Alkavan ruskan kauneutta

Lauantai 5.9.2020 klo 09.15

Luonto elää omaan tahtiin ihmiskunnan vaivoista ja harmeista välittämättä. Lähestyvän ruskan ensimmäiset merkit ovat ilmestyneet vahvasti Tenojokilaaksoon. Yksittäisiä puita ja joitakin haavikoita on jo kohtalaisen vahvasti ruskan väreissä. Kulunut viikko on ollut säiden puolesta erinomainen. Lämpötila on noussut useampana päivänä kesäisiin lukemiin, parhaimmillaan lähes +20 asteeseen. Pakkasta on ollut vain yhtenä yönä.

Minulla on onni ajaa aamuin illoin poikkeuksellisen kaunista työmatkaa. Aamuisin komennan saksanseisojan tien päälle niin varhain, että suurin osa kotikuntani asukkaista nukkuu vielä ruususen unta. Työpäivän jälkeen kotiudun takaisin maailman vaatimattomimman lohitorpan rauhaan reilusti pikkukakkosen jälkeen.

Työpäivän jälkeen kotimaahan palatessa joudun pysähtymään rajatarkastukseen. Rajavartijoiden toiminta on muuttunut merkittävästi viime keväästä. Nyt he katsovat vain passin ylimalkaisesti ja viittovat jatkamaan matkaa. Toisin oli viime keväänä. Rajavartijat estivät minulta ja useilta kymmeniltä muilta töihin pääsyn Norjan puolelle lähes puolentoista kuukauden ajan. Hallituksen epämääräiset ohjeistukset osoittautuivat myöhemmin lainvastaisiksi. Kevään kokemusten seurauksena minunkin on pakko tunnustaa, että luottamukseni viranomaistoimintaan on kokenut rajun inflaation. Ennen koronarajoituksia minä uskoin ja luotin viranomaisiin ilman pienintäkään epäilyksen häivää. Nykyään en enää sinisilmäisesti luota yksittäisen viranhaltijan toimintaan, vaan epämääräiseksi kokemassani tilanteessa haluan kuulla perustelut hänen toiminnalleen.

Suomi on valitettavasti pahuksen pitkä maa. Meidän Lapin raukoilla rajaseuduilla asuvien on turha kuvitella, että Arkadianmäellä ymmärrettäisiin näitä meidän olosuhteitamme. Osman Niilo kuvasi aikanaan hyvin utsjokista arkielämää sanomalla: "Minäkin olen Taka-Lapin Osuuskaupan jäsen ja U Hagelinin vakioasiakas".  Tällä hän tarkoitti sitä, että yhteiskunnallisesta paineesta johtuen oli pakko olla osuuskaupan jäsen. Arjen pyörittämisen varmistamiseksi oli kuitenkin oltava Hagelinin vakioasiakas, koska hän ymmärsi paikallista elämänmenoa ja myi luotolla. Pitkän talven ruokaostokset kuitattiin lohikesän tullen.

Utsjoen kahdeksan vuodenaikaa ovat todellinen rikkaus. Pitkässä juoksussa ne tulevat nostamaan Utsjoen matkailun maailmankartalle. Minä olen suhtautunut alusta lähtien erittäin positiivisesti Jussi Eiramon hotellihankkeeseen. Korona tulee jossakin vaiheessa hölläämään vahvaa otetta ihmiskunnasta. Sen jälkeen tapahtuva talvimatkailun kasvu tässä pitäjässä tulee olemaan suurimmalta osalta Jussin hotellin ansiota. Koomista  on se, että suuren hyödyn saavat myös ne yrittäjät, jotka vastustivat Eiramon hotellihanketta.

Rivikuntalaisena minun on vaikea sanoa, onko vauhtisokeus iskenyt virkamiehiin ja osaan luottamusmiehistä. Tällainen epäilys hiipi vääjäämättä mieleen, kun kuulin kunnan lähettäneen pitkäaikaiselle yrittäjälle irtisanomisilmoituksen vuokratontista. Monopolissa on voimaa myös Utsjoella ja nepotismin vahvat perinteet velvoittavat, mutta kunnan virka- ja luottamusmiesten pitäisi silti muistaa kaikessa päätöksenteossa kunnan yhteinen etu. Tulevaisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeätä, että kuntaa ei vain pidetä luotettavana sopimuskumppanina, vaan se myös on. Ilman luottamusta kuntaan on mahdotonta saada uusia yrittäjiä ja asukkaita.

Pari viikkoa sitten käynnistynyt lukukausi alkoi Utsjoella uudessa koulussa. Karigasniemen koulu on valmis ja vastaanotettu. Opetustyö alkaa uusissa tiloissa syyskuun aikana. Nuorgamiin tulevan koulun urakkasopimus on allekirjoitettu. Koulu valmistuu kevään 2021 aikana. Karigasniemen ja Utsjoen koulurakennukset valmistuivat suunnitellulla tavalla sovitussa aikataulussa. Hankkeiden toteutumista epäilleet henkilöt joutuivat pettymään, kun urakoitsijan valinnassa käytettiin iltapäivälehtien sijaan parasta saatavilla olevaa insinööritietoa.

Kunnan kaikkien koulujen uusiminen kertarysäyksellä on todella mittava investointi. Uusien koulujen ansiosta lähivuosina on mahdollisuus saada päteviä ja hyviä opettajia. Seuraava luonnollinen vaihe on vuokra-asuntotarjonnan lisääminen. Ilman sopivia asuntoja uusien koulujen tuoma opetuksen tason nosto läsähtää.

Ruskan värikylläinen ilottelu kypsyy täyteen loistoonsa parin seuraavan viikon aikana. Syksy on erinomainen aika nauttia luonnon kauneudesta. Maastossa on helppo liikkua. Nähtävää ja ihailtavaa riittää jokilaaksojen rantatörmiltä tuntureiden kivikkoisille huipuille asti. Riekkokannat ovat hieman voimistuneet, mutta tämän kesän poikaset ovat vielä kovin pieniä.

Kaipuun hämärässä

Torstai 27.8.2020 klo 22.30

Hämärtyvässä elokuun lopun illassa on vahvaa tunnelmaa. Tenojoki soljuu rauhallisesti Osmannuorassa. Alavirrasta kuuluu Kivikosken kohina. Taivas on harmaan pilviverhon peitossa. Rantasaunan kiuas sihahtaa pehmeästi löylykauhallisen vettä kiuaskiville saatuaan. Norjalaisen työviikon jälkeen on nautinto istua saunan leppeissä löylyissä ja katsella ikkunasta rauhallista kotiväylää.

On Klemman keli. 

Vanhaan hyvään aikaan se merkitsi Osman soutajalle tapahtumarikasta iltaa ja yötä. 2/0 yksihaaraiseen Mustadin koukkuun sidottu Klemma oli Suomen puoleisessa laitavavassa. Hämmästyttävän usein perho sai kyytiä jo Ylämontussa. Vapa oli mutkalla viimeistään Ottiniemessä.

Päättyneen lohikesän aikana lohimiehen unelmien ja vavan taipumisen välissä oli rutkasti tavanomaista enemmän raakaa työtä: Soutamista, vieheiden vaihtoa, ottipaikkojen haravointia ja odottamista. Lohia nousi jokeen merkittävästi keskimääräistä vähemmän. Puheet kaikkien aikojen huonoimmasta lohikesästä ovat silti vahvasti liioiteltuja. Kirjatun historian aikana Tenolla on nähty monta paljon heikompaa lohikesää kuin vuonna 2020.

Lohilaskuri on ollut käytössä kolmena kesänä. Se antaa jokeen nousevien lohien määrästä tarkan tiedon. Kolmen kesän saldo on ollut koko ajan laskeva. Lohilaskurin kertomia nousumääriä ei kannata verrata sitä edeltäneen ajan arvioihin nousulohien määristä. Laskurilla todennettujen kolmen lohikesän ja tulevien lohikesien keskinäinen vertailu sen sijaan tulee antamaan luotettavan kuvan lohikantojen kehityksestä.

Jokainen lohenkalastaja vertaa meneillään olevaa/viimeistä lohikesää edellisiin lohikesiin. Niin huonoa lohikesää ei olekaan, etteikö yksittäisellä lohenkalastajalla voisi olla kaikkein aikojen ennätyskesä. Minun lohikesäni oli suhteellisesti ja absoluuttisesti hyvä. Sain lohia selvästi enemmän kuin keskimäärin lohikesän aikana. Ilahduttavaa oli kalojen koko. Kesän pienin lohi painoi 9,1 kg. Suurin kojamo painoi 19,2 kg. Sain kaksi yli 15 kilon painoista lohta. Ahkeruus palkittiin.

Kivikoski oli minulle paras soutupaikka. Sain soudettua siitä asiakkailleni kesän aikana yhdeksän lohta ja kaksi lohijalkaa. Seuraavaksi parhaimpia soutupaikkoja olivat Vitoslompolo, Perhomestarinmonttu, Osmansuvanto ja Norjanväylä. Kesän suurin kojamo tarttui Suurikosteesta. Toiseksi suurin kojamo tuli Vitoslompolosta.

Tenosta saatiin kesän aikana vapavälineillä vain kolme yli 20 -kiloista lohta. Se on tavanomaista vähemmän. Tinttejä ja jalkoja nousi todella vähän, mikä näkyi kalatapahtumien harvalukuisuutena. Minun oma, henkilökohtainen vertailuasteikkoni sisältää omat ja asiakkaitteni saamat kalat. Wanhan Osman kellariin nousi kesän aikana noin kolmanneksen enemmän lohia kuin edellisenä kesänä. Lohijalkojen määrä sen sijaan tipahti edellisestä kesästä melkein 80 prosenttia. Soutamieni kalojen keskikoon suhteen lohikesä 2020 oli yksi kaikkien aikojen parhaimmista.

Lohikesä 2020 tulee ilmeisesti jäämään historian kirjoihin eräänlaisena kulminaatiopisteenä. Kesän aikana tapahtui selvä jako periamerikkalaiseen kahden puolueen järjestelmään, jossa toinen on oikeassa ja toinen aina väärässä. Lohenkalastusta harrastavat henkilöt viihtyivät joella rakkaan harrastuksensa parissa koko kesän ajan olosuhteista ja ajoittaisista kuolemanhiljaisista ajanjaksoista välittämättä. Se toinen joukko on paljon sekalaisempi seurakunta. Siihen kuuluvat ne, joiden kalastusinto hiipuu parin tyhjän kalastuspäivän seurauksena ja lohenkalastusta harrastamattomat henkilöt.

Intohimoisesti ja suurella sydämellä lohenkalastukseen suhtautuvalle henkilölle huono lohikesä ei aiheuta traumoja eikä patoutumia. Hän ottaa olosuhteet vastaan sellaisina kuin ne kulloinkin tulevat. Kalastus itsessään, kalakaverit, uuden oppiminen ja luonnosta nauttiminen ovat asioita, jotka antavat ilon ja onnen hetkiä. Saaliiksi saatu lohi on aina suuren riemun aihe. 

Huonona lohikesänä rantatörmillä mouruavien ja bittitaivaan sinessä kalastelevien ajatukset pyörivät lyijyhaulin kokoisella kiertoradalla pohtien uusia kalastusrajoituksia joella viihtyvien henkilöiden riesaksi. Mitä etäisempi suhde henkilöllä on lohenkalastukseen, sitä herkemmin hän tuijottaa yhtä yksittäistä tekijää, jonka perusteella hän sitten vaatii muutoksia. Lohi, lohikannat ja lohenkalastus muodostavat niin suuren kokonaisuuden, että sen ymmärtäminen vaatii pitkän kokemuksen lisäksi jatkuvaa tietojen keräämistä ja niihin paneutumista.

Suurin tämänkin kesän aikana esillä ollut huuhaa liittyy kesän eri aikoina pyydettyjen lohien arvostukseen. Heinäkuun lopulla ja elokuussa pyydettyjen lohien osalta tuli jälleen jonkin verran tuomitsevia kannanottoja kutukalojen pyytämisestä. Enempää ei voisi lohenkalastuksessa olla väärässä. Jokainen, siis JOKAINEN jokeen merestä nouseva lohi on tulossa kutemaan. Toukokuussa Tenoon nousevan lohen ainoa päämäärä on päästä synnyinsijoilleen valmistautumaan syksyn kutuun. Kesäkuun 10. päivä pyydetty kirkas nousulohi ei kude syksyllä.

Kysymys on kokonaisuudesta. Kalastussäännöillä ja rajoituksilla pyritään siihen, että lohikantoihin kohdistuva kalastuksen aiheuttama verotus on oikean suuruista. Yksittäisen kalastajan tulee voida luottaa pitkäaikaiseen tutkimustietoon pohjautuvaan kalastuksen säätelyyn. Säätely luo puitteet, joiden varassa kalastaja voi nauttia täysin siemauksin lohenkalastuksen hienoista hetkistä.

Siimasopan estäjät

Perjantai 14.8.2020 klo 13.20

Useimmilla lohensoutajilla on selkeä tavoite vesille lähtiessään. Välineet on hankittu viimeistä myöten, jotta tavoitteen toteutuminen ei jäisi ainakaan niistä kiinni. Vavat, kelat, siimat ja vieheet ovatkin lähes jokaisella lohensoutajalla kunnossa. Lohen saaminen on niiden puolesta täysin mahdollista.

Lohensoudun tekniikan ja taktiikan oppiminen sekä lohen sielunelämän ymmärtäminen vaativat paljon enemmän paneutumista. Tietoa on saatavilla eri lähteistä. Kokemusta karttuu jokaisella soutukerralla. Voimakas virta ja hopeanhohtoiset lohet hiovat lohensoutajan evoluution yllättävän tehokkaasti samaan muottiin. Jokaisella kokeneella lohensoutajalla on selkeä tapa toimia samalla tavalla lasku laskun perään. Tämä ei ole sattumaa, sillä nimenomaan ajan saatossa hioutuneet rutiinit erottavat tekijämiehen amatööristä.

Elämäsi lohi voi tarttua lähes milloin tahansa vieheiden vedessä ollessa. Vavan taipuessa, räikän pärähtäessä tai siiman juostessa vauhdilla kelalta pitää aina olettaa, että siiman päässä on elämäsi lohi kunnes toisin todistetaan. Tämä perusoletus pitää sisäistää selkäytimeen asti. Kaikki lohensoutuun liittyvät rutiinit opetellaan ja niistä pidetään tiukasti kiinni, sillä jonain päivänä ne pelastavat sinut elämäsi katkerimmalta karkuutukselta.

Meinasin ryystää aamukaakaot väärään kurkkuun lukiessani viime viikolla Metsästys ja Kalastus -lehden heinäkuun numeroa. Lehdessä on Pasi Romakkaniemen kirjoittama kolmen lohensoutuun sopivan kelan esittely otsikolla "Siimasopan estäjät". 

Romakkaniemi kirjoittaa väliotsikon "Jarrut kokeessa" jälkeen seuraavasti:

"Viehettä laskettaessa on siiman juostava kelalta kevyesti veteen. Yksin soutaessa homma on toivotonta räpeltämistä, jos siimaa joutuu kädellä auttamaan rullalta ulos, eikä tilanne saa olla sellainen kaverinkaan kanssa."

Minun kokemukseni Muonion-Tornionjoelta ovat ajalta, jolloin siellä ei tarvinnut varautua lohen tarttumiseen. 1980-1990 lukujen taitteessa sai soudella rauhassa vailla toivoakaan lohesta. Lehden jutun perusteella paikallisten lohensoutajien toimintatavat periytyvät noilta ajoilta.

Lohen, jopa elämäsi suurimman lohen, sen kaiken kauhian kojamon tarttuminen on mahdollista heti ensi sekunnista alkaen, kun viehe on laskettu veteen. Sen takia viehe pitää laskea jarru päällä. Pienikin lohi voi iskeä niin rivakasti, että kela pyörähtää ylikierroksille. Tuloksena on linnunpesä ja lohen karkaaminen. Ylemmässä kuvassa on lopputulos hetkestä, kun minun veneessäni ensimmäistä kertaa istunut asiakas toimi huomaamattani vastoin ohjeita. Hän vapautti jarrun vieheen laskun ajaksi. Lohi iski parin metrin päässä veneestä paikasta, josta en ollut nähnyt kenenkään koskaan saavan kalaa. Linnunpesä jumitti kelan. Lohi hyppäsi neljä kertaa ennen irtoamista. Onneksi koukut oikenivat. Ottivaappu pelastui. Lohi oli hyppyyn punnittuna noin 8-8,5 kilon painoinen. Ei siis edes iso.

Asiakas kertoi rantaan päästyämme, että hänellä on tapana pitää peukaloa puolalla siiman juostessa ulos kelalta. Se ei auttanut. Tai saattoihan se auttaa pienentämään linnunpesää, mutta lopputulosta se ei muuttanut.

Lohensoudussa on erilaisia tapoja niin kuin kaikessa muussakin ihmisten puuhastelussa. Minä opetan työkseni asiakkaita lohensoudun saloihin. Kalastusoppaana kannan suuren vastuun siitä, että ensikertalainen oppii perusasiat oikein. Kaiken toiminnan taustalla pitää olla kristallinkirkkaana tietoisuus ja tavoitehakuisuus siitä, että sihti on lohessa ja sen saamisessa kommelluksitta veneeseen asti.  "Siimasopan estäjät" -otsikon alla opetettu vieheiden laskutapa ei ehkä ole varmin, mutta ainakin se on nopein tapa menettää lohi.

Perinteiset kojamokelit ja uusi muotilaji

Perjantai 14.8.2020 klo 00.25

Elokuinen ilta, Klemman keli ja Teno tyhjänä. Taivas on harmaan pilviverhon peitossa. Ilman lämpötila on 11 astetta. Veden lämpötila on noin 14 astetta. Vesi nousi viime sunnuntain kovan vesisateen seurauksena noin 20 cm. Se ei ole laskenut tämän viikon aikana.

Olen nautiskellut parina iltana harvinaisesta herkusta eli yksin soudusta. Laitin Einon kaunista ja toimivaa kädenjälkeä on ilo kuljettaa lohijoen jäntevällä virralla. Yksin soutaessa vene on kevyt kuin kaarnalaiva. Vanhojen, hyvien aikojen perinteitä vaalien olen uittanut muutamia perintöhopeita kotisuvannon pyörteissä. Lohikesä ei ole vielä niin pitkällä, että perinteiset kojamokelit olisivat alkaneet. Veden lämpötilan ja pitkän ajan sääennustuksen perusteella vaikuttaa vahvasti siltä, että luonto suojelee vaatimattoman lohikesän kojamoita. Kymmeniä lohia pyytäneet ottivaaput saavat olla rauhassa.

Historialla on tapana toistaa itseään. Suomalaisen eränkäynnin keskiössä on ollut aina saaliin kunnioittaminen. Saaliin, onpa se sitten metsästyksen, marjastuksen tai kalastuksen tuomaa, esille tuonti ja siitä kertomisen kulttuuri ovat vaihdelleet historian saatossa. Bittitaivaan avautumisen myötä muotiin tullut saaliskuvien julkaiseminen ja saaliin saamiseen vaikuttaneiden olosuhteiden, paikan ja vieheiden kertominen ovat vielä nuorta kulttuuria. Vanhaan hyvään aikaan saaliista kerrottiin hyvin valikoiden eikä parhaita pyyntipaikkoja tai -tapoja paljastettu.

Toimintakulttuurin muutos heijastelee vahvasti saaliin merkitystä. Ennen vanhaan saalis oli tuiki tarpeellista, monesti välttämätöntä ravintoa. Metsän viljaa ja kalavesien hopeaa ei haluttu jakaa vieraiden kanssa, koska kyse oli hengissä pysymisestä. Saaliin paljastaminen ja sen esille tuominen ovat mahdollisia, koska kenenkään elämä ei ole enää ammutun metson tai pyydetyn lohen varassa.

Suvaitsevaisuuden kulttuuri on ollut suomalaisen eränkäynnin vahvin peruspilari. Eränkävijät ja kalastajat ovat arvostaneet muiden metsästys- ja kalastustapoja. Muiden tekemisiä ei ole haukuttu eikä kyseenalaistettu niin kauan kuin toiminta on ollut lakien ja hyvien tapojen mukaista.

Puskista ampumisesta on tullut eränkäynnin uusi muotilaji. Sen aloittaminen on helppoa ja halpaa. Kenestä tahansa ammattiin, arvoon, ikään, asuinpaikkaan tai sukupuoleen katsomatta voi tulla tässä lajissa mestari lyhyessä ajassa. Puskista ampujan maalitauluksi joutuvalla on yhtä huonot selviytymisen mahdollisuudet kuin kulkutusaikana Tenoon nousevalla lohella.

Rohkenen ennustaa, että ei mene kovinkaan montaa vuotta, kun saaliista kertomisen kulttuuri palaa puoli vuosisataa taaksepäin. Metsästyksen ja kalastuksen harrastaja voi suojautua maalitauluksi joutumiselta vain pysyttelemällä luonnon helmassa kaukana bittitaivaan valtaväyliltä. On surullista, että vuosikausien sitkeätä yrittämistä ja paneutumista vaatineen onnistumisen hetkeä ei voi jakaa täysin rinnoin iloiten. Puskista ampumisesta ei ole näillä näkymin tulossa olympialajia, joten sitä on turha harrastaa. Kenenkään ei tarvitse ottaa lohiveneeseen kaveriksi henkilöä, joka haukkuu sinua jokaisella aironvedolla. On aivan liian hurskasta olettaa, että tällainen henkilö ymmärtäisi itse käyttäytyvänsä ala-arvoisen huonosti somen kanavilla muita haukkuessaan.

Teno soljuu uomassaan. Taivas on edelleen pilvessä. Ilta hämärtyy vasta aavistuksen verran keskiyön tunteina. Maailma on sekaisin koronaviruksen takia. Suomi velkaantuu korvia myöten nopeammin kuin siima juoksee kelalta mustamarliinin vetäessä ensimmäistä ratakierrostaan Soudan Banksin polttavan auringon alla. Teno virtaa silti rauhallisesti uomassaan. Joessa on lohia paljon harvemmassa kuin hyvänä lohikesänä. Lohimiehen mieli on silti rauhallinen. Reilun neljän vuosikymmenen aikana on ollut hyviä ja huonoja lohikesiä. Molempien kanssa on opittu elämään.

Lohiyön kauneutta

Sunnuntai 9.8.2020 klo 01.10

Viime yönä Yläkönkään alta alavirtaan valuessa oli aikaa ihailla Lapin luonnon ja Tenon lohiyön kauneutta. Lämmin, aurinkoinen ilta hiipui hiipien kylmäksi, usvaiseksi yöksi. Patokosteensuvannossa saimme ihailla kuun nousemista Ganesvarrin ylle maakotkan pesän kohdalla. Paddasuvantoon päästyämme kuu roikkui taivaan kirkkaudessa suoraan alavirrassa. Ohuet usvahaituvat leijailivat joen yllä. Kylmyys tunki salakavalasti kauluksesta sisään, luikerteli luihin ja ytimiin ja värisytti vapamiehen kohmeisia käsiä. Lohiyön kauneus miellytti silmää, hiveli väsyneen soutajan mieltä ja lennätti vapamiehen kauaksi arjen ja työn rasituksista. Kaunista, puhuttelevaa ja sydänjuuria myöten ihmismieltä ravitsevaa.

Tenon suvannoilla soudellessa mieli virkistyy ja sydän lepää. Luonnon herkkä kauneus ja sen ajoittainen raivoisa voima pitävät ihmismielen alati otteessaan. Jokaisen cityvihreän pitäisi ainakin kerran elämässään raahata itsensä raitiovaunujen, konserttisalien ja ostoskeskusten katveesta Lapin viimeisille perukoille luonnon helmaan. Näkemään, kokemaan, aistimaan ja elämään. Parhaassa tapauksessa se saattaisi jopa avata silmät ymmärtämään, että elämää on muuallakin kuin Ullanlinnassa ja Kalliossa. Vieläpä hyvää, tasapainoista, antoisaa ja rikasta elämää.

Kuluneen lohikesän aikana olen saanut poikkeuksellisen paljon negatiivista palautetta. Saan muutenkin runsaasti palautetta lukijoiltani, lohenkalastajilta, asiakkailtani ja muilta taapertajilta. Tämän kesän aikana saamani negatiivinen palaute on ollut suurelta osin hämmentävää ja vaikeasti ymmärrettävää. Miksi minulle täysin tuntematon henkilö hyökkää rajusti tuomiten elinkeinoni harjoittamisen, joka tapahtuu täysin voimassa olevien lakien ja määräysten mukaisesti? Näitä henkilöitä yhdistää yksi asia. He asuvat postinumeroalueella 00300 tai sitä pienemmällä. Siis isolla kirkolla, jota he itse kutsuvat Helsingiksi.

En ole vastannut yhteenkään tällaiseen hyökkäykseen enkä vastaa jatkossakaan. Minulla ei tulisi mieleenkään syyttää Helsingissä asuvaa kolmekymppistä naisoletettua Vantaanjoen tuhoamisesta. Silti minä joudun sietämään sen, että yhä useampi heistä tuomitsee minun asumiseni Tenojoen törmällä, kaukana Lars Sonckin suunnitteleman Kallion kirkon takana.

Tenon soljuvalla virralla lohiyön kauneudessa soudellessani olen yrittänyt ymmärtää näiden ihmisten ajatuksenkulkua. Cityvihreällä ja citykanilla on hämmästyttävän paljon yhteistä. Heistä kumpikaan ei unelmoi matkustavansa joskus Vantaalle, koska se on saavuttamattoman matkan päässä kaukana pohjoisessa. Kumpikaan ei ole nähnyt koskaan lehmää, ei erota sonnia hirvestä eikä karhua kärpästä. Toinen luulee, että Teslalla pääsee ylihuomenna yhdellä latauksella kuuhun ja HSL:n kuukausilipulla takaisin. Toinen kuolee ydinvoimalla tuotetulla sähköllä valaistun katulampun valossa Teslan kiihdyttäessä päästäkseen seisomaan seuraaviin liikennevaloihin. Toiselle on suuri uroteko, lähes tutkimusmatka, päästä paikallisbussilla Nuuksion kansallispuiston retkeilyreittien parkkipaikalle.

Näillä kahdella etelän kivikylän eläjällä on myös eroavaisuuksia. Toinen elää elämänsä onnellisena syöden kaiken vihreän, mitä saa, pannen parastaan aina vastakkaisen sukupuolen edustajan tavatessaan ja kuolee onnellisena. Toinen on cityvihreä, joka tuputtaa jokaiselle jeerassa asuvalle Kallion kirkon alttaritauluna olevan, Hannes Autereen tekemän puureliefin sanomaa: "Tulkaa minun tyköni".

Onneksi Teno virtaa niin kaukana pohjoisessa, että citykani saati citivihreä ei osaa tänne. Viime päivien aikana olemme saaneet nauttia myös hyvistä lohensoudun hetkistä. Sami Kämäräisen luottamus Ronkaisen -väri Joonakseen palkittiin eilen komealla 17,2 kiloisella lohella. Lohi tarttui Kuoppilassuvannosta. Tapio Ojala sai nuoren oppipoikansa kanssa Vitoslompolosta 13 kiloisen lohen Tiura vaapulla. Petteri Virranniemi sai Osmasta vanhalla punaisella Uipolla 10,6 kiloisen lohen  torstai-iltana.

Oi aikoja, voi tapoja

Perjantai 7.8.2020 klo 05.40

Lohikesän 2020 toiseksi viimeinen viikko sujui kaksijakoisissa tunnelmissa. Alkuviikko kului kansanterveyttä vaaliessa. Aurinko paistoi enimmäkseen pilvettömältä taivaalta ja linnut lauloivat, räikkä ei. Rusketus syveni soutajan poskilla. Monelle etelän kivikylistä Lapin lohikesästä nauttimaan saapuneelle matkailijalle kävi huonosti. Korvannipukat, nenä ja posket kärvähtivät huomaamatta, mutta pahasti. Viikon loppupuoli perjantaista sunnuntaihin sujui kohtalaisen hyvissä lohitunnelmissa.

Koko kesän korkealla pysytellyt vesi laski viime viikon aikana lähes puoli metriä. Veden lasku on jatkunut tällä viikolla, mutta huomattavasti hitaammalla tahdilla. Matinkiveä näkyy nyt noin 60 cm. Vesi on 20-25 cm ajankohdan normaalia ylempänä.

Tämän viikon alku on ollut näillä vesillä hiljaista maalaiselämää. Saamamiehiä on ollut harvassa. Saadut kalat ovat olleet pääasiassa lohia. Lohijalkoja ei ole näkynyt. Tinttejä on saatu vain malliksi. Keskiviikon aikana lähisuvannoilta saatiin kolme lohta ja kaksi tinttiä.

Osmassa ja lähisuvannoilla on ollut lohikauden 2020 viimeisen kalastusviikon aikana enemmän veneitä kuin koko kesänä.  30-40 vuoden takaisiin ruuhkiin nykyajan sesonkia on turha verrata. Nykyään jo kahden veneen jono tuntuu ikuisuudelta. 1980-luvulla jono oli lähes aina 5-10 venettä.

Öljyn alhainen hinta näkyy myös vauraan naapurimaan tieverkoston asvalttitöissä, joita tehdään nyt urakalla huomattavasti aikaisempia vuosia enemmän. Tana-Karasjoki välisen maantien päällystystyöt ovat edenneet jo kotisuvantoni Osman kohdalle.  Norjalaisen verkkainen työtahti merkitsee sitä, että asvalttikoneet häärivät päiväkausia yhden suvannon rantatörmällä.

Viime viikko oli perin eriskummallinen. Vesillä oli kaiken maailman lohitalibaaneja, jotka vaikeuttivat omalla käyttäytymisellään muiden kalastusta. Vitosen lähtöpaikka hinautui vaivihkaa Kalakapustakosken puoliväliin, ajoittain jopa sen yläosaan. Osa Kivikosken soutajista lähti vesille Leppäkaavan yläpuolelta. Lähtöpaikan ohituksia tapahtui päivittäin. Samaa epäkorrektia ja muita lohestajia halveksivaa käyttäytymistä on ollut havaittavissa myös tämän viikon aikana. Ei hyvä.

Lohensoudun perusasiat on syytä selvittää ennen vesille lähtöä. Ajolinjoista kannattaa pitää kiinni monesta syystä. Vakiintuneet ajolinjat ovat normaalilla ja matalalla vedellä useimmiten se kaikkein helpoin ja paras reitti ylävirtaan siirtymiseen. Lähtöpaikat ovat luontevasti soutupaikan yläpäässä. Lähtöpaikan hinaaminen ylävirtaan on turhaa. Esimerkiksi Vitoslompolon lähtöpaikkaa on tällä vedenkorkeudella ja näillä nousulohimäärillä turha nitkuttaa Kalakapustakosken puoliväliin. Soudulle on helpointa lähteä hieman kodan yläpuolelta.

Olen saanut viimeisen parin viikon aikana lohensoutajilta useita ihmetteleviä viestejä heidän seurattuaan livenä moottoriuistelua  Tenolla. Tenon kalastussääntö kieltää yksiselitteisesti moottorin käytön kalastuksen aikana. Kalastuksenvalvojat eivät ole puuttuneet siihen. Hätäinen tulkitsija voisi jopa luulla, että moottoriuistelu on Lapin ely-keskuksen tulkinnalla sallittua.

Lohikausi 2020 lähenee vääjäämättä loppuaan.  Lohikesä on ollut tavanomaisesta poikkeava, mielenkiintoinen, haastava, mutta myös erinomaisen antoisa. Lohikesän satoa olen saanut maistaa tuoreeltaan paistettuna, graavina, savustettuna ja wasabin kera. Herkullista joka kerta valmistustavasta riippumatta. Parhaimmillaan Tenon lohi on yksinkertaisesti valmistettuna. Lohen oma maku on maailman paras kalan maku. Siksi sitä ei kannata pilata voimakkailla mausteilla. Etelän kuravesien mauttomia tai huonon makuisia kaloja laitettaessa maustaminen on paikallaan, mutta ei Tenon lohen kanssa.

Urpoilun ytimessä

Maanantai 27.7.2020 klo 01.50

Päättynyt lohiviikko oli tämän lohikauden paras. Perhomestarinmontun ja Nollamin väliseltä alueelta saatiin viikon aikana 18 lohta ja viisi tinttiä. Suurin lohi painoi reilut 16 kg. Viikon lohenkalastuksellinen kohokohta oli Elias Pusan keskiviikkona Norjanväylästä saama 14,8 kg lohi. Elias oli ensimmäistä kertaa perhokalastamassa lohijoella ja hän kalasti ensimmäistä kertaa kahdenkäden perhovavalla.

Kolmannen sukupolven Tenonkävijällä oli harteillaan vahva tietoisuus isoisän ja isän antoisista kalastuspäivistä Kuoppilassuvannon ja Osmansuvannon maisemissa Klemet Halosen opissa. 

Sukupolvien kierto antaa hyvän perspektiivin lohenkalastukseen. Lohi on ollut jo kymmenen vuosituhannen ajan kalojen kuningas. Hopeanhohtoinen nousulohi on pyrkinyt väkevästi synnyinsijoilleen suuren joen vahvaa virtaa vasten ponnistaen.

Yksittäisten lohien kohtaloksi ovat koituneet katalat verkot, kuvankauniit perhot ja viehkeästi uivat vaaput. Hylkeet ovat aina ottaneet omansa. Pienillä lohen jokipoikasilla on niin paljon vaarallisia vihollisia, että niiden miettiminenkin saa lohimiehen pään pyörälle. Kaikista vaaroista ja uhkakuvista huolimatta lohikanta on säilynyt elinvoimaisena läpi vuosituhansien, myös viimeisen parin vuosisadan ajan, jolloin ihminen on verottanut lohikantoja tehokkaammin.

Atlantinlohi on vahva ja sitkeä kala luonnon monimuotoisessa lajikirjossa. Käytännössä vain lohijoen patoaminen voimalaitoksen tai jonkun muun joen sulkeneen rakennelman takia on tuhonnut yksittäisen joen lohikannan kertalaakista ja lopullisesti. Jopa gyrodactylus salaris -lohiloisen tuhoamaan lohijokeen lohikanta on saatu palautettua. Lohen syönnösvaelluksen aikana eli merialueella tapahtuva ylikalastus vaarantaa lohikantojen elinvoimaisuuden, mutta se tuhoaa harvoin koko lohikantaa.

Tornionjoki on valitettavasti loistava esimerkki siitä, mitä oman vaalipiirin äänestäjiä kosiskelevalla kalastuspolitiikalla saadaan pahimmillaan aikaan. RKP:n hallitustaival on aina merkinnyt Tornionjoen lohelle niskalaukausta. Surullisimmillaan tilanne oli 1980 -luvun lopussa ja 1990 -luvulla. Kalastusasiat kuuluivat RKP:n ministerille, Ole Nordbackille jopa hänen ollessaan opetusministerinä Holkerin hallituksen lopputaipaleella 1990-1991. Aurinkoinen ja lämmin kesäkuun 13. päivä vuonna 1990 on merkittävä virstanpylväs suomalaisessa lohipolitiikassa. Silloin Väylän varren ihmisiltä vietiin viimeinenkin toivon jyvä paremmasta huomisesta Nordbackin siirryttyä opetusministeriksi, joka vastasi myös lohipolitiikasta. 

Kalevi Hemilä toimi Paavo Lipposen ensimmäisessä hallituksessa (1995-1999) maa- ja metsätalousministerinä. Hän oli poikkeuksellisesti ammattiministeri ilman poliittisen mandaatin sidonnaisuuksia. Hemilällä oli viisautta, kaukonäköisyyttä ja rohkeutta merialueen kalastusrajoituksiin, joiden ansiosta Tornionjokeen pääsi vuosikymmenien katovuosien jälkeen runsaasti lohia. Loppu on historiaa. Jokaisen Tornionjoella lohta väsyttelevän kalastajan pitäisi ottaa lippalakki päästä ja kumartaa syvään kiittäen Hemilää sekä mittavan elämäntyön Tornionjoen lohen puolustamiseksi tehneitä Seppo Rätyä, Antti Sorroa ja kumppaneita.

Tenojoen lohikantoja verottava kalastuspaine on vähentynyt merellä, vuonossa ja joessa viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana. Lohikannat ovat silti tällä hetkellä aallonpohjassa. Käytän tarkoituksella termiä aallonpohjassa, sillä käytettävissä olevan tutkimustiedon ja kohtalaisen vankkaan Tenojoen historian tuntemukseen pohjautuen uskon vakaasti lohikantojen noudattavan myös lähitulevaisuudessa syklien mukaista vaihtelua. Lohenkalastajan onnenpäiviä  on varmuudella tiedossa myös tulevina lohikesinä.

Ikimuistoisten elämysten ja silmiä hivelevän kauniiden lohiöiden vastakohtana jouduin todistamaan eilen illalla erikoista toimintaa, jonka voi surutta luonnehtia olleen syvällä urpoilun ytimessä. Niin syvällä, että pisinkään lain koura ei sinne yllä tässä jokilaaksossa.

Norjanväylän soudettuamme laskimme virran mukana Kivikoskeen. Lähtöpaikan ohitettuamme aloimme laskea vieheitä. Joki oli meitä lukuunottamatta autio ja tyhjä. Ei näkynyt yhtään venettä vesillä. Vihulaisenpoukamassa oli rannalla vene. Yksinäinen mies pukkasi veneen vesille ja nykäisi menomustan Amerikan herkun tulille. Hän ajoi hitaasti keskivirtaan. Toppakiven alapuolelle päästyään hän yllätti minut täysin. Mies laski moottorilla ajaen vieheet veteen suoraan meidän alapuolellamme.

Me luonnollisesti väistimme urpoilun syvintä olemusta ja valuimme Norjan kautta Vitoslompoloon. Olen kuullut muutamilta tuttaviltani, että Muonionjoella lähtövuoron saa se venekunta, joka on nopein ja huutaa äänekkäimmin. Toivon hartaasti, että kulttuuri ei leviä kotijoelleni.

Vesitykin kumua

Keskiviikko 22.7.2020 klo 04.10

Yö on jälleen ihastuttavan kaunis. Lämpötila on edelleen 14 astetta. Ilma on lempeä ja kostea kuin lehmän henkäys. Valkoiset kastepilvet lipuvat hitaan äänettömästi pitkin tuntureiden rinteitä.  Alkuillan ukkonen siivitti vesisateen todella rankaksi. Vettä tuli parissa tunnissa noin 30 mm.  Sateen takia Tenon vesi lähti ripeään nousuun. Vesi on noussut jo 27 cm. Roskaa tulee sen mukaisesti eli vapamiehellä riittää vieheissä puhdistettavaa.

Kivikosken soudettuamme valuimme ilman vieheitä Kalakapustakosken läpi Vitoslompoloon. Kosken alaosassa hämmästelimme erikoista ääntä. Etäinen jylinä vaikutti ukkoselta. Kodan kohdalle päästyämme ääni kuului selvemmin. Se muistutti sarjatulen tai ilotulitteiden räiskettä.  Ääni kuulosti tulevan Alemman Vitosjoen suunnasta.

Laskun jälkeen rantauduimme jokisuulle. Äänen alkuperä selvisi nopeasti. Tuutin täydeltä sameanruskeaa vettä velloi hurjalla vauhdilla rantakivikon yli. Veden voima oli niin valtava, että virta pyöritti suuria kiviä kuin ilmakuplia. Kivien pyörimisestä ja pomppimisesta syntyi etäistä ukkosen jylinää muistuttava ääni. Oli lumoavaa kuunnella poikkeuksellista luonnon konserttia, jossa rumpuja hakattiin voimia säästämättä.

Kostea, lämmin yö oli myös lohiyö. Osman Ottiniemestä tarttui Akroyd -perhoon kaunis nousulohi. Pusan perheen isä poika -kalaretken jäsentenvälisessä valtikka siirtyi iltapäivällä lohen saaneelta Eliakselta Juha-isälle. Juhalla on kokemuksen suoma etu puolellaan. Hän opetteli Tenon lohensoutua 1970 -luvun puolivälissä Klemet Halosen veneessä.

Kaikista lähialueella Norjan puolelta laskevista joista ja puroista tulee Tenoon todella runsaasti sameaa vettä. Osman lähtöpaikalla vesi oli täysin sameaa 20-30 metrin etäisyydelle Norjan rannasta. Suomen puolella vesi oli huomattavasti kirkkaampaa.

Korona Jaska ja herra Ukkonen

Tiistai 21.7.2020 klo 18.50

Eteläisemmän Suomen vitsaukset vyöryvät aina voimalla Lapin syrjäisemmillekin perukoille. Tänään lähes koko maata kurittanut kova ukkonen on takonut väellä ja voimalla parin tunnin ajan tuntureiden yllä. Vettä on satanut niin tolkuttomasti, että kaikkia pisaroita maa ei pysty imemään.  Osa sateesta valuu puroina ja jokina Tenoon nostaen sen vedenkorkeutta tulevan yön aikana.

Ennen ukkosen alkua päivä oli kesäisen lämmin ja kaunis. Tuuli pysyi poissa. Taivas oli enimmäkseen pilvessä, mutta lämpötila nousi silti yli 20 asteeseen. T-paitasillaan soudellen tuli kuuma.

Lohiviikko on alkanut monta piirua viime viikkoa iloisemmissa merkeissä. Osman ja Nollamin väliseltä alueelta on saatu vuorokauden aikana kahdeksan lohta. Vesa Turunen (ylin kuva) aloitti lohiviikon Sundebáktfáylin 9,7 kiloisella nousulohella. Lohionni seurasi häntä potkaisten uudestaan pilvisen yön hämärimpään aikaan Kalakapustajyrhämässä. Tiuran uuteen Korona Jaska -väriin iski kunnon kala. Vesa sai lohen kyytiin Vitoslompolossa. Kojamolla oli painoa 13,7 kg ja pituutta 113,5 cm.

Antti Virranniemi ja Markku Mustonen saivat aamulla Vitoslompolosta kirkkaan 9,1 kg nousulohen perholla (alin kuva). Elias Pusa (toiseksi alin kuva) pääsi nautiskelemaan elämänsä ensimmäisellä Tenon reissulla eloisan lohen väsytyksestä uudella yhdeksän jalkaisella Luossa -vavalla. Lohella oli painoa 9,3 kg. Lohi otti Janne Häkkisen sitomaan numero kutosen kaksihaaraiseen vihreään Sarvijaakkoon.

Hyviä lohiuutisia on kiirinyt myös muualta. Päättyvä lupavuorokausi on yksi niukan lohikesän parhaimmista. Sääennustuksia, kalenteria, vedenkorkeutta ja muita lohestuksen muuttuvia tekijöitä puntaroidessa on luontevaa todeta, että lähipäivinä räikkä pärähtää kunnolla. Suvantojen asentokojamoita on näkynyt pinnassa useamman kerran viime viikonlopun ja kuluvan vuorokauden aikana.

Lohikesän hyvyyttä tai huonoutta arvioidessa on helppoa syyllistyä ylilyönteihin suuntaan tai toiseen. Kolmatta kesää käytössä oleva lohilaskuri on ainoa varma, vertailukelpoinen tietolähde. Sekään ei ole sataprosenttisen varma. Lohi voi päästä laskurin ohi "rekisteröitymättä". Jokeen nousevien lohien määrää arvioitaessa sillä ei ole kuitenkaan käytännön merkitystä. Laskurin ohi pääsevien lohien määrä on niin pieni, että se ei heilauta tulosta pieleen. Tärkeintä on, että laskuri antaa riittävän tarkan tuloksen eri lohikesien väliseen vertailuun.

Tenon lohilaskurin nousumäärien vertailu jonkin toisen lohijoen, esimerkiksi Tornionjoen lohilaskurin lukemiin on täysin hyödytöntä. Vaikka Tenon lohilaskurin ohi nousisi vain yksi lohi päivässä ja Torniojoella 10 000 lohta päivässä, Tenoon nousee silti enemmän Tenon lohta kuin Tornionjokeen ikinä.

Merialueen lohenkalastuksen rajoittamisen ansiosta Tornionjoesta tuli lohijoki vuosikymmenien hiljaiselon jälkeen. Tornionjoen kehittyminen entistä paremmaksi lohijoeksi on koko Lapin ja ennenkaikkea myös Utsjoen etu. Hyvinvoiva Tornionjoki lisää lohenkalastuksen harrastajia, mielenkiintoa lohenkalastusta kohtaan sekä yleistä ymmärrystä lohen ainutlaatuisuudesta ja arvokkuudesta. Toivottavaa olisi, että Tornionjoen kalastuskulttuuri kehittyisi lohen arvon mukaiselle tasolle.

Tenon lohikesien vertailuun Tornionjoen opeista ei ole mitään hyötyä. Bittivirran etäsoutelijat kuuluvat käyvän kuumina somen rannattomilla ulapoilla Tenoon nousevien lohien määristä inttäessään. Parhaat asiantuntijat voisivat joskus pakata laukkunsa ja matkustaa edes kerran elämässään ihailemaan Tenojoen komeita maisemia. Yksittäisellä lohestajalla ei ole tarpeeksi tietoa, jotta hän voisi ymmärtää kaikki lohikantoihin ja niiden kehittymiseen vaikuttavat asiat.

Tenon lohikesät tunnetaan kohtalaisella tarkkuudella noin 180 vuoden ajalta. Tuolle aikajänteelle on mahtunut uskomattoman hyviä lohikesiä, mutta myös sydäntä riipaisevan surkeita lohikesiä. Lohikannat vaihtelevat 7-9 vuoden sykleissä. Yksi tai kaksi, jopa useampikin todella huono lohikesä peräkkäin ei historiallisesti ole merkinnyt Tenon lohikantojen tuhoutumista. Ainoa uusi asia lohikantojen vaihtelussa on latvajokien lohikantojen pitkäaikainen lasku. Syykin on tiedossa: Tenon pääuoman alajuoksun alkukesän liian suuri kalastuspaine on verottanut liiaksi nimenomaan latvajokien lohikantojen kolmen merivuoden lohia.

Nykyisen kalastussäännön tavoite on 15 lohivuoden päässä. Nyt me elämme vasta neljättä lohivuotta. Kärsimättömiä kehotan malttamaan mielensä lohikesiin 2022-2023 saakka. Sen jälkeen siitä 7-8 vuotta eteenpäin eli seuraavaan vuosikymmenen vaihteeseen.  Lohi on elänyt Tenojoessa yli kymmenentuhatta vuotta. Ei liene liikaa toivoa, että itse kukin malttaisi odottaa hyviä uutisia yhden vuosikymmenen.

Kalastusta on rajoitettu jo merkittävästi lohikantojen tilan turvaamiseksi. Jokaisella kalastusluvan lunastaneella henkilöllä on laillinen oikeus kalastaa lohta. Jokaisella meistä on myös tarvittaessa mahdollisuus vapaaehtoisesti vähentää omaa kalastustamme. Lohen urheilukalastusta harrastavien henkilöiden syyllistäminen ja haukkuminen ovat lapsellista parkumista, jolla ei ole mitään tekemistä vastuullisen luonnonvarojen hyödyntämisen kanssa. Vieheet veteen, jännitys sieluun ja soutakaamme iloisin mielin Tenon soljuvalla virralla.

Vetsikon soutaja Eki

Perjantai 17.7.2020 klo 17.00

Nils Eric "Eki" Lukkari seuraa isänsä ja setiensä jalanjälkiä Vetsikon lohensoutajana. Kajaanissa varttunut Eki muutti perheineen Utsjoelle vuonna 2002. Hän toimii kesät lohensoutajana Tenolla.

Ekin soutuvedet sijaitsevat Vetsikossa. Hän on saanut lohensoutuun hyvät opit isältään Nils Lukkarilta.

Ekin luottopaikaksi on vakiintunut Vetsikkokoski, josta kirkkaan nousutintin saaminen on kosken tuntevalle soutajalle kohtalaisen varmaa. Suurempia, lohiluokan kaloja hän soutaa mieluiten Lohi-, Vetsikko- tai Uulasuvannosta. Suurimman lohensa Eki sai vaimonsa Hennan kanssa elokuussa 2018 Vetsikkosuvannosta. Lohi painoi 21,8 kg. Toiseksi suurimman lohensa hän on saanut Lohisuvannosta juhannuksena 2011 yhdessä Jukka Koski-Vähälän kanssa. Lohella oli painoa 20,2 kg ja pituutta 127 cm.

Isä-Nils on ollut myös perhonsidonnassa hyvä opettaja. Perhonsidonnan alkeet Eki opetteli jo kuusivuotiaana. Samoihin aikoihin hän pääsi lohiveneeseen isänsä mukana. Yksinsoudun harjoittelu alkoi vasta kaksitoistavuotiaana, joka Lukkarin perheessä oli ehdoton ikäraja. Siihen asti pojat pääsivät soutamaan vain vanhemman henkilön mukana.

Ensimmäisen yksin soutamansa lohen, 9,5 kiloisen, Eki sai Runegoátnelista isänsä sitomalla Neiti Mairella. Perhomalli on edelleen aktiivisessa käytössä. Eki on kehitellyt isänsä vanhaa luottoperhoa oman makunsa mukaiseksi keventämällä sen siipeä.

Suurin osa miehen omista perhomalleista on karvasiipisiä, mutta hän sitoo myös sekasiipisiä perhoja. Hän lisää karvasiipeen usein kultafasaanin pyrstösulan siikasia, jotta perhon uintiin tulee ryhtiä.

Perhoissa ja niillä kalastamisessa Ekiä kiinnostaa mahdollisuus sitoa omin käsin pyytö, jolla voi saada lohen. Itse perhoja sitomalla on helppo tehdä pieniä vivahteita ja muunnoksia lohikesän vaihtelevien olosuhteiden mukaisesti. Onnistumisesta, omatekoisella perholla saadusta lohesta, syntyy vahva voittajan olo. Lohen saaminen on aina mukavaa, mutta perhonsidonta tekee siitä juhlavaa.

Eki täyttää tänään 50 vuotta. Juhlat ovat luonnollisesti Vetsikossa, Tenojoen törmällä. Parhaimmat onnitteluni hyvälle, rehdille ja sinnikkäälle lohensoutajalle ja lentopalloilijalle. Eki on vahva joukkuepelaaja, joka nostaa nopeatkin iskut lattian rajasta ja pelaa voitosta jokaisessa pallossa.

Kesän kauneimmat yöt

Keskiviikko 15.7.2020 klo 05.50

Lohimies kohtaa elämässään toisinaan hetkiä, jolloin eteenpäin kulkeminen tuottaa suunnatonta tuskaa. Sydänjuuria vihlova kipu riipaisee terävästi jokaisella askeleella. Takaisin kääntyminen olisi ainoa oikea ratkaisu, mutta olosuhteiden pakosta on vain jatkettava.

Luihin asti tunkeva kylmä usva vaihtui hetki sitten käsinkosketeltavan kosteaksi sumuksi. Jokilaakso peittyi näkymättömiin pumpulinpehmeän sumun syleilyyn. Sumu luikerteli nopeasti soljuvalta Tenolta rantakoivikoiden suojaisan sylin kautta jokilaaksoa suojaavien tuntureiden rinteille.

Lohimiehen sydäntä vihloo, koska aamun yhteiskunnalliset velvoitteet estävät lähtemästä uudestaan vesille. Aamuvarhaisen sumu on niin sakea, että näköaisti on lähes tarpeeton. Nyt jos koska olisi nautinto olla soutamassa Kivikoskea tai Kaavansuvantoa. Ei Vitonenkaan olisi yhtään hullumpi vaihtoehto.

Lohenkalastuksessa onnen hetket ovat aina monen osatekijän yhteistulos. Lyhyesti kerrottuna oikea mies oikeaan aikaan oikeassa paikassa johtaa räikän rallatukseen.

Matinkiveä näkyy noin 40 cm. Veden laskun myötä virta on rauhoittunut merkittävästi. Veden lämpötila on kolmetoista astetta. Ilman lämpötila on kolme astetta. Olosuhteet ovat kunnossa. Iltapäivälle on ennustettu aurinkoista. Lämpötila kohoaa lähelle 20 astetta.

Korkeanveden leirillä

Lauantai 11.7.2020 klo 03.30

Lohenkalastajan maailma on jälleen pilvinen ja kolea. Lämpötila lähentelee kymmentä lämpöastetta. Veden lämpötila on 11 astetta. Vesi on laskenut aavistuksen eli muutaman sentin. Matinkiven laki on kauniin, korttelin paksuisen vesimassan peitossa. Päivällä satoi vettä sen verran, että vaatteet kastuivat. Ylätuuli puhalteli ajoittain napakasti. Iltasoudulla keli oli huomattavasti leppoisampi. Tuuli ei kiusannut.

Kulunut viikko on ollut viime viikkoakin rauhallisempi. Saaliiksi on tullut pääasiassa lohia. Alkuviikosta näkyi pieniä tinttiparvia. Viime viikon tapaisia pieniä lohiryppäitä ei ole kertynyt. Saaliiksi on tullut reilun kokoisia lohia, useita 14-16 kilon painoisia kojamoita.

Kalakapustajyrhämä ja Suurikoste ovat olleet koko kesän lähialueen varmimpia lohipaikkoja. Lohirikkain soutulinja kulkee Toppakiven Norjan puolelta alavirtaan kohti Niileksenkiveä. Helposti havaittavan virranjuotin molemmilla puolilla on voimakas virta.  Suurikosteessa lohi tarttuu useimmiten sen yläpäässä heti, kun vene on alimman kiven vieressä tai sen alapuolella.

Petteri Virranniemi ja Teemu Takalo saivat Tiura vaapulla 11 kiloisen lohen Vitoslompolosta eilen. Jari Pasanen sai hieman myöhemmin Suurikosteesta lohijalan kolmekoukkuisella Kultakalalla.

Roskaa kertyy vieheisiin edelleen kohtalaisesti.

Legendaarisen hyvä ottivaappu

Tiistai 7.7.2020 klo 03.40

Kylmä ylätuuli puhaltaa pitkin jokilaaksoa. Harmaa taivas sävyttää vuolaana virtaavan lohijoen laakson syyskesän alakuloiseksi. Lämpömittari näyttää torpan nurkalla kahdeksan astetta.  Veden lämpötila on 12 astetta. Sunnuntain kovan sateen ansiosta vesi nousi edelleen. Nyt se menee juuri Matinkiven yli. Teno on kesäisessä tulvassa. Vesi on suunnilleen kesäkuun puolivälin lukemissa.

Pilvisen harmaa taivas ja alakuloinen jokilaakso ovat lohenkalastajalle mieluisa näky. Tihkuinen vesisade täydentää mielikuvaa hyvästä lohikelistä. Tuntureiden ylärinteet näkymättömiin verhoavat pilvet kruunaavat täydellisen lohikelin.

Viime viikon kovat tuulet ja pitkäkestoiset vesisateet yhdessä alhaisen ilman lämpötilan kanssa eivät juuri antaneet armoa lohestajille. Kalastuksellisesti viikon saldo oli erittäin huono. Muutamia lohestajia lykästi isosti. Saadut kalat olivat kelpo lohia. Kesän perustärppi on 98 cm ja 9,8 kg. Niin huonoa lohikesää ei olekaan, etteikö yksittäisellä lohestajalla voisi olla lohionni myötä. Lyhyet tärppiryppäät ja yksittäiset onnenpojat eivät silti tee lohikesää.

Uusi lohiviikko alkoi lohimiehen mieltä askarruttavissa tunnelmissa. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta mieli oli hyvin valoisa. Kivikosken lähtöpaikalla taivasta katsellessani kerroin jokakesäisille vierailleni Sepolle ja Jesselle käsityksiäni lohitilanteesta. Tinttien ja jalkojen vähäisyydestä johtuen sanoin meidän noudattavan upporikasta ja rutiköyhää -taktiikkaa. Viehevalinnat tein sen mukaisesti. Suomen laitavapaan 2/0 Klemma, keskivapaan nimikkoväri Joonas ja Norjan puolelle Tiuran Ransu -väri.

Kalakapustajyrhämän kovan pintavirran alla lohilla on hyvä köllötellä paksussa, hitaassa pohjavirrassa. Ottihaluista lohta ei löytynyt syvyyksien kätköistä. Niileksenkiven ja Komsiokiven vauhdikkaan ohituksen jälkeen pyysin vapamiehiä tarkistamaan roskat mahdollisimman ripeästi ennen Suurikostetta. Jesse tarkisti Joonaksen. Hän laski sen ripeästi takaisin pyyntiin ja pani vavan takaisin telineeseen. Kerroin meidän tulevan hyvälle ottipaikalle, josta olen saanut tälle kesälle neljä lohta.

Keskivavan kärki lopetti vaapun uintiliikkeen kertomisen. Seurasin vavan kärkeä vetäen samalla airoilla voimakkaat vedot. Vapa taipui hennosti, hieman enemmän ja hetken kuluttua lisää.

-Kala kiinni!

Kovin vaikutti pieneltä. Jesse (12 v.) otti kalavavan hänen isänsä kelatessa muut ylös. Kala nyki siimaa kuin harjus. Se suuntasi hitaasti ylävirtaan. Veto voimistui metri metriltä. Siimaa juoksi ulos enemmän ja enemmän.

Kala kasvoi hissukseen väsytyksen edetessä. Ylävirran lenkin tehtyään se lähti talumaan mukanamme avonaisemmille vesille. Yritin saada kalan Ylemmän Vitosjoen edustalla hitaaseen rantavirtaan. Kala ei suostunut jättämään vuolasta virtaa. Koukkaamaan pääsin Hannunväylän yläpäässä.

Jessen ennätyslohi ihastui 27 vuotta vanhaan Joonakseen. Vaappu on palvellut uskollisesti. Alkuaikoina uitin sitä kohtalaisen ahkerasti. Elokuun 17. päivä 2004 vaappuun iski Patokosteensuvannossa lohi, jonka väsytys kesti tunnin ja kolme varttia. Koukkasin Harri Lämsän ennätyslohen, 22 kiloisen kojamon veneeseen Osmassa. Sen jälkeen olen uittanut vaappua harkiten.

Ronkaisen väri on kuulunut jo kolme vuosikymmentä Tenon lohensoutajien perusväreihin. Vuosikymmenien kuluessa vaapun väri on muuttunut muodin vanavedessä. Klaus Lahtisen alkuperäinen väri on paljon tummempi kuin nykyiset versiot. Molemmat toimivat. Minä arvostan ja luotan Joonaksen lisäksi Tiuran ja Janin (AASU) tekemiin nimikkoväreihin.

Jesse Jeskasen väsyttämä 12,8 kiloinen Suurikosteen kojamo oli 35. kyseisellä vaapulla soutamani lohi. Vaappu on kerran hajonnut lohen suussa pahasti. Klaus Lahtinen korjasi sen niin taitavasti, että sen kalastavuus säilyi. 27 yhteistä vuotta ovat tehneet Joonaksesta varman luottovaapun, jonka solmin siiman päähän muutaman kerran kesässä. Luottovaappua ei kannata uhrata lohikiiman vallassa jatkuvasti lohien valtakuntaan. Sitä käytetään suurta harkintaa noudattaen sille täydellisesti sopivassa tilanteessa.

Kesän komein kojamo

Lauantai 4.7.2020 klo 20.45

Teno on ollut aina tunnettu suurlohien joki. Tämän lohikesän ensimmäinen yli 20 -kiloinen lohi saatiin eilen. Vesa Länsman souti yhdessä joensuulaisen Matti Lahtisen kanssa. He ehtivät olla päivän ensimmäisellä laskulla vasta kotvasen, kun Marko Tikkasen sitomaa sinihopeista putkiperhoa uittanut vapa niiasi syvään ja nöyrästi.

Lohi käyttäytyi siiman päässä paria kunnon hyppyä lukuunottamatta rauhallisesti. Se eteni määrätietoisesti kuin dieselveturi turhia ryntäilemättä. Vesan arvio lohen painosta tarkentui väsytyksen aikana. Toisen hyppynäytöksen aikana miehille varmistui, että he kamppailivat reilusti yli kaksikymppisen lohen kanssa.

Lohen suuruus varmistui Vesan koukattua sen eleettömän varmasti veneeseen. Rantaan päästyään saamamiehet saivat digitaalin tarkat lukemat: Kuvankaunis, täysin virheetön kirkas kojamo painoi 23,4 kg. Pituutta sillä oli 133 cm. Silmiä häikäisevän kauniiden hopeanhohtoisten suomujen lisäksi myös täit kertoivat lohen pitäneen vauhtia yllä vuonosta jokeen noustuaan.

Lapin luonto näytti kaikin tavoin parastaan vuodesta 2007 Tenolla kulkeneelle suurlohen saajalle. Aurinko paistoi lämpimästi. Muutama valkoinen poutapilvi väritti kauniisti sinistä taivasta. Matin lohiennätys petraantui kertaloikolla lähes leiviskän verran suuremmaksi. Hänen aikaisempi ennätyslohensa oli viime kesänä saatu 14,4 kg.

Parhaimmat onnitteluni Matille ja Vesalle! Noin kauniin ja komean kojamon saaminen jättää lohimiehen sielunmaisemaan niin vahvan muistijäljen, että se ei häviä edes kiikkutuolissa vanhuuden päiviä viettäessä. Jukka Saaren taitavissa käsissä lohesta syntyisi niin uljas trofee, että lohimies voisi nostaa tuvan seinältä jonkun Schjerfbeckin tai Edelfeltin sivellintyön syrjään.

Räntää ja räikän rallatuksia

Lauantai 4.7.2020 klo 01.15

Lohiviikko on ollut monenkirjava niin kelien kuin saaliidenkin suhteen. Viikko alkoi koleasti. Maanantain ja tiistain välisenä yönä lämpötila laski jokilaaksossa lähelle nollaa. Jääkiteillä vuorattua räntää satoi kovan tuulen vauhdittamana ajoittain niin sankasti, että poskipäitä vihloi. Vastatuuleen moottorilla ajaessa tuntui kuin olisi neuloja ammuttu vasten kasvoja. Veneen teljot jäätyivät. Tuntureille satoi monta senttiä lunta. Maisema oli tiistaiaamuna arktisen kaunis. Heleän aurinkoinen heinäkuu ei tullut ensimmäisenä mieleen valkohuippuisia tuntureita ihaillessa.

Vettä satoi tiistaiaamusta keskiviikkoon lähes koko ajan. Tenon vesi lähti nousuun viiveellä. Torstai-iltaan mennessä vesi nousi Osmassa noin 35 cm. Roskia kertyi vieheisiin runsaasti.

Perjantai oli aurinkoinen ja lämmin. Lämpötila kohosi 18 asteeseen. Vesillä oli mukava olla, kun auringon lämpö helli kylmän tuulen ja munaskuita myöten kastelleen sateen kohmettamia jäseniä.

Lohirintamalla yleisilme on ollut rauhallinen. Kaloja nousee jokeen tasaisesti, mutta ei läheskään niin runsaasti kuin lohimiehet odottavat. Olosuhteista johtuen lohien nousuvauhti on ripeää. Saalista on toki tullut. Nopeasta nousuvauhdista johtuen ottihetket ovat olleet rajoitetun paikallisia ja hetkittäisiä. Samasta paikasta on saatu useita lohia lyhyen ajan kuluessa. Sen jälkeen on ollut kärsivällisyyttä koettelevan pitkä hiljaiselo.

Matinkiveä näkyi ennen veden nousua noin 40 cm. Nyt sitä näkyy alle 15 cm. Suvannot ovat voimakkaasti virtaavia. Korkeanveden soutupaikoissa vettä ei kuitenkaan ole riittävästi. Tällaisessa välivedessä on monissa paikoissa hankala miettiä soutulinjoja. Veden lämpötila kävi korkeimmillaan reilu viikko sitten 13,5 asteessa. Sateiden ja kylmän kelin myötä se laski noin yhdeksään asteeseen. Tämän päivän aurinkoinen keli nosti veden lämpötilan jo yli 12 asteeseen. Olosuhteet ovat siis kaikin puolin erinomaiset. 

Koko lohikesää ajatellen vedennousu ja sen lämpötilan lasku olivat lohimiehen mieltä hellivän positiivinen asia.

Lohikesän ensimmäinen +20 lohi saatiin tänään iltapäivällä Aläkönkään alta. Vesa Länsman souti asiakkaalleen 23,4 kiloisen kirkkaan nousulohen.

Lohikesän kokonaiskuvan muodostaminen on tässä vaiheessa vielä suurimmaksi osaksi ennustamisen varassa. Päivitin Norjalle kuuluvan Ala-Tenon ja Tenovuonon lohitilanteen raportteja illan aikana. Isoja lohia on noussut vuonosta jokeen tavanomaista enemmän touko- ja kesäkuun aikana. Viimeisen viikon aikana vuono vaikuttaa tyhjentyneen lohiparvista. Tilanne on erittäin mielenkiintoinen. Tarjolla on kaksi eri vaihtoehtoa, joista ensimmäinen vaikuttaa huolestuttavalta. Jos suurin osa vuonoon saapuneista lohista on jo noussut jokeen, odotettavissa on lohikesän jääminen pahasti torsoksi. Toinen vaihtoehto on huomattavasti epätodennäköisempi. On mahdollista, että osa lohiparvista on niin merkittävästi tavanomaista myöhäisemmin kutuvaelluksella, että ne eivät ole vielä saapuneet vuonoon.

Tulevien päivien ja ensi viikon aikana on odotettavissa, että saaliiksi saadaan useampi iso lohi. Lohijalkojen ja tinttien vähäisyydestä johtuen on hyvä aika keskittyä elämänsä lohen narraamiseen.

Päivänsankareita ja marjuksia

Sunnuntai 28.6.2020 klo 04.15

Maailman vaatimattomimman lohitorpan ikkunasta avautuu juuri tällä hetkellä uskomattoman kaunis näkymä.  Keskikesän aurinko paistaa lempeän kauniisti Norjan puoleisten tuntureiden päältä. Auringon valo siivilöityy pihapiirissä olevien koivujen lehvästön läpi.  Aurinko paistaa kirkkaasti, mutta muuten taivas on synkkien pilvien peitossa. Ilman lämpötila on 8 astetta. Kylmä luoteistuuli puhaltaa puuskittain ylävirrasta pitkin jokilaaksoa.

Ilmassa leijuu vahva lohikesän tuoksu. Se väreilee aamuauringon säteissä, roikkuu raskaana lohimiehen kalastushousuissa ja sinnittelee vedellä huuhdellun lohiveneen teljoilla. Kaikkein voimakkaimmin lohikesä tuoksuu rantatörmän kätkössä vaatimattomasti lepäävän lohikellarin suojissa. Huomenna se vaihtuu graavilohen makunystyröitä kutkuttavaan raikkauteen. Teno palkitsi uskollisen ystävänsä tänään ruhtinaallisesti ikimuistoisilla elämyksillä, lohenväsytyksien jännityksellä ja saamisen riemulla.

Kivikosken lähtöpaikalle saapui alavirrasta vene meidän soutaessa omaa laskuamme. Se oli noussut pitkän matkan Saamensillan varjosta. Laskun jälkeen nousimme uudestaan lähtöpaikalle. Tervehdysten jälkeen toinen venekunta antoi kohteliaasti soutuvuoron meille. Kiitin asianmukaisesti ja kysyin, voisinko valita heille yhden ottivieheen. Myöntävän vastauksen saatuani kävelin tutkimaan heidän vieherasioitaan. Yhden rasian valikoimasta löytyi samanlainen Tiura vaappu, johon vajaa tunti aikaisemmin iski lohi heti saatuamme vieheet veteen Kivikosken alaosassa Toppakiven väylän puolella.

Kivikosken ja Kalakapustajyrhämän  soudun jälkeen valuimme vieheet vedessä Vitoslompoloon. Lopetimme soudun sen alaosassa Norjan rannan lähellä. Ylävirrasta tuli vene lohta väsytellen.

-Mihin otti, kysyin veneen valuessa vauhdilla ohi vierestämme.

-Arvaathan sinä, kuului vapamiehen vastaus. 

Seurasimme lohen väsytystä valuen virran mukana samaa vauhtia. Rauhallinen väsytys huipentui onnistuneeseen koukkaukseen Saukkokuopassa.

Tuomas Perttilän reissun ensimmäinen lohi iski valitsemaani Tiuraan Kalakapustajyrhämän Suurikosteessa. Kaverinaan hänellä oli paikallinen lohensoudun raskaan sarjan ammattilainen. Sama väri on antanut viikon jälkimmäisellä puoliskolla jo viisi lohta, joten ottiväristä on kyse.

Onnistuneen lohi-illan ja yön mielenkiintoisin tilanne tapahtui aamuyön puolella Suurikosteen yläosassa. Uitimme Norjan puoleisessa laitavavassa kevyeen muoviputkeen sidottua musta-vihreää putkiperhoa. Lohi iski vauhdilla perhoon, mutta ei tarttunut. Parin sekunnin kuluttua se syöksyi uudestaan entistä kovemmalla vauhdilla pyörähtäen. Lamiglas niiasi syvään. Räikän rallatuksen säestyksellä lohi syöksyi vauhdilla ylävirtaan. Se nousi Niileksenkiven rinnalle asti ennen pysähtymistään.

Vitoslompolossa lohen koukattuani onnittelin vapamiestä jälkijunassa hänen 60 vuotispäivästään. Veneessä köllöttänyt lohi oli kuin mansikka kermakakun päällä Hannu Korpivaaran päivänsankarille antamassa elämyslahjassa.

Vesi on humpannut koko viikon. Suunta on silti varovasti alaspäin. Vesi on todella kirkasta. Veden lämpötila on laskenut aavistuksen parin viime päivän aikana. Nyt se on alle 13 astetta.

Lohikesä syntyy tutuista ja tunnelmista

Torstai 25.6.2020 klo 03.30

Viiltää veden pintaa niin viileä tuuli,

saa aalto harjan valkoisen.

Soittaa siimaa yössä tuo viileä tuuli.

Vene luovii mukaan aaltojen.

Tanssii perhot yössä, viistää veden pintaa

virran reunat, kosteet koluten.

Vavan kärki taipuu, siima leikkaa veden pintaa.

Kela viimeinkin merkin antaen.

Öisellä joella nyt sielu levon saa,

kaukana on murheet maailman.

Taas vieheensä ohjaa läpi ottipaikkojen,

vain velho tuntee mielen lohien.

Lohimiehen maailma on kauneimmillaan keskiyön auringon vastavalossa. Norjan kuningaskunnan reunamilla kohoavien tuntureiden yllä sitkeästi roikkuva aurinko valaisee maamme kauneimman lohijoen kuohuvat kosket ja jäntevät suvannot. Jokilaakson rinteet kylpevät vuoroin kesäyön auringon kaiken alastomaksi riisuvassa valossa, vuoroin korkeamman tunturin varjon hämäryydessä. 

Lohiyön kauneus on lumoavaa. Lapin luonto, valon ja varjon leikki jylhien tuntureiden rinteillä, tiirojen ja sirrien energinen pyrähtely kareilla ja rantakivillä ja ne ihanat, hengitysteitä avaavat kesän tuoksut! Eino Laitin veistämän lohiveneen liitäessä saukon kevyesti ylävirtaan nelitahtista vauhdintuojaa hallitseva lohimies tuntee sanoinkuvaamatonta vapautta. Kirkkaan nousulohen painovoimaa uhmaava hyppy jäntevän kosken niskalla räpsäyttää lohimiehen verkkokalvolle pysyvän jäljen kesäyön auringon säteissä kimmeltävistä vesipisaroista.

Kesäisen lohiyön vastavalossa mittaillessa maailman murheet näyttävät pieniltä ja voitettavilta. Lapin luonnon kauneus koostuu jylhistä tuntureista ja kesän hennoista kukista. Juhannuskesän virta soljuu voimalla, josta tulvan uho on jo haihtunut.

Vetsikon maankuuluilla lohivesillä soudellessa ajatukseni haahuilivat monenlaisissa elonmaisemissa. Lohikesän suola ovat tutut lohimiehet, jotka saapuvat vuosi toisensa perään Tenon suvannoille varmasti kuin telkkä pöntölleen. Uskollisimmat saapuvat edelleen joka kesä. Vanhaan hyvään aikaan jokaisella Tenon suvannolla oli isäntä. Hän asui suvannon rannalla ja souti aikansa kuluksi tai suuresta intohimosta päivittäin lohta. Hän piti oman kotisuvantonsa järjestyksessä, tiesi lohien metkut ja tunsi Tenon kivet ja montut. Omalla esimerkillään hän antoi uskoa etelästä tulleille lohestajille, opasti oikeille soutulinjoille ja valisti herrasmiessäännöistä.

Aika entinen on nyt vain kylmä, hauras muisto. Aniharva Tenon törmällä asuva soutaa ajan kuluksi saati suuresta rakkaudesta lajiin. Useimmat suvannot ovat isännättömiä. Tenon lohensoudun kulttuuri on lähes sata vuotta vanhempi kuin kevätkulkutus. Siksi lohensoudun vankkaa kulttuuria pitää vaalia ja edelleen kehittää  ajassa ja aikaa kestäväksi.

Meidän Tenon törmällä, lohijoen rannalla asuvien pitää jaksaa vaalia lohensoudun ainutlaatuista kulttuuria. Parhaiten se onnistuu lykkäämällä vene riittävän usein vesille ja soutamalla kotisuvantoa kaikenlaisissa olosuhteissa. Ei ole sattumaa, että nykyisen kalastussäännön aikana itse aktiivisesti kalastavilla matkailuyrittäjillä on varmimmin asiakkaita myös huonoina aikoina.

Tämä viikko on ollut hyvä lohiviikko. Lohilaskurin virallinen lukema antaa aika pessimistisen kuvan lohitilanteesta. Toki siinä on oma viiveensä. Minun kotivesiltäni saatiin tiistaina hyvin kaloja. Minun tietooni tuli seitsemän saatua lohta ja kaksi lohijalkaa.

Olosuhteet ovat erinomaiset. Vesi on lähes ajankohdan normaalissa. Se on noin 60-70 cm kesävettä korkeammalla. Veden lämpötila oli päivällä 13,5 astetta. Vesi on erittäin kirkasta. Roskia kertyy vieheisiin enää harvakseltaan.

Vielä soutaja jatkaa yksin laskuaan,

lailla aaveen vene usvaan katoaa.

Risto Similän Lohivelhon yö -kappale löytyy Youtubesta:

Lohivelhon yö: https://youtu.be/pjYYqxucqeE

Tuulituloksia

Tiistai 16.6.2020 klo 23.40

Kauden toinen lohiviikko on alkanut orastavan hyvissä tunnelmissa. Lohia on noussut kellariin asti. Kova tuuli on haitannut harrastuksia. Eilen illalla nylonperinneyhdistyksen toimintailtamia seuratessa tuli vääjäämättä mieleen, että luontokin on jyrkästi kulkutusta vastaan. Niin kovasti tuuli puhalsi pitkin jokilaaksoa. Vesi on laskenut jo noin puolitoista metriä.

Tänään töistä kotiin ajellessani pysähdyin Boratbokcan kohdalla tuokioksi seuraamaan lohenkalastusta kameran kanssa. Samalla juttelin tuttujen perhokalastajien kanssa. Veneitä oli vesillä yllättävän runsaasti. Liekö tieto Ala-Tenon hyvistä kulkutussaaliista kannustanut lohestajia vesille? Pari lohta ja lohijalkaa lohensoutajat olivat saaneet viime päivien aikana. Perhokalastajien saalis muodostui lähes yksinomaan meritaimenista, joita oli tullut tavanomaista runsaammin.

Tiura vaappu on ollut ensimmäisen kahden viikon ylivoimainen ottiviehe. Viime viikolla ja vielä tänäänkin useamman vuoden ikään ehtinyt Päivänsäde -väri on toiminut erinomaisesti. Se on pyydystänyt kolme lohta. Lisäksi Janne Haapakari karkuutti omasta luotto-Tiurastaan aamulla raavamman puoleisen lohen. Jannen harmiksi lohi rikkoi luottovaapun leukalapun.

Virranniemen Antti sai aamulla Nousujohteen alapäästä lohen Tiuran erikoisvärillä (kuvassa). Hän ehti soutaa lohikesän ensimmäisellä laskulla vasta varttitunnin, kun räikkä pärähti ja Lamiglas niiasi viehkeän kauniisti.

Korkea vesi merkitsee aina voimakasta virtaa. Sen takia Tiura vaappu toimii lohestajan unelmia toteuttaen. Se kestää kovaa virtaa uintiaan menettämättä. Myös seitsemän senttinen Emma toimii hyvin.

Vesillä on ollut vain muutama vene. Teorian ja käytännön välissä on jälleen kerran monen luvan mentävä rako. Luvat on myyty viimeistä myöten, mutta vesillä on vain muutama kalastaja. Missähän ne loput luvanhaltijat luuraavat?

Kova tuuli on ollut jälleen alkukesän riesana. Öisin tuuli on huomattavasti rauhallisempi kuin päiväsaikaan. On järjen ja luonnon vastaista pakottaa matkailijat soutamaan armottoman kovassa tuulessa. Rajoitettu lupamäärä leikkaa tehokkaasti kalastuspainetta. Muutamia harvoja paikallisia lohensoutajia ajatellen olisi yhdentekevää, vaikka matkailijoiden kalastusaika vapautettaisiin. Silloin olisi mahdollista soutaa kelin niin salliessa. Kalastuspaine ja lohikantojen verotus ei siitä kasvaisi, mutta hommasta tulisi monin verroin mielekkäämpää.

Vesi laskee nopeasti

Torstai 11.6.2020 klo 23.50

Tenon lohikesä 2020 alkoi matkailijoiden osalta eilen illalla klo 19.00. Olosuhteet olivat tavanomaista haastavammat. Noin puolitoista viikkoa keskimääräistä myöhäisempi tulva vaikeutti merkittävästi lohisesongin ensimmäisiä kalastuksia. Myös sää toi lisävaikeutta. Kova ylätuuli yhdessä voimakkaan virran kanssa teki lohensoudusta hyötyliikuntaa.

Eilisen iltasoudun vastukset tuntuivat tämän illan soudun aikana etäisiltä muistoilta. Vesi laski vuorokaudessa niin ripeästi, että joki tuntui tyystin erilaiselta. Vedenkorkeus on laskenut tiistai-iltapäivästä tähän hetkeen minun kotirannassani olevassa mittauskohdassa 82 cm. Veden lämpötila on noussut merkittävästi. Se on 7 astetta.

Kaikkien mitattavissa ja ennustettavissa olevien indikaattoreiden perusteella uskaltaa sanoa, että juhannuksen alusviikosta on tulossa orastavan hyvä lohiviikko. Juhannuksen jälkeisen viikon voi luvata olevan kesän ensimmäinen täysimittainen lohiviikko.

NRK julkaisi viime viikolla uutisjutun Tenon kalastuksen tiimoilta. Jutussa hämmästeltiin Suomen puolella tapahtuvaa Suomen ja Norjan välisen Tenojoen kalastussopimuksen vastaista yksityistä kalastuslupien myyntiä. Alkuperäisen jutun löydät tästä.

Lapin Kansa uutisoi samasta aiheesta tämän päivän lehdessä. Näiden kahden uutisen välinen ero on niin monta valovuotta, että on vaikea uskoa niiden kertovan samasta asiasta. Norjassa Tenon kalastusta hallinnoivan Tanavassdraget fiskeforvaltningenin varajohtaja Benn Larsen tuo vahvasti esille närkästyksensä suomalaisen osapuolen sopimusrikkomuksesta. Hänen mukaansa yksityisten harjoittama kalastuslupien jälleenmyynti rikkoo räikeästi maiden välistä kalastussopimusta.

NRK:n mukaan Norjan ilmasto- ja ympäristöministeriö on kirjelmöinyt kansainvälisen kalastussopimuksen vastaisesta toiminnasta Suomen maa- ja metsätalousministeriölle. Norjan ministeriön mukaan Suomen ministeriö on tunnustanut sopimusrikkomuksen tapahtuneeksi. Maa- ja metsätalousministeriö on ilmoittanut Norjan ministeriölle sopimuksen vastaisen toiminnan loppuvan.

Edellä kuvattu maiden välinen viestien vaihto joutuu perin eriskummalliseen valoon Lapin Kansan uutisessa olleen Lapin ely-keskuksen kalatalousasiantuntija Kare Koiviston haastattelun myötä. Varmoista lähteistä saamieni tietojen perusteella näyttää lähes varmalta, että maa- ja metsätalousministeri Jari Leppää ei ole informoitu Norjan lohinootista eikä siten myöskään hänen oman ministeriönsä vastauksesta.

Luvaton kalastuslupien jälleenmyynti rehottaa valtoimenaan. Paikallisten isojen tilojen omistajien oman arvion mukaan Utsjoella perintömaita omistavat henkilöt varasivat erityislupakiintiöstä noin 3000 lupaa. Mökkiläisille jäi siis alle 10 prosenttia heidän omistusoikeudensa turvaamiseksi varatuista luvista. Kansainvälisen kalastussopimuksen vastaisessa yksityisessä lupien jälleenmyynnissä pyöräytetään tämän kesän aikana varovaisestikin arvioiden yli 200 000 euron liikevaihto. Tanavassdragets fiskeforvaltningenin varajohtaja Benn Larsenilla saattaa kahvikuppi pyörähtää kädessä, kun hän tajuaa sopimuksen vastaisen lupakaupan arvon olevan reilusti yli 2 miljoonaa kruunua.

Iloisempia lohiuutisia on kuulemma luvassa huomenna perjantaina television iltauutisissa klo 20.30 jälkeen. Silloin ruutuun pitäisi lävähtää tunnelmia lohikauden avauksesta tulvivalla Tenolla.

Kauan eläköön tulva!

Keskiviikko 3.6.2020 klo 22.50

Tenon tulva jatkaa nousuaan. Vesi on noussut 2,7 metriä. Se on hieman keskimääräistä tulvaa enemmän, mutta ei millään tavalla poikkeuksellista. Näin korkea tulva esiintyy tilastollisesti kerran  vuosikymmenessä. Lohikesää ja ennen kaikkea Tenon lohikantoja ajatellen tulva sattui erinomaisen hyvään aikaan. Ensimmäisen kulkutusjakson (maanantai-illasta tähän iltaan) aikana vesillä oli vain murto-osa veneitä tavanomaiseen verrattuna. Kulkuttajat saivat muutamia lohia.

Lohensoutuun olosuhteet ovat haastavat. Vedenkorkeus ei sinällään estä soutua. Vedessä on niin paljon roskaa, että yksin soutamisesta ei tule mitään. Kävin soutamassa kotisuvantoni Suomen rannan ja Osmannuoran maanantai-iltana. Mukavaahan se oli! Ilma oli aurinkoisen kaunis. Voimakas virta keinutti venettä ja imaisi ottivaaput nopeasti jäntevään nieluunsa.

Karkuutin kaksi meritaimenta samasta Tiuran vaapusta.

Veden lämpötila on alle 4 astetta.  Ilman lämpötila on 7 astetta. Luonto on harpannut muutamassa päivässä pitkän loikan kohti kesää. Ensimmäiset koivut vihertivät jo maanantaina. Maisema vaihtoi laikukkaasti väriään tiistain kuluessa. Viime yön sade herätti suurimman osan jokilaaksosta kesäiseen väriin. Aikainen lehden tulo ei ole mitenkään yllättävää, sillä talvi oli roudaton.

Tuntureilla on vielä paljon lunta. Tulva ei todennäköisesti nouse enää kovin paljon. Vesi lähtee laskemaan hitaasti. Ilmassa on lähes kaikki hyvän lohikesän tunnusmerkit. Veden pysyminen korkealla vielä viikon ajan olisi lohikesälle enemmän kuin Eurojackpotin päävoitto Siilinjärvelle. Kulkutus loppuu maanantaina 15.6 klo 24.00. Ensi viikolla se on sallittua maanantai-illasta keskiviikkoiltaan. Viimeisenä kulkutuspäivänä lahtausaikaa on viisi tuntia.

Lohikesän kulkua ajatellen rohkenen ennustaa, että juhannuksen alusviikko tulee olemaan ajankohdan keskivertoa parempi. Luonnonvarakeskuksen työntekijät asentavat lohilaskurin paikoilleen heti tulvan käännyttyä laskuun. Tämän hetkisen arvion mukaan se tulee tapahtumaan ensi viikolla.

Jäät sulavat paikoilleen

Tiistai 26.5.2020 klo 00.40

Tänään oli todella kaunis ja lämmin päivä. Utsjoella lämpötila kohosi +16 asteeseen. Tanassa oli +19 astetta. Tein lähes koko päivän töitä t-paitasillaan. Välillä oli pantava työpaita päälle kärähtämisen estämiseksi. Maisema on muuttunut muutamassa päivässä todella paljon. Vielä perjantaina Tanassa oli pälviä siellä täällä valkoisen maiseman keskellä. Tänään oli pieniä lumilaikkuja sulaa maisemaa värittämässä. Utsjoella ja erityisesti minun kotini lähettyvillä maisema on edelleen talvisen näköinen.

Väylä on suurimmaksi osaksi auki Levajokisuulta Tenovuonoon. Jäät ovat sulaneet paikoilleen. Lumipeitteen paksuus on puolittunut vajaassa viikossa. Sulamisvedet eivät ole vaurastuttaneet Tenoa, sillä vesi on edelleen alhaalla. Maa on lähes roudaton ja kuiva, joten suurin osa sulamisvesistä häviää sinne.

Latasin äsken Youtubeen videon Tenon tämän hetkisestä tilanteesta: https://youtu.be/Z-uYBrYsxi0.

Tenon kalastuslupien ympärillä kuohuu todella voimakkaasti. Yksinkertaisesta asiasta on saatu huonolla hallinnolla ja ministeriön lakimiesten vajavaisella osaamisella aikaan soppa, joka kiehuu ja porisee yli reunojen. Iso kuva on hukassa. Kaivattua johtajuutta ei ole sen enempää poliittisissa päättäjissä kuin valtion virkamieskunnassakaan. Lopputuloksena röyhkeys ja ahneus ovat nousseet vallankahvaan. Tilanteen tekee toivottomaksi se, että valtion virkamiehet eivät kunnioita eivätkä noudata eduskunnan säätämiä lakeja. Kansanedustajien laiskuudesta kertoo se, että vain yksi savolainen kansanedustaja on asiasta huolissaan. Muut kansanedustajat eivät joko ymmärrä tilanteen vakavuutta tai heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta.

Lupakaupan ja kalastusoikeuksien vuokraamisen sallimisen syövereihin hukkunut iso kuva on maalattava uudestaan jokaisen Tenon ja lohenkalastuksen intressiryhmän huoneen seinälle vahvalla siveltimellä. Nykyisen kalastussäännön TAVOITE oli ja on edelleen pelastaa Tenon noin kolmekymmentä geneettisesti erilaista lohikantaa ja turvata kantojen vahvistuminen 10-15 vuoden aikajänteellä. Tämä asia pitää jokaisen ymmärtää, hyväksyä ja toimia sen edellyttämällä tavalla. Kaikki muu on lillukan varsia.

Olen kuunnellut eri osapuolien kannanottoja hyvin huolestuneena viime kuukausien ajan. Poteroita on kaivettu vuosikausia niin syviksi, että niistä avautuva näköala on rajautunut huussin reikää kapeammaksi. Siksi on syytä avata näkymää eri korkeuksilta. Ministeri Leppää Tenon kalastus ei juurikaan kiinnosta. Tämä paistoi liian vahvasti läpi hänen vastatessaan kansanedustaja Markku Eestilän kirjalliseen kysymykseen viime vuonna. Ministeri hirtti itsensä allekirjoittamalla avustajiensa laatiman vastauksen, joka oli alusta loppuun diipadaapaduupaa navetan ylisiltä ja ahon laidoilta ilman vastausta laittoman lupamyynnin lopettamiseen.

Ministeri Leppä voisi nousta helposti konnasta sankariksi ottamalla poliittisen johtajan viitan harteilleen ja viheltämällä aikalisän oman ministeriönsä virkakunnan pelleilyn lopettamiseksi.

Lapin ely-keskus on se sylkykuppi, joka joutuu vastaanottamaan jokaisen lastin tavaran laadusta riippumatta. Osoite on valitettavasti väärä arvon manttaalipösöt, lupakaupassa Musta-Pekan käteensä saaneet lohestajat ja muut lohentuoksuisia päiväunia näkevät. Ely-keskus on vain ministeriön työrukkanen. Ei se ole hanslankarin vika, jos muurari muuraa vetämättömän takan.

Saamelaiset tekivät keinoja kaihtamatta hartiavoimin töitä saadakseen pullautettua Tenon kiinteistönomistajien yhdistyksen edustajan pois Tenon kalastussäännön neuvottelutoimikunnasta. Vilpittömät onnitteluni, tavoite saavutettiin! Ei ole mukava olla ilonpilaaja, mutta saamelaismiehitykselläkin neuvottelutoimikunnan pitää noudattaa Suomen lakia. Perustuslakivaliokunta ei varmasti tule hyväksymään perustuslain omaisuudensuojan heikennyksiä, joten niiden suunnittelun sijasta kannattaa keskittyä asiaan. Mainittakoon myös Norjan suurkäräjien ja erityisesti ympäristöministeriön vahva sitoutuminen Tenon lohikantojen elvyttämiseen. Siksi on turha nähdä märkiä päiväunia kulkutuspäivien lisäämisestä tai patokalastuksen vapauttamisesta.

Kalastuskausi alkaa ensi viikon maanantaina klo 19.00. Luonnonmerkit viittaavat siihen, että tulvahuippu on samoihin aikoihin. Omat lohiveneeni ovat, kiitos ahkerien talkoolaisten, soutukunnossa. Terva tuoksuu muutenkin vahvasti koko jokilaaksossa. Vuorokauden ympäri paistava aurinko, valkoiset tunturit, vapaana virtaava Teno ja tervan tuoksu ovat lohimiehelle maailman vahvimpia eliksiirejä. Niistä ei ole pitkä matka hopeanhohtoisena kimaltelevan lohen kyljen silittämiseen. Tervetuloa lohikesä 2020!

Kiksejä lupakaupasta

Tiistai 19.5.2020 klo 21.30

Toukokuinen ilta on kaunis. Aurinko paistaa ylävirrasta, kotisuvannon lähtöpaikan suunnasta. Lohitorpallisen ikkunasta avautuu ihastuttava, talvinen näkymä Kivikosken suuntaan. Wanhan Osman törmällä on noin 75 cm lunta. Norjanväylän keskellä virtaa tumma vesi valkoisen jäälakeuden lomassa. Avoin väylä jatkuu Kivikoskeen Norjan rannan läheisyydessä.

Lohikausi 2020 käynnistyy vajaan kahden viikon kuluttua ajan hengen mukaisesti tavanomaisesta poikkeavissa tunnelmissa ja koronarajoituksilla höystettynä. Lupakaupat avautuivat eilen perinteisin menoin ärräpäitä ilmoille nostattaneilla juntturoilla. Suomen lupakauppa toimi tällä kerralla Norjan kauppaa paremmin. Norjan puolen venelupia on vielä hyvin tarjolla. Norja aloittaa rantalupien myynnin vasta sen jälkeen, kun raja avataan matkailijoille.

Lupakauppojen avautuminen ja omien kalastuslupien ostaminen tarjoavat lohimiehille niin vahvoja elämyksiä, että ammattisoutajana vastaavia ei ole mahdollista tarjota Tenon suvannoilla. Eräs asiakkaani totesi osuvasti lupien ostamisen olevan paljon jännittävämpi kokemus kuin kolmen lohen väsyttäminen samaan aikaan yksin pimeässä elokuun yössä.

Koronarajoituksista johtuen lohensoudussa ei ole lupa rantautua Norjan rannalle. Vastaavasti norjalaiset eivät saa tulla Suomen rantaan. Joissakin soutupaikoissa tulee siis olemaan kaksi lähtöpaikkaa, kummassakin maassa omansa. Soutujärjestykseen se ei vaikuta mitenkään. Soutamaan lähdetään samassa järjestyksessä kuin on tultu lähtöpaikalle, olipa vene kummalla rannalla tahansa. Parissa soutupaikassa lähtöpaikan siirtyminen Norjan puolelta Suomen rannalle voi aiheuttaa pientä mietiskelyä. Silloin kannattaa luottaa kokeneempien, hyvän paikallistuntemuksen omaavien lohensoutajien näkemykseen. Vesillä olevalla veneellä on yleensä parempi käsitys oikeasta lähtöpaikasta kuin bittitaivaan sinessä huopailevalla etäsoutelijalla.

Aloitin eilen työt Norjassa vajaan puolentoista kuukauden pakkoloman jälkeen. Suomen suljettua rajat saman kohtalon koki Utsjoella useita kymmeniä henkilöitä. Suomi avasi rajansa viime torstaina. Norjan puolella ei enää ole mitään rajatarkastusta. Suomen puolella rajamiehet tarkastavat vielä passin ja työsopimuksen. Norjaan pääsee tällä hetkellä vain työsuhteen, lähisukulaisten tai omistamansa kiinteistön perusteella.

Oheiset kuvat antavat liian kesäisen kuvan Tenojoen tilanteesta. Joki on vielä suurimmaksi osaksi jäässä. Tunturissa lunta on runsaasti. Utsjoella oli tänään kaunis keväinen päivä. Tanassa satoi vettä koko päivän. Sitä tuli välillä todella paljon. Sääennustuksen perusteella saamme vielä odottaa kevään tulon pomppaamista kiitolaukalle, vaikka raviradat ovat jo auki.

Sain kesän suomunäytepussit tänään. Lohentutkimus ja lohikantojen tilan kehittymisen seuranta on kaikkien etu. Suurimmalla osalla suomunäytteitä vakituisesti keräävistä kalastajista on jo viimeinen väri hiuksissa. Ikääntymisen myötä tässäkin ryhmässä tapahtuu luonnollista poistumaa eikä uusia näytteiden kerääjiä tule. Luonnonvarakeskukselta saa mielenkiintoista ja hyvää palautetta ja yhteenvetoa edellisen kesän saaliskaloista. Viime kesän yhteenvedossa on selkeästi verrattu henkilökohtaisten saaliskalojen suhdetta keskivertoon.

Talvirenkaita vaihdellen

Perjantai 8.5.2020 klo 19.40

Toukokuun alku on kulunut vaihtelevia keväisiä säitä seuraten. Lämpötila on vaihdellut nollan kahta puolta sahaten. Maisema on hyvin talvinen. Pihat, maantiet ja jyrkät Norjan puoleiset rantatörmät ovat sulana. Lumi on sulanut myös rakennusten ja isojen kivien ympäriltä. Tänään lämpötila nousi kolme astetta plussan puolelle. Yöllä oli lyhyen aikaa saman verran pakkasen puolella.

Lunta on minun mittauspisteissäni noin 65 cm enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Lumen vesiarvo on huomattavasti korkeampi. Pitkän ajan sääennusteen perusteella seuraavan viikon kuluessa ei ole odotettavissa kovin ripeää kevään etenemistä. Kaikkien näiden tunnuslukujen perusteella korkean tulvan todennäköisyys on erittäin suuri. Lunta on tuntureilla niin paljon, että pääsemme hyvin todennäköisesti nauttimaan myös perinteisestä juhannustulvasta.

Hiihtelin iltapäivällä jokilaaksossa. Lumi ei enää kantanut kunnolla. Metsäsukset kyntivät välillä pitkiä matkoja syvällä kostean lumen kätköissä. Vanhat ladut ovat nousseet koskematonta lumen pintaa korkeammalle. Hiihtäminen ja kelkkaileminen alkavat olla extremeurheilua sillä suot, purot ja vesikot ovat niin vahvasti vesillä. Kantavalta näyttävän lumen alla voi olla monta kymmentä senttiä vettä. Kulkijan on parempi pysyä tutuilla reiteillä.

Lupakauppojen avautuminen tapahtuu aikaisintaan 18.5. Suomi on omalta osaltaan tehnyt päätökset, joilla sekä Tenon että Tornion-Muonionjoen lohikesät voivat toteutua koronapandemian aikana. Tenon osalta myös Norjan pitää tehdä samansisältöiset päätökset ennen kuin kalastus on mahdollista Norjan puolella. Tällä hetkellä voimassa oleva päätös Norjan rajojen sulkemisesta loppuu 15.5. Norja haluaa pitää rajat kiinni vielä 90 päivän ajan eli elokuun puoliväliin asti. Norja on pyytänyt EU:lta hyväksyntää Schengen sisärajojen rajatarkastusten jatkamisesta haluamalleen ajalle. 

Olen ajanut reilut kaksi viikkoa kesärenkailla. Sääennusteen perusteella kaivoin talvirenkaat uudelleen esille tänään. Etelä-Suomen media hoputti jo kuukausi sitten autoilijoita vaihtamaan kesärenkaat alle. Omat kesärenkaani olivat silloin vielä niin paksun luminietoksen peitossa. että mieleeni ei tullut ajatusta niiden esille kaivamisesta.

Suomi ei ole vain maantieteellisesti pitkä maa. Isot päätökset tehdään Helsingissä. Valtakunnan media sattuu olemaan samalla kaukaisella kylällä. Yhä useammin päätöksentekijöiden ja toimittajien maailmankuvan erilaisuus verrattuna muualla Suomessa asuviin näkyy heidän tuotoksissaan. Ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin. Koronapandemian ansiosta rajat ovat olleet kiinni ja maailman ihmeet tavoittamattomissa. Yhä useamman Etelä-Suomessa asuvan henkilön ja perheen katse on suuntautunut kotimaan maisemiin, tuhansien järvien rannoille, niemiin ja notkelmiin. Toivottavasti mielenkiinnon ja matkustamisen suuntauminen kotimaan eri osiin johtaa tasa-arvoisemman Suomen syntymiseen. Elämää kun on myös Töölön pohjoispuolella ja jopa Itäkeskuksen itäpuolella.

Lapin Kansan uutisen perusteella Utsjoen tuntureilta kuuluu kummia. Takametsien tukkikämpillä iltapuhteina tuppea tai sököä pelanneet tukkijätkät jakoivat samaa pottia illasta toiseen milloin kenenkin taskuun. Pitkässä juoksussa jokainen pelaaja oli omillaan. Paistunturin alueella on tarvittu poliisin laskuapua selvittämään, kuka poromiehistä on eniten omillaan.

Kuinka kaunis onkaan Lapin talvi!

Lauantai 2.5.2020 klo 23.10

Suomi on erityisesti syksyisin ja keväisin pitkä maa. Etelärannikolla luonto on puhkeamassa täyteen kesään. Lapissa me saamme nauttia yli metrisistä luminietoksista, lähes ympäri vuorokauden riittävästä valoisasta ajasta ja sydäntä pakahduttavan kauniista maisemista.

Kävimme eilen hiihtämässä Saariselällä. Ladut olivat aivan uskomattoman hyvässä kunnossa. Lunta oli vielä noin 1,2 metriä. Latukone tuli paluumatkalla meitä vastaan. Hiihtolenkille kertyi pituutta hieman yli 20 kilometriä. Hiihdimme Laanilasta Sivakkaojan laavulle. Takaisin tulimme Kiilopään kautta. Ahopään ylitys sujui vaivatta. Kova myötätuuli siivitti vastamäkeen nousua. Myötämäen puolella laskin pitkän matkaa latu-uran ulkopuolella koskemattomalla hangella. Jäisen rauduksen päällä oli sentti-pari pehmyttä lunta. Etelän kivikylissä asuvat eivät edes tiedä, mistä riemuista he jäävät paitsi lappilaisessa vapun vietossa.

Tänään nautiskelin +5 asteen lämmöstä maailman vaatimattomimman lohitorpan miljöössä. Kotitunturin puuton lakiosa kimmelsi iltapäivän auringossa. Hiihtokeli on edelleen loistava. Kovan hangen päällä on juuri sopivasti viikon takaista pehmyttä lunta.

Olen hehkuttanut lukuisia kertoja Utsjoen huhtikuun kauneutta. Valoa on ylenpalttisen runsaasti. Jokilaakson rinteiden pienimmätkin muodot on piirretty herkällä, mutta vahvalla siveltimellä. Silmä tavoittaa levollisen horisontin tuntureiden jylhien, mutta pyöreänpehmeiden muotojen takaa. Kauniita yksityiskohtia on niin paljon, että ihmisikä ei riitä niiden tallentamiseen.

Näissä maisemissa, ympäröivien tuntureiden suojaisessa sylissä ja kevättalven auringon lempeässä lämmössä on helppo unohtaa lähes koko maailman pysäyttäneen pandemian olemassaolo. Meille Utsjoella asuville korona on toistaiseksi tuttu vain median välityksellä. Silti se vaikuttaa meidän jokaisen arkeen. Kotijoen keskellä kulkeva raja on tänä päivänä kahden toisistaan lähes totaalisesti eristetyn maan välinen valtakunnanraja. Lähestyvää lohikesää ajatellen vaikuttaa päivä päivältä todennäköisemmältä, että aika loppuu yksinkertaisesti kesken. Tämän hetkisten arvioiden mukaan raja tulee pysymään kiinni pitkälle kesään, mahdollisesti jopa alkusyksyyn asti. Lapin ely-keskus on luvannut tiedottaa ensi viikolla koronan vaikutuksesta lohikesään.

Tuisku tuivertaa, Telia vaikenee

Perjantai 24.4.2020 klo 23.30

Radiohiljaisuudessa on hyvä ja helppo olla. Katala maailma on kaukana, lähes tavoittamattomissa. Wanhan Osman ja Tanssijoen välinen alue on ollut jo päiväkausia 80 vuoden takaista Raatteentien vartta täydellisemmässä motissa. Telian Ganesvarrin tukiasema on mykkää hiljaisempi.

Rohkenen tehdä vertailua, koska maailman vaatimattomimman lohitorpan historia nivoutuu pieneltä osin noihin itsenäisen Suomen merkittävimpiin yksittäisiin taisteluihin. Jouko Timonen käveli Wanhan Osman pihapiirissä kesällä 1965 rakennuksia, pihapiiriä ja rantatörmää tarkastellen. Seuraavan talven aikana hän yhdessä ystäviensä kanssa osti tilan Osman Niilon siskolta, Elli Taipalukselta.

Neljännesvuosisata Wanhan Osman ostamista aikaisemmin Timonen asui lapsuutensa Kajaanissa. Marraskuussa 1939 hän oli viettämässä mukavaa iltaa muiden ikäistensä nuorten kanssa. Kesken illanvieton tuli mykistävä tieto: Neuvostoliitto oli tunkeutunut isänmaamme kamaralle Suomussalmella. Seuraavana aamuna hän oli jo rivissä muiden nuorten miesten kanssa Kajaanin rautatieasemalla. Matka suuntautui pohjoiseen. Raatteentien varressa paukkupakkasessa puna-armeijan joukkojen nuotioita sammuttaessaan Timonen harppasi muutamassa tunnissa viattomasta nuoruudesta julmaan sodan ja kuoleman maailmaan. Hän selvisi talvi- ja jatkosodasta hengissä. Moni hänenkin rintamaveljensä menetti henkensä armasta isänmaatamme puolustaessaan.

Tapasin Jouko Timosen kesäkuussa 2008 hänen kotonaan Munkkiniemessä. Tuo tapaaminen oli ikimuistoinen. Se kosketti minun kirjailijan sydäntäni syvältä jättäen pysyvän jäljen elämänpolulleni. Olin ostanut Wanhan Osman edellisenä vuonna yhdessä Harri Lämsän kanssa. Tapaamisen tarkoitus oli tehdä vuokrasopimus rantasaunasta, joka oli jäänyt vuonna 1982 tapahtuneessa tilusjaossa Timosen tontille. Vuokrasopimus syntyi vaivatta. Illan aikana minä kuuntelin ja vanha, elämää nähnyt ja paljon kokenut mies puhui.

Viime päivinä olen muistellut lähes päivittäin tuota 12 vuoden takaista tapaamista. Olen muistellut myös vanhempieni ja muiden edesmenneiden sukulaisteni kertomuksia sota-ajasta. Mediassa on viime päivinä useaan kertaan verrattu koronapandemiaa sota-aikaan. Vanhempiemme ja isovanhempiemme kokema sota-aika on ollut jotain aivan muuta kuin meidän harminamme oleva korona. Talvi- ja jatkosodassa etulinjassa isänmaata puolustaneilla  miehillä ei ollut vaihtoehtoja eikä niitä ollut kotirintamalla palvelleillakaan. Oma henki uhrattiin urhoollisesti ja empimättä, jotta kotirintamalla oleville läheisille turvattiin itsenäinen ja vapaa tulevaisuus.

Koronapandemia koskettaa meistä jokaista. Se on vaarallinen, pahimmillaan hengenvaarallinen. Siltikään sitä ei voi verrata toisen maailmansodan kauheuksiin. Me jokainen voimme vaikuttaa omalla käyttäytymisellämme koronan leviämiseen ja sen meille aiheuttamaan uhkaan.

Talvisodan henkeä on hehkutettu 80 vuoden ajan pitkin maailmaa. Sitä me tarvitsemme näinä vaikeina aikoina, mutta nykyaikaan sovellettuna. Raatteentien paukkupakkasessa ja jatkosodassa Karjalan kannaksella isänmaamme urhot taistelivat kylki kyljessä, nukkuivat ahtaissa korsuissa vieretysten ja marssivat uskomattomia matkoja kyynärtuntumassa. Tämän päivän pandemian vastaisessa taistelussa meidän tulee uhrata omastamme, jotta emme vaaranna omaa emmekä muiden terveyttä. Viranomaisten ohjeiden noudattaminen ei ole vaikeaa sen jälkeen, kun on sisäistänyt niiden merkityksen ja tärkeyden.

"Mutta kun minä haluan" -asennevammaiset ovat tämän ajan vitsaus. Meidän jokaisen on nyt aika joustaa ja tinkiä omastamme. Yhdessä me voimme voittaa, jokainen ja itse kukin. Ajankäyttömme ja harrastuksemme eivät ole nyt tärkeitä. Totutuista rutiineista on pakko joustaa, jotta voimme palata niihin mahdollisimman pian.

Tenon lohikesän osalta voimme toivoa parasta, mutta meidän ei kannata unohtaa realismia. Jokaisen, yhdenkin lohimiehen elämä on arvokkaampi kuin koko lohikesä. Toivon koko sydämestäni viranomaisille viisautta vaikeiden päätösten tekemiseen.

Viikon lämpimän jakson jälkeen olemme palanneet talvisiin keleihin. Lämpötila pysytteli koko päivän pakkasella. Hanki kantaa vaikka polkupyörällä ajaisi. Viime yönä lämpötila laski -7 pakkasasteeseen. Kova tuuli on riehunut jo päiväkausia. Aamupäivällä oli kunnon tuisku. Tuuli puhaltaa edelleen voimalla, mutta lumi ei enää liiku sen mukana.

Koronan sulkemasta valtakunnanrajasta johtuen en ole päässyt töihin kolmeen viikkoon. Pakkolomasta on ollut se hyöty, että minulla on ollut aikaa tehdä ottivaappuja tulevien lohiöiden iloksi.

Kevät lähestyy

Maanantai 20.4.2020 klo 23.50

Vielä viikko sitten meillä oli täysi talvi. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Lämpötila on pysytellyt lähes koko ajan plussan puolella. Lämpötila ei ole laskenut pakkasen puolelle kuin parina yönä eikä silloinkaan kuin pari-kolme astetta. Lumi on vajonnut vajaassa viikossa minun mittauspaikoissani 20-25 cm. Se on nyt pinnasta alaspäin jo 30-40 sentin vahvuudelta todella märkää.

Hiihtokeli on ollut erinomainen. Märkä lumi on ollut kantavan tiivistä. Karhun Optigrip -metsäsuksilla on ollut hyvä hiihdellä. Karvapohjaisilla liukulumikengillä on ollut ajoittain jäätymisongelmaa, joka on vienyt liikkumisen iloa monta piirua harmistuksen puolelle. Lunta on vielä todella paljon, mutta hyvien hiihtokelien jatkuminen ei ole varmaa. Tämän päivän hiihtolenkillä sukset upposivat pahimmillaan jo polvia myöten märkään lumeen. Ylhäällä tunturissa lumi kantaa vielä hyvin. Jokilaaksossa ja koivikkoisilla rinteillä kanto loppuu heti, kun lämpötila nousee useamman asteen plussalle.

Maantiet ovat sulana. Tienpitäjä varautuu ennalta hankalaan kevääseen. Tenontien alittavien rumpujen päät on kaivettu esille kaivinkoneella. Tavanomaista runsaampi lumipeite voi aiheuttaa nopeasti sulaessaan suuria ongelmia liikenteelle.

Maisemia ihaillessa ne näyttävät hyvin talvisilta. Tarkemmin katsoessa huomio kiinnittyy pitkiin rantasuliin, joissa vesi virtaa vapaana. Eilisen ja tämän päivän aikana Tenon jäälle kertyi monin paikoin vettä. Se hävisi yhtä nopeasti kuin ilmestyi. Jäät ovat niin heikot, että sulamisvedet valuvat jään läpi. Heikoista jäistä johtuen on oletettavaa, että joki vapautuu aikaisin. Varmaa se ei suinkaan ole. Kevään tulo jäänlähtöineen ja tulvineen on aina niin monen osatekijän yhteistulos. 

Tenojoella tulva mahtuu jokiuomaan, mutta Ivalon- ja Ounasjoella tilanne on tyystin toisenlainen. Ivalo ja Kittilä ovat niin alavilla mailla olevia taajamia, että huoli massiivisista tulvatuhoista kylmää monen kiinteistönomistajan mieltä. Kevään 2005 tulvan uusinta on käden ulottuvilla. Viranomaiset ovat jo aloittaneet tulvaan varautumisen, koska myös koronapandemian huippu on tulossa Lappiin samoihin aikoihin. Pandemian harventaessa työkuntoisten rivistöjä myös tulvalta suojautuminen on vaikeampaa.

Lapin ely-keskus ja Tanavassdraget Fiskeförvaltningen ovat sopineet hyvässä yhteisymmärryksessä Tenon lupakauppojen avautuvan aikaisintaan 11.5. On mahdollista ja hyvin todennäköistä, että lupien myynnin aloittamista joudutaan viivästyttämään vielä lähemmäksi kesää.  Tilanteen arvioiminen on todella hankalaa. Norjan puolella Finnmarkissa on tällä hetkellä tiedossa vain yksi koronaa sairastava henkilö. Hän pääsee sairaalasta lähipäivinä. Jokainen voi itse pohdiskella Norjan halua valtakunnan rajan avaamiseen ja lohikauden käynnistämiseen, kun tiedossa on ennuste Suomen Lapin koronahuipun ajoittumisesta lohikesän alkuun.

On mahdotonta kuvitella lohenkalastusta harjoitettavan olosuhteissa, joissa raja on kiinni myös useimmilta työssä kulkevilta. En usko lohestuksen olevan yhteiskunnallisesti tärkeämpää kuin naapurimaassa työskentely. Odotelkaamme rauhassa, miten pandemia kehittyy.

Rajan mentyä kiinni minulla on ollut yllättäen aikaa puuhastella omia hommia. Olen huoltanut vavat ja kelat, järjestellyt sen tuhannen vaappua lohikesän kulun mukaiseen järjestykseen. Uusia vaappuja on työn alla useamman lohikesän tarpeisiin. Perhonsidontapöytäkin on hyvässä ojennuksessa.

Kevättalven jylhää kauneutta

Sunnuntai 29.3.2020 klo 11.40

Eilen oli todella kaunis ja monipuolinen talvipäivä. Aamu aukeni lumisateisena. Lunta kertyi muutamassa tunnissa 10-15 cm. Tuuli voimistui aamupäivän aikana. Kymmenen jälkeen lumi liikkui jo todella vikkelästi. Lumisade loppui keskipäivän jälkeen, mutta tuuli jatkoi riehumistaan. Iltapäivä oli aurinkoinen ja häikäisevä kirkkaanpuhtaan, valkoisen lumen ansiosta. Illan tullen lumisade alkoi uudelleen. Lunta satoi yön aikana noin kymmenen senttiä lisää. Lumitöitä on saanut tehdä tänä talvena jatkuvasti eikä niistä pääse vieläkään eroon.

Olen hiihdellyt ahkerasti kotituntureilla viime viikkoina. Hiihtokeli on ollut loistava. Talven kauneimmat ajat ja parhaat kelit ovat vasta aluillaan. Huhtikuu on Utsjoen kaunein kuukausi. Valoa on runsaasti. Kulku on helppoa ja tunturit hyvin saavutettavissa.

Maaliskuun alussa järjestetyn kuulemistilaisuuden jälkeen olen saanut jonkin verran palautetta tilaisuudessa pitämästäni puheenvuorosta, erityisesti verkkokalastukseen liittyvän kohdan osalta. Sanoin tilaisuudessa, että meidän on turha kantaa huolta verkkokalastuksesta, koska aika hoitaa sen asian nopeammin kuin kukaan meistä osaa edes kuvitella. Tarkoitin mitä sanoin. Ääneen sanomani ei ollut mikään hurskas toive vaan lakoninen toteamus. Verkolla lohta kalastavien henkilöiden ikäjakauma on kuudenkymmenen ja yhdeksänkymmenen välissä. Nuorempia sukupolvia verkkokalastus ei yleisesti kiinnosta.  On siis vain ajan kysymys, milloin se loppuu luonnollisella tavalla.

Olen sanonut julkisesti monta kertaa ja kirjoittanut vielä useammin julki ajatukseni lohen verkkokalastuksesta. Toistan sen, jotta mielipiteeni ei jää kenellekään epäselväksi: Lohi on liian arvokas kala verkolla pyydettäväksi.

Minulla on ollut onni toimia kalastusoppaana monessa eri maassa.  Tunnen runsaasti lohenkalastusta harrastavia henkilöitä sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Verkkokalastuksen puolesta puhuminen on armotonta taistelua tuulimyllyjä vastaan. Rohkenen ennustaa, että parin vuosikymmenen kuluttua jopa suurin osa utsjokelaisista ihmettelee silmät suurina, miten joskus on sallittu lohien verinen ja armoton tappaminen pakkopyydyksillä. Maailma muuttuu myös Utsjoella.

Samassa kuulemistilaisuuden puheenvuorossa kerroin olevani tyytyväinen nykyiseen Tenon kalastussääntöön. Perustelin tyytyväisyyttäni lohikantojen toipumisella kestävälle tasolle. Korostin latvajokien lohikantojen tilan olevan huolestuttava. Utsjoella asuvan, lohta vapavälineillä kalastavan henkilön näkökulmasta nykyinen kalastussääntö on loistava. Siis loistava! Suorastaan erinomainen. Siksi siihen on helppo olla tyytyväinen. Kalastusmatkailijan näkökulma on kaksijakoisempi. Rajatusta lupamäärästä johtuen kaikki maailman lohestajat eivät enää pääse Tenolle kalaan. Rajallisesta resurssista (lupakiintiö) kisattaessa, joku jää aina ilman. Keskittykäämme heihin, jotka onnistuvat saamaan kalastusluvan. Heillä on mahdollisuus kalastaa Tenolla ilman jonoja ja ruuhkia.

Rajoitusten tavoitteena on saada lohikannat kestävälle tasolle kahden lohisukupolven eli 10-15 vuoden aikana. Lohi ja lohikantojen tila ovat se kaikkein tärkein prioriteetti. Lohikantojen elpymisen jaksottaminen noin pitkälle aikajänteelle antaa meille mahdollisuuden harrastaa lohen kalastusta. Tämä on syytä pitää koko ajan mielessä Tenon kalastusrajoituksia arvioitaessa.

Laajemmin asioita pohdittaessa on hyvin huolestuttavaa, että jopa keskeinen kunnan luottamusmies sanoo olevansa nyreissään termeistä tasa-arvoinen ja yhdenvertainen. Tällaisesta asenteesta on helppo vetää johtopäätös, että osalla väestöstä on liikaa etu- ja erioikeuksia. Etuoikeuden minä ymmärrän, mutta erioikeuksista pitäisi luopua mahdollisimman nopeasti eikä niitä pidä missään tapauksessa myöntää lisää.

Tuuli tuivertaa voimalla. Vanhan lohitorpan rauhassa ja hiljaisuudessa ympäröivän luonnon voima tuntuu sydänjuuria myöten. Tuntureilla hiihdellessä tai kelkkaillessa pitää aina kunnioittaa luonnon voimaa. Suksilla vitivalkoista, pulverin pehmeää lunta hiihdellessä on helppo sulkea mielestään maailman vitsaukset. Kaukana on katala maailma, edessä aukeavat jokilaakson kumpuilevat rinteet ja korkeimpien tuntureiden jylhä kauneus. Metrinen nietos tasoittaa maiseman hiihtäjän kuljettavaksi. Lohimiehen mieli aprikoi lumen vesipitoisuutta ja miettii kevättulvan korkeutta. Näistä eväistä, Rastigaisan ja Kuoppitunturin lumista rakentuu lohikesän luonne.

Sääntömuutoksia ja kotikaranteenia

Torstai 26.3.2020 klo 21.05

Suomi ja Norja vahvistivat  tiistaina 24.3 tulevan lohikauden muutokset Tenon kalastussopimukseen.  Rannalta kalastukseen tulee pari merkittävää muutosta.  Rauhoitusaika on klo 24-07. Norjan puoleisella rannalla kalastusvyöhykkeiden määrä laskee kolmeen (aikaisemmin oli viisi). Ensimmäinen vyöhyke yltää Nuorgamista Porsinjokisuulle. Siihen kuuluvat siis Nuorgamin, Vetsikon ja Utsjoen kalastusalueet. Toinen vyöhyke on Outakoski ja kolmas Inarijoki. Venekalastus säilyy ennallaan.

Lapsilupa voidaan liittää mihin tahansa aikuisen lupaan. Ikäraja on 16 vuotta. Lapsiluvalla kalastavan saalisilmoitus kuuluu pääluvalla kalastavan henkilön velvollisuuksiin.

Muutoksista vahvistettu pöytäkirja löytyy kokonaisuudessaan maa- ja metsätalousministeriön kotisivuilta. Norja ilmoitti tiistaiaamuna siirtävänsä lupakaupan aukeamisen 20.4.2020. Myös Suomen lupakauppa avataan 20.4.2020.

Koronapandemia kerää kiivasta kasvua Pohjoismaissa. Pandemian ennustetaan saavuttavan huippunsa toukokuussa. Suomessa ja Norjassa voimassa olevista liikkumis- ja matkustusrajoituksista johtuen valtakunnanraja on kiinni. Lohikesän osalta ennustaminen on vielä vaikeaa, mutta koko lohikauden peruminen on päivä päivältä todennäköisempää. Lupakauppojen avaamisen siirtäminen lähemmäksi pandemian huippua ei välttämättä yhtään helpota päätöksen tekemistä.

Koronapandemia on aiheuttanut niin massiiviset poikkeusolot, että yhden lohikesän kohtalo on sen rinnalla hyttysen ininän kokoinen asia. Meistä jokaisen pitää kantaa oma kortensa kekoon, jotta pandemia ei räjähdä hallitsemattomaan kasvuun. Turhien kontaktien välttäminen, käsihygieniasta huolehtiminen ja muut viranomaisohjeet on syytä ottaa todesta. Kotikaranteenissa, on se sitten viranomaisten ohjeistama tai vapaaehtoinen, on hyvää aikaa viritellä lohivieheet ja muut välineet viimeisen päälle pyyntikuntoon. Lohiunelmat eivät vanhene, vaikka yhden kesän osalta kalastusta rajoitettaisiin tai se jäisi kokonaan väliin.

Lunta tulla tupsahti

Lauantai 14.3.2020 klo 19.50

Tänään oli todella kaunis talvipäivä. Lämpömittari näytti aamulla samanlaisia miinuslukemia kuin viime päivien pörssikurssit. Aamun kirpakka pakkanen muuttui auringon lämmössä mukavaksi noin kymmenen asteen pikkupakkaseksi.  Toissayönä oli tyystin toisenlainen keli kovan tuiskun tuodessa nopeasti reilun kerroksen uutta lunta. Torpan pihaan uutta, onneksi kevyttä lunta kertyi noin 25 cm.

Lunta alkaa olla tolkuttoman paljon. Lumia katoilta tiputellessa manööverit ovat tavanomaisesta poikkeavia. Monen paikallista rakennusperinnettä kunnioittavan rakennuksen katolle päästäkseen ei tarvi pitkiä tikkaita.  Lumikenkien tai suksien päältä pääsee suoraan katolle ilman sen kummempia urheilusuorituksia.

Olen saanut lohikellarin jäädytyksen hyvälle mallille. Tällä hetkellä jään paksuus on jo noin 85 cm. Huomenna lapioin kellariin ensin lunta ja lasken sen jälkeen vettä tampaten samalla lumen tiiviiksi. Saan kellarin jään valmiiksi tulevalla viikolla.

Valtakunnallista ja kansainvälistä mediaa seuratessa on vaikea ymmärtää ihmisten käyttäytymistä. Erityisesti wc-paperin hamstraaminen on minusta käsittämätöntä touhua. Miksi ostaa vessapaperia puoleksi vuodeksi, jos ruokaa riittää kotona vain pariksi viikoksi? Pyrstöyskä ei edes kuulu koronaviruksen taudinkuvaan.

Myös ruuan ja elintarvikkeiden hamstraaminen kertoo järjen äänen hukkuneen mediarummutuksen jatkuvan sarjatulen räpätykseen. Näiltä leveysasteilta on toki helppo arvostella Kehä I:n sisäpuolella asuvien ihmisten puuhasteluita, kun omassa pakkasessa on lohta, rautua, siikaa, muikkuja, poron ulkofileitä ja paisteja, hirvenlapaa, kuningasrapua, riekon rintaa, hilloja ja mustikoita vaikka talvisodan uusintaan. 

Rakennusalan ammattilaisena olen hieman huolissani matkustusrajoituksista ja mahdollisista rajojen sulkemisista. Jos esimerkiksi Viro panee rajat kiinni, seurauksena voi olla pääkaupunkiseudun rakennustyömaiden pysähtyminen. Oma elämä ja arki muuttuisi kertarysäyksellä, jos Norja panisi rajat kiinni.  Työpaikkani on kotijoen toisella rannalla, mutta välissä on silti valtakunnanraja. Sen takia Helsingissä ja Oslossa tehtävät päätökset voivat muuttaa Tenojokilaakson paikallisen, monikulttuurisen yhteisön elämän hankalaksi.

Tulevan lohikesän osalta on vielä liian aikaista vetää suuria johtopäätöksiä koronaviruksen vaikutuksesta. Kalastuksen harrastajat ovat perinteisesti olleet keskivertoa rauhallisempia kansalaisia. Ulkomaille matkustamisen rajoitukset lisäävät kotimaan matkailua. Tenon lupakaupat aukeavat muutaman viikon kuluessa. Suomen lupakaupan aloitukseen kohdistuva paine tulee kertomaan selkeästi, kuinka paljon koronavirus aiheuttaa huolta ja pelkoa kalastajien keskuudessa. Saamieni runsaiden yhteydenottojen perusteella rohkenen ennustaa, että lohikiima on koronapelkoa vahvempi.

Talvi-iltojen ratoksi itse kukin voi leikkiä ajatusleikkiä erilaisten skenaarioiden parissa. Mitä tapahtuisi, jos Norja tai Suomi panisi rajat kiinni? Valtakunnanraja kulkee Tenojoella pitkin jokea pääväylän keskellä. Miten kalastus onnistuisi, jos rajaa ei saisi ylittää edes omaa ennätyslohta, kaiken kauhiaa kojamoa väsytellessä? Vielä pidempi raja kulkee Muonion-Tornionjoella. Me elämme ainutkertaisen mielenkiintoisia aikoja.

Lohikesää odotellessa on aika suunnistaa tunturijärville rautupilkille. Olosuhteet ovat huomattavasti talvisemmat kuin kertaakaan tällä vuosituhannella. Tällaiset lumikinokset olivat jokatalvisia vielä 1980 -luvulla.  Kirkkaiden tunturijärvien rautu on epäilyksettä luomakunnan herkullisin kala. Se on myös yksi kauneimmista makeanveden kaloista. Rautu on myös täytettynä kaunis kala. Minun perhonsidontapöytäni yläpuolella oleva iso rautu saa jokaisen tupaan tulevan henkilön suun loksahtamaan auki. Jukka Saaren kädenjälki on mykistävän kaunista.

Kuulemistilaisuus

Sunnuntai 8.3.2020 klo 9.40

Tenojoen kalastusjärjestelyiden kuulemistilaisuus pidettiin seurakuntasalissa eilen. Paikalla oli noin 40 henkilöä.  Tilaisuuden alussa maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Tapio Hakaste taustoitti nykyisen kalastussäännön syntyä sekä nykytilannetta. Hän nosti esille seuraavia asioita:

-Vuonna 2017 voimaan astunutta kalastussääntöä edelsi vuosikausia kestäneet, vaikeat neuvottelut.

-Uusi sopimus on joustavampi ja nykyaikaisempi kuin edellinen sääntö. Nykyisessä säännössä on mahdollisuus vuosittaiseen hienosäätöön. Kalastussääntö on määräaikainen, joten sen muuttaminen on helpompaa.

-Nykyisen säännön tärkein tavoite on lohikantojen elvyttäminen kestävälle tasolle. Tavoite pyritään saavuttamaan kahden lohisukupolven eli noin 15 vuoden aikana. Hitaan aikataulun ansiosta oli mahdollista säilyttää kaikki käytössä olleet kalastustavat. Kolme ensimmäistä kesää uusilla säännöillä ovat osoittaneet, että kalastukseen kohdistuneet rajoitukset ovat riittäviä tavoitteen saavuttamiseksi.

Lukuisissa puheenvuoroissa eri henkilöt nostivat esille kalastussäännön kipukohtia ja omia toiveitaan muutoksista. Keskustelu oli vilkasta ja monipuolista. Tilaisuuden ilmapiiri oli leppoisa ja avoin. Jokainen sai kertoa rauhassa oman näkemyksensä.  Ilmapiirin muutos puolenkymmenen vuoden takaisiin tilaisuuksiin oli käsinkosketeltava. 

Tilaisuuden lopussa oli kaksi lyhyttä, mutta jämäkkää puheenvuoroa. Lapin ely-keskuksen kalatalousasiantuntija Kare Koivisto kertoi viime kesänä kuohahtaneen kalastusoikeuksien vuokraamisen mahdollisesta jatkosta. Hän kertoi asiasta päätettävän ensi viikon aikana, minkä jälkeen ely-keskus tiedottaa siitä. Hän sanoi vuokraamisen muuttuvan niin, että kalastusluvan lopullinen käyttäjä tulee nimetä jo siinä vaiheessa, kun lupa varataan.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän erityisavustaja Teppo Säkkinen kertoi hänen tärkeimmän tehtävänsä tilaisuudessa olleen silminä ja korvina olon, jotta hän osaa välittää Utsjoen terveiset ministerille. Hän kertoi ministeri Lepällä olevan valmiuden avata neuvottelut Norjan kanssa. Ministeri on valmis muutoksiin, jotka eivät vaaranna lohikantojen tilaa eikä niiden vahvistumista. Myös Norja on valmis neuvotteluiden avaamiseen.

Säkkinen kertoi myös seuraavista asioista:

-Tenon kalastuksen tärkeys, siihen liittyvät suuret arvot ja intohimot ovat ministeriössä hyvin tiedossa.

-Ministeriöllä ei ole valmista agendaa, vaan ainoastaan valmius kuulla herkällä korvalla eri tahojen käsityksiä ja toiveita. Ministeriö lähettää lähiaikoina eri tahoille nimeämispyynnön neuvottelutoimikunnan jäseniksi.  Siihen tulee valtion lisäksi ainakin vesialueiden omistajien, saamelaiskulttuurin, matkailuyrittäjien ja kiinteistön omistajien edustus.

-Säkkinen korosti erityisesti sitä, että neuvottelutoimikunnan pitää päästä ensin hyvään yhteisymmärrykseen tavoitteista. Vasta sen jälkeen on mahdollista edetä neuvotteluihin Norjan kanssa.

-Lopuksi hän lausui hyvin kauniit kiitokset osanottajille, seurakunnalle tilojen käyttömahdollisuudesta sekä myös paikallisille vieraanvaraisuudesta.

Ministeriön työrukkasena Tenon kalastussopimuksen vaikutusarvioinnin toteuttaneen Akordi Oy:n puolesta tilaisuuden vetämisestä vastasivat Juha-Pekka Turunen ja Lasse Peltonen.

Lapin ely-keskuksen tavoitteena on avata Suomen lupakauppa pääsiäisen alusviikolla.  Lohikesälle 2020 tulevat pienet muutokset edellyttävät normaalin vahvistamismenettelyn presidentin allekirjoitusta myöten. Jos Arkadianmäen aikataulu pettää, lupakauppa avataan kaksi viikkoa myöhemmin eli viikolla 17.  Norjan lupakauppa tulee todennäköisesti aukeamaan aikaisemmin.

Tavallista talvisempi talvi

Perjantai 6.3.2020 klo 21.50

Intian valtameren ja Etelä-Kiinan meren mainingit loiskivat enää muistoissa, kuvissa ja videoissa. Kotiin palaamisen esteenä oli reilun viiden viikon matkan aikana satanut lumipeite. Uutta lunta oli tullut yli 40 cm. Lumitöissä vierähti kahtena päivänä yhteensä yli kuusi tuntia.

Tänään tein pitkän hiihtolenkin. Kävin ensin ylhäällä tunturissa. Sen jälkeen hiihdin Viddasnjargan kodalla mutkin. Hiihtokeli oli erinomainen. Lunta on paljon, mutta se kantaa suksimiehen hyvin. Parimetrisillä metsäsuksilla hiihtäessä sukset upposivat 10-20 cm. Sauvat upposivat paikoin lähes kokonaan. Pintalumi on erittäin kevyttä ja luistavaa. Ylämäkeen oli vaikea nousta, kun suksissa ei ollut lainkaan pitoa eikä sauvoista ollut apua.

Maisema on kaunis. Tenoa verhoavien tunturirinteiden pienetkin kumpareet erottuvat hyvin. Maisema on paljon rikkonaisempi ja monimuotoisempi kuin kesällä lehtivihreän aikana. Paksu lumipeite on muodostanut kauniita kinoksia kumpareiden, törmien ja kivien päälle.

Tenon jäät ovat ilmeisen heikot. Rantojen lähellä on monin paikoin sulapaikkoja. Niitä on huomattavasti keskivertoa enemmän. Paksu lumipeite ei välttämättä tarkoita korkeaa kevättulvaa.  Jäiden lähtöön on vielä pari kuukautta aikaa. Siinä ajassa ehtii tapahtua paljon. Erityisesti huhtikuun sää vaikuttaa todella paljon tulvan korkeuteen.

Huomenna on kuulemistilaisuus Tenon kalastuksen tiimoilta. Suuria muutoksia ei ole odotettavissa, koska lohikantojen toipuminen kestää varovasti arvioiden vähintään vuosikymmenen, todennäköisesti jopa viisitoista vuotta.

Palkintojenjakoa odotellessa

Perjantai 7.2.2020 klo 20.15

Kalastuskilpailu päättyi tänään. Vieheet nostettiin ylös klo 16.30. Kilpailupäivän sää oli kohtalaisen hyvä. Kilpailualueen eteläpäässä eli Le Mornen edustalla oli kova maininki. Meri muistutti enemmän lappilaista harjumaisemaa kuin sileää veden pintaa.

Päivän aikana vapautettiin 12 marliinia ja otettiin ylös yksi.  Iskuja oli useilla veneillä. Neljän kilpailupäivän aikana 32 veneellä oli yhteensä noin 80 marliinitapahtumaa.

Me jatkoimme jo tutuksi käyneellä linjalla eli nollapisteillä. Venäläinen joukkue jäi sentään taaksemme, sillä he saivat miinuspisteitä. Niitä on mahdollista saada monesta eri syystä. Venäläisille miinusta kertyi, koska he eivät palauttaneet päivittäisiä kilpailuraportteja.

Meidänkin vieheemme kiinnostivat paria marliinia niin paljon, että ne kävivät näyttäytymässä ja seuraamassa niitä. Jotain puuttui tai jotain oli pielessä eikä vierailut johtaneet iskuun.

Palkintojenjakotilaisuus on huomenna illalla. Päivitän tulokset kokonaisuudessaan sen jälkeen.

Absoluuttinen nollapiste

Torstai 6.2.2020 klo 21.50

South Indian Ocean Billfish Competition lähenee loppuaan. Viimeinen kalastuspäivä on huomenna. Palkintojen jako ja päättäjäisgaala ovat lauantai-iltana. 

Kilpailussa saatiin tänään yhteensä kymmenen marliinia, joista yhdeksän vapautettiin. Lisäksi saatiin pienempiä kaloja. Jokaisena kalastuspäivänä on saatu myös hyvän kokoisia keltaevätonnikaloja. Niiden sesonki alkaa vasta maaliskuussa, mutta jostain syystä niitä on saatu viimeisen parin viikon aikana huomattavasti ajankohdan normaalia enemmän.

Meidän kisamme on sujunut rauhallisen hiljaiselon, mukavan seurustelun ja kauniiden maisemakuvien ottamisen merkeissä. Tiistaina meidän vanhaan luottovieheeseemme iski marliini, mutta se pysyi kiinni ainoastaan muutaman sekunnin ajan. Kolmen kilpailupäivän tuloksena pistesaldomme on edelleen pyöreä nolla. Olimme tänäänkin oikeilla vesillä, sillä meidän ympäriltämme saatiin useita marliineja. Kisassa on vielä mahdollista menestyä, vaikka yhden päivän varassa se on aika epätodennäköistä. Yhdellä isolla marliinilla pääsee vielä podiumin lähelle. Kahdella isolla marliinilla on kohtalaisen varmasti mukana mitalikamppailussa.

Mauritiusta lähestyvä sykloni on vielä noin tuhannen kilometrin päässä. Se ei ehdi estää huomisen kalastusta, joten kilpailu saadaan vietyä ohjelman mukaisesti loppuun. Luonnonmerkkien perusteella on odotettavissa, että huomenna saadaan noin kymmenen tai jopa sitä useampi marliini. Toivottavasti joku niistä löytää meidän vieheemme.

Yksi ensimmäisen kilpailupäivän vapautetuista marliineista hylättiin tuomariston päätöksellä. Syynä oli hirvi-harrimainen moka: Väsytyksestä kuvattu video loppui ennen kuin miehistön jäsen kosketti kädellään peruketta. Tuomariston päätös oli oikea. Jälkikäteen on mahdotonta tietää, karkasiko kala vain saatiinko se vapaudettua sääntöjen mukaisesti.  Tässä tapauksessa ei ole syytä epäillä vilunkia, sillä kyseessä on herrasmiesten keskinäinen kisa.

South Indian Ocean Billfish Competition 2020

Maanantai 3.2.2020 klo 21.50

Le Morne Angling Club on tämän viikon kansainvälisen mielenkiinnon kohteena. Järjestyksessään 20. marliininkalastuskilpailun järjestelyt on hoidettu erinomaisesti. Sunnuntai-illan avajaiset olivat mukava tilaisuus, jossa esiteltiin kaikkien 32 kilpailuun osallistuvan joukkueen kapteenit ja veneet.

Suomea kilpailussa edustaa Silver Fishing Team -joukkueemme Reijo Loukon johdolla. Joukkueeseen kuuluvat hänen lisäkseen Erkka Ervasti, Tommi Selkälä ja allekirjoittanut. Reijolle ja Erkalle tämä vuosi on jo 13 osallistumiskerta. Ainoastaan englantilainen Essex Boys -joukkue on osallistunut useammin.

Ensimmäisen kilpailupäivän aamu oli harmaa ja sateinen. Rankimmillaan sade oli juuri ennen kilpailun yhteislähtöä klo 07.00. Sade rajoittui tuttuun tapaan saaren ylle. Merelle päästyämme saimme nauttia polttavasta auringon paisteesta.

Olimme koko päivän oikealla alueella. Lähes kaikki päivän aikana saadut kalat tulivat meidän ympäriltämme. Vapautettuja marliineja saatiin yhteensä viisi kappaletta. Niiden lisäksi tuli kaksi isompaa tonnikalaa ja muutamia pienempiä kaloja.

Kilpailu jatkuu huomenna. Lähdemme majapaikasta kuuden aikoihin. Kilpailukeskuksessa tarjoillaan aamiainen, jonka jälkeen on veneisiin siirtyminen. Kalastus alkaa klo 7.00 ja päättyy klo 16.30.

Mielenkiintoinen marliini

Lauantai 1.2.2020 klo 21.40

Kulunut viikko on ollut Mauritiuksen länsirannikolla kalastuksellisesti todella hiljainen. Marliinin saaminen on ollut lähes toivotonta. Toiveet on suunnattu jo ensi viikolle. Kaikki luonnonmerkit viittaavat vahvasti siihen, että ensi viikolla marliini on otillaan. Toteutuessaan se tietää hyvää marliinikilpailulle.

Tänään olin kalastamassa Papa Casalo -veneellä yhdessä Tommin, Samuelin ja Jerryn kanssa. Toteutimme yksinkertaista taktiikkaa: Ajoimme marliinivieheet vedessä ensin siirtymätaipaleen Le Mornen edustalle. Siellä nostimme islanderit ylös. Laskimme niiden tilalle yhden Rapalan ja kaksi pientä mustekalajäljitelmää. Tavoitteenamme oli saada bonito syöttikalaksi.

Ensimmäinen saamamme bonito ei olisi kestänyt syöttikalana, joten se päätyi Le Mornen vuosipäivän barbecue-juhlien vaihtoehtotarjoiltavaksi. Toinen, arviolta 8-9 kilon painoinen bonito sai väsytyksen jälkeen luottamustehtävän 80 paunaisen siiman päässä. Ehdimme uittaa kalaa vain varttitunnin, kun siima napsahti irti levittäjän laukaisijasta. Laukaisijan ja vavan välissä oli valmiiksi runsaasti löysää siimaa. Samuel juoksutti käsillään lisää siimaa kalan uidessa hitaasti kauemmaksi. Hetken kuluttua jarru pärisi kunnolla. Tommi asettui väsyttämään elämänsä ensimmäistä marliinia. Kaikki sujui hyvin. Hän sai väsytysliivit ylleen, vavan niihin kiinni ja varmistusköyden penkkiin. Kala veti siimaa ulos rauhallisesti, mutta määrätietoisesti.

Muutaman minuutin väsytyksen jälkeen kala kääntyi ja lähti vauhdilla kohti venettä. Hetken kuluttua se karkasi. Tommin kelattua syöttikalaa pitkän tovin lähemmäksi venettä Samuel huomasi marliinin seuraavan sitä. Alkoi minuutteja kestänyt kissa ja hiiri -leikki. Marliini pyöri pinnassa uineen boniton ympärillä ja alapuolella. Boniton uidessa kyljellään marliini otti siihen etäisyyttä. Syöttikalan pyörähtäessä oikein päin marliini ilmestyi heti sen alapuolelle tai taakse. Syöttikala ja sitä seurannut marliini olivat enää noin kymmenen metrin etäisyydellä veneestä. Samuel otti käsin siimasta kiinni ja uitti bonitoa. Syöttikala pyörähti ison aallon harjalla oikein päin ja lähti uimaan. Silloin marliini iski uudestaan ja lähti viemään siimaa.

Marliini veti siimaa hitaasti. Etäämmälle päästyään se hyppäsi komean loikan, perään toisen. Hypyt suuntautuivat veneen kulkusuuntaan nähden poikittain oikealta vasemmalle.

Neljännen, kaikkein komeimman hypyn aikana marliini irtosi. Osa syöttikalasta sinkoutui voimalla oikealle. Hyppyjen aikana näimme kalan olevan mustamarliini, painoltaan noin 400 paunaa.

Le Mornen edustalla on runsaasti haita. Bonitoa syöttikalana käytettäessä hai ehtii kohtalaisen usein iskeä ensimmäisenä. Ensi hetkien perusteella on useimmiten mahdotonta tietää, onko syöttiin iskenyt kala marliini vai hai. Samuelin kipparoimalla Papa Casalo -veneellä on kulkenut hyvin viimeisen parin viikon aikana. He ovat tartuttaneet seitsemän marliinia, joista kolme on tullut ylös asti. Saatujen marliinien painot ovat olleet reilusta 400 paunasta 600 paunaiseen. Suoritus on erinomainen ottaen huomioon olosuhteet ja muiden venekuntien hiljaiselon.

Mauritiuksen matkailussa on jostakin syystä aallonpohja. Rannoilla, ostoskeskuksissa, ravintoloissa, retkillä sekä erilaisissa aktiviteeteissä on selvästi vähemmän matkailijoita kuin aikaisempina vuosina. Paikallisten yrittäjien kanssa keskusteltuani yhdeksi syyksi on arveltu Mauritiuksen korkeaa hintatasoa. Mauritius mielletään monesti luksuslomapaikaksi. Lentojen hinnat ovat nousseet maltillisesti, mutta hotellien ja valmismatkojen hinnat ovat korkeita.

Lomakohteena Mauritiukseen on helpompi asennoitua, kun unohtaa luksus ja paratiisisaari -sanat kokonaan. Tällä saarella on todella hienoja rantoja ja hulppeita hotelleja, mutta ne ovat vain murto-osa maan todellisuudesta. Mauritiuksella on mahdollista lomailla myös kohtuullisella budjetilla. Se edellyttää vain pientä omatoimisuutta ja vaivannäköä. Majapaikkoja löytyy jokaisen kukkarolle, myös todella edullisia vaihtoehtoja on tarjolla. Mauritius on rauhallisin ja turvallisin Afrikan maa. Hygienia on hyvällä tasolla. Perusinfra on kunnossa. Ihmiset ovat todella ystävällisiä. Suomalaisilla on täällä hyvä maine.

Liian kylmästä liian kuumaan

Keskiviikko 29.1.2020 klo 20.40

Utsjoen ja Pohjois-Lapin pakkaslukemat ovat olleet viime päivinä kohtalaisen rapsakoita. Liekö se ilmastomuutoksen ansiota, että Lapissa ei ole tarvinnut enää vuosikausiin kärvistellä reilusti yli 40 asteen pakkasessa. -50 asteen lukemia nuoripolvi ei ole edes nähnyt.

Lämpömittarin pakkaslukemia on mukava seurata, kun etäisyyttä on riittävästi. Tenojokilaakson -40 asteessa käväissyt pakkanen kuulostaa Intian Valtameren maininkien äärellä eksoottiselta. Paikallisille ihmisille on täällä vaikea selittää, mitä tuollaisessa lämpötilassa tapahtuu ja miltä se tuntuu.

Aloitimme kesäkalastuskauden tänään Magic Hookerilla Le Mornen edustan merialueella. Saaliiksi saimme kaksi wahoota. Marliini iski, mutta ei tarttunut. Kalastamme tällä viikolla vielä kahtena päivänä. South Indian Ocean Billfish Competition on ensi viikolla 2.-8.2.2020. Kilpailuun on tulossa 31 venettä eri maista. Me osallistumme kilpailuun Reijo Loukon ja Erkka Ervastin johdolla Silver Fishing Team -joukkueella.

Syklonin jälkimainingeissa olosuhteet ovat haastavat. Saaren ympärillä vesi on todella sameaa. Pintavesi on lähes puoli astetta tavanomaista viileämpää, mikä osaltaan vaikuttaa negatiivisesti marliininkalastukseen. Lähipäiville on luvassa erinomaisen rauhallista kalakeliä, mutta kova tuuli voi vaikeuttaa kalastusta kilpailun aikana. Päivitän kilpailun kuulumisia ensi viikon aikana. Teen kilpailusta Youtube -videon, jonka pyrin lataamaan mahdollisimman pian kilpailun päättymisen jälkeen.

Suuren Lohimiehen muistolle

Keskiviikko 22.1.2020 klo 23.50

Vihreälaitainen lohivene on ollut tuttu näky päivittäin Tenon jäntevällä virralla. Airoissa hyväntuulinen, ystävällinen lohimies ja vavoissa hänen yhtä hyväntuulinen ja nauravainen vaimonsa. Yli puolen vuosisadan kokemus Osmansuvannolta, Halosenväylältä, Kuoppilassuvannolta ja muilta lähialueen soutupaikoilta näkyi varmoina aironvetoina ja eleettömän vahvoina soutulinjoina.

Saamamiehen maine syntyy saatujen kalojen myötä, mutta lohimieheksi kasvetaan ajan saatossa hiljaa kehittyen. Kotisuvannon tutut ottipaikat antoivat usein myös saalista vihreälaitaisen veneen soutajalle. Lohimiehestä legendaksi kasvaminen vaatii aikansa ja edellyttää muutakin kuin onnistuneita viehevalintoja ja ottipaikkojen oppimisia.

Klemet Halosesta kasvoi vuosikymmenien ahkeran lohensoudun ja ystävällisen, auttavaisen luonteen ansiosta elävä lohensoudun legenda. Hänen arvokkain ohjenuoransa muille lohensoutajille oli aikaa kestävä: Tenolla pitää aina kunnioittaa ja arvostaa muita lohestajia ja antaa heille tilaa ja rauhaa kalastaa.

Suuren lohimiehen ja lämminsydämisen miehen maallinen vaellus päättyi yllättäen ja ennalta-arvaamatta lumitöiden parissa tänään iltapäivällä. Hän kuoli niin kuin eli elämänsä: Auttavaisena ja muita lämpimästi huomioivana. Klemet oli tarjoutunut auttamaan tuttavaansa lumien pudottamisessa talon katolta. Kuollessaan Klemet oli 68 vuoden ikäinen.

Vuosikymmenien aikana lukuisat lohestajat ovat kertoneet ihmetellen ja ihastellen Osman tai Kuoppilaksen lähtöpaikalla tapaamastaan paikallisesta lohimiehestä tai vaimonsa kanssa soutamassa olleesta lohimiehestä, joka oli hyvin ystävällisesti ja kohteliaasti kertonut ottipaikoista, vieheistä ja soutulinjoista. Tuoreiden kalastusohjeiden lomassa hän oli vielä kertonut maanmainioita tarinoita vanhoista lohimiehistä.

Keskustelin Klemetin kanssa viimeksi tänä aamuna töihin ajaessani. Keskustelumme kulkivat lähes aina samalla tavalla. Kuulumisten ja päivän uutisten jälkeen juttu siirtyi hyvin luontevasti lohenkalastukseen. Niin myös tänä aamuna. Klemet kertoi asiasta, jonka hän oli unohtanut pitkäksi aikaa. Hänen isänsä Jouni ei koskaan hakenut puukalaan hakua, vaan viritti sen ainoastaan uimaan suorassa. Klemet veljineen souti yöt. Toisinaan kävi niin, että samassa puukalassa oli monta tärppiä. Lohet eivät kuitenkaan tarttuneet. Seuraavana päivänä isä-Jouni viritti vaapun uimaan suorassa. Yön tullen pojat soutivat vaappua, johon iskeneet lohet tulivat veneeseen asti.

Klemet oli armoitettu tarinankertoja. Viime vuosina hän kertoi yhä useammin lapsuuden aikaisista tapahtumista. Viime kesänä hän kertoi minulle yhden koko hänen elämänsä ajan merkittävänä pitämänsä lapsuusmuiston, jonka kirjoitin ylös tulevien sukupolvien lohensoutajille:

Kotisuvannon perintö

Halosen veljeksille naapurin vanhan isännän navetta oli tuttu. Navetan tuohinen katto oli ohittanut parhaat elonpäivänsä jo vuosikymmeniä aikaisemmin. Räystäät roikkuivat hirsinurkkien päällä vuosien sateiden ja tuohien päälle kertyneen sammalpeitteen pehmittäminä. Nurkkasalvosten hirsien päät törröttivät eri mittaisina. Niitä pitkin nuorten poikien oli helppo kiivetä katolle.

Osman Jounin kunto oli huonontunut kesän mittaan nopeasti. Hän ei enää juurikaan astunut ulos pienestä talosta, joka seisoi hieman etäämmällä navetasta. Pojan koltiaisille navetan vanha katto oli kuin vanha, patinoitunut Räsäsen lusikkauistin Osman kojamolle: Se veti vastustamattomasti puoleensa. Isännän kiukkua oli turha pelätä, koska hän ei enää jaksanut juosta vikkeläjalkaisia poikia kiinni. Hyvä, että hän jaksoi tarpeilleen taapertaa käkkäräisen pihakoivun vieressä sijainneeseen huussiin.

Halosen veljessarjan nuorimmat eli Klemet ja Johannes kiipesivät tottuneesti navetan katolle. Sieltä avautui esteetön näkymä Osmansuvannolle, Norjanväylään ja Kivikoskeen. Vanha tuohikatto jousti mukavasti jalkojen alla. Veljekset hyppivät kilvan katon kummallakin lappeella. Välillä he pysähtyivät kuuntelemaan navetassa heidän alapuolellaan olleen lehmän ja lampaiden ääniä. Kotieläimet selvästikin pelkäsivät heidän riehumistaan.

Talon vanha emäntä, Biret, ilmestyi yllättäen pihalle. Hän komensi poikia alas navetan katolta uhaten koivuvitsalla. Veljekset tiesivät, ettei emäntä pystyisi kiipeämään navetan katolle. Niinpä he jatkoivat hyppimistään hauraalla tuohikatolla. Biret karehtui entisestään veljesten uhmapäisyydelle. Hän kertoi lähtevänsä Osmaan hakemaan miniäänsä hätiin. Pojat hyppäsivät katolta alas ja pinkaisivat juoksujalkaa Tenojoen rantatörmää ylävirtaan kotiaan kohti.

Muutaman tunnin kuluttua vanha Biret -mummo ilmestyi Halosen taloon. Hän kertoi talon emännälle, Ingalle, poikien harmillisesta ajattelemattomuudesta. Navetan katto ei kestäisi montaa kertaa samanlaista pomppimista eikä vanhalla pariskunnalla olisi voimia korjata hajonnutta kattoa. Biret kertoi myös miehensä Osman-Jounin olevan todella huonossa kunnossa. Jouni oli maannut jo monta päivää vanhalla puusängyllä jaksamatta tehdä mitään. Biret arveli miehensä elonpäivien tiimalasin hiipuvan lähipäivinä.

Biret -mummon yllättävän vierailun asian arvanneet veljekset kotiutuivat vasta myöhään illalla. Inga -äiti oli odottanut poikiaan jo useita tunteja. Hän puhutteli poikia niin hartaalla äänellä, että he ymmärsivät heti asian vakavuuden. Hän kertoi Wanhan Osman isännän, Osman-Jounin tekevän kuolemaa. Sen jälkeen hän pyysi poikia menemään heti seuraavana aamuna Wanhaan Osmaan pyytämään Jounilta anteeksi navetan katolle kiipeämistään ja siellä riehumistaan. Äiti korosti lapsilleen naapurin kuolevan mahdollisesti jo päivän, parin kuluessa. Aikaa ei siksi olisi hukattavaksi ja tällainen asia olisi hoidettava, jotta se ei jäisi painamaan mieltä koko loppuelämäksi.

Seuraavana päivänä veljekset kävelivät sanaakaan toisilleen sanomatta Tenon rantatörmällä kiemurtelevaa kinttupolkua Halosesta alavirtaan kohti Wanhaa Osmaa. Äidin sanat kaiversivat nuorten poikien mieltä. Kuoleman läheisyys ja ikuisuuden musta verho leijuivat heidän mielissään niin raskaina, että jalat eivät meinanneet nousta yli mättäiden ja kivien. Wanhan Osman pihapiiriin päästyään veljekset ohittivat vanhan navetan, joka seisoi edelleen ikuisuuden monumenttina pienen pellon reunassa. Sammaleen osittain verhoama tuohikatto lepäsi toukokuisen aamuauringon lempeässä valossa. Navetan sisältä kantautui lehmän pehmeä äännähdys.

Navetan jälkeen veljekset kävelivät kolmen ison kiven vierestä. Suurimman kiven päällä oli vanha, kahdesta leveästä laudasta tehty pöytälevy, jonka päällä Osman-Jounilla oli tapana fileroida saamansa lohet. Sen läheisyydessä oli aina kesäisin leijunut vahva lohen ja perkeiden tuoksu. Pitkä talvi oli häivyttänyt lohenkalastuksen hajut.

Vanhan talon rappusten edessä seisoessaan veljekset tunsivat musertavan synnin taakan, joka lyyhisti heidän hartiansa ja vei voimat jaloista. Inga -äidin sanat kaikuivat heidän korvissaan. Klemet ja Johannes eivät olleet koskaan ennen kokeneet yhtä raskaita ajatuksia. Keväisen valjulta nurmelta tuntui olevan monen metrin korotus alimmalle rappuselle. Veljeksiltä kului ikuisuudelta tuntuva tovi ennen kuin he jaksoivat kivuta pari askelta patinoituneelle ulko-ovelle.

Osman-Jouni oli hallinnut Osmansuvantoa väkevästi ja itsepäisesti puoli vuosisataa. Hän oli ollut aina mustasukkaisen kateellinen, jos joku toinen lohestaja oli saanut hänen suvannostaan lohen. Klemet ja Johannes olivat jo tottuneet siihen, että Osma oli Jounin suvanto. Kaikki muut olivat suvannolla ei toivottuja -vieraita. Myös he ja heidän isänsä, joka oli sentään soutanut Osmaa myös yhdessä Osman-Jounin kanssa. Osman-Jounille lohensoutu oli koko elämä. Hän oli soutanut lohta niin kauan ja niin ahkerasti, että hänen reuman runtelemat kätensä olivat muotoutuneet lohiveneen airojen mukaisiksi. Hän ei puristanut sormiaan airojen ympärille, vaan pujotti airot koukistuneiden sormiensa muodostamaan hahloon.

Vanhan puusängyn pohjalla makaavaa haurasta miestä katsellessaan veljesten oli vaikea uskoa, että sama mies oli hallinnut heidän kotisuvantoaan koko heidän elämänsä ajan. Osmansuvannon lohivelhosta ei ollut varjoakaan jäljellä. Osman-Jouni makasi selällään. Hänen kurttuiset kätensä olivat levollisesti ristissä rinnan päällä. Kasvojen harmaa kalpeus ja silmien väsynyt katse eivät miettineet lohen nousua eivätkä seuraavan laskun ottiviehettä.

Vanha, elämän väsyttämä mies kuolinvuoteellaan osoitti suurta elämänviisautta nuoria poikia kohtaan. Veljesten pyytäessä nöyrästi anteeksi omaa hölmöyttään Osman-Jouni katsoi heitä lempeästi. Hän antoi pojille pyyteettä anteeksi. Sen jälkeen hän katsoi vuorotellen kumpaakin poikaa ja totesi väsyneellä, mutta varmalla äänellä:

-Pidätte soutaa minun suvantoani!

Klemet ja Johannes kiiruhtivat huojentunein mielin ja kevein askelin takaisin kotiinsa. Pojat tiedostivat toimineensa oikein käytyään pyytämässä omaa hölmöilyään anteeksi naapurin kuolinvuoteen ääressä.

Osman-Jounin elonpäivät päättyivät seuraavana päivänä. Hän siirtyi ajasta ikuisuuteen omassa sängyssään pienen, vaatimattoman lohitorpan hellässä huomassa. Halosen veljeksille vanhan lohimiehen viimeiset heille lausumansa sanat antoivat vahvan perinnön, joka on vain kasvanut vuosikymmenien kuluessa. Lähes kuusikymmentä vuotta tapahtuneen jälkeen sen muistelu herkisti Klemetin mielen.

Kaamos loppui, pakkanen alkoi

Maanantai 20.1.2020 klo 23.40

Nopeat sään muutokset ovat leimanneet tätä talvea. Lämpötila on sahannut nopeasti muutamasta miinusasteesta reilun parinkymmenen asteen pikkupakkaseen. Sunnuntaina lämpötila laski talven pakkasennätykseen. Torpan nurkalla mittari näytti kylmimmillään -36 astetta varjossa. Kevolla oli aavistuksen kylmempää. Vielä eilen pakkasta oli paikoin reilusti yli 30 astetta. Tänä aamuna sain ajella töihin noin -10 asteen lukemissa.

Päivittäisillä työmatkoilla joudun tahtomattani seuraamaan hirvien liikkumista. Pakkasen jälkeinen nopea lämpötilan nousu saa hirvet liikkeelle. Tänä aamunakin niitä oli moninverroin enemmän kuin lypsylehmiä Utsjoen navetoissa.

Lämpötilan sahaamisen sivujuonteena olemme saaneet nauttia jatkuvista lumisateista. Lunta on jo nyt niin paljon, että tänä talvena joudun ensimmäistä kertaa pudottamaan lumia rakennusten katoilta. Normaalisti pohjoisen hyytävä talvipuhuri hoitaa laiskankin talonmiehen lumenpudotukset. Tämä talvi on ollut siinäkin suhteessa erilainen, sillä tuuli ei ole puhdistanut lunta katoilta.

Pohjois-Norjassa lunta on satanut paljon. Tuntureilla sitä ei silti ole erityisen runsaasti, sillä tuuli on kuljettanut sen laaksoihin ja kuruihin. Nordkapin lähellä sijaitseva Honningsvågin kaupunki sai viikko sitten yhdessä yössä yli 60 cm lisää lunta.

Kevään rautureissuja ajatellen on suuri todennäköisyys sille, että olosuhteet ovat viime vuosien keskivertoa lumisemmat. Tenon lohikesästä on liian aikaista ennustaa. Vaikka lunta on ajankohta huomioiden runsaasti, ei sitä välttämättä ole enää toukokuussa tulvan tuojaksi.

Minä syön kalaa kohtalaisen usein. Kotijoen lohi on parasta silloin, kun keittiön ikkunasta näkee vihreänä havisevat koivun lehdet. Toki lohta riittää joulukalaksi asti, mutta lohikaan ei pakkasessa parane. Talvella syön usein muikkuja sekä toisinaan siikaa. Kuha on Lapin perukoilla niin kallista, että siihen ei ole varaa edes muurarin Norjan palkoilla.

Lapissa on lukuisia ravintoloita, joissa saa erinomaisen maukkaita kalaruokia. Kotimaiset puhtaiden järvien ja jokien kalat ovat herkullisuudessaan maailmanluokan makupaloja. Minä peukutan vahvasti konstailemattoman selkeiden ja kikkailemattomien kalaruokien puolesta. Minun lempiannokseni on paistetut muikut perunamuusin kera.

Kerran karjalaisten vitostietä eli kutostietä Joensuusta pohjoiseen ajellessamme pysähdyimme muurarille tutussa turistirysässä.  Tilaamani ruoka-annos oli irvikuva paistetuista muikuista.  Perunamuusi oli vetisen juoksevaa kuin turistin ruikuli Egyptin matkalla. Muikut puolestaan olivat kuivia käkkäröitä, joita oli hehkutettu oikein urakalla kuumalla pannulla. Onneksi Lapin ravintoloissa on joka kerta ollut keittiömestarilla hyvä päivä ja tuoreet apajat, kun olen himoinnut paistettuja muikkuja. Levin Panimossa ja Teerenpesässä Saariselällä muikut ovat olleet erityisen hyvin laitettuja.

Utsjoen lentopalloturnaus

Lauantai 11.1.2020 klo 21.05

Utsjoen perinteinen lentopalloturnaus sujui jälleen mukavassa tunnelmassa. Turnauksessa oli viisi joukkuetta: Ivalon Pallo, Inarin Ilves, Karigasniemen vpk, Outakoski ja Utsjoen Kuohu. Peli-ilo loisti koko päivän ajan.

Turnauksen kaksi parasta joukkuetta erottuivat jo ensimmäisistä peleistä alkaen. Utsjoen Kuohulla oli laajin pelaajamateriaali. Olemme pelanneet lentopalloa koko talven ajan kolmena iltana viikossa. Sunnuntaisin olemme saaneet nauttia karigasniemeläisten vierailuista. Sieltä on kulkenut 3-4 pelaajaa meidän harjoituksissamme. Heidän ansiostaan olemme saaneet pelata täysillä kentällisillä.

Finaaliin saimme vastustajaksi Inarin Ilveksen. Inarilaisten pelit kulkivat kohtalaisen tasaisesti. Finaalissa voitimme heidät suoraan kolmessa erässä. Joukkueemme laajempi hakkuriarsenaali ja uuden vahvistuksemme Noora Raution erinomainen passipeli ratkaisivat pelin meidän eduksemme.

Lämpimät kiitokset turnaukseen osallistuneille pelaajille ja huoltojoukoille sekä kanttiinin talkoolaisille. Erityisen kauniit kiitokset Vesa Toloselle, joka toimi tuomarina.

Ylimmässä kuvassa on voittajajoukkue Utsjoen Kuohu. Toisessa kuvassa on Inarin Ilveksen hopeajoukkue. Alimmassa kuvassa mittatarkan passin heittää Ivalon Pallon Jyrki Rasmussen.

Monenlaista puutetta

Perjantai 3.1.2020 klo 23.40

Viimeisen vuorokauden aikana olemme saaneet nauttia poikkeuksellisen lämpöaallon hellästä hyväilystä. Lämpötila on noussut tavanomaista tammikuun alun lukemaa korkeammalle myös naapurimaissamme. Norjassa mitattu kesäinen parinkymmenen plusasteen lämpötila ei vastaa kokemuspohjaista tammikuun alun tavanomaista keliä.

Kulunut talvi on ollut revontulien ystäville ja niiden perässä jopa maailman toiselta puolelta tänne Lapinmaan perukoille matkustaneille hankala. Revontulia on toki ollut, mutta ei niin runsaasti kuin useita vuosia kestäneen auringon aktiivisen kauden aikana. Nopeasti vaihtuneet kelit ovat omalta osaltaan aiheuttaneet päänvaivaa revontulien ihailijoille. Pilviverho on kätkenyt revontulet kohtalaisen monena iltana ja yönä.

Revontulien lisäksi puutetta on ollut myös kunnon pakkasista. Lunta on sentään kertynyt jo ainakin yhden kokonaisen talven tarpeiksi.

Torstai-iltana Lapissa koettiin hyvin poikkeuksellinen tilanne. Lämpötilan äkillinen nousu plussalle muutti maantiet luistinradoiksi. Rovaniemi-Kittilä välillä liikenne pysähtyi kokonaan linja-autojen ja rekkojen pysähdyttyä liian vaarallisen ajokelin takia. Jos Etelä-Suomessa olisi yhtä paha ajokeli, peltiä rytisisi parissa tunnissa Outokummun vuosituotannon verran. 

Täällä Lapissa on opittu elämään kelin ja olosuhteiden mukaan myös tien päällä. Ajonopeus sopeutetaan vallitsevan kelin eikä kalenterin ja näennäisten kiireiden mukaan. Etelän ihmisten vieraantuminen luonnon olosuhteista tuo talvimatkailun lisääntymisen seurauksena omat ongelmansa myös Lapin teille. Liikenteessä on yhä enemmän autoilijoita, joilla ei ole minkäänlaista kokemusta talviliikenteestä eikä sen enempää ymmärrystä haastavista olosuhteista.

Ensiavuksi lohikesän kaipuuseen voi katsoa lohikesän 2019 tunnelmia: https://youtu.be/oe5DVH1KfPA

Uudelle vuosikymmenelle

Keskiviikko 1.1.2020 klo 22.20

Vuoden vaihtuminen on aina luonteva aika miettiä tulevaa ja inventoida vanhoja. Lohenkalastusta ajatellen vuodenvaihde on hyvään aikaan, kaamoksen ja talven keskellä. Siis kaukana entisestä ja tulevasta lohikesästä.

Vuosi 2019 oli monella tavalla värikäs ja mielenkiintoinen, myös lohenkalastuksessa. Tenon osalta kolmas kalastuskausi uudella kalastussäännöllä olisi sujunut jo mukavasti ilman maa- ja metsätalousministeriön hatusta nykäisemää kalastusoikeuden vuokraushärdelliä. Kalastusoikeuksien vuokraamisen salliminen tuli täysin puskista lähes kaikille. Ensi kesän osalta toivo paremmasta huomisesta lepää oikeuskanslerin harteilla. Tenon kiinteistönomistajien yhdistyksen kanteluun aikanaan saatava ratkaisu selventää tilanteen suuntaan tai toiseen.

Ulkopaikkakuntalaisten kiinteistönomistajien osalta tilanne on huolestuttava. Mikäli oikeuskansleri toteaa kalastusoikeuksien vuokraamisen olevan Tenon kalastussäännön mukainen, menettävät mökkiläiset käytännössä oikeutensa. Lupakaupan kiintiöstä johtuen heille ei yksinkertaisesti riitä edes sitä yhtä lupavuorokautta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana tulee olemaan Tenon kalastuslupien myynnistä kertyneiden lupatulojen jako kalastuskunnissa. Jos omia kalastusoikeuksiaan matkailijoille vuokranneet kiinteistön omistajat saavat lupatuloja kalastuskunnan yhteisestä potista, merkitsee se heille kaksinkertaista tuloa samasta oikeudesta.

Toivotan lukijoilleni hyvää uutta vuotta. Lämpimät kiitokseni palautteesta, jota saan runsaasti. Muurarin ylipitkistä työpäivistä johtuen en ole ehtinyt vastaamaan kuin murto-osaan saamistani viesteistä. Jokainen viesti on silti tärkeä ja arvokas.