wanhan osman

päiväkirja 2019

Joulurauhaa

Tiistai 24.12.2019 klo 01.30


Lapin talvi hehkuu lumen, jään ja revontulten valtakuntana.  Joulurauha laskeutuu rikkumattoman luonnonrauhan keskelle johdattaen itse kunkin levollisin mielin kaamoksen verhoaman suuren juhlan viettoon.


Ivalon lentoasemalla jouluvieraita noutaessa oli mukava seurata eri puolilta maailmaa saapuvien matkailijoiden virtaa. Ilosanoma revontulten lumosta ja lumisen talven taikavoimasta on kiirinyt maailman ääriin. Suomen Lappi on piirretty vahvasti maailmankartalle.


Talvimatkailun nopea kasvu näkyy ja tuntuu myös meidän kotipitäjässämme. Saariselkä-Ivalo-Inari alueen matkailun kehittymisen vanavedessä myös Utsjoki on päässyt talvimatkailun vahvan kasvun ladulle. Mitä suuremmaksi talvimatkailu kasvaa, sitä vähäisemmäksi tulee kesän lohisesongin merkitys. Parin-kolmen vuoden kuluttua voimme kaivaa Tenon uuden kalastussäännön aiheuttamat kommentit vuodelta 2017 uudestaan esille ja pyrkiä keksimään niille järjellistä selitystä.


Miesmuisti on tunnetusti vaalikautta lyhyempi, joten muistutuksena mainittakoon, että kesällä 2017 äänekkäimmät puuha-petet kertoivat Utsjoen kunnan kuolemasta ja matkailuyrittäjien konkurssiaallosta. Päivällä kylän raittia ajellessani ihastelin rakenteilla olevaa koulua, Eiramon Jussin hotellityömaata, Länsmanin uutta ravintolaa ja majoitusrakennusta, lukion uutta opiskelija-asuntolaa ja Lomatärpin uusia majoitustiloja. Mielen sopukoissa verkkokalvoja koristivat myös Karigasniemen ja Nuorgamin uudet koulurakennukset. Parin vuoden takaiset suuret tietäjät voisivat kavuta joulun kunniaksi uudestaan eturiviin tarkentamaan omia lausuntojaan. Uusien investointien mittakaava kertoo, että kyse ei ole vain joulun ihmeestä, vaan pitkäaikaisesta kehityssuunnasta.


Viimeiset rakennustyöt ennen joulua ovat aina haastavia. Ne ovat kiivasta kamppailua rajallista aikaa ja vaikeita olosuhteita  vastaan. Lapissa on onneksi hyviä osaajia lähes joka alalla. Piparkakkutalojen teossa Lappiin tuli tänä vuonna kultaa ja kunniaa sm-kilpailuissa sekä aikuisten että nuorten sarjoissa. Rakentaminen on Suomessa helppoa, sillä maassamme on 5 miljoonaa ammattilaista. Loput 300 000 ovat asiantuntijoita. Se maailman paras piparkakkutalo löytyy siis jokaisen omalta pöydältä.

Hyvää Joulua!

Pimeys huipussaan

Sunnuntai 22.12.2019 klo 21.30


Kaamoksen lyhyin päivä alkoi rapsakassa pakkasessa. Töihin aamulla ajellessani auton mittari näytti parhaimmillaan -32 astetta. Päivän mittaan lämpötila nousi yli 15 astetta. Päivä on näillä leveysasteilla todella lyhyt. Auton valot näyttävät koko päivän. Sisällä on pidettävä valot päällä koko ajan.


Alkutalvi on ollut rehellisen reipas. Marraskuun alkupuolella oli pakkasjakso. Joulukuussa lämpötila on vaihdellut nopeasti muutamasta pakkasasteesta yli kahdenkymmenen asteen pakkaseen. Lunta on satanut joka viikko jonkin verran. Lumen vahvuus vaihtelee reilusta 40 sentistä hieman yli puoleen metriin. Maisema on talvinen.


Loka-marraskuun vaihteen Mauritiuksen kalastusmatkasta tekemäni video löytyy Youtubesta: https://youtu.be/Br9rDZrInqQ


Viime talven kalastusmatkan ja South Indian Ocean Billfish Competition -kalastuskilpailun videon pääset katsomaan tästä: https://youtu.be/esv62ZE4mU0


Arkinen aherrus on ollut niin tiivistä ja jokapäiväistä, että en ole ehtinyt miettimään kaamoksen hämäryyttä. Aamuisin töihin pitää ajaa pimeässä ja illalla kotiin samanlaisessa pimeydessä.  Työmatkani ajan pääsääntöisesti Tenojoen Norjan puoleista tietä. Hirviä on niin paljon, että ajamaan lähtiessä voi syystä sanoa lähtevänsä hirviradalle.


Pakkaspäivinä on mukava nauttia maailman vaatimattomimman lohitorpan lämmöstä ja hiljaisuudesta. Polyuretaanieristyksen ansiosta vanha hirsitalo on pitäjän lämpimin rakennus. Nykyisillä sähkön hinnoilla, erityisesti siirtomaksuilla, polyuretaaniin sijoittaminen tuottaa paremman koron kuin useimmat pörssiosakkeet.


Toivotan lukijoilleni turvallista matkaa joulun viettoon ja hyviä valmisteluita. Tenon lohi graavina ja paistettuna, miksipä ei myös uunikalana sopii erinomaisesti nimenomaan joulun herkkupöytään.

Marliininkalastus Mauritiuksella, Kalaan Mauritiuksella,
Mauritius kerran elämässä, Luossa.fi, Lennot Mauritius, Reijo Louko

Kerran elämässä, Soudan Banks

Lauantai 2.11.2019 klo 18.40


Intian valtameren pitkänhuiskeat mainingit keinuttivat venettämme viiden päivän ajan. Matkamme suuntautui Mauritiukselta pohjoiseen, noin 200 kilometrin etäisyydellä sijaitsevalle Soudan Banksille. Se on laaja matalikko kaukana kaikesta. Matalikoita on itseasiassa kaksi, iso ja pieni. Iso matalikko oli meille niin suopea, että jätimme pienemmän matalikon kalastamatta.


Soudan -matalikot sijaitsevat niin kaukana Mauritiuksen saarelta, että niille ei voi tehdä päiväretkiä. Etäisyydestä johtuen matalikoilla käy vain muutamia kalastusveneitä.


Me lähdimme vesille tiistaina keskipäivän aikaan. Vedimme marliinivieheitä klo 18 asti. Sen jälkeen matka jatkui yön yli marssivauhdilla. Perille saavuimme seuraavana aamuna kuudelta. Kolmen kalastuspäivän jälkeen ajoimme yön yli takaisin Black Riverin kotisatamaan.


Soudan -matalikot ovat mielenkiintoinen ja erinomainen kalastuskohde. Niiden kalakannat ovat vahvoja ja lajikirjo on runsas. Meille kalastusretken toteuttaminen oli vaivatonta, sillä saimme oppaaksemme kokeneen Soudan -kävijän, Sebastien Laganen miehistöineen. Vene oli Sebastienin enon omistama Tora Tora. Vesille lähdimme Le Morne Angling Clubin laiturilta.


Kalastimme suurimman osan ajasta vetouistellen. Vieheinä käytimme islandereita, vaappuja ja jerkkejä. Eniten kaloja saimme australialaisella Halco -vaapulla. Hyvänä kakkosena oli Rapala Magnum. Islandereista ei löytynyt yhtään ylitse muiden viehettä, vaan kaloja tuli hyvin erilaisilla väreillä ja uinneilla.


Suurin saaliskala oli vajaan kolmensadan kilon painoinen mustamarliini. Se iski elävään syöttiin, joka oli noin 8-9 kilon painoinen tonnikala. Tavoitteenamme oli pyydystää hai, mutta marliini oli nopeampi. Haista saimme pientä esimakua jo hieman aikaisemmin. Magic Hookerin kipparina työskentelevä Stephanie aloitti aamun pilkkimällä veneen perästä. Hän väsytti kalaa hyvän tovin. Kalan paino pompsahti yllättäen raskaaksi. Muutaman sekunnin kuluttua paino hölläsi. Pitkän noston päätteeksi vedestä nousi pelkkä kalan pää. Hai otti lopun omakseen.


Vaapuilla saimme pyydettyä keltaevä- ja naskalitonnikaloja, wahoita, doradoja ja barracudia. Suurin tonnikala painoi noin 75 kg. Osan päivästä kalastimme jiggaamalla ja pohjaongella syötin kanssa. Saaliiksi kertyi laaja kirjo hyvin erilaisia kalakaleja.


Soudan Banksin kalaretki on mahdollista toteuttaa syksyllä loka-tai marraskuussa sekä keväällä huhti- tai toukokuussa. Tuulet ovat silloin kaikkein rauhallisimpia ja syklonien todennäköisyys on matalin. Neljä vuorokautta on passeli retken kestoaika edellyttäen, että siirtymätaipaleet tapahtuvat yön yli ajaen. Tällaisen retken kustannukset ovat alhaisemmat kuin äkkiseltään luulisi. Kelien puolesta ihanteelliset ajankohdat ovat matkailusesonkien ulkopuolella, joten majoitus ja lentoliput saa huomattavasti halvemmalla kuin kiivaimman sesongin aikana.


Meille Soudan Banks on ollut pitkäaikainen kerran elämässä -unelma. Toteutuneen reissun jälkimakuna majapaikassa nauttimiemme tonnikalapihvien jälkeen olemme jo lähes suunnittelemassa uutta reissua. Niin vahvan säväyksen retki antoi meille.

Tonnikalan kalastus, Lomalle Mauritiukselle, Tero Ronkainen
Mustamarliini, marliininkalastusta, kalaan Mauritiukselle, Erkka Ervasti, Reijo Louko

Lapin tuntureiden taikaa

Perjantai 27.9.2019 klo 23.30


Tänään oli kaunis päivä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Lämpötila nousi parhaimmillaan 11,5 asteeseen. Töistä kotiin ajellessa pysähdyin valokuvaamaan monta kertaa. Jokilaakson puut kylpivät kirkkaassa auringonpaisteessa. Taustalla kohoavien tuntureiden rinteet olivat monin paikoin varjossa. Valon ja varjojen kontrastia oli tarjolla ylenpalttisen runsaasti.


Tanan siltatyömaa etenee norjalaisen hitaasti. Siltakannesta puuttuu enää yksi pätkä. Olen seurannut sillan rakentamista aitiopaikalta vuoden ajan. Verkkaista on öljyrahoilla rakentaminen. Tässäkin asiassa pätee vanha viisaus: Valmista, hyvin tehtyä työtä katsellessa kukaan ei kysy kauanko siihen meni, vaan kuka sen teki?


Tanan uudella sillalla on suuri symbolinen merkitys. Se yhdistää Itä- ja Länsi-Ruijan. Se on tavara- ja henkilöliikenteen solmukohta. Se kertoo myös naapurimaamme vauraudesta. Siltatyömaan varjossa Tanan keskustassa on rakennettu vilkkaasti. Viimeisen vuoden aikana on valmistunut uusi poliisitalo, liikekeskustan laajennus, uusi iso rautakauppa ja useita asuntorakentamisen kohteita. Parasta aikaa on rakenteilla terveyskeskuksen mittava laajennus sekä Coop -ruokakaupan iso laajennus.


Tenojokilaaksossa on lähes uskomattoman vahva rakentamisen vire. Norjan ja Suomen välinen ero on silmiinpistävän suuri. Norjassa investoidaan perusinfraan ja paikallisten ihmisten palveluihin. Suomen puolella Utsjoella investoidaan matkailurakentamiseen, jonka ansiosta syntyy tarvetta myös asuinrakentamiseen ja julkisten palveluiden tuottamisen edellyttämien rakennusten uusimiseen.


Talvimatkailun kasvu vauhdittaa Utsjoen kehitystä. Käynnissä olevien kouluinvestointien toteuttaminen ei olisi mahdollista ilman vahvaa matkailun kasvua. Se on karu fakta, jota ei kannata unohtaa. Kouluinvestointien osalta pilkun paikka on siirretty kertarysäyksellä eri kohtaan. Tämäkin asia kulminoituu yhden osaavan henkilön ansioksi. Utsjoen kuntaa ja meitä utsjokisia veronmaksajia on kohdannut satumainen onni, kun eräs joensuulainen rakennusinsinööri, vanha Osman soutaja päätti muuttaa eläkepäivikseen tänne Utsjoelle.


Jos joku kuvittelee päiväunissaan Utsjoen kouluhankkeen olevan kunnan luottamusmiesten ansiota, on hänen syytä herätä ja tunnustaa olleensa väärässä. Ilman insinööri Matti Salosen periksiantamatonta sitkeyttä ja asiantuntemusta Utsjoen uusi koulu olisi vasta sinivalkoisia haaveita ruskan värjäämien tuntureiden rinteillä.


Lapin tunturit luovat vahvaa taikaa. Niiden tenho on vertaansa vailla. Tuntureiden jylhät rinteet antavat elämälle raamit. Tuntureiden kurut ja jokilaaksot suojaavat kulkijaa myrskytuulen pauhussa ja pakkasviimassa. Tunturit värittävät ihmiselon päiviä. Ne antavat sielulle rauhan ja mielelle rikkaan arjen.

Lapin ruska, kaunis ruska, ruskaretki Utsjoelle
Tana brun uusi silta ruskan aikaan, Tenojoki

Ruskan katoavaa kauneutta

Sunnuntai 22.9.2019 klo 22.30


Lyhyt on ikä ihmisen, mutta vielä lyhyempi on Lapin ruskan kauneus. Lapissa kaikki kukkii nopeasti, maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.  Eino Leinon reilut sata vuotta sitten kirjoittama runo on soinut korvissani viime viikkoina Vesa-Matti Loirin äänellä. Monitaitoisen ja lahjakkaan taiteilijan elämänkertakirjan ansiosta mies on ollut viime päivinä vahvasti esillä valtakunnan mediassa. Loirin suuri rakkaus Inarinjärven maisemiin on kiistatta tuonut koko Lapille runsaasti positiivista mielihyvää.


Ruska on yksi Lapin vahvimmista vuodenajoista. Viimeisen parin viikon ajan me olemme saaneet nauttia todella kauniista ruskasta. Muutaman pakkasyön jälkeiset aamut ovat olleet sydäntä pakahduttavan kaunista valon ja varjon leikkiä.


Muurarina olen saanut ihailla lukuisia kertoja silmiä hivelevän kauniita maisemia mökin tai talon katolta. Rakentamisen vuosikierto kulkee niin, että uudisrakentamisessa savupiippuja korkeuksiin nostava muurari pääsee katolle syyskesän tai syksyn aikana. Viimeisen viikon aikana olen saanut ihailla ruskamaisemia Norjassa, Levillä, Ivalossa ja Utsjoella. Moni etelän ihminen olisi kateellinen, jos näkisi utsjokisen muurarin normaalin työviikon suorituspaikat.


Maisema on kaunis ja värikylläinen. Lehtiä on varissut maahan, mutta suurin osa on vielä puiden oksilla. Alkavan viikon aikana on odotettavissa, että iso osa lehdistä varisee alas. Sen jälkeen Tenojokilaakso hiljenee mustavalkoiseen, alastomaan kaapuunsa talven valkeutta odottamaan.


Minulla on onni ajaa aamuin illoin vajaa tunteroinen Tenojoen rantatörmällä kiemurtelevaa E6 -tietä. Jokainen aamu on erilainen, mutta rauha ja Lapin luonnon jylhä kauneus on läsnä jokaisella matkalla, jokaisella kilometrillä.


Eteläisessä Suomessa, kivikylien asvalttiviidakoissa vietettiin tänään autotonta päivää. Maailman vaatimattomimman lohitorpan pihassa puuhaillessa minun oli helppo ottaa osaa teemapäivään. Tenontien julkinen liikenne on ollut jo valovuosia päästötöntä. Odotan innolla päivää, jolloin etelän kivikylissä päästään yhtä ympäristöystävälliseen joukkoliikenteeseen.

Norjassa tuetaan maanviljelystä, ruska Tenolla

Syyskesän kauneutta

Tiistai 3.9.2019 klo 21.20


Kolean kesän jälkimainingeissa olemme saaneet nauttia mieltä ja sielua hivelevän lämpimistä ja kauniista syyskesän päivistä. Tuulikin on ollut monena päivänä leppeämpi kuin kertaakaan koko kesänä. Viime viikon loppupuolella lämpötila nousi jopa Finnmarkissa 20 asteen paremmalle puolelle.


Teno virtaa rauhallisesti. Vesi on edelleen kirkasta, vaikka se pompsahti jonkin verran ylös viime viikolla. Lohilaskurin mukaan elokuun loppuun mennessä jokeen nousi noin 25000 kalaa, mikä on todella vähän. Kesän kokonaissaaliin tiedämme tarkasti loppuvuodesta.


Viime aikoina julkisuudessa on ollut kaksi Tenoa koskevaa asiaa. Suomen puolella on keskusteltu kiivaasti kyttyrälohista. Tämän keskustelun yhteydessä on noussut vahvasti esille termi "perinnekalastaja". Se on vaikeasti ymmärrettävä ja vielä vaikeammin hyväksyttävä termi, koska tällainen kalastaja lahtaa brutaalisti lohia pakkopyydyksillä, kulkuttamalla ja patokalastuksella. Varsinaisessa asiassa eli kyttyrälohien runsaudessa ei kannata tehdä liian nopeita johtopäätöksiä. Kaksi runsaslukuista kesää ei vielä tarkoita sitä, että kyttyrälohesta olisi tullut Atlantinlohen korvaava kalalaji Tenossa.


Norjan puolella paikallisen kalastusoikeuksien haltijoiden edusmies lasketteli sujuvasti luikuria paikallislehdessä. Hän kertoi koko sivun haastattelussa Suomen puolella mökkiläisillä olevan vapaa oikeus myydä kalastusoikeutta rajoituksetta. Haastattelun lopussa hän kertoi varmana huhuna mökkiläisten vaativan vapaata verkkokalastusoikeutta itselleen. Vanha viisaus pitää tässä asiassa edelleen paikkansa: Vaikka 5,3 miljoonaa norjalaista uskoisi humpuukiin, se on edelleen humpuukia. Asiaa ei muuta miksikään edes prinsessan tsamaanihellu.


On todella surullista ja harmillista sekä lyhytnäköistä, että Utsjoella asuvat henkilöt välittävät Norjan puolelle disinformaatiota.  On edesvastuutonta ajaa omaa etuaan valheellisilla ja vääristellyillä tiedoilla.


Utsjoella rakennetaan tällä hetkellä enemmän kuin viimeiseen 50 vuoteen. Meidän kotipitäjässämme on todella kova hönkä päällä. Jo tulevaksi talvisesongiksi valmistuu monta uutta majoitusrakennusta, uusi ravintola ja monta pienempää matkailijoita palvelevaa rakennusta. Reilun vuoden kuluttua valmistuva Jussi Eiramon uusi hotelli nostaa Utsjoen kertarysäyksellä maailmankartalle. Siitä tulee koko Utsjoen matkailun veturi, jonka ansiosta muutkin talvimatkailuun investoineet yritykset pääsevät nauttimaan vahvasta kasvusta.

Ilmakuva Tenolta, Kivikoski

Lohijoki elää ja muuttuu

Sunnuntai 25.8.2019 klo 22.20


Tenojoen rannat ovat tyhjentyneet lohiveneistä. Joki virtaa rauhallisena. Vesi on todella kirkasta. Omalta rantatörmältä jokea ihaillessa pohja näkyy koko nuoran leveydeltä. Vuosikymmeniä lohenkalastusta harrastaneena minun on edelleen haikea seisoa kotijoen törmällä tähän aikaan kesästä. Lohikantoja olisi mahdollista suojella muutenkin kuin urheilukalastajien kalastuskautta lyhentämällä.


Nykyään on lähes mahdotonta käydä asiallista keskustelua lohen suojelusta saati lohikantojen hyödyntämisestä kalastamalla. Suurin osa keskustelijoista kaivaa ensin kahden metrin syvyisen poteron, jonne kaivautumisen jälkeen puolustetaan omia näkökantoja haluamatta edes kuulla muiden käsityksiä asiasta. Elokuun asentokalojen pyytäminen herättää hämmästyttävän monessa lohestajassa elämää suurempia intohimoja. Lohikantoja ajatellen vain yhdellä asialla on merkitystä: Kuinka monta kutevaa kalaa on syyskuussa kutupuuhissa.


Kuolleelle lohelle kuolinhetkellä ei ole mitään merkitystä. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä pyydetty ja tapettu lohi ei ole kutemassa syyskuussa. Kirkkaan nousulohen pyytäminen alkukaudesta on siis lohikantoja ajatellen tasan yhtä turmiollista kuin tumman asentokalan pyytäminen elokuussa. Mistä siis kumpuaa monen kirkkaan nousulohen pyytäjän tuomitseva asenne elokuun asentokalan pyytäjiä kohtaan?


Tunnettu fakta on, että alkukaudesta Tenon pääuoman alaosalla pyydettävistä lohista suurin osa on matkalla latvavesille. Inari- ja Kietsimäjoen sekä Karasjoen lohikannat ovat taantuneet eniten. Juuri sen takia alkukauden kalastusta rajoitettiin niin tuntuvasti. Elokuussa asentokalan saadessaan lohestaja tietää pyytävänsä oman kalastusalueensa lohen.


Viime kevään varhainen jäidenlähtö oli pitkästä aikaa komeaa katseltavaa. Koski-Teno Levajoelta Ala-Jalveen vapautui rytinällä jo huhtikuussa. Vesi oli jäidenlähdön aikaan matalalla.


Lohikesän edetessä, veden laskiessa ja kirkastuessa jäidenlähdön aiheuttamat muutokset tulivat esille. Pohja oli muuttunut todella monessa paikassa. Jäiden mukana oli kulkeutunut eri kokoisia kiviä uusiin paikkoihin. Vitoslompolon pohjassa näkyi useita kymmeniä vaaleita kiviä. Kivikosken niskalle oli syntynyt pari pientä karikkoa. Pässinivasta löytyi myös pari pientä uutta karia. Kuoppilas- ja Paddasuvannon alaosat olivat muuttuneet todella rajusti. Pienet, lohien suosimat kuopat olivat täyttyneet. Kummassakin suvannossa niiden alaosat olivat koko kesän hiljaisia. Saadut lohet iskivät ylämontuista. Kuoppilassuvannon alaosan iso kivi siirtyi paljon alemmaksi ja lähemmäksi Suomen rantaa.


Hannunväylän yläpäässä oleva Hyljekivi oli vakaasti paikallaan ainakin 180 vuotta. Se kierähti hieman keväällä 2018. Viime keväänä se kiersi lisää. Kiven kiertyminen merkitsee sitä, että se saattaa siirtyä kokonaan uudelle paikalle jonain keväänä. Matalissa koskissa ja nivoissa oli runsaasti uusia kuuluvia kiviä, joita lohenkalastajat onnistuivat menestyksekkäästi löytämään. Hiekkaa kulkeutui enemmän kuin miesmuistiin. Lähes kaikki suvannot Yläkönkäältä Nollamiin ovat nyt hiekan kyllästämiä.


Sää on hyvin syksyinen. Useampana aamuna on ollut komea sumu. Lämpötilat ovat vaihdelleet sumuisen aamun kolmesta asteesta aurinkoisen iltapäivän 16 asteeseen. Monen koivun lehdet ovat jo keltaisia. Lehtiä on myös varissut jo kohtalaisen runsaasti.

Sumuisen aamun kauneutta, ruska alkaa Lapissa
Lohivene Tanssijoenkarilla, Matti Salonen
Saamensilta yhdistää Norjan ja Suomen, Utsjoki.fi

Joutsenlaulu lohikesälle

Tiistai 20.8.2019 klo 23.50


Lohikesän viimeinen ilta oli yksi kesän kauneimmista. Kotisuvantoni lähtöpaikalla Jounitjoenkarin alapuolella ottivieheitä valitessani sain ihailla valon ja varjojen leikkisää kisailua. Harmaa taivaan harso haihtui hujauksessa. Ilta-aurinko paistoi kauniisti valaisten suvannon ja rinteiden koivuoudan. Suvannon ylle syntyi voimakas sateenkaari, pian toinenkin. Muutama vesipisara leijaili jostakin kaukaisesta pilvestä.


Keli muuttui niin nopeasti, että jouduin vaihtamaan kotirannassa valitsemani pilvisen sadekelin vieheiden tilalle aurinkoisemman kelin pyydöt. Vaihto kannatti, sillä Ottiniemessä Jock Scott -väriseen Janiin (Aasu) iski lohi. Se kävi vain hyvästelemässä suvannon isännän. Lyhyeksi jäänyt kamppailu ei herättänyt sen suurempia intohimoja, mutta lämmitti toki lohimiehen mieltä. 


Osman soudettuani laskin alavirtaan. Soudin vielä Kivikosken ja Vitoslompolon. Aikaa olisi ollut vielä pariin laskuun, mutta hyvin sujuneen lohikesän antia pureskellen oli hyvä lopettaa jo puolitoista tuntia ennen kauden päättymistä. Sain viikonlopun aikana kaksi komeaa, kirkasta kojamoa. Kumpikin tuli Tiura vaapulla. Perjantaina Hennavärillä ja sunnuntaina Päivänsäteellä. Omalta osaltani lohikesän saldo oli viidenneksen parempi kuin viime vuonna.


Vitoslompolossa vieheet ylös kelattuani soutelin hetken paikallaan. Aurinko oli jo tunturin takana, mutta jokilaaksoa verhosi satumaisen kaunis valo. Ylävirrassa Kivikosken korkea rantatörmä oli varjossa, mutta sen päällä olevat koivut kylpivät vastavalossa takana kohoavan tunturin tummempaa rinnettä vasten. Teno on kaunis joki. Sen monivivahteinen sävykkyys puhuttelee minua joka kerta veneen irrotessa kotirannasta. Olen onnenpoika, kun saan elää Tenon törmällä. Lohikesän kiihkeyttä ja intensiivisyyttä ei voi ymmärtää, jos ei ole itse mukana lohenkalastuksessa. Tänäänkin oli ilo nousta rantatörmän päälle, kun suvannolle jäi vene soutamaan. Osmansuvanto palkitsi naapurin innokkaat lohensoutajat hopeanhohtoisella kalalla. Halosen rannasta lähtee yksi tai useampi lohivene vesille päivittäin koko kesän ajan.


Ajoin veneen suoraan rampille. Pari viikkoa sitten valmistuneen venehissin avulla vene varusteineen nousi vaivatta kauko-ohjaimen nappia painamalla törmän päälle ja suoraan trailerille. Muut veneet pesin jo viikonloppuna. Painepesuri on välttämätön veneiden pesussa. Sillä veneet saa täysin puhtaaksi. Venekatoksessa veneet kuivuvat talven aikana. On suorastaan uskomatonta, että kunnon venekatos löytyy vain parista paikasta koko jokilaaksossa.


Seuraavan lohikesän alkuun on reilu yhdeksän kuukautta. Sen jaksaa mieskin odottaa. Pitkän talven aikana on odotettavissa vilkasta keskustelua kalastusrajoituksista. Kahden vaatimattoman lohikesän jälkeen jokaiselle lohestajalle pitäisi olla selvää, että lievennyksiä on turha odottaa. Tulevista valtioiden välisistä neuvotteluista ei ole odotettavissa mitään mainittavia muutoksia. Suomen puolella tarvitaan ainoastaan kokonaisvaltaisempaa ja asiantuntevampaa otetta kalastusoikeuksien vuokraamisen suhteen.


Viime ja toissa vuonna kaikkein kiivaimmin uutta kalastussääntöä arvostelleet henkilöt ovat olleet tämän kesän aikana vahvasti sen puolestapuhujina. Tästä on helppo ymmärtää, mihin suuntaan piraattilupakaupan eurot ovat pyörineet. Jokivarressa on lukuisia henkilöitä, myös saamelaisia matkailuyrittäjiä, jotka eivät halunneet lähteä kalastusoikeuksien vuokraamiseen. Minä nostan kaikille heille ja jokaiselle aivan erityisesti hattua ja lausun nöyrät kiitokset! Selkäranka lienee jokaisella kaksijalkaisella, mutta se on enää harvalla suora ja vahva.


Lohikesän kauneus, valoisten kesäöiden vahvat sävyt ja hopeanhohtoisten lohien tarjoama jännitys tekevät Tenosta ainutlaatuisen lohijoen. Lohikesä kestää alle kolme kuukautta, mutta sen aikana ehtii tapahtua enemmän kuin koko pitkänä talvena. Monenlaisia kulkijoita, mielenkiintoisia persoonia, ihastuttavan kauniita eläväisiä ja lohimiehen sydäntä ihastuttavia hymyileväisiä on mukava muistella kaamoksen hämärässä. Pakkaslumen naristessa vinkkelin alla ja revontulien räiskyessä Pohjolan yöntummalla taivaalla taakse jäänyt lohikesä saa arvoisensa sädekehän.

Tenon suurlohi, suurlohi Tenosta, iso kojamo, paras lohivaappu

Hennavärin hohdetta

Lauantai 17.8.2019 klo 13.15


Lohikausi 2019 päättyi matkailijoiden osalta viikko sitten lauantai-iltana. Kokonaisuutena lohikesä jää vaatimattomaksi, todennäköisesti seurantahistorian heikoimmaksi. Lohen saaminen on vaatinut kovaa työtä tai ilmiömäistä lohionnea.


Lohikesä oli monella tapaa tavanomaisesta poikkeava. Veden lämpötila pysyi alkukaudesta neljä ja puoli viikkoa vakaasti 10-11 asteessa. Myös vedenkorkeuden suhteen kesä oli hyvin vakaa. Suunta oli paria hyvin pientä poikkeusta lukuunottamatta koko ajan hitaasti alaspäin. Viimeisen parin viikon aikana vesi oli alempana kuin kertaakaan tällä vuosikymmenellä.  Se ei silti ollut vielä lähelläkään ennätyslukemia. Kotisuvantoni järkähtämätön vedenkorkeuden mittari, Matinkivi, on ollut minun merkkini jo yli kolmekymmentä vuotta. Näiden vuosien matalimpaan vedenkorkeuteen oli matkaa 26 cm.


Viime viikkoina näin useamman vaurioituneen perämoottorin. Kaksi lohestajaa oli ajanut niin komeasti kivelle, että koko alakerta puuttui. Useammasta moottorista rikkoontui akseli. Matalalla vedellä ei ole järkevää ajaa isolla, painavalla moottorilla. Ajattelun aiheeksi mainittakoon, että siirtyminen kahdeksan hevosvoimaisesta nelitahti-Yamahasta kuusi hevosvoimaiseen mataloittaa ajosyvyyttä hitaassa ajossa 14-17 cm. Alle puolen metrin syvyisissä nivoissa ajettaessa ero on valtava. Pienempi, kevyempi kone kapuaa kivien ja karikoiden yli paljon kevyemmin kuin raskas kone.


Kesäkuu oli hyvin kolea. Lämpötila pysyi jatkuvasti pipolukemissa. Lämmin, aurinkoinen kesä ajoittui heinäkuun puoliväliin kahdelle viikolle. Sen jälkeen on ollut taas viileää.


+20 -kiloisia lohia on saatu Suomen puolella vapavälineillä jo 12 kappaletta, mikä on yli kaksinkertainen määrä keskivertoon verrattuna. Isojen lohien suhteen kesä oli kohtalainen. Lohijalkoja oli ajoittain hyvin. Tinttien osalta kesä jäi tutkijoiden jo etukäteen kertoman mukaisesti vaatimattomaksi.


Lohikausi 2019 jää historiaan hirmuisen säheltämisen ja kähmimisen, ahneuden ja riiston voittokulkuna. Manttaalilupien kaupan salliminen muutti perinteisen herrasmieslajin röyhkeiden ja vikkeläliikkeisten temmellyskentäksi. Onneksi edessä on pitkä talvi, jonka aikana on mahdollista paaluttaa askelmerkit uudestaan oikeille paikoilleen.


Mitä huonompi lohikesä, sitä sankempi pilvi aivopieruja leijuu ilmassa. Tänä kesänä pilvi oli niin sankka, että ilon ja toivon aurinko ei lämmittänyt lohimiesten mieliä. Kaikkein paksuinta huttua oli heinäkuussa paikallislehti Inarilaisessa. Eräs paikallinen henkilö kertoi niin suuren luokan ilmastojytkyn, että olisi luullut mannerlaattojen liikahtavan ja Vesuviuksen purkautuvan. Haastateltu henkilö kertoi Atlantin valtameren jääpeitteen sulaneen ilmaston lämpenemisen seurauksena. Lohiparvet eivät siksi pääse enää jään alle suojaan, vaan joutuvat ahmattikalastajien saaliiksi. Karmeinta on tietysti se, että eskimoiden, islantilaisten ja färsaarelaisten tuurat ja jääkairat ovat tarpeettomia, kun lohiverkot voi laskea bikineissä huvialuksen kannelta.


Hopeanhohtoisia lohiunelmiakin on nähty ja koettu. Pyysin Frank W Tiuraa maalaamaan minulle Pikavippi-Antista hieman toisenlaisen version. Sain lohikesän viimeisen toiveen postilaatikkooni torstaina. Samassa paketissa oli toinenkin uusi väri, jonka Ari oli maalannut minulle. Käytin kumpaakin vaappua illalla ensin suomalaisessa ja sen jälkeen norjalaisessa uimakoulussa. Kummassakin oli hyvä uinti, mutta säädin tummemman uutuusvaapun uintia aavistuksen maltillisemmaksi.


Lohiyön koitoksiin sain kaveriksi Henna Riekkoniemen. Laskimme vieheet veteen Kivikosken alla. Kalakapustajyrhämässä Niileksenkiven yläpuolella iski lohi kultakylkiseen Emmaan. Hetken taistelun jälkeen tiemme erkanivat. Tein vaapulle uuden solmun ja jatkoimme soutua. Muutaman minuutin kuluttua Tiuraan iski kala. Lohi kierteli uutterasti jyrhämän kiviä. Minä soutelin veneellä perässä. Matalalla vedellä lohta ei saa päästää pitkälle siimalle, koska jokainen kivi on potentiaalinen lohen karkotukseen tai katkottamiseen. Sama kiertely toistui Kalakapustakoskessa. Vitoslompoloon päästyämme koukkasin kirkkaan kojamon kyytiin.


Kojamo on Hennan ennätyskala.  Ottivaapun värin nimeksi sopii hyvin Hennaväri.


Olen soutanut kesän Lamiglas -vavoilla. Lohien tartuttamis- ja väsytyskokemuksia on kertynyt niin runsaasti, että enää ei ole paluuta tavallisiin vapoihin.

Henna Riekkoniemi ja 15 kg lohi Tenosta, Tero Ronkainen, Teno, Utsjoki

Sami Kämäräinen ja Kuoppilassuvannon kojamo 9.8.2019. Sami sai samalla Kultakala Janilla (AASU) seuraavana päivänä toisen kojamon.

Paras lohivaappu Tenolle, Tiura vaappu

Henna Riekkoniemi ja kojamo, joka iski uuteen Tiuran väriin Kalakapustajyrhämässä eilen klo 21.50.

Sami Kämäräinen ja Kuoppilassuvannon kojamo Kultakalalla

Pientä piristystä

Tiistai 30.7.2019 klo 04.30


Lohikesän 2019 toiseksi viimeinen viikko on alkanut kolean, melkeinpä kylmän sään merkeissä. Voimakas pohjoistuuli puhaltaa puuskittaisena pitkin jokilaaksoa. Ilman lämpötila on +3,5 astetta. Taivas on pilvessä paria pientä aukkoa lukuunottamatta. Veden lämpötila on noin 15,5 astetta. Vesi on vanhan ajan kesävesi. Nykyajan lohestajille se tarkoittaa matalaa vettä. Näkyvät kivet ovat jo komian korkeita. Matinkiveä näkyy metrin verran. Kuuluvia kiviä on päivä päivältä enemmän.


Edelliset kaksi viikkoa olivat todella hiljaisia. Viime viikolla saimme nauttia hellevetin hienosta säästä. Lämpötila kohosi viikko sitten tiistaina +33 asteeseen.


Lohikesästä on tulossa kokonaisuutena erittäin vaatimaton. Kesän lohisaalis tulee todennäköisesti jäämään kaikkien aikojen huonoimmaksi.


Yksittäisen lohestajan ei kannata kantaa harteillaan koko maailman murheita. Alkaneella ja sitä seuraavalla viikolla voi keskittyä luottavaisin mielin lohenkalastukseen. Sääennustus lupaa lähes parasta mahdollista keliä lohikesän päätökseen. Pilvinen, viileä sää parantaa olosuhteita hitaasti,mutta varmasti. Veden lämpötilan lasku, harmaan pilvitaivaan luoma hämäryys ja lohen hampaattoman ajan päättyminen edesauttavat vahvasti lohenkalastajan mahdollisuuksia.


Aloitin lohiviikon Ala-Tenolla. Soudin Kalgokosken alustaa ja Yläpeurasuvantoa. Osumatorkkuus oli kohtalaisen hyvä. Hieman kahdeksan jälkeen vaappuun iski pirteä lohi. Vaaka vahvisti lohen painoksi piirun verran alle 12 kiloa.  Asianmukaisten valmistelutoimien  jälkeen, lohen kellariin saatuamme, nousimme uudestaan Kalgokosken alle. Toisella laskulla saimme Guttormin verkkopaikan yläpuolelta 9,5 kilon lohen hilepunaisella Pikku-Tiuralla.


Sääennustuksen perusteella lohikesän finaalin lähestyessä on aika suunnata katseet ja mielenkiinto  tulevien päivien soutuun. Kalaa on vähän, mutta oman ennätyskalan saaminen on enemmän kuin mahdollista. Suvannoissa on kohtalaisen hyvin isoja asentokaloja. Marjusten ottihalukkuuden lisääntyminen kertoo kojamonpyytäjän onnenpäivien olevan lähellä. Toivottavasti kova tuuli ei haittaa liikaa lohensoutua.

Paras lohivaapun väri

Juha Aitamurto ja hilepunaiseen Pikku-Tiuraan iskenyt 9,5 kiloinen lohi Yläpeurasuvannosta yöllä klo 01.04.

Juha Aitamurto ja hilepunaiseen Tiuraan iskenyt lohi Yläpeurasuvannosta

Kesä puolessa, lohikesä vaiheessa

Maanantai 15.7.2019 klo 01.40


Tenojokilaakso lepää ohuen, harmaan pilviverhon suojassa. Tuuli on tyystin tyyntynyt. Ilman lämpötila on +8 astetta. Veden lämpötila on noin 12 astetta. Yöttömän yön aurinko paistaa vielä vajaat kaksi viikkoa, joten pilvinenkin yö on kohtalaisen valoisa.


Lohiviikon yleisilme oli rauhallinen. Olosuhteet olivat kalastajan kannalta kesän parhaat. Vielä viime sunnuntaina raivokkaasti riehunut tuuli haittasi jaloa harrastusta viikolla vain ajoittain. Vesi laski tiistaista tähän iltaan 22 cm. Viimeisen parin päivän aikana vauhtirännistä kuoriutui esille vuolaita suvantoja. Seuraavien 10-20 sentin vedenlaskun aikana moni suvanto muuttuu lohimiehen silmää hivelevän rauhalliseksi.


Lohikesän kulminaatiopiste lähestyy vääjäämättä. Jos lohennousu ei parane seuraavien viikon-puolentoista aikana, edessä on vääjäämättä lohikesän tunnustaminen keskivertoa huonommaksi. Alkukesän kaikki tunnusmerkit viittasivat myöhäiseen lohennousuun. Näyttää päivä päivältä varmemmalta, että nousu ei olekaan myöhässä, vaan se on kokonaisuutena hyvin vaatimaton.


Lohikantojen vaihtelu on luonnollista. Huonoja lohikesiä on ollut aina. Niitä on myös tulevaisuudessa. Yksittäisellä lohenkalastajalla voi olla elämänsä lohikausi myös huonona lohikesänä. Toivoaan ei kannata menettää. Tämän viikon aikana saaliiksi on saatu komeita lohia. Joukossa on ollut useita 16-19 kilon painoista kojamoa.


Olosuhteet ovat otolliset kaikille viehetyypeille pienistä perhoista lusikkauistimiin. Siksi on turha seurata muiden lohestajien edesottamuksia pilkuntarkasti.  Viehevalinnoissa on parempi luottaa omiin mieltymyksiin ja kokemuksiin.


Tenon lohensoutu on muuttunut todella paljon lyhyessä ajassa. Vielä 1990 -luvulla lohta soudettiin sanan varsinaisessa merkityksessä. Nykyään suurin osa lohestajista laskee veneillään pulkkamäkeä. Selkänojallisen soutajantuolin käytön yleistyminen on johtanut siihen, että voimaa on enää verbaalisessa ilmaisussa.  Minulla on ollut vaikeuksia sopeutua pulkkamäen luistavien liukureiden joukkoon.


Olen vertaillut omaa soutuvauhtiani muiden veneiden etenemiseen. Osman soutajien vanhempi kaarti harrastaa vielä lohensoutua, mutta nuorempi polvi laskettelee alavirtaan hurjalla vauhdilla. Lohensoudussa matka itsessään on päämäärää tärkeämpi. Soutupaikan harsiminen läpi ei ole oikea tavoite. Tavoitteena pitää olla, että soutupaikkaan käytettävä aika riittää sen ottipaikkojen läpikäymiseen. Kotisuvantoni Osman soutu normaalilla vedenkorkeudella sujuu lyhyen kaavan mukaan seuraavasti: Lähtöpaikalta Kojamokiville soutu kestää varttitunnin. Kojamokiviltä Ottiniemeen eli suvannon parhaimpien ottipaikkojen soutamiseen kuluu 15-20 minuuttia. Ottiniemestä Matinkivelle vierähtää saman verran. Viimeinen vartti soudetaan suvannon alaosaa.


Suvantojen asentokojamot viihdyttävät lohenkalastajia pintakäynneillään, mutta niitä on vaikea saada iskemään vieheisiin. Riittävän ison kirkkaan nousukalan saapuminen voi herättää hiljaisen suvannon henkiin milloin tahansa. Hiljaiset päivät, saaliittomat viikot kuuluvat lohenkalastuksen olemukseen. On hölmöä lähteä pois kesken lohiviikon. Elämänsä lohen saaminen edellyttää vesillä oloa, sitkeyttä ja kärsivällisyyttä.

Paras lohivaapun väri, ottivaaput lohelle

Suvantojen kojamot

Lauantai 13.7.2019 klo 18.10


Kari Pakarinen sai tänään klo 15.10 Osmasta kojamon, jolla oli pituutta 130 cm. Painoa oli 18,7 kg. Kala tarttui Jan -vaappuun Ottiniemen yläpuolelta.


Jokeen nousevien lohien määrä on jäänyt vaatimattomaksi. Toista kesää käytössä olevan laskurin mukaan nousulohien määrä on jäänyt jo merkittävästi viime kesäistä alhaisemmaksi.


Olosuhteet ovat hyvät. Vesi on 15-20 cm ajankohdan normaalia korkeammalla. Veden lämpötila on noin 12 astetta. Vesi on laskenut hitaan vakaasti tiistaista lähtien. Roskaa ei enää kerry vieheisiin.


Suvantojen kätköissä on isoja kojamoita enemmän kuin viimeisen vuosikymmenen aikana keskimäärin. Vapavälineillä on saatu jo kuusi yli kahdenkymmenen kilon painosta lohta. Odotettavissa siis on, että myös tästä kesästä tulee isojen lohien suhteen tavanomaista selkeästi parempi.

Osma, Osmansuvanto, Kari Pakarinen, vaapunrakennus

Hiljainen Teno

Lauantai 13.7.2019 klo 02.40


Teno virtaa hiljaa uomassaan.  Taivas kuultaa kirkkaana vehreiden tunturirinteiden yllä. Kylmän kesäyön usva leijuu leikitellen Osmannuoran yllä. Lämpömittari näyttää kolme astetta plussaa.  Lohimies istuu torpallansa puoliväliin ehtinyttä lohikesää jäsennellen.


Lohensoutuun olennaisesti kuuluva ilo ja onnistumisen onni ovat hukassa. Tenon lohikesä ei ole enää entisellään. Lohikesän kiihkeys, valoisten kesäöiden sydänjuuria myöten ihmismieltä ravisteleva jännitys ja lohikiiman vahva tuoksu ovat haihtuneet.  Saamenmaan vahvin valtimo, hopeisten lohien ja onnellisten ihmisten jäntevä Teno on vain varjo entisestään. Teno on autio ja tyhjä.


Lohimiehen sydäntä verhoaa vahva suru, vaikka lohitorpan ikkunasta avautuu kuvankaunis näkymä maamme kauneimmalle lohijoelle. Minä tunnen ja koen asiat herkästi, mutta vahvasti. Sydämeni osaa iloita pienistäkin onnistumisista, rakkauden hetkistä ja ystävyyden helmistä. Sydämeni osaa myös herkistyä pienistäkin takaiskuista, epäoikeudenmukaisuuden uhrien kärsimyksistä ja oikeusmurhista.


Perjantain ratoksi soudin nuoruuteni lohimaisemissa Aittikoskessa ja -suvannossa. Soudut lopetettuani ajoin heinäkuisen usvayön koleudessa ylävirtaan, kotirantaan asti. Aittisuvantoa soutaessani, Saamensiltaa ihaillessani muistelin nuoruuteni lohiöitä. Jokainen lasku, jokainen aironveto ja jokainen lohen otti herätti elämää suurempia tunteita. Lohikesän kiihkeys oli käsinkosketeltavaa. Lohenkalastuksessa oli niin paljon salamyhkäistä, hiljaista tietoa, että ihmisikä ei riittänyt sen selvittämiseen. Lähtöpaikoilla oli veneitä enemmän kuin takseja Bernerin markkinatalouden tolpalla.  Lohestajia riitti jokaiseen mökkiin ja takahuoneeseen. Telttoja oli rantatörmillä enemmän kuin poroja. Etelän raha ui paikallisten taskuihin. Lohia riitti patojen ja kulkutusverkkojen lisäksi myös döörien jarruja testaamaan ja siimojen pituuksia mittaamaan.


Kateus huuhtoi jo silloin aivoja ja paska teki patojaan, mutta matkailija oli silti tervetullut lohta soutamaan. "Turisti vei minun tonnin", lausui paikallinen patokalastaja nähdessään matkailijan koukkaavan onnistuneesti kymppikiloisen lohen. Lohella todellakin oli myös kaupallista arvoa. Sata markkaa kilo ei ollut kallista Kekkosen suosioon päässeelle vuorineuvokselle, mutta tunturikoivujen verhoaman rantatörmän eläjälle se oli paljon. Ja paljoutta riitti, joillekin valtavaksi asti.


Norjan kassilohi ui salakavalasti suomalaistenkin ruokapöytiin ja söi Tenonlohen arvon. 1970 -luvun alkuvuosina 15 -kiloisella Tenonlohella sai vaihdettua 10 -heppaisen Johnsonin. Tämän päivän hinnoilla lohta pitäisi olla oravannahkakaupan maksuvälineenä 160 kiloa. Kaikki jokivartiset eivät ole vieläkään sisäistäneet lohi-inflaation olemassaoloa saati sen suuruutta. "Turisti vei minun tonnin" -ajatus elää ja voi hyvin.


Entisaikojen Teno oli elämän virta. Se elätti suuren osan jokivarren asukkaista joko kokonaan tai osittain. Lohikesä oli myös paikallisille vahva ilon ja onnen vuodenaika. Se yhdisti maksukykyiset ja markkoja kaipaavat, siitti monet tulevaisuuden soutajat, avasi uusia latuja tulevien talvien töille. Saamen ja lohen virta sykki elämää ja loi uskoa parempaan huomiseen.


Tämän päivän Teno on mielensäpahoittajien valtavirta. Paska on tehnyt niin vahvat padot, että kusikaan ei enää huuhdo aivoja. Tuntuu kuin lohikin kärsisi ihmisten riidoista ja taisteluista. Joki virtaa edelleen kauniina ja vahvana, mutta lohikiima ei enää tuoksu suvantojen yllä eikä möyrähtele rantatörmillä.


Uuden kalastussäännön tehtävä oli turvata Tenon lohikantojen elinvoimaisuus. Neljän vuoden neuvotteluissa paikalliset eivät saaneet omia arvojaan ja intressejään järjestykseen. Vanhaa, rikkinäistä, monta kertaa paikattua verkkoa ei olisi kannattanut korjata. Se olisi pitänyt polttaa juhannuskokossa suuren kansanjuhlan tunnelmissa. Sen jälkeen olisi pitänyt rakentaa uutta ja modernia. Halu puuttui eikä kyvystä ollut edes kuulopuheita. Kahden maan ministeriöiden johdolla pusikkoisille rantatörmille ajautunut verkko rusautettiin pikavauhdilla käyttökuntoon.


Köyhällä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin puolustaa omaansa, ainoaansa. Tämän kesän hitti, kalastusoikeuksien vuokraaminen vaikuttaa olevan maa- ja metsätalousministeriön virkamiesten ainoa. Niin kiivaasti he omaansa puolustavat. Omaa luomustaan, joka hävitti Tenon suvannoilta ilon, onnen ja tulevaisuudenuskon, tyhjensi suvannot soutajista ja siirsi lohestajat räyhäämään toisilleen bittitaivaan sineen somen rantakiville.


Kalastusoikeuksien vuokraamisen salliminen johti siihen, että rikas kartanonherra järjestää vierailleen juhlat ja syöttää heille torpparin ainoan lampaan.


Osakaskunnat tulevat vaatimaan vene- ja rantalupien hintojen nostamista 100-120 euroon. Tämä on perusteltua, koska matkailijat maksavat nyt vapaaehtoisesti sekatavarakauppiaalle enemmän kuin lupakaupan luvat maksavat. Jos lupahintoja korotetaan, suurin osa tavallisista lohestajista äänestää jaloillaan. Manttaalilupia ostavat pääasiassa oman mökin omistajat, koska heillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Seurauksena lomakylät tyhjenevät, suvannot autioituvat ja kylänraitti hiljenee.  Rikkaan kartanonherran juhlissa nautitaan sen jälkeen ministeriön virkamiesten siunauksella torpparin ainoaa lammasta, jonka hän on joutunut ensin lahjoittamaan kartanonherralle päästäkseen itsekin siitä nauttimaan.


Lainkuuliaisuus ei ole ollut maa- ja metsätalousministeriössä muotiasia enää vuosikausiin. Uutta on se, että ministeriön virkamiehet häärivät harmaalla alueella tukeakseen esivaltaa ja oikeusvaltiota halveksivien tahojen toimintaa. En ole koskaan kuvitellut luottavani jonain päivänä kateuden mahtiin enemmän kuin valtion virkamiehiin. Tenon virallisen lupakaupan kautta osakaskunnille ja niiden osakkaille jaettavien tulojen ehtyessä kateus tulee kasvamaan virkamiehen mahtia suuremmaksi voimaksi. Sitä päivää odotellessa muistelkaamme vanhoja onnenpäiviä.

Tenon kalastuslupien vuokraaminen on lainvastaista

Tenon Lohikuninkuuskilpailu 2019

Sunnuntai 7.7.2019 klo 08.30


Heinäkuun ensimmäinen viikko huipentui eilen järjestettyyn Lohiriehaan ja Tenon Lohikuninkuuskilpailuun. Kilpailun kulku ja saalis kuvaavat hyvin lohikesän tilannetta. Saaliiksi saatiin yhteensä yhdeksän kalaa, joista kolme oli lohia, kolme jalkoja ja kolme tinttejä. Suurin osa saaliskaloista tuli kilpailualueen keskiosalta. Tinttejä on saatu todella vähän tämän kesän aikana.


Tenon Lohikuninkuuden voittivat Kimmo Kemppainen ja Samu Hautamäki 13,3 kg lohella ja tintillä. Lohen he saivat Kylmäkaltionsuvannosta ja tintin Radnukuopasta. Lohen he saivat puoli kahden aikoihin ja tintin hieman ennen puoli viittä.


Sääennustus ei onneksi toteutunut kilpailupäivänä. Vielä aamupäivällä keli oli todella kolea, mutta koleus hölläsi kilpailun aikana hyväksi lohikeliksi.



Tenon Lohikuninkuus 2019:


1.    Samu Hautamäki, Pedersöre

    Kimmo Kemppainen, Kivijärvi

    15,756 kg, 2 kalaa

2.    Jarno Saukonoja, Nivala

    Olli Suorsa    , Kalajoki

    11,511 kg

3.    Jorma Hämäläinen, Suolahti

    Joni Hämäläinen, Turku

    8,804 kg

4.    Mateus Moilanen, Utsjoki

    6,696 kg, 2 kalaa

5.    Veikko Koivisto, Lappeenranta

    Marko Kyyrönen, Vantaa

    6,046 kg

6.    Juhani Kaave, Saariselkä

    Oskari Helander, Utsjoki

    3,403 kg

7.    Kjell Aalto, Utsjoki

    Mika Purola, Helsinki

    2,432 kg


    Yhteensä 9 kalaa,

    yhteispaino 54,648 kg


Kjell Aallon ja Mika Purolan saama tintti oli Tenon Lohikuninkuuskilpailuiden 500. kala.


Lohikuninkuuskilpailun palkintojenjaon yhteydessä lohestava Suomen kansa sai kuulla erikoisen, harmillisen asian. Suuri Tenon ja lohen ystävä Ensio Rapala kunnioitti omalla läsnäolollaan Lohikuninkuuskilpailua vuosikymmenien ajan. Hänen läsnäolonsa toi aina välittömän ja hyväntuulisen, mutta samalla arvokkaan tuulahduksen tapahtumaan. Rapala konserni on ollut Tenon Lohikuninkuuskilpailun pitkäaikainen, luotettava yhteistyökumppani.


Tänä vuonna Rapala konserni ei enää halunnut olla mukana Lohikuninkuuskilpailussa millään tavalla. Rapalan edustaja oli ilmoittanut Utsjoen Eränkävijöille, että yritys ei halua tukea sellaista kalastuskilpailua, jossa saaliskalat tapetaan. Minä ymmärrän asian niin, että Rapala ei halua myöskään myydä mitään valmistamiaan ja edustamiaan tuotteita niille kalastajille, jotka hyödyntävät parasta mahdollista luomuruokaa, puhtaiden vesiemme maukkaita kaloja. On todella harmillista, että kauluspaidassa lasipalatsissa Helsingissä istuvan henkilön näköala maailmaan on niin ahdas ja suvaitsematon, että hänen katseensa ei tavoita edes kotimaan laajoja kalavesiä.


Petteri Virranniemi oli vielä perjantai-iltana aikeissa lähteä mukaan kisaan. Hänen viimeistelyleirinsä onnistui hyvin. Kymmenen kilon lohi iski hänen perhoonsa Kalakapustajyrhämässä Portin Norjan puoleisen kiven huopeesta. Lauantain aamusoudulla hän sai Vitoslompolosta seitsemän kiloisen lohen ja Kivikoskesta vielä 16 kiloisen lohen. Kumpikin kala iski samaan perhoon. Kuntohuipun ajoitus on taitolaji. Harvoin se epäonnistuu vain muutamalla tunnilla, vaikka lohensoutu on herkkä laji.

Tenon Lohikuninkuuskilpailun voittajat 2019
Petteri Virranniemi ja 16 kiloinen lohi Tenojoesta

Juhannuskesän valkeutta

Sunnuntai 30.6.2019 klo 02.50


Sää on vaihtunut viimeisen vuorokauden aikana nopeasti. Kesäisen aurinkoisista hetkistä on siirrytty hetkessä sateisen koleaan keliin. Pysyvää on ollut ainoastaan vanha vihulainen tuuli.  Lauantai-iltana supisuomalaiseen sauna-aikaan satoi rytisemällä isoja rakeita niin, että maa oli paikoin valkoinen. Lämpötila laski nopeasti +3 asteeseen. Veneen teljot olivat lyhyen aikaa jäässä ja valkoisina. Lämpötila on juuri nyt asteen verran pakkasen puolella. Pihalla astiassa oleva vesi on jäätynyt.


Tenon vesi on laskenut hitaasti. Veden lämpötila on hieman alle 11 astetta. Matinkiveä näkyy nyt noin 45 cm. Osan suvannoista pystyy jo soutamaan. Roskia tulee edelleen, mutta harvakseltaan. Lohisaaliin suhteen tämä viikko on ollut hiljainen. Saaliiksi on tullut pääasiassa lohijalkoja ja muutamia tinttejä. Lohiluokan kaloja on tullut satunnaisesti pitkin jokea. Lohiviikon kruununa on itseoikeutetusti Janne Rautasen Alakönkäästä perhokalastamalla pyydystämä 23 kiloinen lohi. Kalalla oli pituutta 135 cm. Tarkka paino oli 23,14 kg.


Joella on hyvin tilaa. Jonottaa ei tarvitse ellei sitä itse väkisin halua. Päiväsaikaan ruuhkia on ollut ainoastaan Padda- ja Kuoppilassuvannossa. Itse asiassa Paddasuvannon lähtöpaikka on ollut koko viikon tyhjänä. Jostain käsittämättömästä syystä muutama venekunta on intoutunut soutamaan Paddakoskea. He ovat perustaneet uuden lähtöpaikan Vernerin mökkirantaan Paddajokisuun alapuolelle. Koskea saa toki soutaa, mutta siitä voi jatkaa samoilla siimoilla Paddakaavaan vain silloin, kun Paddasuvannon lähtöpaikalla ei ole yhtään venekuntaa vuoroaan odottamassa.


Samanlainen lähtöpaikan ylävirtaan hilaaminen on tapahtunut myös Pässinivassa. Oikea lähtöpaikka on Silmäkiven yläpuolella. Virtasen rannasta tai Pässinivanpuron alapuolella olevan niemen katveesta soutamaan lähtevät joutuvat lopettamaan soudun, jos oikealla lähtöpaikalla on joku vuoroaan odottamassa.


Hiljaiseloa ei ole vain Tenon suvannoilla vaan kaikilla Finnmarkin lohijoilla. Lohiparvet ovat saapumassa myöhässä rannikon vuonoihin ja edelleen kutujokiinsa. Merikalastajien kertomien havaintojen perusteella lohennousu voi olla jopa ennätyksellisen myöhässä. Jokaisen lohta kalastavan henkilön pitää ymmärtää, että suuret vaihtelut ja olosuhteiden poikkeavuudet kuuluvat vahvasti lohenkalastajan elämään. Aina ei voi olla parhaimpaan aikaan parhaimmalla kalastuspaikalla.

Lakia soveltaen

Tiistai 25.6.2019 klo 23.40


Erään pienen maalaiskunnan nimismiehen kansliaan tuli joitakin vuosikymmeniä sitten notariaatiksi auskultoimaan nuori, salskea mies. Hän toimi eläkeikää lähestyneen nimismiehen ahkerana apulaisena koko kesän. Työnsä tuleva varatuomari hoiti jämptisti, ripeästi ja oma-aloitteisesti. Vallesmanni oli hänen tekemisiinsä erittäin tyytyväinen. Nuori, kunnianhimoinen mies vapautti nimismiehen arkisen työn velvoitteista niin tehokkaasti, että hänelle jäi runsaasti aikaa rakkaalle harrastukselleen kalastukselle.


Nuorelle notariaatille nimismiehen viihtyminen pitäjän kalaisilla erämaajärvillä ja Lapin perukoiden kaukaisilla lohijoilla sopi erinomaisesti. Maalikylän kesämorsiantarjontaan tutustuessaan hän oli huomannut nimismiehen kuvankauniin, nuoren vaimon. Ei aikaakaan, kun luvaton lempi leiskahti.


Kesän käännyttyä jo ehtoopuolelle, viljankorjuun ja hautamuikkujen pyynnin aikaan vallesmanni kutsui notariaatin työhuoneeseensa. Hän istui jykevän työpöytänsä takana paksua sikaria poltellen. Hän tarjosi sikarin myös notariaatille. Hetken tupruttelun jälkeen paksu sikarinsavu täytti huoneen yläosan. Vallesmanni antoi ahkeralle apulaiselleen palautetta hänen tekemistä työtehtävistään. Vanhan, kokeneen nimismiehet sanat tippuivat harvakseltaan. Jokainen lause, jokainen sana oli tarkkaan harkittu. Tuima ilme lisäsi niiden painoarvoa. Loppukaneetissa esille nousivat niinkin ylevät termit kuin oikeusvaltion puolustaminen, isänmaallisuus ja oikeudenmukaisuus.


Pitkän, lähes paatoksellisen palautteen jälkeen nimismies vaihtoi painopisteen tuolin selkänojaa vasten nojaamisesta tukevaan etukumaraan. Hän nojasi käsillään tukevasti työpöytäänsä, katsoi tarkasti nuorta notariaattia ja lausui sitten hartaalla äänellä:

-Minäpä kysyn sinulta tavanomaisesta poikkeavasta rikosepäilystä. Haluan kuulla perustellun mielipiteesi, koska olet lukenut lakia lähes neljä vuosikymmentä myöhemmin kuin minä aikoinani. Sanopa, mitä pitäisi langettaa rangaistukseksi henkilölle, joka jää kiinni luvattomasta viljelystä naapurin omistamalla pellolla? Pitäisikö hänet tuomita kalastuslain 64 §:n mukaisesti menettämään pyytövälineensä valtiolle?


Notariaatti tajusi jääneensä kiinni kuuman kiihkeän kesän luvattomasta romanssista. Hän mietti kuumeisesti, miten vastaisi vanhan kansan herrasmiehen, petetyn aviomiehen esittämään kysymykseen. Lopulta hän vastasi yrittäen pitäen mielensä ja sydämensä tukahduttavat värinät pois äänestä:

- Kun kysymyksessä on luvaton viljely, ei siihen voida mielestäni soveltaa kalastuslakia, vaan oikea rangaistusasteikko löytyy maa- ja metsätalouselinkeinoista säädetyn lain 42 §:stä, jonka mukaan laittomasta viljelystä kiinni jäänyt henkilö tuomittakoon menettämään kylvämänsä siemenet ja pellon omistaja kantakoon mahdollisen sadon.


Tämä tarina on ollut usein mielessä viime viikkoina. Maa- ja metsätalousministeriön virkamiehet muuttivat kaikessa hiljaisuudessa Tenon kalastuslupien myyntikäytännöt kevättalven aikana. Kalastusoikeuksien vuokraamisen salliminen loi kokonaan uudenlaisen tilanteen. Minun entistä vahvempi käsitykseni on, että ministeriön ohjeistusta noudattava Lapin ely-keskus toimii tässä asiassa Tenon kalastusta säätelevän erillislain ja kalastuslain vastaisesti. Tenon kalastusta säädellään valtiosopimuksella. Yhden kalastuslain pykälän ottaminen osaksi valtiosopimuksella säädellyn rajajoen lohenkalastuksen lupamyynnin järjestelyä on yhtä oikeaan osunut tulkinta kuin vanhan kansan nimismiehen tulkinta nuoren, viriilin notariaarin kesäisten lemmenöiden rankaisemisesta.


Juhannusviikko oli kohtalaisen hyvä lohiviikko. Hiljaisen alkuviikon jälkeen saalista kertyi loppuviikosta hyvin. Wanhan Osman lohikellariin nousi viikon aikana ajankohta huomioiden hyvä määrä lohia, lohijalkoja ja pari tinttiä.


Vesi laski koko viime viikon. Se pompsahti viikkorauhoituksen aikana uudestaan ylös reilut 15 cm. Maanantai-illan aikana vesi laski jo noin 6 cm, mutta nousi uudestaan aamun ja aamupäivän aikana. Veden lämpötila on noin 10 astetta.


Osman uusi lohiviikko alkoi hopean välkkeessä. Kari Lindgren tartutti oman mökkitonttinsa rantavedestä reilun yhdentoista kilon kirkkaan nousulohen heti ensimmäisellä laskulla.


Tämän päivän yleisilme oli kohtalaisen hiljainen. Lohijalkoja ja tinttejä tuli saaliiksi harvakseltaan. Lähes kaikki tiedossani olevat päivän saaliskalat iskivät perhoon. Helanderin Jamen Lohduttaja on yksi parhaimmista viime päivien ottiperhoista.

Kari Lindgren soutaa Osmaa ja Kuoppilassuvantoa

Kari Lindgren ja Osman 11,1 kiloinen nousulohi, joka iski Köpötti -vaappuun.

Juhannuskesän kauneutta

Lauantai 22.6.2019 klo 03.30


Juhannusaaton sää oli kesäisen kaunis alkuiltaan asti. Aurinko paistoi lämpimästi sinisen taivaan täydeltä.  Lämpötila nousi reilusti yli kymmenen asteen. Päivä oli myös lohenkalastajille kaunis. Wanhan Osman lohikellariin tuotiin päivän aikana viisi kalaa, joista suurin oli Janne Haapakarin perholla saama 11,2 kg lohi.


Tenon lohikesä alkoi lupaavasti. Ensimmäisen lohiviikon kaksi ensimmäistä kalastuspäivää 11. - 12.6 antoivat kohtalaisen hyvän saaliin. Sen jälkeen hiljaiselo syveni päivä päivältä. Toisen kulkutusviikon kahden vuorokauden kalastusaika näkyi ja tuntui. Luonnonvarakeskuksen Luken lohilaskuri näytti todeksi sen, minkä moni tiesi jo vanhastaan. Kahden vuorokauden kulkusjakso niittasi jokeen nousevien lohien määrään todella tuntuvan loven. Lohilaskuri sijaitsee Nuorgamista muutaman kilometrin alavirtaan. Norjalle kuuluvalla Ala-Tenolla kulkuttajien saaliit olivat hyviä.


Kulkutus eroaa kaikilla mahdollisilla tavoilla lohen pyytämisestä vapakalastusvälineillä.  Kulkutusverkko on pakkopyydys, jolla joesta saadaan pyydettyä vaikka se viimeinenkin lohi. Vapavälineillä lohen saaminen käy sitä vaikeammaksi, mitä vähemmän lohia on joessa. Tänä vuonna Tenoon nousi vain muutamia satoja lohia vuorokaudessa kesäkuun kahden ensimmäisen viikon aikana. Kulkuttajat liiskasivat niistä suurimman osan omiin pakastimiin. Sen takia viime viikon loppupuoli oli urheilukalastajille tyhjän pyytämistä.


Rautalangasta taivuttaen asiaa voi verrata oman pankkitilin saldoon. Jos tilillä on muutama sata euroa rahaa ja siltä nostetaan useampi satanen, on tili tyhjä kunnes jostakin tupsahtaa lisää rahaa. Kulkutuksen ajallinen rajoittaminen on nykyisen Tenon kalastussäännön ylivoimaisesti paras yksittäinen asia lohikantojen elvyttämisessä.


Suomen puolella kulkuttajat eivät luonnollisestikaan saaneet saalista, vaikka lähes joka tuvassa herkkupöydässä oli tuoretta Tenonlohta graavina, keitettynä, paistettuna ja tulevien juhlahetkien varalle pakastettuna. Kulkuttajien todellisen saaliin arvioiminen on rinnastettavissa oikeiden lottonumeroiden arvaamiseen. Olen valokuvannut kulkutusta lukuisia kertoja viimeisen reilun kolmen vuosikymmenen aikana. Itse dokumentoimani saaliit ja kulkuttajien jälkikäteen kertomat saaliit ovat olleet eri planeetoilta.  Pahimmillaan välissä on ollut valovuosien mittainen rako.


Juhannuslohen kauneutta on onneksi ollut ihailtavana monen lohensoutajan veneessä viimeisen parin päivän aikana. Olosuhteet ovat lähes kaikin mahdollisin tavoin erinomaiset. Vesi on ajankohta huomioiden tavallista matalammalla. Veden lämpötila on lähes ihanteellinen, +11 astetta. Vesi on myös normaalia kirkkaampaa eikä roskaakaan enää kulje virran mukana. Nousulohia ei ole kovin runsaasti. Päänousu ajoittunee viikoille 26 ja 27.


Vesi on laskenut ripeästi viimeisen reilun viikon ajan. Korkean veden soutupaikat eivät ole enää iskussa. Useimmat suvannot ovat liian virtaavia lohensoutuun. Soututaktiikkaa miettiessä on tehtävä valintoja. Pikkukalan eli tintin pyytäjän kannattaa pysyä edelleen korkean veden soutulinjoilla. Lohiluokan kalaa tavoittelevan pitää uittaa vieheitään suvantojen ja väylien kesäveden soutupaikoilla.


Juhannusaaton iltasoudulle lähtiessämme ajoin ylävirtaan. Halosenväylän rannalla roihusi komea juhannuskokko, jonka ympärillä oli runsaslukuinen ihmisjoukko. Ajoin veneellä rantaan Klemet Halosen puolukanlehden vihreän lohiveneen viereen. Halosen suvun juhannusjuhlissa kuokkavieraalle naapurillekin tarjottiin lohta grillattuna ja herkullisessa lohikeitossa.

Lohiveneet Vetsikon rannassa lohenkalastajia odottamassa

Manttaalipösön kermainen lohikeitto

Sunnuntai 9.6.2019 klo 00.40


Lohikesä alkaa todenteolla ensi viikon tiistaina aamulla seitsemältä. Silloin matkailija pääsee omatoimisesti vesille vieheet vedessä. Paikallisen soutajan kyydissä kalastus voidaan aloittaa jo maanantaina illalla klo 19.00.


Paikallisten lohikausi alkoi jo kesäkuun alussa eli viikko sitten. Saalis on ollut vielä vaatimaton. Lohilahtareilla eli kulkuttajilla oli oikeus kalastaa maanantai-illasta klo 19 keskiviikkoiltaan klo 19 asti. Heidän saaliinsa jäi onneksi hyvin niukaksi. Lohennousu ei ole vielä alkanut kunnolla. Syytä huoleen ei silti ole.  Kesä on nuori, lohikesä on vasta aluillaan.


Vesi on lähes ajankohdan normaalilla korkeudella. Joki ei ole enää tulvassa. Lohensoutua ajatellen virta on vuolas suvantojen soutuun, mutta erinomainen korkean veden ottipaikoille. Vesi on kohtalaisen kirkasta, mutta roskia tulee vielä vieheistä putsattavaksi. Huomiselle ennustettu kova vesisade nostaa vedenpintaa jonkin verran, jolloin myös roskat lisääntyvät.


Tuimassa lohisopassa on ollut viime viikkoina sattumia sakeassa, vaikka lohiparvet ovat vielä Jäämeren suolaisessa vedessä. Lapin ely-keskus salli paikallisille heidän omien kalastusoikeuksiensa vuokraamisen ulkopaikkakuntalaisille. Nämä luvat ostetaan ns. mökkiläiskiintiöstä. Lupakaupassa ne on otsikoitu nimikkeellä "Tenojokivarresta tilan omistavat ulkopaikkakuntalaiset".


Nykyistä Tenon kalastusopimusta valmisteltaessa otettiin ensimmäisen kerran huomioon muualla asuvat kalastusoikeuksien omistajat. Heille varattiin maksimissaan kolmasosan suuruinen kiintiö vene- ja rannaltakalastusluvista. Valloilleen ryöpsähtänyt kalastusoikeuksien vuokraaminen vesittää käytännössä lähes kokonaan muualla kuin Tenon vesistön jokilaaksoissa asuvien kalastusoikeuden omistajien aseman. Heidän omistusoikeuttaan loukataan järkyttävällä tavalla.


Utsjoella asuvilla paikallisilla henkilöillä on omistuksessaan 722 kalastusoikeudellista tilaa, joiden yhteenlaskettu lupavuorokausien määrä on yli 40 000 kpl. Tenojokivarresta tilan omistavien ulkopaikkakuntalaisten kiintiöstä, joka on 3320 lupavuorokautta, lupia ei yksinkertaisesti riitä enää heille, joiden omistusoikeuden turvaamiseksi kiintiö perustettiin.


Tenon voimaansaattamislain perusteissa vuodelta 2016 todettiin ulkopaikkakuntalaisten omistavan 25 % kalastusoikeuksista. Heitä on kohdeltu aikaisemmin niin huonosti Tenon sopimuksissa, että kompensaatioksi uuteen Teno sopimukseen varattiin erityinen kiintiö. 


Jos kalastusoikeuksien vuokraaminen jatkuu, odotettavissa on pari asiaa. Ensiksi lisääntyy paine lupakaupassa. Lupien ostajia on moninkertainen määrä tarjolla oleviin lupiin verrattuna. Seuraava luonteva vaihe on nostaa toiseen ja sitä seuraavien vuorokausilupien ostamiseen tarvittavaa osuuslukemaa. Tällöin yhä harvempi ulkopaikkakuntalainen kalastusoikeuden omistaja tulee saamaan useita vuorokausilupia.


Merkittävää on myös lupien hinta. Tenojokivarresta tilan omistavien ulkopaikkakuntalaisten kiintiöstä ostettavien lupien hinta on 10 e/vrk. Kesän aikana maksimihinta on 150 euroa. Yli 15 lupavuorokauden ostaja ei siis maksa enää lisää yhteiseen lupakassaan. Viime vuonna myymättömiä lupia palautui yleiseen myyntiin noin 2500 kpl. Näistä luvista kalastajat maksoivat lupakauppaan 60-80 euroa / kpl.  Jos paikkakuntalaisten kalastusoikeuksilla voi ostaa kymmenen euron vuorokausilupia tästä kiintiöstä, pienenee yhteiseen lupakassaan kertyvä rahasumma merkittävästi. Yhteisen kassan kartuttamisesta siirrytään muutamien harvojen yksityisen lompakon lihottamiseen. Summat ovat todella suuria, koska ne kertyvät yli tuhannen ulkopaikkakuntalaisen omistamien tilojen kalastusoikeuksista.


Laskennallinen yhteisen lupakassan menetys viime vuoden myydyillä lupamäärillä on noin 160 000 euroa.  Tämän verran yhteinen potti pienenee. Muutamille yksityisille kertyy tiedossa olevalla noin sadan euron edelleenmyyntihinnalla yli 200 000 euron rahapotti.


Ely-keskus on tarkentanut ohjeistusta kalastusoikeuksien vuokraamisesta, mutta se on turhaa. Minä rohkenen ennustaa lohisopan kiehuvan niin rajusti kattilan laitojen yli, että liesi on pakko sammuttaa. Monen manttaalipösön huulilla jo vahvana maistunut kermainen lohisoppa jää korkeintaan yhden kesän lipaisuksi. Todennäköisesti peli vihelletään poikki ennen kuin lohen nousuhuippu saavuttaa maailman vaatimattomimman lohitorpan jääkellarin. Ely-keskuksen sallima kalastusoikeuksien vuokraaminen on selkeästi lupamyynnin kiertämiseksi tehty järjestely. Teno sopimuksessa on selkeästi määritelty, että vain valtio voi myydä lupia.

Alakönkäällä on vielä kunnon jääkasat rannoilla. Mauri Kaitsalo oli perjantai-iltana yksin kalastamassa kuohuvan kosken ja jääröykkiöiden välisellä rantakaistaleella.

Lohikesä etenee. Lehti on jo puussa ja nurmikko vihreänä. Tiurat kuoriutuvat ja kurkkivat pesästään. Aurinkoisten päivien tultua lohet napsivat kilvan virrassa viekottelvasti uivia Tiurasia.

Pikavippiä ja Mörkömaniaa

Maanantai 27.5.2019 klo 22.40


Tenon törmällä on nyt koleaa. Niin koleaa, että edes Leijonien kultamitalijuhla ei ole saanut ihmisiä heittämään talviturkkia hopeanhohtoisten lohien valtakuntaan. Toista se on etelän rintamailla, missä lämpötilat ovat paljon kesäisempiä. Viime päivien Mörkömaniaa on ollut iloa seurata. Nöyrää, pyyteetöntä ja uhrautuvaa työskentelyä yhteisen hyvän eteen on Suomessa nykyään lähes mahdotonta löytää.


Jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa Suomella oli monella tavalla poikkeuksellinen joukkue. Hyvä yhteishenki, määrätietoisuus ja muiden huomioiminen toivat kurinalaisella joukkuepelillä voiton suurista jääkiekkomaista. Leijonille finaalissa hyvän vastuksen tarjonneen Kanadan osalta voimme vain ihmetellä heidän pelitaitojaan, kun muistamme kuinka vähäisellä SM-liigan kokemuksella he pelasivat.


Kuvasin viikonloppuna pihatöiden lomassa muutamia vaappuja. Niiden joukossa oli myös kuvassa esiintyvä tavanomaisesta poikkeavan värinen Tiura. Lohikesä 2015 -värin hyvän menestyksen myötä minulle tarjoutui tilaisuus suunnitella lohikesän 2017 väri Suomen Uistimelle. Suunnittelemani väri ei päätynyt tuotantoon. Pyysin kuusamolaista Antti Harjua maalaamaan väriä vaappuihinsa. Hänen versioidensa uittamisen rohkaisemana pyysin Tiuran Aria maalaamaan väriä omiin vaappuihinsa.


Väri nosti vahvasti päätään viime kesänä. Sillä saatiin jo muutama kala Tenosta. Tulevana kesänä väri nousee kohisten lohimiesten pakeissa pahnanpohjimmaisten joukosta ylärivin lokeroihin ja  edelleen siiman päähän. Viime kesänä suurin tällä värillä saatu lohi painoi tintin painoa vaille kaksi leiviskää.


Katsellessani maailmaa pyhänä erilaisten objektiivien läpi ajatukseni liikkuivat päivän politiikasta illan finaalipeliin. Valtakunnan politiikassa tahtipuikkoa heiluttaa pääministeriehdokas Antti Rinne, jota eräs iltapäivälehden kolumnisti kutsui viime viikolla Pikavippi-Antiksi. Nimitys oli mielestäni niin osuva, että se jäi soimaan korvamatona pyhäpäivän ratoksi.  Siitäpä se sitten muotoutui oheisen värin nimeksi.


Pikavippi-Antissa ei ole mitään omaa, vaan kaikki on muilta lainattua. Peräpään aatteet ovat kuin komunistilla. Yläpään arvomaailma löytyy kepun tupailloista. Selkä on puhtaan valkoinen, sillä Antin nahka on niin paksua teflonia, että siihen ei paska tartu. Suomuja on sen verran, että sukeltaminen syvälle velkavankeuden synkkään, pohjattomaan mereen onnistuu vaivatta.

Pikavippi-Antista tulee lyhytaikainen pääministeri velkarahalla

Lohikesää odottavan pitkä kuukausi

Lauantai 25.5.2019 klo 23.15


Toukokuu on ollut jo tähän mennessä poikkeuksellisen pitkä kuukausi. Koski-Teno Levajoelta Ala-Jalveen asti vapautui jäistä jo huhtikuun 25. päivä. Sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään suurta eikä dramaattista. Ylä-Tenon jäät menivät kaikessa rauhassa aiheuttamatta sen kummempia luonnonmullistuksia. Jäiden lähtiessä vesi oli todella alhaalla. Varsinainen tulva nousi viime viikon aikana päivä päivältä yltäen vain noin 1,2 metriä kesävettä korkeammalle. Kevätaskareissa pihapiirissä puuhastellessa katse hakeutuu tämän tästä Osmannuoran soljuvalle virralle. Vielä kolme vuotta sitten voimassa olleella säännöllä lohivene olisi jo päässyt tositoimiin. 


Vesi on laskenut tällä viikolla hitaasti. Osmankaria näkyy jo reilusti yli sata metriä. Juhannusvesi on usein korkeammalla kuin tämän hetkinen vedenkorkeus. Rannoilla on vielä runsaasti jäitä pitkin matkaa. Kaikkein suurimmat jääkasat löytyvät Boratbockasta. Jalvenuorri ja särkät ovat varmaankin saaneet uudet muodot, niin massiivisesta jäälanssista oli kyse.


Luonto on vielä hyvin keväisen näköinen ja oloinen. Lämpötila on ollut niin alhainen, että kesä ei ole päässyt puhkeamaan kukkaansa. Lohikausi alkaa viikon kuluttua perjantain ja lauantain välisenä yönä.


Viime viikonloppuna olin Pohjois-Suomen Erämessuilla Oulussa. Messut olivat jälleen hyvät ja onnistuneet. Oulun messut eroavat monella tavalla Riihimäen erämessuista. Suurin ero on messuvieraissa. Oulun messuilla suurin osa messukävijöistä on Pohjois-Suomesta. Jokaisella on jonkinlainen luontosuhde, useimmilla repertuaariin kuuluu laaja kirjo eri eräharrasteita. Messut tarjoavat erinomaisen tilaisuuden nähdä ja kokeilla eri valmistajien tuotteita. Pohjoisen ihmisillä on juureva ja rehellinen suhde luontoon. Tämän vuoden messujen suurin ilon aihe oli nuorten lisääntynyt määrä.


Olin messuilla Utsjoen kunnan osastolla ainoana yrittäjänä. Peräkamareista kuuluva mekkalointi Tenon kalastussäännön aiheuttamasta asiakaskadosta lienee siis pelkkää tupajumien japinaa, kun yrittäjien ei tarvitse markkinoida yhdellä kaikkein vahvimmat Utsjoki -siteet omaavalla markkina-alueella.


Kiinnostus Utsjokea kohtaan oli laaja-alaista ja monipuolista. Mainittakoon erityisesti kunnan avoimiin työpaikkoihin kohdistunut mielenkiinto. Mikäpä voisi olla parempi kanava kohdata potentiaalisia uusia utsjokisia, kuin suuret luontoharrastuksiin erikoistuneet messut.


Tänään puuhastelin pitkän päivän pihatöissä. Käsittelin lohiveneitä Virtasen tervapetsillä ja keräsin viime syksyisen harvennussavotan jäljiltä risuja. Linnut lauloivat kuin kauniina kesäaamuna, vaikka taivas oli pilvessä ja lämpötila korkeimmillaankin vain seitsemän astetta.

Joutilaisuuden jaloin muoto

Tiistai 7.5.2019 klo 20.50


Auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta vitivalkoiseen tunturimaisemaan on äärimmäisen vaikea muistaa kaukaista, katalaa maailmaa. Lumen pinta helmeilee kristallinkirkkaana nuoskana. Kauemmaksi katsoessa lumen puhtaus häikäisee. Taustalla kohoavat tunturit muistuttavat omalla jylhyydellään pohjoisen luonnon kauneuden verhoamasta karuudesta. Jopa auringon valo on lämmöstään huolimatta polttavaa. Tottumattoman naama kärvähtää nopeasti.


Finnmarkin tuntureilla on menossa yksi kauneimmista vuodenajoista. Majapaikasta päivän pilkkijärvelle ajellessa saamme ihailla alati vaihtelevan meren kauneutta ja alavien maiden keväisiä, lumettomia maisemia. Kolmesataa metriä korkeammalla maailma on tyystin toisenlainen, lumen ja jään verhoama kiirunoiden ja rautujen valtakunta. Valkoista maisemaa värittävät sulat kalliot ja harjanteet ovat vielä harvassa. Järvien rannat ovat tukevasti jäässä. Vaikka jäätä on huomattavasti keskivertoa vähemmän, on kairan jatkovarsi välttämätön varuste.


Rautusesongin viimeiset viikot ovat kelien suhteen kaikkein parhaimmat. Viime kevään viimeisellä rautureissulla saimme nauttia +15 asteen lämpötilasta valkoisten tuntureiden hellässä huomassa. Auringon lämpö on hellinyt meitä tämänkin viikon aikana, vaikka lämpötila on noussut parhaimmillaan vain kuusi astetta plussan puolelle.


Huomiselle ja torstaille sääennustus lupaa myrskyä. Tunturiin ei kannata lähteä olosuhteita uhmaamaan. Rautujärviä löytyy myös suojaisemmista maisemista. Finnmarkin maisemat tarjoavat monia muitakin aktiviteetteja, joten kämpän suojissa emme onneksi joudu myrskyä pitämään.

Rautupilkillä Finnmarkissa

Maanantai 6.5.2019 klo 21.50


Olosuhteet Ifjordin ja Nordkininniemimaan tuntureilla ovat suorastaan erinomaiset. Lunta on huomattavasti vähemmän kuin keskimäärin tähän aikaan vuodesta. Viime päivien aikana on satanut 5-10 senttiä uutta, pehmeää lunta kävelyhangen päälle. Hiihtokeli on loistava. Myös järvien jäällä on todella hyvä ja helppo liikkua sekä kävellen että hiihtäen.


Lämpötilat ovat vaihdelleet yön muutamasta pakkasasteesta aurinkoisen päivän pariin-kolmeen plusasteeseen. Tuulikaan ei ole kiusannut tuntuturijärvillä upeista olosuhteista nauttivia kalastajia.


Fefon uudet kalastusrajoitukset ovat toimineet todella tehokkaasti. Suurin osa Finnmarkin rautuvesillä vuosittain kulkeneista kalastajista toimi turhan hätäisesti jaloilla äänestäessään. Toki aikajänne Fefon ensimmäisestä uutisesta lopullisten yksityiskohtien kertomiseen oli aivan liian pitkä. Kalastajat ehtivät varata kevään rautureissujen tilalle kalamatkan Käsivarren tai Ruotsin Lappiin. Käytännössä meidänkin pilkkiminen tapahtuu aivan samalla tavalla kuin aikaisemmin. Ifjord Campinkiin majoittuessamme saimme dokumentit, jotka oikeuttavat meidät kalastamaan.


Tiukentuneiden kalastusrajoitusten tavoitteena oli saada omatoimiset matkailuvaunuissa ja -autoissa majoittuvat ulkomaalaiset kalastajat pois Finnmarkin vesiltä. Kohderyhmänä olivat nimenomaan suomalaiset kalastajat. Rajoitukset purivat tehokkaasti. Maanteillä tai parkkipaikoilla ei ole näkynyt yhtään matkailuautoa tai -vaunua. Perinteisillä pilkkijärvillä on hiljaista, harmillisen hiljaista. Hiljaiseloa on ollut myös useimmilla paikallisilla matkailuyrittäjillä.


Kalastusrajoitukset johtuivat muutamien huonosti käyttäytyneiden suomalaiskalastajien hölmöilyistä. On turha lähteä kotoa mihinkään, saati naapurimaan kalavesille, jos ei osaa elää maassa maan tavalla hyviä tapoja kunnioittaen ja lakeja noudattaen. Kaikilla luulisi olevan tiedossa se, että uusia kalastusrajoituksia valvotaan aina tavallista tehokkaammin. Näin myös Finnmarkin rautuvesillä. Tehovalvonnassa jäi kiinni suomalaisia pilkkijöitä, jotka rikkoivat urakalla lähes kaikkia mahdollisia kieltoja ja rajoituksia.


Rautuvesille ei kannata lähteä, jos tavoitteena on tuoda kotiin tuliaisina mahdollisimman raskas rautulasti. Hyvänä rajana voidaan pitää sitä, että saaliskaloja otetaan sen verran kuin jaksaa reissussa ollessa syödä.


Ifjord Campingissä on nyt aivan erilainen tunnelma kuin aikaisempina vuosina. Edellisinä vuosina muiden mökkien pilkkijät ovat lähteneet kalalle jo aamuyön hiljaisina tunteina. Takaisin majapaikkaan sitkeimmät kalastajat ovat saapuneet vasta illalla. Tänä keväänä ei ole näkynyt enää aamuneljän käskynjakoja. Vääjäämätön johtopäätös on, että ensimmäisenä uusiin sääntöihin kielteisesti suhtautuivat kaikkein saaliskeskeisimmät kalastajat. Nyt paikalla ovat ne pilkkijät, jotka osaavat nauttia Finnmarkin keväthankien säihkyvästä kauneudesta.


Jään paksuus vaihtelee eri järvissä. Osassa järvistä on yhtenäistä teräsjäätä noin 70 cm. Muutamissa järvissä teräsjäätä on vain 40-50 cm ja sen päällä pari kohvaa. Pilkkikelit jatkuvat varmasti vielä monta viikkoa, mutta lumien hupeneminen vaikeuttaa järville kulkemista.

Finnmarkin tunturijärviltä on mahdollisuus saada isoja rautuja

Tenon jäätilanne

Tiistai 30.4.2019 klo 22.00


Tenon poikkeuksellisen aikaisesta jäidenlähdöstä on uutisoitu näkyvästi valtakunnallista mediaa myöten. Viime torstaina tapahtunut Koski-Tenon vapautuminen jäistä oli vasta esilämmittelyä. Tenojoen ala- ja yläosa ovat edelleen jääpeitteen vallassa. Ensimmäisessä rytinässä jokea avautui noin viidenkymmenen kilometrin osuus.


Minulla on ilo ajaa työmatkaa päivittäin aamuin ja illoin reilu tunti Tenojoen rantatörmällä kiemurtelevaa tietä. Kaamoksen pimeydessä työmatka ei tuntunut mitenkään iloiselta eikä mieltä nostattavalta, mutta näin kevään korvalla jokainen työmatka on elämys. Viimeisen viikon aikana olen pysähtynyt jokaisella matkalla useita kertoja. Kameran muistikortille on tallentunut satoja valokuvia kevään etenemisestä ja lohijoen vapautumisesta talven kahleista.


Kuvasin tänään Boratbockan ja Alakönkään massiivisia jääröykkiöitä monesta kohdasta Norjan rannalta. Boratbockan iso jääpato murtui viime lauantaina. Norjan puoleinen pääväylä on nyt auki. Väylän sivuilla jäitä on runsaasti. Jääröykkiöt kohoavat parhaimmillaan 6-7 metrin korkeuteen. Boratbockan karit ja Suomen rantaväylä ovat kokonaan useiden metrien paksuisen jääpeitteen alla. Könkäässä vesi virtaa vauhdilla, mutta kummallakin rannalla on useiden metrien korkuiset jääkasat yhtenäisenä nauhana.


Lohikesän osalta ennustaminen on nyt poikkeuksellisen hankalaa. Talven perusteella lohennousun pitäisi ajoittui hyvin pitkän ajan keskiarvoon. Nousuhuippu sattuu siis viikon 26 loppupuolelle ja viikolle 27. Talven jäänteistä ei enää millään synny kunnon tulvaa. Toukokuu on useimmiten vähäsateinen. Lohikesän alustana tulee siis olemaan hyvin suurella todennäköisyydellä vähävetinen alkukausi. Vedenkorkeus tulee määräytymään kesäajan sateista. Viileä ja sateinen kesä voi tehdä vielä ihmeitä, mutta toisessa ääripäässä lämmin ja kuiva kesä tuo vahvoja haasteita lohenkalastajan kotivesille.


Pilkkikausi jatkuu hyvissä olosuhteissa Norjan tuntureilla. Lunta on huomattavasti tavanomaista vähemmän, mutta jäätilanne on hyvä. Järvien jäällä on hyvä liikkua. Maastossa liikkuminen on jo toinen juttu. Korkeilla tuntureilla on vielä hyvät hiihtokelit, mutta alavilla mailla lumi on vähissä. Finnmarkin rautuvesillä liikkuneille kalastajille tuttu pysäköintiongelma ei ole ajankohtainen. Teiden pientareet ovat niin sulia, että lapiota ei tarvita auton pysäköimisessä.

Teno luo jäitään

Torstai 25.4.2019 klo 23.30


Onnelantörmällä oli tänään vilkas ilta. Autoja lipui parkkipaikalle tasaisena virtana. Iloinen puheensorina ei pystynyt peittämään taustalta kuuluvia murtuvien ja pirstoutuvien jäälauttojen ääniä. Vanhojen aikojen rytinästä ja paukkeesta ei ollut tänäkään vuonna mitään tietoa, vaan jäät pirstoutuivat vaivatta pieniksi lautoiksi.


Jäänlähtö on todella varhainen.  Vielä 1980 -luvulla Lapin talvet olivat pitkiä, kylmiä ja useimmiten runsaslumisia.  2000 -luvulla talvet ovat lyhentyneet monella viikolla. Pitkä, lämmin kevät ennättää sulattaa lumet vähiin. Joen vapautuminen jäiden kahleista ja tunturirinteiden lumipeitteen ohentuminen tapahtuvat niin varhain, että entisaikojen yhdessä rysäyksessä tapahtuvaa kevään tuloa ei ole ollut enää miesmuistiin.  Vuonna 2017 kevät ei ollut pitkän ajan keskiarvoihin verrattuna mitenkään myöhäinen, mutta se oli 2000 -luvun muihin keväisiin verrattuna selkeästi myöhemmässä.


Lentopallon jälkeen rantasaunaa lämmittäessäni ihailin pitkän tovin kotinuoran rauhallista pintaa. Vesi on vielä niin alhaalla, että Osmankarin päällä on tukeva jää. Yhtenäinen jääpato yltää karin yläpäästä matalan päällä Suomen rantaan asti. Vesi virtaa vauhdilla Norjanväylässä. Osmannuora on hidasvirtainen kuin kesäinen soutusuvanto.


Vielä aamulla töihin ajaessani sain ihailla valkoista jääkantta lähes koko matkan. Joki oli auki vain muutamissa koskipaikoissa. Kaikki sivujoet ja purot ovat auki. Vetsikkojoki loi jäänsä eilen eli 24. huhtikuuta.


Lunta on ajankohta huomioiden todella vähän. Norjan kelkkareitit suljettiin maanantaina. Sulkeminen oli käytännössä turha toimenpide, sillä kelkkakelit loppuivat lähes kaikkialla.


Ylätenon jäät tulevat parin-kolmen vuorokauden kuluessa. Myös tulva tulee lähipäivinä. Ensi viikoksi luvattu sään kylmeneminen tulee mataloittamaan tulvaa entisestään. Lohikesän avaus tullaan suurella todennäköisyydellä suorittamaan poikkeuksellisen matalan veden olosuhteissa.


Toukokuusta tulee lohenkalastajille pitkä kuukausi. Avoinna virtaavan lohijoen rannalla voi aika käydä pitkäksi kalastuskauden alkamista odotellessa. Onneksi pilkkikausi jatkuu Norjan tunturijärvillä vielä kotvasen.

Tenojoen jään lähtö on ainutlaatuinen tapahtuma

Ylin kuva: Osmannuoran rauhallista pintaa.

Keskimmäinen kuva: Uulasuvanto tänään

klo 19 jälkeen.

Alin kuva: Tana bru aamuauringon heleässä valossa.

Suomalaista laatua

Lauantai 23.2.2019 klo 15.40


Maailmalla matkatessa on ilo ja onni olla suomalainen. Yli kolme vuosikymmentä kalastusoppaana, oppaana ja matkanjohtajana toimineena olen päässyt lukuisia kertoja todistamaan suomalaisen luonteen, sisun ja sopeutumisen erinomaisuudesta. Mitä vaikeammista olosuhteista on kyse, sitä paremmin suomalainen hiljainen ja jäyhä takametsien mies nousee arvoonsa. Etelä-Euroopan mammanpojat, pilalle hemmotellut britit ja monien muiden kansallisuuksien edustajat kompastuvat heti ensimmäiseen takaiskuun.


Ennen reissuun lähtöä jouduin reivaamaan vahvaa isänmaan ylpeyttäni monta piirua alemmalle tasolle. Pyysin kahdesta eri tuotteesta tarjouspyyntöjä useammalta kotimaiselta yritykseltä. Tulos oli musertava. Suunnittelin Papa Casalo -veneelle oman venelipun. Halusin tilata neljä lippua Samuelille ja Jerrylle tuliaisiksi. Lähetin tarjouspyynnöt kuudelle eri yritykselle. Vain yksi yritys vastasi. Sain nopeasti asianmukaisen tarjouksen sähköpostiini ja heti perään puhelinsoiton.


Sain tilaamani liput uskomattoman hyvin ja siististi tehtyinä sovittua aikataulua ripeämmin toimitettuna. Luovutin liput keskiviikkona Samuelille ja Jerrylle. Nyt heidän veneessään liehuu ylväästi sinivalkoisin värein oma lippu. Viiden patalaiskan, töitä ja toimeentuloa vieroksuvan yrityksen kannattaisi ottaa mallia Helsingin Lipputehdas Oy:n toiminnasta.  Lämpimät kiitokseni Jukka Holopaiselle. Tilaukseni oli pieni, mutta toimitetut liput liehuvat ylväästi Mauritiuksen vesillä kaiken maailman kalamiesten ihailevien katseiden valokeilassa. Seuraavalla kerralla minun ei tarvitse häiritä niitä viittä maan hiljaista, joiden liput taitavat liehua puolitangossa.

Helsingin lipputehtaan lippuja käytetään myös Mauritiuksella

Kaipuun mainingeilla

Perjantai 22.2.2019 klo 21.40


Intian valtameren aallot rauhoittuivat iltapäivällä ukkosmyrskyn jälkeen. Riuttojen suojaamat rantavedet tyyntyivät lähes laineettomiksi. Paksut pilvet väistyivät taivaalta.  Auringon valo suodattui ohuen pilviharson läpi.


Vietin vaimoni Tuulan kanssa kiireettömän hetken La Gauletten edustalla sijaitsevan saaren hiekkarannalla. Samuel ja Jerry istuivat suojassa vanhan katoksen alla. Meren rauhallisuus ja Mauritiusta vartioivien vuorten majesteetilliset silhuetit lepäsivät taianomaisen kauniina pilviharson suodattamassa valossa.


Lämpimässä rantavedessä kahlatessa ajatukseni olivat kaukana tykkypuiden, korkeiden vaaramaisemien ja vapaina kuohuvien koskien Kuusamossa, lapsuuden maisemissa ja elämän muistoissa. Lapsuudenkotini Metsäpirtin pihapiiri hiljeni viime heinäkuussa äitini jouduttua terveyskeskukseen. Seitsemän vuosikymmentä elämän suuria iloja, lapsikatraan varttumista ja maailmalle lähtemistä, ahkeran työn ja uutteran elämän eri muotoja nähnyt lapsuudenkoti todisti syksyn ja talven aikana elon liekin hiljaista hiipumista.


Saarella viettämämme tunteikkaan tuokion jälkeen palasimme La Preneusin rannalle. Auringon punertavan kerän painuessa Intian valtameren rannattoman ulapan suojiin laskimme aamulla ikiuneen nukkuneen äitini muistolle kukkaseppeleen meren rauhallisille aalloille.


Vaimoni rakkaus ja lämpö vierelläni, ystävien piiri lähelläni katselin kyynelsilmin kukkaseppeleen kellumista hiljakseen kohti meren ulappaa. Intian valtameren lämmin vesi nosti voimakkaan tunnekuohun sydämeni syvyyksistä. Äidin lämpö ja rakkaus kantoivat läpi lapsuuden. Hänen ahkeruutensa oli kuin valtameren mainingit, alati liikkeessä aamuvarhaisesta myöhäiseen iltaan, rauhoittuen levolle vain aamuyön hiljaisiksi hetkiksi. Ilta-auringon lämmössä äidin elämänilo ja vahva tulevaisuudenusko asettuivat oikeisiin, suuriin mittasuhteisiin.

Kuvat: Maija-Liisa Louko ja Erkka Ervasti

Kukkaseppeleen lasku Intoan valtamereen La Preneusissa

Leiviskän kokoisia tonnikaloja

Keskiviikko 20.2.2019 klo 22.40


Päivän ohjelma oli kaksijakoinen. Seurueemme muut kalastajat suuntasivat aamulla marliinin pyyntiin Magic Hookerilla. Minä lähdin kalakauppaan Papa Casalo -veneellä Samuelin ja Jerryn kanssa.


Marliinin kalastajilla meinasi käydä hyvin. Ensimmäinen marliini iski aamulla yhdeksän aikaan. Toinen iski iltapäivän alussa. Kumpikin väsytys päättyi marliinin voittoon. Kalat olivat reilun kokoisia. Jälkimmäinen marliini olisi ollut ennätysluokan kala. Pitkäkin väsytys voi päättyä kalan karkaamiseen. Huonolla tuurilla sattuu kaksi hyvää kesken jäävää väsytystä samalle päivälle.


Kalatiskillä oli huomattavasti parempi kalaonni. Aamupäivän kalastimme elävällä syötillä pohjasta 70-100 metrin syvyydestä. Kaloja kertyi harvakseltaan. Kahta samanlaista kalaa emme saaneet. Yhden kalan nautimme grillattuna illalliseksi. En tiedä kalan lajia, mutta maistuvaa se oli.


Samuel ja Jerry ovat oppineet viime vuotisen tehokurssin jälkeen kalastamaan vaapuilla, pääasiassa Rapala Magnumeilla.  Viime kuukausien aikana heidän kalastuksensa on osoittautunut saalisvarmaksi. Iltapäivällä tavoitimme keltaevätonnikalojen parven. Le Mornen edustalla oli tänään parhaimmillaan yhdeksän venettä tonnikaloja jahtaamassa. Me saimme saalista enemmän kuin kaikki muut veneet yhteensä. Olimme ainoa vene, joka käytti vaappuja. Huomisen grillijuhlien kalatarpeet tuli hankittua juhlamestarin toiveiden mukaisesti.


Useamman päivän jatkunut pohjoistuuli ja kovat sateet ovat tuoneet mereen valtavasti kaikenlaista roskaa. Mauritiuksella ei saa kaupoista enää muovikasseja, mutta tyhjät pullot ovat valtava ympäristöuhka. Kotimaan vaalikuumeen vauhdittamien ympäristöaktivistien jorinoita lukiessa tulee helposti paha mieli. Yleisellä tasolla Suomen ympäristöasiat ovat hyvällä, jopa erinomaisella tasolla. Polttomoottoreiden totaalikiellosta höpöttävillä poliitikoilla kannattaisi paneutua todenteolla maailman pelastamiseen. Väestörikkaissa lämpimien ilmastovyöhykkeiden maissa pitäisi ensin saada nykyinen kehitys pysähtymään. Sen jälkeen koittaa aika, jolloin maailma on pelastettavissa päästöjä vähentämällä ja jätevuorien syntymistä ehkäisemällä.

Samuel ja Jerry opastavat tonnikalojen kalastuksessa
Keltaevätonnikala on voimakas ja nopea uimaan
Keltaevätonnikala Le Mornen edustalta Mauritiuksella

Kansipoikana maailman merillä

Maanantai 18.02.2019 klo 22.55


Uusi kalastusviikko alkoi mukavissa merkeissä. Vietimme päivän merellä Magic Hooker -veneellä. Päivän aikana meillä oli neljä marliinitapahtumaa. Ensimmäinen marliini kiinnostui Tuliperse-ilanderista, mutta ei silti iskenyt siihen. Kala seurasi viehettä hetken ja siirtyi sen jälkeen pisimmässä siimassa olleen ilanderin taakse. Jännittävää kissa ja hiiri -leikkiä kesti yllättävän kauan. Marliini hävisi yhtä huomaamatta kuin ilmestyi kotvanen aikaisemmin.


Toinen marliini iski vauhdilla kiinni Reijon luottovieheeksi kohonneeseen puna-mustaan ilanderiin. Kala oli jo viides samalla vieheellä tämän reissun aikana saatu marliini. Tämän kertainen marliini oli todella villi vauhtiveikko, joka ei ujostellut käyttää nuoruuden voimaa ja vikkelyyttä. Silti se joutui nöyrtymään suuremman voiman ja kokemuksen edessä veneen vierelle arvioitavaksi.  Hyvän taistelun tarjonneena se pääsi jatkamaan päiväänsä Intian valtameren lämpimässä vedessä.


Päivän kolmas ja neljäs marliini piipahtivat nopeasti arvioimassa vieheitämme niihin kuitenkaan iskemättä.


Minulla oli monella tavalla hyvä päivä. Veneen kipparina oli tänään Jack. Magic Hookerin vakiokippari Stephane vastasi vieheistä ja vavoista. Hän kertoi auliisti pieniä, mutta tärkeitä asioita vieheistä, niiden rigittämisestä, laskemisesta ja ylös ottamisesta. Päivä oli antoisa ja opettavainen. 


Marliininpyynti muistuttaa hämmästyttävän paljon kojamonsoutua kotijoellani Tenolla. Välineet ja varusteet pitää olla aina viimeisen päälle kunnossa sitä suurta varten. Kalastuksessa noudatetaan tunnollisesti hyväksi koettuja tapoja ja rutiineja. Siimapituudet, vieheiden laskujärjestys, vapojen paikat, siimojen tarkistaminen ja tarvittaessa niiden vaihto ovat vain jäävuoren huippu muistettavista asioista. Omaa elämänsä kalaa pyydettäessä ei tehdä kompromisseja. Kaiken tulee olla kunnossa. Yli tuhannen paunan marliini tai yli 25 kiloinen kojamo ovat niin harvinaisia saaliita, että niiden eteen pitää tehdä hartiavoimin töitä eikä ihmisikä silti välttämättä riitä.


Yhdessä asiassa marliinin pyynti eroaa merkittävästi lohensoudusta. Magic Hookerin kokoisessa veneessä voi olla vaivatta 6-7 henkilöä. Päivän aikana on mukava seurustella ystävien kanssa. Marliinin iskiessä tunnelma veneessä sähköistyy hetkessä. Väsytyksen jännitys tarttuu jokaiseen veneessä olijaan.


Mauritiuksen pääkaupungissa Port Louisissa oli eilen todella rankka vesisade. Vesi tulvi kaupungin kaduilla valtavalla voimalla. Lukuisia autoja tuhoutui tulvavedessä. Kaduilla ja jalkakäytävillä vettä oli pahimmillaan noin metri. Vuosi sitten Port Louisin sateiden aiheuttamissa tulvissa kuoli useita ihmisiä. Säiden suhteen turvallisessa lintukodossa asuville suomalaisille kaukomaiden hirmumyrskyt tulevat usein yllätyksenä. Niihin pitää opetella varautumaan, jotta osaa selvitä katastrofin iskiessä.

Palkintogaala

Sunnuntai 17.2.2019 klo 13.20


Marliinikisan palkintogaala oli jälleen lämminhenkinen tilaisuus. Eri puolilla maailmaa asuvat kalastajat kokoontuivat tällä erää viimeistä kertaa yhteen tähtitaivaan alla Intian valtameren rannalla. Samat henkilöt saapuvat uskollisesti kuin Lapin erämaajärven telkkä pöntölleen jälleen vuoden kuluttua Black Riverin maisemiin, Le Mornen- ja Tamarinvuoren edustan vesialueen marliineja pyydystämään.


Parhaimmat ja onnekkaimmat kalastajat erottuivat muista neljän kilpailupäivän aikana. Kilpailussa saatiin yhteensä 32 marliinia, joista 28 vapautettiin. Suurin marliini painoi 507 paunaa.  Kilpailussa saatiin kaksi keltaevätonnikalaa, noin 170 ja 60 paunaiset.


Voittajajoukkue oli Etelä-Afrikasta. Ugly Fish -joukkue sai kilpailun aikana neljä marliinia, yhteispisteet 1600. Hopeaa voitti paikallinen My W4y -joukkue, joka onnistui pyydystämään kolme marliinia sekä suuremman tonnikalan. Pronssia voitti Kiinan joukkue Maui. Kiinalaiset saivat myös kolme marliinia.


Meidän joukkueemme, Silver Fishing Team, sijoittui kahdeksanneksi kahdella marliinilla. Hävisimme etelä-afrikkalaiselle Inyathi -joukkueelle 10 pistettä. Kilpailussa saa lisäpisteitä päivän ensimmäisestä, toisesta ja kolmannesta marliinista ja päivän sekä kilpailun suurimmasta marliinista.


Jokaiselle kilpailussa marliinin saaneelle kalastajalle annettiin diplomi. Meidän joukkueemme marliinidiplomit luovutettiin Reijo Loukolle ja allekirjoittaneelle.


Palkintogaalan kaltaisissa tilaisuuksissa eri kansallisuuksien väliset erot tulevat vahvasti esille. Kellon ja kalenterin tunteville suomalaisille on tuskaa odotella tuntikausia muiden maiden edustajien saapumista. Myös järjestelyiden suurpiirteisyys ja tarjoiluhenkilökunnan hitaus jaksavat ihmetyttää. Maassa maan tavalla se on elettävä tälläkin puolella maapalloa.


South Indian Ocean Billfish Competition järjestetään ensi vuonna 20. kerran. Juhlakilpailussa soisi olevan useamman joukkueen myös Suomesta. Kilpailu on voitettu kolmesti sinivalkoisin värein, vuosina 2011, 2013 ja 2015. Reijo Loukon ja Erkka Ervastin johdolla Suomen värejä ansiokkaasti edustanut Silver Fishing Team on osallistunut kilpailuun jo kaksitoista kertaa peräkkäin.


Kalastuskilpailu on marliinisesongin kulminaatiopiste. Kiivain sesonki rauhoittuu hieman heti kilpailun jälkeen. Monet kilpailujoukkueet suunnistivat jo tänään lentoasemalle matkatakseen kotimaihinsa. Me jatkamme kalastusta vielä kaikessa rauhassa.


Tänään vietämme lepopäivää. Taivas repesi aamulla reippaaseen sateeseen, joka jatkuu edelleen. Vettä on tullut ajoittain niin rajusti, että ulos ei tee mieli lähteä. Lohimiehen silmin olisi täydellinen Klemman keli. Onneksi televisiosta näkyy hiihdon maailmancupin kilpailut Italian Cognesta. Sieltäkin meillä suomalaisilla on hyviä muistoja. Edellisen kerran maailmancupin osakilpailut järjestettiin Cognessa 12 vuotta sitten. Silloin Virpi Kuitunen voitti kultaa naisten perinteisen kympillä. Aino-Kaisa Saarinen täydensi suomalaismenestystä kolmossijallaan. Sadepisaroiden valuminen puutarhan palmujen lehviltä ei himmennä yhtään valkoisten rinteiden ja luistavien suksien tenhoa. Tällä kertaa mitalitoiveet ovat Kerttu Niskasen harteilla.

Vieheet ylös, pisteitä laskemaan

Perjantai 15.2.2019 klo 21.10


South Indian Ocean Billfish Competition 2019 on kalastuspäivien osalta takana. Viimeinen kalastuspäivä oli kalarikas. Veneiden palatessa takaisin Le Morne Angling Clubin laiturille kalastuspäivän päätteeksi, lähes joka toisessa veneessä liehui punainen kolmiolippu vapautetun marliinin merkiksi. Useammassa veneessä liehui pari lippua.


Meidän joukkueemme kalaonni ei riittänyt podiumille asti. Tänään saimme marliinin tavanomaisesta poikkeavan tapahtumasarjan päätteeksi. Esittelin veneen miehistön jäsenille kännykälläni valokuvia Tenon lohenkalastuksesta ja Utsjoen talvesta. Niiden joukossa oli kansiollinen lohivaapuista ottamiani kuvia. Tuliperse -värin kohdalla kerroin, mitä suomenkielinen väri tarkoittaa englanniksi. Samalla kerroin, millä kelillä väri toimii.


Pari tuntia myöhemmin taivaankansi verhoutui ohuen pilviharson peittoon. Pengoin aikani kuluksi viehelaatikoita. Lukuisten ilandereiden joukossa silmiini sattui tyylipuhdas Tuliperse -väri. Nostin sen esille ja annoin Jackille. Hän koukutti ilanderin ja kysyi, mihin vapaan se vaihdetaan. Samalla kerroin hänelle, että vaihdan varttitunnin kuluttua golfhousujen tilalle vanhat kalastushousuni.


Vieheen vaihto ei tuonut odotettua iskua, joten vaihdoin ajan  patinoimat bermudat jalkaani. Yksitoista minuuttia myöhemmin Tuliperse-ilanderiin iski kala. Se vetäisi vähän siimaa ulos, mutta ei tarttunut. Veneen miehistö toimi tilanteessa erinomaisesti. Kippari Stephane nyki keskivavan siimaa. Marliini iski kauimmaisena uineeseen vieheeseen samantien.  Onnistuneen väsytyksen jälkeen kala vapautettiin. Joukkueellemme se antoi 400 pistettä.


Rantauduttuamme nautimme kalastuskerholla maistuvaa ruokaa ja virvokkeita odottaessamme omaa vuoroamme väsytys/vapautusvideon tarkistukseen ja viralliseen valokuvaukseen.  Taustalla soi elävä musiikki. Eri joukkueiden jäsenet vaihtoivat vilkkaasti kuulumisia päivän tapahtumista.  Kilpailujännityksen laukeaminen näkyi kalastajien kasvoilla. Tunnelma oli selvästi vapautuneempi kuin edellisinä päivinä. 


Me emme jääneet odottamaan päivän kokonaistuloksen selviämistä. Näemme sen huomenna, kun menemme palkintogaalaan Le Morne Angling Clubille. Luvassa on tyylikäs, kansainvälinen iltajuhla, hyvää ruokaa ja mielenkiintoisia tapaamisia.

Takamatkalta ponnistaen

Torstai 14.2.2019 klo 21.40


Kilpailun jälkimmäinen osio alkoi marliinien värittämissä tunnelmissa kauniin helteisessä kelissä. Moni venekunta pääsi väsyttämään marliineja päivän aikana. Kaikki väsytykset eivät päättyneet onnellisesti kalan vapauttamiseen, sillä myös katkotuksia tapahtui.


Me muutimme taktiikkaa merkittävästi. Unohdimme Le Mornen edustan vesialueen ja suunnistimme aamusta suoraan Flic-en-Flacin edustalle ja vielä siitäkin pohjoisemmaksi.  Paikan vaihto kannatti. Marliini iski klo 10.29. Joukkueemme kapteeni Reijo Louko väsytti marliinin varmaotteisesti veneen viereen. Stephanie ja Pierre vapauttivat kalan takaisin Intian valtameren syvänsinisiin maininkeihin.


Vapautettu marliini toi meille 400 pistettä. Se on hyvä alku, mutta takamatkaa kilpailun kärkeen on kertynyt turhan paljon. Etelä-Afrikan joukkue onnistui tänään erinomaisesti pyydystäen kolme marliinia. Niiden ansiosta joukkue siirtyi kilpailussa tukevaan johtoon. Meidän tilanteemme on huono, mutta ei missään tapauksessa toivoton.  Mitalisija on täysin tavoitettavissa. Kilpailun voitto edellyttäisi hyvää kalaonnea, mutta sitähän meillä on ollut monesti ennenkin matkassa mukana.


Huomiselle on luvassa vielä kauniimpaa säätä. Kilpailua ajatellen hyvä sää on mitä mainioin asia. Vesillä on aina mukavampi olla kauniissa, leppeässä kelissä kuin ankarassa myrskytuulessa.


Marliinikisa käy täydestä päivätyöstä. Herätys on aamuisin viideltä. Hovikuljettajamme Anil Luximon alias Seppo noutaa meidät kuudelta. Veneeseen siirrymme puoli seitsemän aikoihin. Startti on tasan seitsemältä. Kilpailuaika päättyy klo 16.30. Rantaan ehdimme klo 17 aikoihin. Takaisin majapaikassa olemme yleensä klo 18 paikkeilla.

Suomi osallistuu  Reijo Loukon johdolla vuosittain marliinikisaan Mauritiuksella

South Indian Ocean Billfish Competition 2019

Keskiviikko 13.2.2019 klo 10.30


Vuoden 2019 South Indian Ocean Billfish Competition on jo puolivälissä. Kaksi ensimmäistä kilpailupäivää sujuivat Suomen joukkueen osalta täydellisen hiljaiselon merkeissä. Maanantain ainoa kalatapahtuma oli doradon väsytys, joka päättyi kipparin amatöörimäiseen koukkausyritykseen. Samanlaista hutilointia olen toki nähnyt lukuisia kertoja kotijokeni Tenon suvannoilla lohen koukkaamisen yhteydessä, mutta en vielä kertaakaan marliiniveneen ammattikipparin tekemänä. Tiistaina näimme vedessä runsaasti kaloja, mutta siimat pysyivät löysinä.


Kisoissa ensimmäistä kertaa mukana oleva Kiinan joukkue pesi ensimmäisenä kilpailupäivänä kaikki muut. Kiinalaiset saivat kaksi marliinia: Veneeseen ottamansa 445 paunaisen (ylempi marliinikuva) sekä pienemmän, vapautetun marliinin.  Joukkue siirtyi tukevaan johtoon reilulla 800 pisteellä. Ensimmäisen kilpailupäivän jälkeen toisena oli paikallinen joukkue, jossa kovan luokan kokemusta edustaa monille suomalaisillekin tuttu Sebastien Lagane. Hän on ensimmäistä kertaa kalastajana mukana kisassa. Aikaisemmin hän ollut aina veneen kipparina. Sebastienin venekunta oli ainoa, joka sai marliinin myös toisena kilpailupäivänä, joten joukkue johtaa nyt kilpailua reilusti.


Eilisen päivän aikana rantaan tuoduista marliineista yksi oli liian pieni. Sääntöjen mukaan veneeseen otettavan marliinin pitää olla vähintään 400 paunainen. Etelä-Afrikan joukkue toi rantaan 359 paunaisen marliinin (alempi marliinikuva), josta he eivät siis saaneet yhtään pistettä.


Kilpailuiden viralliset avajaiset olivat pyhäiltana. Avajaisjuhla oli huomattavasti vapaamuotoisempi kuin tuleva palkintogaala ensi lauantaina. Jokaisella joukkueella on yhtenäiset edustus- ja kilpailuasut. Veneiden miehistöillä ja kilpailuorganisaation jäsenillä on omat asunsa. Kilpailukeskus on juhlavasti koristeltu. Kilpailuun osallistuvien maiden liput liehuvat leppeässä Intian valtameren tuulessa laiturin molemmin puolin. Kaikesta näkee, että kalastuskilpailu on merkittävä ja suurella sydämellä organisoitu tapahtuma.


Tänään on vapaapäivä. Kilpailu jatkuu taas huomenna. Kahden ensimmäisen kilpailupäivän aikana suurin osa kaloista saatiin kilpailualueen keskeltä ja ulkoa eli kaukana rannasta. Meille perinteisesti hyvin marliineja antanut Le Mornen edusta ja lounaispuoli olivat hiljaisia.

Voittajan on helppo hymyillä
Magic Hooker marlin fishing boat
Marliininkalastuksessa käytetaan 80 ja 130 paunan välineitä

Sykloni Gelena

Lauantai 9.2.2019 klo 13.40


Intian valtamerellä Mauritiuksen lähivesillä useiden päivien ajan voimia kerännyt sykloni Gelena ohittaa saarta sen pohjoispuolelta. Saaren lounaiskärjessä sykloni on tuntunut vasta viimeisten tuntien ajan kovina sadekuuroina ja ajoittaisina tuulenpuuskina.  Black Riverissa veneet siirrettiin turvasatamaan jo eilen keskipäivään mennessä. Kalastus on tämän hetkisen arvion mukaan mahdollista jo huomenna.


Yhdeksännentoista kerran järjestettävä South Indian Ocean Billfish Competition alkaa huomenna. Avajaiset pidetään Le Morne Angling Clubilla huomenna klo 18.30 alkaen. Veneet starttaavat vesille maanantaina klo 07.00. Kilpailupäiviä on yhteensä neljä: Maanantai ja tiistai sekä torstai ja perjantai. Palkintojenjako- ja päättäjäisgaala on lauantaina 16. päivä.


Harjoitusviikon perusteella on odotettavissa hyvä ja mielenkiintoinen kilpailu. Suomi on hyvin edustettuna kilpailussa Reijo Loukon ja Erkka Ervastin luotsaamalla Silver Fishing Team -joukkueella. Joukkueemme vene on tuttuun tapaan Magic Hooker kipparinaan Stephanie.


Harjoitusviikon parhaana päivänä punnitukseen tuotiin kolme marliinia. Veneitä on ollut vesillä hieman aikaisempia talvia vähemmän. Pienempien saaliskalojen kuten bonitojen ja doradojen lisäksi on saatu muutama tonnikala. Samuelin venekunta tavoitti keskiviikkona näillä vesillä hieman harvinaisemman kalaparven. Veneeseen asti nousi yksi noin 40 kilon purjekala. Parvessa oli Samuelin arvion mukaan noin 25 purjekalaa.

Sinimarliini on tavoitelluin saaliskala

Marliinia taltuttamassa

Tiistai 5.2.2019 klo 19.50


Tänään oli todella kaunis ja lämmin päivä.  Lämpötila kohosi +33 asteeseen. Merellä oli kohtalaisen rauhallinen tuuli. Iltapäivällä taivas meni lähes kauttaaltaan pilveen. Merellä ei satanut, mutta saaren päällä nopeasti liikkuneet sadekuurot näkyivät tuttuun tapaan.


Veneessämme oli tänään uusi kansipoika.  Kymmenen vuotias Big hoiti jo tottuneesti vieheet veteen. Marliinin iskettyä vieheeseen keskipäivän aikaan Le Mornen edustalla nuori kalamiehen alku kelasi ripeästi löysiä siimoja ylös. Poika on ollut hyvässä opissa, sillä hänen vaarinsa on yksi tämän maan parhaista venemiehistä.


Marliini veti siimaa ulos vauhdilla.  Se hyppi iloisesti pinnassa ensimmäisen syöksyn aikana yhteensä 14 kertaa. Väsyttäminen nosti nopeasti hien pintaan. Reijo Louko vastasi rutinoituneesti nestetankkauksesta ja viileästä helpotuksesta suoraan paidan kauluksesta sisään niskan puolelta. Keimo avusti väsytystuolin kääntämisestä siiman suuntaan. Erkka toimi kuvaajana.


Lystiä riitti reilut kaksikymmentä minuuttia. Marliini vain irtosi. Muita kalatapahtumia meillä ei ollut päivän aikana. Samuelin venekunta sai tänään noin 40 kg purjekalan ja sitä puolta pienemmän tonnikalan. Hooker V:lla oli tänään yksi marliinin lyönti.


Jatkamme kalastusta uudella innolla huomenna. Vesille on lähdössä kolme venekuntaa suomalaisia kalastajia. Venekuntamme on ollut vesillä nyt kuutena päivänä. Saaliiksi on kertynyt kaksi marliinia, tämän päiväinen päästätys sekä kolme lyöntiä. Niiden lisäksi olemme päässeet syömään tuoretta doradoa. Tapahtumia on ollut siis mukavasti.

Tero Ronkainen väsyttää marliinia Mauritiuksella
Magic Hooker marliinivene

Pakkasesta helteisiin

Sunnuntai 3.2.2019 klo 19.35


Kotikulmilla on pidellyt reiluja talvikelejä jo useamman viikon ajan.  Lähdin pakkaskauden keskeltä huomattavasti lämpimämpiin maisemiin perjantaina. Eilen oli vielä pilvinen päivä, mutta tänään aurinko paistoi kuumasti poutapilvien lomasta. Lämpötila nousi yli +30 asteen. Meri oli aamupäivän ajan hyvin rauhallinen. Tuuli voimistui vasta iltapäivällä. Eilen merellä oli kohtalaisen monta venettä. Tänään oli huomattavasti hiljaisempi päivä.


Kova tuuli ja voimakkaat sateet ovat haitanneet kalastusta edellisen viikon aikana. Tulevan viikon alkuun ennusteet lupaavat kaunista säätä ja pientä tuulta. Viikon lopulla tuulet voimistuvat koviksi ja lähialueella liikkuva sykloni voi saapua saaren päälle.


Suomalaisia kalastajia on Black Riverin lähivesillä runsaasti. Le Morne Angling Clubin laiturilla näkyy aamuisin ja iltapäivisin tuttuja enemmän kuin Tenon suvannoilla nykyään.


Me harjoittelemme tulevan viikon ajan South Indian Ocean Billfish Competition -kalastuskilpailua varten. Kilpailu on 10.-16.2.2019. Päivitän harjoitusviikon ja varsinaisen kilpailun aikaisia kalakuulumisia päiväkirjaani. Magic Hooker -vene on käytössämme koko helmikuun ajan, joten tiedossa on antoisia kalastuspäiviä ja mielenkiintoisia tilanteita.

Mauritiuksella on hyvät kalastusmahdollisuudet ja ystävällisiä ihmisiä
Marliinivene, Black river, Reijo Louko

Kaamos päättyi, lohikesä lähestyy

Sunnuntai 20.1.2019 klo 21.15


Tänään on ollut reippaan raitis talvipäivä. Torpan nurkalla lämpömittarin elohopea vajosi alimmillaan -28 asteen lukemaan.  -30 asteen raja meni monin paikoin rikki päivän aikana. Poikkeuksellisen kirkas kuu on ilahduttanut taivaalla. Se näkyi suurena ja kauniina jo iltapäivän valoisaan aikaan.


Maisema on hyvin kaunis. Puut ovat vahvan kuuran verhoamina satumaisen upeita. Alaosastaan tiiviin lumipeitteen päälle on satanut huomaamatta kevyttä pakkashöttöä. Lunta on nyt noin 35-40 cm.


Kaamos päättyi pari päivää sitten. Päiväsaikaan on jo selvästi valoisampaa.  Talven kovimmat pakkaset ovat vasta tuloillaan, mutta valoisan ajan lisääntyminen helpottaa kaamoksen hämärästä kärsivien ihmisten eloa.


Aloitin tänään tulevan lohikesän ensimmäiset valmistelut. Jäädytin lohikellaria. Viime talvista jäätä oli vielä noin 15 sentin paksuinen kerros, joka oli sulanut hieman seinien vierestä. 20-30 asteen pakkanen on erinomainen keli lohikellarin jäädyttämiseen. Ennen vanhaan lohikellari oli lähes jokaisessa talossa. Nykyään se on jopa Tenolla jokivarren taloissa katoavaa kansanperinnettä. Laiskuus ja aikaansaamattomuus lienevät suurimmat syyt lohikellareiden vähenemiseen. Sen jäädyttäminen vaatii viitseliäisyyttä. Hyvä lohikellari on vaivansa väärti, niin paljon se helpottaa lohimiehen elämää kesällä.

Kaamos päättyy Utsjoella tammikuun puolivälin jälkeen, revontulet

Utsjoen lentopalloturnaus 2019

Sunnuntai 13.1.2019 klo 23.55


Utsjoen perinteinen lentopalloturnaus järjestettiin eilen Utsjokisuun koululla. Turnaukseen osallistui kuusi joukkuetta.  Vuosittain mukana olleen Ivalon joukkueen osallistuminen kaatui viime hetkillä flunssa-aallon maininkeihin. Mukana olivat Inarin, Outakosken ja Utsjoen joukkueet, Vulles Volley, Secret Volleyball Karasjoelta sekä Luossa.fi.


Turnauksen tunnelma oli hyvä. Yleisö eli vahvasti mukana omien suosikkijoukkueidensa pelissä. Alkusarjojen kautta jatkopeleihin pääsivät Inarin, Utsjoen, Vulles Volleyn sekä Luossa.fi -joukkueet. Finaali käytiin kotiotteluna Utsjoen Kuohun ja Luossa.fi -joukkueen kesken. Luossa.fi voitti finaalin suoraan kahdessa erässä.


Lämpimät kiitokseni Luossa.fi -joukkueen pelaajille, hakkureille Aleksille ja Vanessalle, passareille Hantalle ja Teijalle sekä yleispelaaja Terolle. Puolet joukkueestamme oli vielä pari päivää ennen turnausta flunssan kourissa, mutta kovalla tsemppauksella saimme vietyä pelit läpi kunnialla. Suuret kiitokset koko joukkueen puolesta Janne Haapakarille merkittävästä taustatuesta turnausviikonlopun toteuttamisessa.


Talviset kelit ovat vaihdelleet nopeasti viime päivinä. Perjantai-iltana töistä kotiin ajellessani oli niin sankka lumimyräkkä, että välillä piti pysähtyä odottamaan näkyvyyden paranemista. Norjan puolen tiellä oli lunta niin paljon, että matala jalkaisella saksanseisojalla piti kahloa pohjia myöten nietoksesta nietokseen. Tenontielle päästyäni näkyvyys huononi entisestään. Yr:n sääennustus kertoi myräkän loppuvan Suomen aikaa yöllä yhteen mennessä. Luotin norjalaisen meterologin ennustukseen ja aloitin torpan pihan lumityöt keskiyön jälkeen. Ajoitus osui täydellisesti nappiin. Pihan ja pihatien puhtaaksi saatuani tuuli oli tyyntynyt eikä lunta satanut enää yhtään.


Lunta tuli lisää myös viime yön aikana lähes kymmenen senttiä. Maisema on nyt huomattavasti talvisemman näköinen kuin viikko sitten. Loppiaissunnuntaina Eurooppa seisoi päällään. Meillä täällä Utsjoella lämpötila kohosi +6,5 asteeseen ja Pohjois-Kreikassa oli pakkasta -21 astetta.

Ylempi kuva: Voittajajoukkueessa pelasivat miehet vasemmalta oikealle: Aleksi, Tero ja allekirjoittanut, naiset vasemmalta oikealle Hantta, Teija ja Vanessa. 


Alempi kuva: Utsjoen Kuohun puolesta palkinnot ojensivat Eki Lukkari ja Heidi Keskitalo.

Teija Saviranta, Hannele Halmesoja, Tero Kyrö
Utsjoen lentopalloturnaus

Hyvää uutta vuotta 2019

Tiistai 1.1.2019 klo 21.30


Vuosi vaihtui talvisessa säässä. Etelä-Suomea riepotteleva myrsky on Utsjoen tuntureilla vain tavallinen tuisku. Lunta on satanut vuorokauden aikana paikasta riippuen 5-10 cm. Tuuli on kinostanut lunta monin paikoin paksumpiin nietoksiin. Torpan pihassa ja pihatiellä lunta oli alkuillasta niin vähän, että valitsin perinteisen kolan lumilingon sijaan lumitöiden työkaluksi. Lumi oli kevyttä, joten kolaaminen sujui jouhevasti.


Leudosta alkutalvesta huolimatta maa on jäätynyt syvemmälle kuin moneen vuoteen. Ohut lumipeite ei ole juuri hidastanut maan jäätymistä. Roudan paksuudella on oma merkityksensä myös tulevaan lohikesään. Kevään ja kesän tulossa lumipeitteen paksuus, lumen vesiarvo, roudan paksuus ja kevään lämpötilat vaikuttavat joen vapautumiseen, tulvan korkeuteen ja sen kestoon.


Lapin talven kauneus on lumonnut viime vuosina kasvavalla vauhdilla matkailijoita eri puolilta maailmaa. Lapin talvimatkailun vetovoima näkyy myös Utsjoella.  Kylänraitilla on päivittäin monenlaista kulkijaa ja ihmettelijää. Iltaisin myös Tenontiellä näkyy revontulien katselijoita. Talvimatkailun kasvun nopeus on yllättänyt myös monet matkailualan toimijat. Utsjoelle talvimatkailun kasvu on erittäin tervetullutta. Uuden Tenon kalastussäännön keskeisin asia on kalastuspaineen vähentäminen. Rajallista resurssia on mahdollista hyödyntää vain kohtuullisesti. Revontulien katselun ja erilaisten talvisten ohjelmapalveluiden suhteen luonnonresurssien rajat ovat paljon leveämmällä.


Matkailun muuttuminen ympärivuotiseksi merkitsee sitä, että Utsjoelle kertyvä matkailutulo tulee vääjäämättä kasvamaan suuremmaksi kuin pelkän lohikesän varassa olisi mahdollista. 

Matkailusta elantonsa saavien yrittäjien kannalta sesongin jatkuminen on monella tavalla positiivinen asia. Lohikesän ympärivuorokautiseen rytmiin verrattuna talvimatkailun normaalimpi vuorokausirytmi on useimmille mieluisampi.


Tammikuun ajan paiskin tiiviisti töitä. Lentopalloilu ja hiihto tuovat peruskuntoa lohikesän soutuihin. Kesäkalastuskauden aloitan helmikuun 3. päivä.


Perinteinen Utsjoen lentopalloturnaus pelataan lauantaina, 12. päivä tammikuuta. Utsjoen Kuohun joukkueen lisäksi mukana on ollut lähes joka vuosi joukkueet Outakoskelta, Karigasniemeltä, Inarista ja Ivalosta. Luossa.fi -joukkue osallistuu myös tämän vuotiseen turnaukseen. Pelaamme lentopalloa Utsjokisuun koulun liikuntasalissa tiistaisin klo 19.30-21.30, torstaisin klo 20-22 ja sunnuntaisin klo 18-20. Näille vuoroille voi kuka tahansa lentopalloilun harrastaja tulla pelaamaan, mukaan mahtuu!


Toivotan sinulle hyvää uutta vuotta, antoisia kalastuksia ja kauniita elon päiviä.

Kaamos Utsjoella

Tero Ronkainen 24.12.2019