittaamatta kelillä kuin kelillä.

​

Viime vuosina olen usein kritisoinut merialueen ammattikalastusta. Erityisesti lohen ammattikalastus on täysin järjetöntä touhua. Se pitäisi lopettaa välittömästi kokonaan. Merialueella tapahtuvaa lohen, meritaimenen ja vaellussiian ammattimaista kalastusta ei kannata verrata järvialueiden muikun ja siian ammattikalastukseen.

​

Järvialueen ammattikalastaja harjoittaa ammattiaan luontoa kunnioittaen ja kalakantoja varjellen. Järvialueella muikku- ja siikakannat ovat hyvin paikallisia. Ammattikalastajan on pakko mitoittaa oman pyyntinsä teho tasolle, jonka kalakannat kestävät.

​

Luovutin siskolleni ja hänen miehelleen tänään myöhäiset merkkipäivälahjat. ”Hopea-apaja” on siskolleni Toinille omistamani nimikkoperho. Perhon rungossa hopea välkehtii kuin muikkuparvi nuotan perässä Livojärven Pirttiperässä.

​

Hyvää Joulun aikaa ja jouluiloa jokaiselle Tenon, lohenkalastuksen ja perhonsidonnan ystävälle.

Höyhentöitä

maanantaina 30.12.2013 12.30

​

Joululoman ajan kuluksi olen sitonut rasiallisen uusia lohiperhoja. Teemana ovat alkukesän kirkkaiden nousulohien pyytämiseen sopivat perhot. Olen sitonut kirkkaita, voimakkaan värisiä materiaaleja käyttäen korkean veden ja voimakkaan virran kalastukseen soveltuvia perhoja.

​

Olen muokannut ottivaappujen kalastavia värejä perhoiksi. Kuvassa on yksi muunnos ”Punapäästä”, joka on eräs parhaimpia lohivaapun värejä Tenolla. Punapää on nykyään lähes unohtunut. Abun Hi-Lon 1970-luvulla tunnetuksi tekemä vanha väri on edelleen yksi kaikkein parhaimmista ottiväreistä myös Tenon lohelle. Punapään vahvuutena on sen toimivuus koko kalastuskauden ajan lähes kaikilla keleillä.

​

Varteenotettavilla vaapunvalmistajilla on valikoimassaan Punapää. Nykyisin on vain vaikea löytää oikein maalattua Punapäätä. Valmistajat yrittävät muka parantaa vanhaa väriä käyttämällä rehellisen, viattoman valkoisen tilalle erilaisia helmiäis- ja muita erikoismaaleja. Perusvalkoisen voittanutta sävyä ei ole olemassakaan. Myös valkoisen ja punaisen mittasuhteet ovat monella vaapunvalmistajalla hukassa. Hyvin pyörivää pyörää on turha keksiä uudestaan.

​

Moni muukin vaapuissa kalastava väri on saanut sidontapenkin ääressä uusia muotoja. Papukaija, hilepunainen ja kultakala on helppo sitoa.

​

Perhon siipimateriaalit ovat pehmenneet viime vuosikymmenien aikana. Mahdollisimman pehmeä karvasiipi ei ole kalastavin kaikissa olosuhteissa. Samasta perhosta kannattaa sitoa useita muunnoksia. Siipi kannattaa sitoa ketusta, oravasta, supista, peurasta, temppelikoirasta ja vuohesta. Myös eri jäykkyisten karvojen yhdisteleminen on suotavaa.

Hiljainen on kylätie

tiistaina 31.12.2013 klo 15.20

​

Hiljaa virtaa Teno uomassaan jääkannen alla. Avoimissa paikoissa vesi näyttää synkän mustalta, melkeinpä pelottavalta. Osman lähialueella vesi virtaa vielä vapaana Norjanväylässä, Kivikosken niskalla Leppäkaavan edustalla ja kosken alaosassa. Tarvitaan kovia pakkasia ennen kuin joki on kokonaan jäässä.

​

Hiljainen on myös kylätie. Keskipäivän jälkeen kylän pääraittia kuvatessani jouduin odottamaan hyvän tovin saadakseni auton kuvaan. K-market Hillajängän edessä oli runsaasti autoja, Uulan Säästön edessä pari autoa. Muut pihat olivatkin tyhjinä. Pub on ollut kiinni jo useita viikkoja. Ilman ruokakauppoja ja kylätalo Giisaa pääkadun auraamisen voisi lopettaa sydäntalven ajaksi, niin vähäistä on liikenne kylänraitilla.

​

Kahden ja puolen viikon kuluttua, lauantaina 18. tammikuuta Utsjoella pelataan lentopalloturnaus. Vuosi sitten Utsjoen joukkue hävisi finaalissa Ivalon joukkueelle. Tällä kertaa finaaliin pääsy on kovemman työn takana, ainakin harjoitusten perusteella arvioituna. Tarvitsisimme joukkueen vahvistukseksi pari-kolme varmakätistä pallon käsittelijää.

​

Kiitoksia hyvät lukijat kuluneesta vuodesta ja hyvää Uutta Vuotta 2014.

Tero Ronkainen 14.9.2018