Salakalastajien mekka

Lauantai 15.6.2024 klo 10.15

Outo tunne piinasi mieltäni pari viikkoa. Se ahdisti aamuisin heti herättyäni. Se hiipi hiljaa mieleen ilta-auringon kääntyessä ylävirrassa Norjan tuntureiden päälle.

Eilisen raskaan valupäivän jälkeen rantasaunan leppeissä löylyissä istuessa sen oivalsin. Ilta-auringon valo suodattui taianomaisesti koivun lehvästön läpi. Taustalla kimmelsi Osmannuoran jäntevä pinta.

Kesä.

Tarkemmin sanottuna lohikesä.

Olen elänyt kaikki elämäni kesät rippikouluikäisestä lähtien lohta kalastaen, asiakkaille ja ystäville elämyksiä tarjoten. Olen ollut intensiivisesti yötä päivää keskellä lohikesää. Samalla olen ollut lukuisille ihmisille keskeinen ja merkittävä osa lohikesää. Olen elänyt ja antanut kaikkeni kesäkuun alusta elokuun loppuun.

Nyt katselen lohikesää sivusta piipahtaen siinä vain aamuvarhaisella töihin ajellessa ja uudestaan illalla rantasaunassa. Olen kuin vieras, jolla on lupa katsella ikkunasta, kun varas vie talon pöytähopeat.

Väärinymmärrysten, tahallisten tai tahattomien välttämiseksi selvennän edellä kirjoittamaani tunnelmakuvaa. Lohenkalastus on Tenojoella edelleen kiellettyä. Eduskunta salli suuressa viisaudessaan saamelaisille mahdollisuuden lohenkalastukseen tietyillä ehdoilla Lapin Ely-keskuksen hakemuksesta myöntämällä poikkeusluvalla.

Olin maaliskuussa eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan kuultavana Tenojoen kalastussäännön tiimoilta. Kerroin silloin lausunnossa ja asiantuntijakuulemisessa oman kantani asiaan hyvin selkeästi: "Hallituksen esityksessä Suomen ja Norjan väliseksi uudeksi Tenojoen kalastussäännöksi yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista on määritelty saamelaiskulttuuriin perustuvan lohenkalastuskulttuurin säilyttäminen elinvoimaisena. Tämän tavoitteen saavuttaminen ei ole mahdollista ilman vahvoja ja elinvoimaisia lohikantoja. Vallitsevassa tilanteessa, rajallisen luonnonvaran eli lohikantojen ollessa kiistatta vaarantuneet, hallituksen esitykseen sisältyvä mahdollisuus poikkeusluvan myöntämisestä perinne- eli pakkopyydysten käytön sallimiseksi opetus- ja kulttuuriperusteisesti on vakava virhe."

Viime kesänä kirjoitin lohen salakalastuksesta tulleen koko kansan huvia. Tämän kesän alku on osoittanut viime kesän kirjoitukseni napakympiksi. Lainkuuliaisuus on tässä jokilaaksossa, tässä kunnassa lähes yhtä heikolla tolalla kuin venäläisterroristien Ukrainaan suuntautuneella erikoisryöstöretkellä. Omankädenoikeutta käytetään surutta eikä sitä salata, vaan päinvastoin kehuskellaan julkisesti.

Vaikuttaa vahvasti siltä, että viranomaiset ovat nostaneet kädet pystyyn valvonnan ja rikoksiin syyllistyneiden tuomiolle saattamisen suhteen.

Muualta tänne vuosikymmeniä sitten muuttaneena pohdiskelen erityisesti kuntapäättäjien ja vesialueiden osakaskuntien nokkahenkilöiden asemaa. Yhteisiä asioita hoidettaessa moraalin ja vastuullisuuden suhteen riman pitää olla todella korkealla. Jos esimerkiksi johtavassa luottamusasemassa oleva henkilö salakalastaisi lohta Tenolla, eikö veronmaksajalla olisi perusteltu syy epäillä hänen rehellisyyttään luottamustoimen hoitamisessa? Onhan toki mahdollista, että mökkimurtoihin erikoistunut rosvo ei murtaudu omakotitaloon, ei edes tilaisuuden tullen.

Pilkkikausi lähenee loppuaan

Sunnuntai 12.5.2024 klo 19.50

Norjalaisille toukokuu on pelkkää vapaata. Arkipyhiä on tänä vuonna ripoteltu kolmelle toukokuun viikolle. Tällä viikolla torstai oli arkipyhä. Norjalaiseen tapaan se merkitsi automaattisesti vapaata myös perjantaille. Sen ansiosta pääsin käymään vielä rautupilkillä. Olosuhteet olivat loistavat. Kovan hangen päällä oli sopivasti uutta, pehmyttä lunta.

Rautu oli huonommalla syönnillä kuin edellisillä viikoilla. Sama ilmiö toistuu vuosittain. Kevään viimeisillä, säiden puolesta kaikkein parhaimmilla keleillä kalan saaminen on huomattavasti työläämpää kuin aikaisemmin talvella. Kalojen niukkuus ei yhtään himmennä kevään viimeisten pilkkipäivien hohtoa. Luonto virkoaa vauhdilla valon määrän lisääntyessä. Lintuja näkyy päivä päivältä enemmän.

Tenon jäidenlähtö lähenee. Jäät ovat sulaneet paikoilleen useamman viikon aikana. Joki avautuu lähipäivien aikana. Väylä on monin paikoin auki pitkiä matkoja. Jäät liikahtavat kunnolla vasta sitten, kun vesi nousee yli metrin. Jokilaaksossa lunta on enää siellä täällä. Tuntureilla lunta on reilusti.

Alamitan nostoa

Sunnuntai 5.5.2024 klo 22.40

Perinteinen rautuviikko sujui mukavasti. Säät vaihtelivat ajankohdalle tyypilliseen tapaan aurinkoisen lämpimästä voimakkaan länsituulen hyytävään kylmyyteen. Kunnon varusteilla ja lämpimillä vaatteilla pilkkiminen oli mahdollista joka päivä. Pysyimme jälleen hyvin rautu- ja taimenpitoisessa menussa. Tuoretta kalaa laitoimme ruuaksi eri tavoilla päivittäin.

Viikon parasta antia olivat hiihtoretket ahkiota vetäen uusille pilkkijärville. Olosuhteet olivat talviset, vaikka lumipeite oli paljon tavanomaista ohuempi.

Kalastuksellisesti pääsimme nauttimaan monta kertaa keskivertoa reilusti suurempien rautujen ja taimenien väsytyksistä. Suurimmat raudut olisivat todennäköisesti jääneet saamatta, jos olisimme pilkkineet perinteiseen suomalaiseen tapaan pikkurautuihin tyytyen.

Kuukauden aikana kokemusta karttui monella rintamalla. Osalla vieraista oli käytössä kaikuluotain. Sen käyttö ei välttämättä lisännyt saalisvarmuutta. Rautujen ollessa huonolla syönnillä kaikuluotain tarjoaa enemmän mielenkiintoista ajankulua. Kalojen löytäminen on  sen avulla helpompaa ja nopeampaa. Sattumaa tai ei, mutta kevättalven suurimmat raudut nousivat jäälle ilman kaikuluotaimen käyttöä. Puolen metrin raja meni parhaina päivinä rikki useamman kerran.

Rautukaluston päivitystä

Sunnuntai 21.4.2024 klo 20.40

Raudun pilkinnässä, erityisesti välineissä on tapahtunut suuria kehitysloikkia viimeisen vuosikymmenen aikana. Rautuvesillä näkee nykyään harvoin perinteisiä ahvenen pilkintään tarkoitettuja pilkkivapoja. Hyvillä väsytysominaisuuksilla varustettu vapa ja säädettävällä jarrulla sekä mieluummin myös välityksillä varustettu kela ovat peruskalustoa. Nämä ominaisuudet korostuvat erityisesti silloin, kun samoilla vesillä on myös hyvän kokoisia taimenia. Parin-kolmen kilon painoisen taimenen väsytys on kunnon välineillä positiivisella tavalla mieleenpainuva kokemus.

Kuuden tuuman kaira riittävillä jatkovarsilla on välttämätön varuste paremmille rautuvesille mentäessä. Neljän tuuman kairalla pilkkijä ottaa joka ainoa kerta avantoa vääntäessään riskin ison kalan karkuuttamisesta liian pienen avannon takia. Tämä harkittu riskinotto on ymmärrettävää silloin, kun kaukaisille pilkkivesille siirrytään useamman päivän turneelle hiihtämällä.

Keskiverto suomalainen mies, jonka juuret ovat syvällä takametsien routaisessa maassa, ajaa polttomoottorin voimin paikasta toiseen niin kauan kuin kunnossapidon laiminlyönnistä kärsiviä maakuntien teitä pystyy edes jollakin tavalla liikkumaan. Pilkkivesillä hän sen sijaan turvautuu luontevasti sähköön. Joka pojan tallin nurkasta löytyvä akkuporakone on valjastettu jonkinlaisella adapterilla kairaan kiinni. Rautuvesillä jään vahvuus on yleensä hyvän matkaa toisella metrillä. Yksi tai jopa useampi kohvakerros tuo vielä lisähaastetta avannon tekoon. Tällaisissa olosuhteissa pelkkä akkuporakone kairaa pyörittämässä on vaarallinen yhdistelmä, jota ei kannata raahata jäälle ollenkaan ilman lisäkahvaa. Muutaman kymmenen euron lisäkustannuksella akkuporakoneeseen saa ostettua kahden käden kahvat, joiden avulla kairaaminen on paljon turvallisempaa.

Itse olen käyttänyt 24 voltin Strike Master -akkukairaa kuuden tuuman terällä. Ensimmäisen talven haastavissa olosuhteissa yhdellä akulla sai kairattua vain 8-9 avantoa. Tämän kevään olosuhteissa yhdellä akulla sai tehtyä 14-16 avantoa. Kolmen akun ja kahden laturin kokoonpanolla selvisimme hyvin viiden henkilön pitkien pilkkipäivien viikosta ilman käsikairaan turvautumista. Akut latasimme aggregaatilla joka ilta.

Pilkkivapojen pituuksien kasvu yhdistettynä nykyisten pilkkikelojen jalan ja kampien ulottuvuuksiin on tehnyt pilkkikansan standardista eli Retki-reppujakkarasta alimitoitetun. Pidemmät vavat on paras säilyttää ja kuljettaa erillisessä vapalaukussa. Jäällä on hyvä olla mukana pari-kolme vapaa. Sitä useamman vavan mukana kuljettaminen ei ole tarpeellista. Pilkit tapseineen ja morreineen tai pilkkiperhoineen solmitaan valmiiksi tuvan lämmössä. Kelalla olevan siiman päässä oleva viehelukko mahdollistaa pilkin nopean vaihdon järvellä.

Pilkin värillä, koolla ja uinnilla on merkitystä. Sen takia riittävää valikoimaa on syytä pitää mukana. 1980- ja 1990 -luvuilla muoti kulki koko ajan pienempiin rautupilkkeihin. Saalisvarmuudesta maksettiin hintaa entistä pienempinä kaloina. Onneksi muikkukannat ovat vahvistuneet niin, että kenenkään ei tarvitse enää ajaa tuhatta kilometriä pohjoiseen pyytääkseen päivän aikana kolmesataa pumpulipuikon mittaista rautua kukkokaloiksi.

Tiura 45, Norolan Northern Light ja Kuusamon Uistimen Lappi-Loiste ovat rautupilkkien peruskalustoa. Ne ovat toimivia pilkkejä alle kymmenen metrin syvyisissä vesissä. Lohen vetouisteluun tarkoitettu Tiura Magnum on yksi parhaimmista rautupilkeistä. Suuresta koostaan huolimatta se pyytää kaiken kokoisia rautuja. Sillä on helppo pilkkiä myös syvältä, koska se vajoaa nopeasti. Norolan Winter Light tapsipilkki on lähes yhtä hyvä pilkki syvältä pilkittäessä. Se pelaa myös taimenia pilkittäessä.

Led-valo lisää pilkin kalastavuutta sitä enemmän, mitä syvemmälle mennään. Omasta pilkkirepustani löytyy useimmiten sama pilkki-pilkkiperhosetti sekä valolla että ilman. Kokeilemalla selviää, kummasta rautu tykkää enemmän.

Sopiva siimanvahvuus on 0,35-0,40 mm. Pilkin alla tapsisiimana käytetään ohuempaa siimaa, 0,25-0,28 mm. Erityisesti Suomen puolella on paljon järviä, joissa lähes kaikki pilkkikalat ovat pannulle mahtuvia. Näillä järvillä pilkittäessä siimat voivat olla huoletta ohuempia.

Tämän kevättalven olen käyttänyt pilkin alla pelkästään pilkkiperhoja. Olen sitonut niitä numero kuutosen ja kahdeksan koukkuun. Yleensä käytän kahta kuulaa, joista suurempi on halkaisijaltaan 4,0-5,5 mm ja pienempi 3,0-4,0 mm. Pilkkiseurueemme on myös käyttänyt hyvällä menestyksellä Perho-Kapteenin pilkkiperhoja. Taimenta tavoiteltaessa MA-Leech on ehdoton ottipeli.

Sinivalkoisen reen kyydissä

Maanantai 15.4.2024 klo 19.15

Kotimainen Trailander Shuttle Safari on niin ylivertaisen hyvä henkilökuljetuksiin tarkoitettu reki, että sitä on turha verrata mihinkään muuhun rekeen. Huhtikuisen vaihtelevassa, ajoittain navakan tuulisessa ja vesisateisessa säässä Nordkynniemimaan puuttomalla tunturiylängöllä reki pääsi näyttämään toimivuutensa.

Reki liukuu moottorikelkan perässä eleettömän sujuvasti ja pehmeästi kuin saukko pakkaslumen verhoamassa jokitörmässä. Säädettävä jousitus kantaa kuorman ryhdikkäästi. Reen kyytiin nostetun kananmunapaketin kylkeen ei tarvi liimata "särkyvää" -tarraa. Jousitus ottaa töyssyt, kuopat ja heitot vastaan niin pehmeästi, että reen sisällä niistä ei ole syytä olla huolissaan.

Webastolla varustettu Suttle Safari tarjoaa matkustajille yhtä mukavat kyydit kuin taivaankantta halkovat sinivalkoiset siivet. Yläilmoissa kiitävää menopeliä ei kuitenkaan voi pysäyttää haluamaansa paikkaan. Trailander Shuttle Safarin sen sijaan voi halutessaan pysäyttää, vaikka hyvän rautuavannon viereen.

Automiehille on tuttu käsite tietyn tason autoista, joita omistaja ajaa mieluummin itse. Trailander Shuttle Safari tarjoaa niin hyvät kyydit, että reen omistaja istuu mieluummin sen kyydissä kuin ajaa sitä vetävää kelkkaa.

Hyvien veto-ominaisuuksien ja erinomaisen jousituksen lisäksi Trailander Shuttle Safari on erittäin turvallinen reki. Se antaa matkustajille hyvän suojan mahdollisessa onnettomuustilanteessa. Samalla se tarjoaa viihtyisää ja mukavaa matkantekoa pakkasessa, tuulessa ja tuiskussa. Luontoharrastusten ohessa reki toimii lämpimänä taukotilana, jossa eväiden syöminen tai esimerkiksi kameroiden varustelu sujuvat avokäsin suojassa vallitsevilta olosuhteilta.

Pääsiäisrautuja

Maanantai 1.4.2024 klo 21.45

Saimme viettää pääsiäistä talvisissa olosuhteissa. Mökille mennessämme lunta oli reilusti tavanomaista vähemmän. Vajaan viikon oleskelumme aikana lunta satoi lisää noin 30-35 cm. Järven jäällä käveleminen muuttui pehmeän lumen myötä raskaammaksi. Hiihto- ja kelkkailukelit sen sijaan muuttuivat erinomaisiksi.

Lämpötila vaihteli iltapäivän muutamasta pakkasasteesta melkein -15 asteen yöpakkasiin.

Rautujen lisäksi saimme pari reilumman kokoista taimenta. Mökkielämän aamiaispöydän lisukkeeksi paistan silloin tällöin kermaisen rautumunakkaan. Siihen sopii mainiosti edellisen päivän illalliselta yli jääneet paistetut tai savustetut raudut.

Raudun pilkkimiseen liittyy vahvana mielikuva kevään ahavoittamista hangista, lämpimästi paistavasta auringosta ja sinisestä taivaasta. Suurin osa lajin harrastajista suuntaa rautuvesille juuri kevättalven parhaimpien säiden ja helpoimman kulun aikana. Erityisesti isoa pilkkirautua tavoittelevan kannattaa harkita vakavasti pilkkireissua alkutalveen tai kaamoksen päättymistä verhoavaan pakkaskauteen tammi-maaliskuulle.

Pakkasen puremista nuoskalumen lapiointiin

Keskiviikko 6.3.2024 klo 20.30

Talven selän taittumisesta on vierähtänyt jo kuukausi. Talvi on ollut rehellisen valkoinen ja lähes vanhan ajan kylmä. Talvi alkoi kylmän raikkaissa merkeissä jo lokakuun 20. päivän kieppeillä. Lokakuun loppu oli kylmä. Lammet ja järvet jäätyivät nopeasti. Luntakin satoi niin, että tunturimökin talviteloille varustaminen lokakuun viimeisenä viikonloppuna sujui mökkimatka mennen tullen hiihtäen. Viime päivien lämmin sää on tuonut aivan toisenlaista tuntua kuin alkutalven pitkä pakkasjakso. 

Lunta on tavanomaista vähemmän. Järvissä on hyvät jäät. Kohvakerroksia ei ole, vaan jää on kauttaaltaan yhtenäistä teräsjäätä.

Tenon uusi kalastussääntö etenee eduskunnassa vääjäämättä maalia kohti. Se ehtii voimaan todennäköisesti hyvissä ajoin ennen kesän tuloa.  Takkatulen leikkisässä loimussa on ollut hyvä lukea eri intressiryhmien lausuntoja käsittelyssä olevasta ja myös edellisistä kalastusäännöistä. Lausunnoissa on yksi yhdistävä tekijä. Kukaan ei ole riittävällä vakavuudella huolissaan Tenon lohesta ja lohikantojen ahdingosta. Jokainen kinuaa itselleen oikeuksia, toinen toistaan vahvemmin perustein.

Tenon lohikantojen tila on heikko. Siitä huolimatta osa jokivarressa asuvista ihmisistä vaatii äänekkäästi lohenkalastuksen avaamista. Tulevaisuuden ennustamiseen ei vaadita kummoisia ennustajan lahjoja. Viime kesäiseen kyttyrälohi-invaasioon suhtautuminen kertoi jo sen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan Tenon lohelle. Kulkutuksen salliminen kyttyrälohien pyynnissä  ja siihen kannustaminen viranomaisten toimesta avasivat bandoran lippaan, jonka kiinni saaminen ei ole enää mahdollista. Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin lorautettua korkeaoktaanista ministeri-Audin bensaa saamelaisten lohenkalastusoikeuksia koskevaan keskusteluun tuli karkasi käsistä.