Talvisen kylmää kyytiä

Lauantai 16.10.2021 klo 20.05

Elävässä elämässä yön yli nukkuminen voi todellakin muuttaa maailmaa toisin kuin politiikassa. Torstai päättyi syksyisenä. Perjantaina saimme herätä puhtaan valkoiseen maailmaan. Lunta oli satanut yön aikana noin seitsemän senttiä. Maisema oli huomattavasti valoisampi kuin edellisenä päivänä.

Ensilumen aika Tenojokilaaksossa on maagisen kaunista. Mustavalkoinen maisema on suurpiirteisyydessään tuntureiden jylhiä silhuetteja ja ison joen synkänmustaa vettä, joka virtaa rauhallisesti uomassaan mutkitellen lumisten törmien ja karikoiden lomassa. Katse kannattaa kääntää tuntureiden suurista ääriviivoista rantatörmien ja alempien rinteiden suuntaan. Niitä verhoavien koivujen oksat, maanpinnan elävät muodot ja lukuisat kivet muodostavat toinen toistaan kauniimpia yksityiskohtia.

Syksyt ovat nykyään pidempiä ja leudompia kuin ennen. Lyhyydestään huolimatta miesmuisti riittää muistamaan nuoruusvuosien kuulaat syysaamut, kuuraiset kotipihan koivut ja ritisevät ensijäät. Lampien ja hitaasti virtaavien jokien jäät kestivät jo muutaman pakkasyön jälkeen pilkkimiehen ja mateen kolkkaajan painon. Viimeisen vuosikymmenen aikana runsaat sateet ovat muuttuneet vedestä lumeksi myöhään syksyllä. Maa on jäätynyt vasta sydäntalvella.

Keskiviikon ja torstain aamulämpötilat olivat 4-5 astetta pakkasen puolella. Lämpötila nousi tänään plussan puolelle. Vesisade on kastellut ohuen lumipeitteen todella märäksi. Työmatkan jouduin taittamaan sohjoisella tiellä saksanseisojan maha märkänä.

Torstaina saimme lukea hämmästyttävän hyvää ja syvällistä ajankuvaa isänmaamme toivojen toilailuista. En tarkoita lapsuusvuosien Viisikko -kirjojen värikkäitä juonenkäänteitä seuraavien, huopaamista harrastavien tyttökultien edesottamuksia etelän isolla kirkolla, vaan suomalaisten vieraantumista luonnosta. Sen vielä jollain tavalla ymmärtää, että talvi yllättää joka vuosi pääkaupunkiseudun autoilijat. Sitä on mahdotonta ymmärtää, että Pohjois-Suomessakin yhä useampi autoilija ymmärtää talven tulon vasta peltien rytinän säestyksellä. Hyvä ajankuva tuli vakuutusalan edustajan suusta. Hän kertoi torstaina, että seuraavana päivänä tulee suma liikennevahinkoja. Tietoa voi jakaa, mutta ymmärrystä ei. Sääennustuksia seuraamalla jokainen voi varautua talven tuloon ja liukkaisiin ajokeleihin.

Korona-aika on tarjonnut myös Utsjoen yrityksille vauhdikasta kyytiä ja nopeita suunnanmuutoksia. Muutokset ovat olleet ajoittain niin nopeita, että moni yrittäjä on pätevöitynyt vuoristoradan jarrumestariksi. Utsjoen matkailun osalta kokonaissaldo on vahvasti positiivinen. Koronarajoitusten leikattua ulkomaisten matkailijoiden virran kerrasta poikki pelastus tuli kotimaan matkailijoista. Erityisesti tämän vuoden aikana kotimaisia matkailijoita on ollut todella runsaasti. Kaikkien luontoharrastusten suosion räjähdysmäinen kasvu näkyy myös Utsjoella.

Tulevan talven osalta tilannekuva on vielä herkästi haavoittuva. Matkailijoiden mielenkiinto ja matkustushalukkuus Suomen Lappiin ovat ennennäkemättömän korkealla tasolla. Kuu Kiurusta konkurssiin -sanonta on iskostunut niin vahvasti lukuisten yrittäjien mielikuviin, että viimeisin matkustamisen koronarajoitus ei edes yllättänyt. Sosiaali- ja terveysministeriö kampittaa kotimaisia, erityisesti juuri lappilaisia matkailusta elantonsa saavia yrityksiä yhtä tehokkaasti kuin maa- ja metsätalousministeriö torpedoi kalastusmatkailusta eläviä yrityksiä. Itämeren lohikiintiöstä sopiminen ja erityisesti siitä tiedottaminen todistivat jälleen kerran mmm:n ajavan vain ja ainoastaan Keskustan ja Rkp:n vakaumuksellisimpien kannattajien etua isänmaan ja suomalaisten edusta piittaamatta.

Suruaika

Lauantai 2.10.2021 klo 21.40

Tenojoen vesistön lohenkalastuskielto tuli viime keväänä useimmille lohenkalastajille ja jokilaaksossa asuville täydellisenä yllätyksenä. Lohen rauhoittaminen ei silti tullut puskista, sillä se oli monen vuoden kehityksen vääjäämätön ja looginen seuraus. Atlantin lohikantojen taantuminen on jatkunut pitkään. Finnmarkin muutaman pienen lohijoen positiivinen nousulohimäärien kehitys ei muuta kokonaiskuvaa yhtään paremmaksi. Atlantinlohi voi huonosti. Se on maailman myllerryksissä häviäjän viittaa yllään kantava kalalaji.

Tenon lohenkalastuksen kunniakkaat perinteet ja vahva kulttuurihistoria järkkyivät kertalaakista. Lohenkalastuksen loppuminen toistaiseksi määrittämättömäksi ajaksi on suuri tragedia. Vaikka lohen rauhoittaminen koskee vain tätä vuotta, ei näköpiirissä ole yhtään sellaista tiedonjyvää, joka antaisi aihetta uskoa joen avautuvan lohenkalastukselle lähivuosina.

Teno on ollut nimenomaan lohijoki. Tässä tilanteessa on oikeutettua tuntea negatiivisia tunteita, surua ja murhetta sekä syvää alakuloa. Ei ole helppoa kohdata näin radikaali muutos varsinkaan, jos tilanne jää päälle ja voimistuu. Tenon soutusuvantojen yllä leijuu suuri uhka siitä, että entisaikojen suurlohet jäävät historiaan ja muistojen aarrearkkuihin uusien kalastusrajoitusten myötä. Tämä tiedostaen on helppo ymmärtää, että iso osa lohenkalastajista ei jaksa innostua uudesta, pienikokoisesta tulokkaasta, joka on vallannut Tenon lisäksi suurimman osan Norjan lohijoista.

Minun tapani suhtautua tilanteeseen on hyvin pragmaattinen. Tunnustin karun tosiasian viime keväänä jo ennen kuin lohikantojen syvä ahdinko oli yleisesti tiedossa (päiväkirja 14.3.2021). Etsin positiivisia puolia ja keskityn siihen, mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan. En hukkaa voimia siihen, mitä aika ehkä vie mennessään. Ymmärrän silti hyvin niitä lohenkalastajia, jotka käyvät läpi vahvaa surutyötä. Sille pitää antaa tilaa. Suru vaatii oman aikansa myös tässä asiassa.

Edellä kirjoittamaani haluan korostaa toteamalla, että toivon koko lohimiehen sydämestäni sitä, että alkuperäinen Tenon lohi selviää voittajana niin, että kantojen vahvistuttua sitä voidaan tulevaisuudessakin vielä kalastaa.

Ps. Suuret, lämpimät kiitokset Jukka Saarelle erinomaisesta taustatyöstä ja luovasta ajattelusta tämän päiväkirjakirjoituksen osalta!

Monenlaista väri-iloa

Perjantai 1.10.2021 klo 21.15

Poikkeuksellisen kaunis ja värikylläinen ruska makaa rahisevana mattona maankamaralla. Viime viikolla parina päivänä railakkaasti puhaltanut tuuli pudotti suuren osan koivujen lehdistä. Tällä hetkellä jokilaakso on yksittäisiä koivuja lukuunottamatta alastoman harmaa. Maaruska jatkuu vielä eloisan kylläisenä.

Tämän viikon alkupuoli oli kesäisen lämmin. Torpan nurkalla oleva lämpömittari näytti korkeimmillaan +19 asteen lukemaa. Kevon virallinen lukema jäi vajaan asteen alhaisemmaksi.

Ruskan mentyä mailleen on aika nostaa katse koivujen lehvästöistä taivaankannen korkeuksiin. Revontulet ovat riemastuttaneet parina iltana komeasti. Parhaimmillaan taivas on loimunnut koko leveydeltään pitkän tovin. Niiden seuraaminen ja kuvaaminen on ollut leppeän lämpimän tuulen ja noin kymmenen lämpöasteen olosuhteissa erityisen mukavaa.

Tuntureilla ja jokilaakson rinteillä ulkoillessa huomio kiinnittyy siihen, että vedet ovat kaikkialla matalalla. Suot ja maiseman painanteet ovat tavanomaista kuivempia.

Lohirintamalla on hiljaiseloa. Viimeiset kolme kuukautta keskustelun ilmatilaa on hallinnut vieras itäisiltä mailta. Vaikka Tenoon nousi kesän aikana tuplasti enemmän kyttyrälohia kuin lohia, osa keskusteluun osallistuneista henkilöistä kertoo pelkäävänsä kyttyrälohesta tulevan pysyvän ilmiön. Vuosien 2017, 2019 ja 2021 kyttyrälohimäärät ja lajin levinnäisyys lohijoissa Atlantia ympäröivissä maissa ovat niin vahvoja, että kyse ei ole enää hetken ilmiöstä, vaan pysyvästä muutoksesta.

Kyttyrälohen ympärillä käytävässä keskustelussa pitäisi julistaa hautarauha. Itse asiassa se olisi pitänyt julistaa jo elokuun alussa. Rannoilla lojuvien kuolleiden kyttyrälohien kuvilla mässäily on eittämättä väärä tapa suhtautua tilanteeseen. Kudun jälkeen tapahtuva kuolema on kyttyrälohelle lajityypillinen, luonnollinen tapahtuma. Aivan yhtä luonnollinen seuraus on jokilaaksoon kertyneiden maa- ja merikotkien runsaus. Luonnon kiertokulku toimii myös vieraslajin suhteen.

Oman luonnollisen tehtävänsä tehneiden kalojen raadoilla elostelun sijasta meidän pitäisi miettiä, miten saamme lanseerattua uuden tulijan kalastusharrastajien mielenkiinnon kohteeksi ja tavoitelluksi saaliskalaksi. Nyt on oikea aika pohdiskeluille. Tenojoki on Euroopan suurin ja kaunein kyttyrälohijoki. Tämäkään status ei välttämättä ole pitkäikäinen. Kyttyrälohen levittäytyessä Itämeren alueelle ei mene montaa vuotta, kun Tornionjoki vie tämänkin tittelin Tenolta.

Heinäkuun alussa vuonna 2023 on aika järjestää Tenon lohikuninkuuskilpailu, jossa kruunataan jokilaakson paras kyttyrälohen pyytäjä. Ehdotukselle saa nauraa vapaasti jokainen, joka tiedostaa sen karun tosiasian, että Tenon lohta ei todennäköisesti kalasteta moneen vuoteen.

Ensilumi ja syksyn väriloistoa

Sunnuntai 12.9.2021 klo 07.15

Lapin luonto tarjoaa nyt värikylläisesti parastaan. Tuntureiden rinteitä mattona verhoavat varvut ja muut aluskasvit hehkuvat maaruskan yltäkylläisissä väreissä. Jokilaaksoa suojaavien tuntureiden rinteillä loimuavat koivujen ja haapojen eri värit. Korkeimpien tuntureiden huiput ovat olleet jo viikon vitivalkoisen lumen peitossa. Ensilumi satoi gaissoille viikko sitten perjantain ja lauantain välisenä yönä. Lämpömittari näytti torpan nurkalla aamuvarhaisella -5 astetta. Jokilaakso on sankan sumun suojassa.

Teno virtaa rauhallisesti maailman vaatimattomimman lohitorpan etupihan läpi. Veli Vladimirin suuruudenhulluuden muistona kotijoen rantakivillä ja suvantojen pohjissa lojuu kymmeniätuhansia kuolleiden kyttyrälohien raatoja. Tenon alkuperäinen valtias, hopeanhohtoinen lohi valmistautuu vuosituhansien rutiinilla jatkamaan sukuaan.

Tenon rantatörmillä asuvien ihmisten elo on jatkunut arkisten askareiden merkeissä. Historiallinen kesä ilman mahdollisuutta lohen kalastamiseen ei ole kaatanut kenenkään taloutta eikä suistanut henkistä hyvinvointia syöksykierteeseen. Lohi elää omaa elämäänsä ja ihminen omaansa. Kumpikin selviää maailman merillä ja myrskyissä ilman keskinäistä symbioosia.

Ruska on jo nyt todella kaunis. Tämä viikko ja ensi viikko tulevat olemaan tämän ruskasesongin huippuviikot. Viimeisen parin viikon aikana jokilaaksossa on näkynyt monenkirjavia matkailijoita. Silmiin on pistänyt erityisesti suppailijoiden, läskipyöräilijöiden ja luontokuvaajien määrän ilahduttavan runsas lisääntyminen. Utsjoen matkailun kirjo on monipuolistunut.

Kotikunnassamme on jo pitkään vallinnut yksi erityinen piirre: Lappilainen täystyöllisyys. Töitä on jokaiselle, joka vain haluaa niitä tehdä.

"Vieraslajeja"

Sunnuntai 15.8.2021 klo 20.50

Loheton kesä lohijoen rannalla on nostanut esille eriskummallisia asioita. Lapin Kansassa oli viikko sitten paikallisen etnonationalistin haastattelu. Hän rinnasti muualta Tenolle saapuvat lohenkalastajat kyttyräloheen ja kutsui heitä "vieraslajiksi". Lehdelle annetussa haastattelussa käytettynä tuo koko kansalle lohikesän 2019 aikana tutuksi tullut ilmaisu on äärettömän tahditon ja loukkaava. Ilmaisussa ei ole kyse mitättömän pienestä asiasta, sillä se kohdistuu tarkasti rajattuun ihmisryhmään, siihen kuuluvien henkilöiden ihmisarvoon ja omistusoikeuden suojaan sekä suomalaisen yhteiskunnan kaikkein pyhimpään eli demokratian periaatteisiin ja liikkumisen vapauteen.

Kansanedustaja Juha Mäenpää käytti eduskunnassa pitämässään puheenvuorossa 12.6.2019 samaa ilmaisua sillä seurauksella, että oikeusoppineet älähtivät sankoin joukoin. Eduskunnan puhemiehistö kutsui edustaja Mäenpään puhutteluun. Poliisi suoritti asiasta esitutkinnan, jonka seurauksena valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen pyysi eduskunnalta 23.1.2020 suostumusta saadakseen asettaa edustaja Mäenpään syytteeseen hänen pitämästään puheesta. Eduskunnassa olisi tarvittu 5/6 enemmistö syytteeseen asettamisen tueksi, joten asia raukeni.

Kansanedustaja Mäenpään ja saamelaisaktivisti Holmbergin tapauksilla on selvä ero. Mäenpään tapauksessa rinnastuksen kohde jäi hieman epäselväksi. Holmbergin tapauksessa rinnastuksen kohteesta ei ole mitään epäselvyyttä. Hänen kutsui Tenojoelle saapuvia kalastusmatkailijoita "vieraslajiksi", joka ei kuulu Tenolle.

Sanat ovat hyvin vahvasti kontekstisidonnaisia. Holmbergin tapauksessa on välitön ajallinen ja paikallinen yhteys. Hänen käyttämäänsä "vieraslaji" rinnastusta on mahdotonta riisua kontekstista, vaikka miten haluaisi. On erikoista, että viikon aikana yksikään oikeusoppinut ei ole älähtänyt, kukaan ei ole tehnyt tutkintapyyntöä poliisille eikä asia tunnu muutenkaan kiinnostavan ketään.

Paikallisena yrittäjänä haluan tuoda esille toisenlaisen näkökulman, jonka takana uskon suurimman osan Utsjoen yrittäjistä seisovan. Minä kutsun Holmbergin "vieraslajin" edustajia kalastusmatkailijoiksi. He ovat olleet vuosikymmeniä erittäin suuri ja merkittävä asiakasryhmä. Utsjoen matkailuyritykset ovat syntyneet lohenkalastajien ansiosta, eläneet ja kasvaneet. Ilman lohenkalastajien käyttämiä palveluita aikajakso 1960 -luvulta 2010 -luvulle asti olisi ollut Utsjoella dramaattisesti köyhempi ja vaikeampi.

Lohenkalastusmatkailun antaman alkuvauhdin ansiosta monet yritykset ovat pystyneet kasvamaan ja kehittymään niin, että niiden palvelutarjonta on riittävän korkeatasoista mille tahansa matkailijaryhmälle. Lohenkalastuksen merkitys paikallisten yritysten toiminnassa on laskenut jo vuosia. Tämä kesä on osoittanut kehityssuunnan oikeaksi. Lohi saa nousta vapaasti Tenoon ja sen sivujokiin. Monenlaisten matkailijoiden ansiosta Utsjoella on riittänyt vilskettä ja vilinää. Kassakoneet laulavat, kunnalle kertyy verotuloja ja ihmisten on hyvä asua Euroopan unionin pohjoislaidalla.

Korona-ajan hellittäessä Utsjoen palveluntarjonta tulee olemaan kaikkien aikojen parhaassa iskussa. Tulevaisuuteen on sen takia helppo katsoa luottavaisin mielin. Onneksemme kumipyörillä nelostietä Petsikon yli saapuvat "vieraslajin" edustajat ovat paljon sitkeämpiä ja omalle "kotijoelleen" uskollisempia kuin Jäämerestä uimalla saapuvat vieraslajin edustajat.

Etu- ja erioikeuksia

Keskiviikko 11.8.2021 klo 22.10

Lohikesä 2021 lähestyy loppuaan. Tämä kesä on ollut monella tavalla erityinen. Jo tässä vaiheessa on nähtävissä, että kesästä on muodostumassa kulminaatiopiste, joka tulee jäämään vahvasti historian kirjoihin. En tarkoita nyt pelkästään Tenojokea, vaan kaikkia Norjan lohijokia ja niiden lohikantoja.

Norjassa on määrätty lukuisia lisärajoituksia eri lohijoille kesken kalastuskauden. Jokia on myös suljettu kalastukselta. Olosuhteet ja jokien luonteet vaihtelevat, mutta syy on kaikkialla sama: Lohikantojen nopea taantuminen.

Tenojoki poikkeaa kaikista muista Norjan lohijoista yhdessä suhteessa: Tenon erityisongelma on latvajokien erityisen huonot lohikannat. Syynä on Tenojoen pääuoman alaosan alkukauden kalastus, joka on verottanut liian rajusti ensimmäisten joukossa nousevia latvajokien kolmen merivuoden lohia. Kulkutus on se alkukauden aikana tapahtuva kalastustapa, jota harjoitetaan kaikkein runsaimmin Tenojoen pääuoman alajuoksulla. Jokainen harjaterästankoa fiksumpi ymmärtää näiden kahden asian välisen yhteyden.

Kourallinen saamelaisaktivisteja on sitä mieltä, että Suomen länsimaisena oikeusvaltiona ei tarvitse kunnioittaa omaa oikeusjärjestelmää eikä yksityisen omistuksen nauttima omistusoikeuden suoja päde Utsjoella. Heidän käsityksensä mukaan saamelaisten maanomistajien myymien tilojen ja kiinteistöjen mukana myydyt kalastusoikeudet kuuluvat edelleen yleisesti kaikille saamelaisille. Vastavuoroisesti lienee kohtuullista kysyä, mitä tapahtuu saamelaisten muualta Suomesta ostamille kiinteistöille tai asunnoille? Kuuluuko nuorgamilaisen saamelaisaktivistin Rovaniemeltä ostaman kaksion asumisoikeus edelleen asunnon edelliselle omistajalle? Tai menevätkö saamelaisaktivistin omistamien pörssiosakkeiden osingot valtiolle?

Minä olen nostanut useita kertoja esille etu- ja erioikeudet Tenon kalastusoikeuksien ja kalastuksen säätelyn yhteydessä. Tämän kesän aikana minulta on kysytty lukuisia kertoja, mikä ero niillä on. Havainnollistan asiaa seuraavalla vertauksella:

-Jossakin julkisessa paikassa, Prisman aulassa, kahvilassa tai kirjastossa on kolme vessaa. Yksi niistä on varattu naisille ja yksi miehille. Kolmas niistä on inva-wc. Se on kaikkien käytössä eli kuka tahansa iästä, sukupuolesta, kansalaisuudesta, pituudesta tai tukan väristä välittämättä voi käyttää sitä. Jos vessoihin on jonoa, on invalidilla etuoikeus käyttää invavarusteista vessaa. Hän pääsee siis jonon ohi. Hänellä on siihen etuoikeus ja muilla on velvollisuus päästää hänet ensin.

Jos inva-wc:n käyttö olisi sallittua vain invalideille, silloin heillä olisi erioikeus sen käyttöön. Heidän erioikeutensa rajoittaisi kokonaan muiden oikeuden käyttää invavarusteista vessaa luonnollisten tarpeiden hoitamiseen.

Saamelaisaktivistit vaativat itselleen etuoikeuksia kulttuuriperusteilla. Heidän näkökulmansa on yksiselitteisesti väärä, sillä muiden oikeudet rajaavassa oikeudessa on nimenomaan kyse erioikeudesta.

Lohi on ollut tämän kalastuskauden kokonaan rauhoitettu. Siitä huolimatta paikalliset yritykset, yrittäjät ja kaikki muutkin jokivarressa asuvat henkilöt ovat pärjänneet hyvin. Lohi ei ole enää elinehto yhdellekään henkilölle Utsjoella. Väite, jonka mukaan Utsjoki elää lohesta, on täysin tuulesta temmattu. Siinä on niin vahvaa ajan patinaa ja menneiden aikojen nostalgiaa, että tämän päivän totuus ei mahdu samaan säkkiin. Vaikka lohi olisi rauhoitettu seuraavat tuhat vuotta, ei yksikään paikallinen kokisi lohettomuudesta johtuvaa köyhyyttä eikä kurjuutta nälkäkuolemasta puhumattakaan.

Kyttyrälohet ovat jo pääosin kuteneet. Tenojoen harrit, meritaimenet, mateet ja lohenpoikaset ovat herkutelleet itsensä ähkypulskeiksi kyttyrälohien mädillä. Harreista on tullut yhtä lihavia kuin niiden pyytäjistä. Kyttyrälohia kuvatessa on ollut helppo havaita niiden viihtyvän Tenossa aivan eri paikoissa kuin lohet. Kyttyrälohet ovat hidasvirtaisilla matalikoilla. Ne viihtyvät reilusti alle puolen metrin syvyisessä vedessä. Lohet puolestaan ovat suvannoissa metrin-kolmen metrin syvyisillä alueilla.

Kuuntelin Yle Areenasta Utsjoen kuntavaaliohjelman vasta viime viikolla. Ohjelmassa oli mukana kolme kunnallisvaaliehdokasta. Heidän suurin huolensa vaalien alla oli kunnan työntekijöiden karkaaminen Norjaan töihin. Haastateltavat korostivat vielä erityisesti sitä, että Utsjoen kunnalla ei ole mahdollisuutta kilpailla Norjan kanssa palkoista. Asia kummastutti minua suuresti. Minä en löytänyt kovin suurta ongelmaa Norjan puolella töissä käyvistä henkilöistä, joiden ansiotaso on merkittävästi kotipaikkakunnalla työskenteleviä henkilöitä korkeampi. Norjassa töissä käyvät henkilöt maksavat keskimääräistä huomattavasti enemmän kunnallisveroa, joten heistä on Utsjoen kunnalle suuri hyöty.

Kunnan työntekijöiden suuri vaihtuvuus erityisesti sosiaali- ja terveydenhoitoalalla sekä koulutoimessa johtuu aivan muista syistä. Uusien koulujen tuoma etu hupenee nopeasti, jos henkilöstöhallinto ja johtaminen laahaavat edelleen turvekammiaikakaudella. Nepotismi ei ehkä sittenkään ole paras työkalu työhyvinvoinnin parantamisessa.

Utsjoelle tulee viikonloppuna runsaasti matkailijoita maailman pohjoisimman ultrakilpailun merkeissä. Tapahtuman aikataulut, reitit, ohjelma ym. tiedot löytyvät: https://www.kaldoaiviultratrail.fi

Ryöstökalastajan kulttuuri-identiteetti

Maanantai 26.7.2021 klo 22.40

Euroopan kartta on mennyt minun elämäni aikana suurelta osin uusiksi. Olin paikan päällä todistamassa Berliinin muurin kaatumista syksyllä 1989. Betonisen muurin purkamiseen osallistui aivan uskomattoman innokkaita ja ahkeria talkoolaisia. Minäkin sain pienen betonimurikan matkamuistoksi tuosta ikimuistoisesta, ensimmäisestä Berliinin vierailusta. Väkijoukon ahkerointia seuratessa en osannut aavistaakaan, millainen rytinä ja maailman mullistus sai siitä alkunsa.

Neuvostoliiton kaatumisen sain kokea Kuolan niemimaalla kalastusoppaana ollessani. Varzinan eräleiriin ei kantautunut mitään tietoa siitä, että kommunistinen maailmanvalta oli kyykähtänyt nurin melkein yhdessä päivässä. Vasta kotimaahan palatessa sain kuulla asiasta. Raja-Joosepin rajamiehet toivottivat kädestä pitäen tervetulleeksi isänmaan kamaralle. Poikkeuksellisen lämpimän vastaanoton syytä kummastellessani he kertoivat Neuvostoliiton kaatuneen edellisellä viikolla.

Edellä kertomiini maailmanhistorian suuriin tapahtumiin olen joutunut osalliseksi elämäntyöni eli urheilukalastuksen ansiosta. Kalastus ja perhonsidonta ovat tarjonneet minulle häkellyttävän hienoja elämyksiä eri puolilla maailmaa. Nämä ja monet muut muistot maailman meriltä, jokien rannoilta ja metropolien sykkeestä ovat nousseet viime viikkoina vahvasti mieleen. Erityisen suurta nostalgiaa ja tunteiden rikasta aallokkoa olen kokenut iltaisin vanhan rantasaunan leppeissä löylyissä Osmannuoran rannalla.

Tenon vesi on erittäin kirkasta. Kuivan kesän ansiosta vesi on laskenut tasaisen varmasti. Kotini rantatörmällä tyynellä kelillä seistessä on mahdollista nähdä Osmannuoran pohja karille asti. Veden kirkkaus ihastuttaa joka kerta rantatörmällä olevalla penkillä istuessa. Penkin päällä on katoksena nurinpäin oleva Osman-Niilon viimeinen lohivene. Vanhan lohitorpan pihapiiri huokuu satavuotista lohensoudun historiaa. Perinteet, monen sukupolven katkeamaton ketju innokkaita lohensoutajia velvoittavat myös tulevia sukupolvia.

Teno jatkaa ikuista juoksuaan kohti pohjoista Jäämerta. Luonnon kauneus ja ainutlaatuisuus ihastuttavat, mutta myös hämäävät. Satunnaisen kulkijan on mahdotonta ymmärtää sitä tuskaa, jota kristallinkirkas Tenojoen vesi huuhtoo. Tenosta on tullut muutamassa vuodessa Euroopan ylivoimaisesti paras kyttyrälohijoki. Suurin ja kaunein.

Lohen täysrauhoitus on poistanut Tenon kertarysäyksellä lohenkalastajien kartalta. Lapissa on tällä hetkellä enää yksi iso lohijoki, Tornion-Muonionjoki. Näätämö- ja Simojoki eivät kokonsa vuoksi pysty paikkaamaan Tenon jättämää aukkoa.

Berliinin muurin kaatumisesta muistona oleva betonimurikka on toki minulle rakas muisto maailmanhistorian suuresta murroksesta, mutta henkilökohtaisesti minua koskettaa paljon enemmän autiona virtaavan kotijoen katselu rantakiviä potkiskellen.

Suurimman ja kauneimman kyttyrälohijoen rantatörmillä jatkuu ikuinen taistelu siitä, kenen oikeus on toista suurempi. Ahneus lienee suomenkielen sanoista paras kuvaamaan perimmäistä syytä jatkuviin lohiriitoihin. Ahneus ajaa ihmiset tavoittelemaan toisille suurempia rajoituksia kuin itselle. Minä näen tässä suuria yhtymäkohtia kommunistisen maailman kaatumiseen. Kommunismi ja sen sisaraate sosialismi elävät niin kauan kuin muilla on varaa maksaa niistä aiheutuvat kulut. Tenojoen lohikannat ovat maksaneet liian raskaan hinnan saamelaisen kulttuurin verhoon puetusta ylikalastuksesta, joka on kohdentunut erityisesti pääuoman alaosan alkukesän sekakantakalastuksena latvavesien nousulohiin.

On aiheellista kysyä ääneen, voiko niin monen paikallisen kulttuuri-identiteetti perustua lohen ryöstökalastukseen pakkopyydyksillä, joilla saataisiin tapettua viimeinenkin lohi joesta elleivät viranomaiset sitä estäisi?

Kyttyrälohen osalta ilmassa on vielä runsaasti avoimia kysymyksiä. Venäläiset aloittivat kyttyrälohen siirtoistukset Vienanmereen laskeviin lohijokiin vuonna 1956. Tavoitteena oli saada paikallinen, vahva ja elinvoimainen lohikanta, joka kestäisi kaupallisen kalastuksen. Tulokset olivat laihoja ensimmäiset kolme vuosikymmentä. Vuonna 1985 venäläiset vaihtoivat istutukset toiseen kyttyrälohikantaan, joka oli paremmin sopeutunut pohjoisen kylmiin vesiin.  Virallisen tiedon mukaan venäläiset lopettivat kyttyrälohen istutukset vuonna 2001. Murmanskin ja Arkangelin tietolähteiden mukaan istutukset lopetettiin vasta vuonna 2008.

Huomionarvoista on, että kyttyrälohikannat pysyivät kurissa aina vuoteen 2016 saakka. Vuoden 2017 kutu onnistui erinomaisesti, minkä seurauksista saimme esimakua vuonna 2019. Tänä kesänä kyttyrälohien määrät ovat räjähtäneet uusiin kertaluokkiin. Luonnonolosuhteet ovat muuttuneet kyttärälohille suotuisiksi. Atlantinlohen kannat ovat heikentyneet jyrkästi samalla aikajaksolla. Minusta on luontevaa ajatella, että merialueiden olosuhteiden muuttuminen on ollut tuhoisaa lohelle, mutta samanaikaisesti hyvin suotuisaa kyttyrälohille.

Kyttyrälohen suoraviivainen tapa lisääntyä altistaa lajin huomattavasti helpommin luonnonolosuhteiden muutoksille kuin lohen monivaiheinen ja usealle vuodelle jakaantuva yhden vuosiluokan kierto. Teoriassa on mahdollista, että kyttyrälohikanta voi romahtaa nopeasti esimerkiksi poikkeuksellisen myöhäisen ja kylmän kevään ansiosta. 

Lohen osalta tilanne on heikon ja katastrofaalisen rajamailla. Tällä hetkellä näyttää uhkaavasti siltä, että Atlantinlohi tulee häviämään. Nykyisen kehityssuunnan jatkuessa kaikki Finnmarkin lohijoet joudutaan sulkemaan kalastukselta 3-4 vuoden kuluessa.

Jokialueille kohdistuvat lohen kalastusrajoitukset ja -kiellot ovat tehokkain ja nopein tapa edesauttaa lohikantoja selviämään. Aika tulee näyttämään, aloitettiinko lohien suojelu liian myöhään. Kärsivällisyys ja riittävän monen vuoden täysrauhoitus ovat parasta, mitä lohikantojen hyväksi on tehtävissä.

Kyttyrälohen osalta taistelu vieraslajia vastaan on jo hävitty. Se ei ole lohen tavoin paikkauskollinen, vaan se nousee mihin tahansa jokeen kudulle. Siksi niiden tehokalastaminen on käytännössä turhaa ajan ja voimavarojen haaskaamista. Vaikka Tenosta pyydettäisiin joka ainoa kyttyrälohi pois, niitä olisi kahden vuoden kuluttua taas sankoin joukoin tulossa kudulle.

Kyttyrälohen elinkierto on tyystin toisenlainen kuin lohen. Minä en usko tämän hetkisen tiedon perusteella kyttyrälohen olevan vaaraksi Tenon lohikannoille.

Edellä esille nostamani verkkokalastajan kulttuuri-identiteetti, joka perustuu lohen ylikalastukseen, kulkee vääjäämättä kohti itsetuhoa. Saamelaisuuden ei pitäisi turvata erityisoikeutta edesauttaa lohikantojen sukupuuttoa. Korostettakoon, että tämä kritiikki kohdistuu vain ja ainoastaan pakkopyydyksillä kalastaviin. Suuri enemmistö paikallisväestöstä, niin saamelaisista kuin suomalaisista ymmärtää lohikantojen ahdingon. He eivät ainoastaan hyväksy lohen rauhoittamista vaan pääosin tukevat tehtyjä toimenpiteitä.

Utsjoella viettämieni vuosien aikana minusta, ikuisesta optimistista, on tullut kyyninen suhteessa saamelaisaktivistien ymmärrykseen luonnosta ja elämästä. Heidän maailmankuvansa on niin vääristynyt, että olisi melkeinpä luonnottoman helppoa toivoa lohen kuolevan sukupuuttoon. Se lienee nimittäin ainoa asia, joka voisi tipauttaa ympäristövastuun yläpuolelle itsensä nostaneen kansanosan takaisin maanpinnalle.

Olen kirjoittanut jo vuosia, vuosia sitten lohen olevan liian arvokas kala verkolla tapettavaksi. Tämän kesän aikana olen saanut kuulla lukuisilta jokivarren henkilöiltä kiitoksia tämän asian esillä pitämisestä. Maailma muuttuu myös Utsjoella. Muutaman kymmenen henkilön jääräpäinen verkkokalastusinto  on pitänyt koko yhteisöä niskalenkissä vuosikymmenien ajan. Lohen täysrauhoitus on osoittanut jo tähän mennessä, että heidän väitteensä oman kalastustavan puolustamisessa ovat olleet virheellisiä ja kestämättömiä.

Verkkokalastajien niskalenkki ei murru yhdessä eikä kahdessa kesässä, mutta aika on koko muun yhteisön puolella syntyperästä riippumatta. Mitä kauemmin lohen täysrauhoitus kestää, sitä enemmän me utsjokiset hyödymme siitä. Tämä aikakausi, kun Tenon ainutlaatuiset lohikannat kouristelevat täydellisen tuhoutumisen ja hitaan elpymisen rajamailla, ei yksinkertaisesti ole oikea hetki vaatia millään verukkeella oman edun olevan muiden etua tärkeämpää.

Venäläinen invaasio ja kuntan pölinää

Keskiviikko 14.7.2021 klo 21.45

Harjuskesä on jo puolivälissä. Teno virtaa majesteetillisen rauhallisesti. Vesi on ollut koko kesän ajan pari-kolme viikkoa ajankohdan normaalia alempana. Vesi on tavanomaista kirkkaampaa. Kesä on ollut kaunis ja vähäsateinen.  Luonto puhkesi täyteen terään lähes kaikilla rintamilla samanaikaisesti. 

Utsjoki-Kevo, ohutta yläpilveä on ollut tänä kesänä totta useimpina päivinä. Etelä-Suomen kaltaista kuukauden hellejaksoa meillä ei ole ollut, mutta lyhyt hellejakso oli näpsäkän kuuma. Kevon mittausasemalla mitattiin heinäkuun 5. päivä mittaushistorian Lapin toiseksi korkein lämpötila 33,5 astetta. Nuorgamissa mitattiin samana päivänä 32,4 astetta. Lapin ennätyslämpötila 34,7 astetta on mitattu Inarissa reilut sata vuotta sitten, vuonna 1914.

Lohennousun osalta tässä vaiheessa kesää on keskimäärin jo ohitettu gaussin käyrän huippu. Viikon 28 aikana lohikesän kokonaiskuvasta pystyy luomaan kohtalaisen tarkan ennusteen. Tämän kesän osalta tilanne on ainutlaatuinen, koska Tenojoen vesistöalueella ei ole lainkaan lohenkalastusta. Julkaisin oman arvioni Pulmangin lohilaskuriin kertyvästä nousulohien määrästä 7.6.2021. Sanatarkasti kirjoitin: "Minun valistunut, ylioptimistinen arvioni kesän nousumääräksi on 22 230 kpl". Kesän ensimmäisen puoliskon aikana nousulohien kumulatiivinen kertymä on toteutunut lähes pilkuntarkasti ennakoimallani tavalla.

Tämän kesän nousulohien määrä tulee jäämään selvästi alle kutukantatavoitteen. Looginen seuraus on, että lohenkalastus on kiellettyä myös ensi vuonna. Lohien vähyys ja lohikantojen heikko tila ei ole vain Tenon ongelma. Jokaisen lohenkalastuksesta kiinnostuneen henkilön on syytä tunnustaa tämä karu realiteetti. Seitsemän nälkävuoden realisoituminen Atlantin villilohikantoihin on vertauskuvallisuudestaan huolimatta totisinta totta, minkä kiistäminen on pään painamista syvälle turvekammin takapihan kunttaan.

Kuntan pölinä oli viime viikonloppuna niin sankkaa, että herkimmillä altistuneilla oli vaikeuksia hengittää. Utsjoen kesän suurimmassa kesätapahtumassa näkyvässä roolissa oli paikallisten aktivistien hengennostatustilaisuus. Tilaisuutta sen kummemmin perkaamatta on yleisellä tasolla todettava, että mitä heikommaksi lohikantojen tila käy, sitä tärkeämpää on nähdä suuri kuva ja kantaa yhteisöllisesti vastuuta lohesta. Mitä enemmän erioikeuksia jollekin ryhmälle annetaan, sitä kapeammaksi muuttuu ryhmän edustajien näköala. Oma etu menee kaiken muun edelle.

Kyttyrälohi on noussut tämän kesän aikana runsain joukoin Pohjois-Norjan lohijokien lisäksi myös median ja suurten ihmisjoukkojen mielenkiinnon kohteeksi. Norjalaiset pyytävät omissa lohijoissaan kyttyrälohia urakalla. Saaliit ovat olleet todella suuria. Parhaimmillaan päiväsaaliit ovat nousseet yksittäisissä lohijoissa yli tuhanteen loheen.

Norjassa on herätty todenteolla miettimään kyttyränlohen kohtaloa ja sen tuomia mahdollisuuksia. Kuningasravuilla vaurastunut kalastaja Svein Lyder/Lyder Fisk AS haluaa historian toistavan itseään. Hän uskoo vankasti kyttyrälohesta tulevan seuraavan kymmenien miljoonien kruunujen arvoisen herkun norjalaisten ruokapöytiin. Kuningasrapu tuo hänen yritykselleen noin 300 miljoonan kruunun vuosimyynnin.

Kesän aikana kyttyrälohen maineen eteen on tehty paljon töitä. Norjan kalastusministeri Odd Emil Ingebrigtsen on tutustunut useamman vierailun aikana kyttyrälohen kalastukseen lohijoissa. Aikaisemmin kesällä hänelle tarjoutui tilaisuus osallistua sokkotestiin, jossa maisteltiin eri lohikaloja. Ministeri ei ole vielä täysin vakuuttunut kyttyrälohen kaupallisen hyödyntämisen mahdollisuuksista, mutta hän kannattaa kaikkia vaihtoehtoja tämän vieraslajin kantojen rajaamiseksi.

Kyttyrälohi on erinomainen esimerkki Suomen ja Norjan välisestä erosta. Norjassa ministerit matkustavat kesken kesälomiensa pitkän maan toiseen päähän tutustumaan ajankohtaiseen ongelmaan. Suomessa pitää tapahtua vähintään ydinvoimalan räjähdys ennen kuin ministeri nostaa ahterinsa aurinkotuolista ja suostuu vastaamaan puhelimeen kesken lomansa. Toista se oli meilläkin ennen vanhaan. Vielä 1990 -luvulla ministerit jonottivat kilpaa päästäkseen Jussin savusaunaan tai Teron lohiveneeseen. Nyt he eivät vastaa enää edes puhelimeen.

Kesäaamun lumoava kauneus

Maanantai 7.6.2021 klo 04.15

Lohenkalastajan kauneimmat hetket ovat aamulla varhain, kun keli on mitä parhain. Auringon kultainen kehrä Norjan tunturin päällä valaisee maiseman satumaisen kauniisti. Auringon peilikuva heijastuu rauhallisesti virtaavan Tenon pinnasta. Valo suodattuu läpi koivuoudan alkukesän raikkaan vihreyden. Hento maannuolijainen, yön raikkauden synnyttämä usvapilvi leijuu Kivikosken Norjan puoleisen rantatörmän päällä viimeisiä hetkiään. Uuden päivän lämpö haihduttaa sen osaksi veden ikuista kiertokulkua planeettamme ilmakehän suojaamassa kuplassa.

Teno virtaa kohti Jäämerta. Lumen sulamisvesien väheneminen kirkastaa joen vettä päivä päivältä. Lohikesän hempeä kauneus leijuu vahvana jokilaakson yllä. Se verhoaa suuren lohijoen kosket ja soutusuvannot, kruunaa valkolaikkuisten tuntureiden jylhyyden ja ihastuttaa varhaisen kulkijan mielen. Aamuauringon vastavalossa kahden auringon valossa varjokuvana heijastuva rantasauna huokuu yli puolen vuosisadan rikasta historiaa.

Tenon ainutlaatuisuus kahden maan rajajokena, pohjoisen Lapinmaan valtaväylänä sykkii vahvasti säteillen mielihyvää laajalle alueelle, lukuisille ihmisille.

Kesän tulo on tässä jokilaaksossa, minun kotijoellani aina yhtä sykähdyttävä kokemus. Tänä vuonna kesä tulla tupsahti Eino Leinon sanoin Loirin koskettavan säröisellä äänellä. Vielä viime keskiviikkona, kesäkuun toisena päivänä jokilaakso oli alastoman harmaa. Kesän vihreys puhkesi torstaina, kesäkuun kolmantena päivänä aamulla kahdeksan ja puoli yhdeksän välissä. Istuin yövuoron tehtyäni suihkunraikkaana ikkunan ääressä hiusten kuivumista odotellen. Lehti tuli pihakoivuihin nopeammin kuin hiukset kuivuivat.

Teno on ennallaan. Lohi nousee jokeen ja lohimiesten riitely siitä jatkuu ikiliikkujan sitkeydellä. Jokilaakson ihmiset ahkeroivat omia töitään kuka mitenkin. Varmin kevään merkki, tervan tuoksu loisti poissaolollaan. Tuhatlukuinen lohiveneiden armada seisoo joutilaana rantatörmillä. Tenon soutusuvannoilta lohiveneiden airoista uupuu tuhansien lohensoutajien miehistö. Lohimatruusien tunnelmat ovat kuin Espanjan kuningas Filippe II:n voittamattoman armadan miehillä epäonnistuneen Englannin valloituksen jälkeen vuonna 1588.

Täydellinen lohen rauhoittaminen on herättänyt monenlaisia, osin jopa hyvin primitiivisiä reaktioita. Kaikki eivät suostu ymmärtämään edes omaa parastaan saati, että he osaisivat miettiä muiden tilannetta.

Tenon lohilaskuri kertoo ensimmäistä kertaa jokeen nousevien lohien kokonaismäärän. Lohien nousua voit seurata:

https://kalahavainnot.luke.fi/fi/seurannat/tenojoen-nousulohiseuranta/

Tenoon kesän aikana nousevien lohien määrästä on esitetty arvioita hyvin laajalla otannalla. Osa lohenkalastajista uskoo jokeen nousevan 100 000 lohta, jopa enemmänkin merikalastuksen puuttumisen takia. Valitettavasti he joutuvat pettymään. Minun valistunut, ylioptimistinen arvioni kesän nousumääräksi on 22 230 kpl.

Harjuskesän kynnyksellä

Maanantai 31.5.2021 klo 23.20

Luonto on harmaa koivujen oksista tuntureiden rinteille ja taivasta peittävään paksuun pilviverhoon asti. Ilman lämpötila on +6,5 astetta. Veden lämpötila on kotirannassa +3,6 astetta. Vesi on ajankohta huomioiden alhaalla. Matalimmillaan vesi oli viime viikon torstai-iltana. Sen jälkeen se on noussut hitaasti noin 20 cm. Osmankaria näkyy noin 50 metrin pituudelta. Sääennustuksen perusteella on odotettavissa, että vesi nousee muutaman päivän ajan. Korkeimmillaan vesi tulee käymään loppuviikon aikana, jolloin se tulee olemaan noin 60-70 cm tämän hetken tasoa korkeammalla.

Maamme tunnetuimman lohijoen rantatörmällä on hiljaista.  Ainoa ääni tulee voimakkaan tuulen aiheuttamasta puiden liikkeistä. Tuuli on niin voimakas, että se peittää pihamaalle näkyvän Kivikosken kuohujen kohinan.

Jokilaakso on pieniä laikkuja lukuunottamatta lumeton. Tuntureiden rinteillä lunta on saman verran kuin normaalisti kesäkuun puolivälissä. Ustjokivarren järvet ovat luoneet jäitään parin viimeisen päivän aikana. Ensimmäiset puiden silmut puhkeavat lähipäivinä, kun lämpöaalto laskeutuu jokilaaksoon.

Norjan suurkäräjien viime viikkoinen päätös Finnmarkin koukkuverkkokalastuksen kiellon kumoamisesta tuli suomalaisille yllätyksenä. Yllätyksenä se tuli myös useimmille norjalaisille. Aloitteen tämän aikaisemmin tänä vuonna tehdyn kalastuskiellon kumoamisesta teki Edistyspuolueen ensimmäisen kauden suurkäräjäedustaja, Altassa asuva Bengt Rune Strifeldt.

Päätöksen jälkeen olen saanut runsaasti yhteydenottoja eri tahoilta. Suomessa monet kokivat norjalaisten kusettaneen suomalaisia Tenojoen lohen täysrauhoituksen saamisessa. Norjan puolella olen saanut kuunnella vielä pahemmin närkästyneitä henkilöitä, joiden mielestä merisaamelaisten ja rannikkoalueen kalastajien vaatimuksesta syntynyt poliittinen paine ei olisi saanut johtaa epäoikeudenmukaiseksi koettuun ratkaisuun. Tenojoen Norjalle kuuluvan alueen ihmiset pitävät koukkuverkkopyynnin kiellon kumoamista todella huonona asiana.

Suurkäräjien päätös koukkuverkkokalastuksen sallimisesta Finnmarkin muilla osilla ei ole ratkaisevan suuri uhka Tenojoen lohikannoille. Norja ja Suomi sopivat yhdessä lohen täydellisestä rauhoittamisesta koko Tenojoen vesistöalueella, joka sisältää Tenojoen pääuoman, sen sivu- ja latvajoet, Tenovuonon sekä vuonon suulla alueen, joka kattaa Lebesbyn, Gamvikin ja Berlevågin kunnat. Molemmat maat ovat omilla päätöksillään sitoutuneet yhteistuumin ainutkertaisen voimakkaisiin lohikantojen suojelutoimiin.

Osa Tenojokeen matkaavista lohista jää nyt Finnmarkin länsi- ja itäosissa rannikkokalastajien koukkuverkkoihin. Pyynnin salliminen oli kiistatta taka-askel Tenon lohikantojen suojelulle, mutta se ei vesitä muita suojelutoimia.

Koukkuverkkopyynnin uudelleen salliminen johtuu suurimmaksi osaksi väkivahvasta vaalikiimasta. Norjassa järjestetään suurkäräjävaalit ensi syksynä. Sama vaalikiima tuoksuu Tenojokilaaksossa niin vahvana, että kesän ensimmäiset orastavat tuoksut hukkuvat tunkkaisen vahvan myskin hajuun. Vaalikiimassa kiihkeimmät ehdokkaat ovat unohtaneet suunnanmuutosta vaatiessaan vilkun käytön ja oman, muita paremman tulevaisuuden maalaamisen äänestäjäkunnan sielunmaisemaan.

Utsjoen kunnan tänään julkaisemaa tiedotetta, viime päivien aikana mediassa olleita uutisia ja bittitaivaan sumussa, anteeksi somessa itseään kiihdyttäneiden heittoja lukiessa on mieleeni noussut monta kertaa vanha agraarinen kansanviisaus: Sontaa luodessa roiskeet sotkevat helposti omatkin lahkeet. Tili- ja vastuuvapauden epäämistä julkisuudessa vaatineiden henkilöiden  ajatuksenkulkua on hieman hankala ymmärtää. Kunnan tiedotteen perusteella on laskettavissa, että yksi osaava insinööri on säästänyt kunnan varoja oikein urakalla. Syntyneen säästön vaikutus kunnan veroäyriin on 1,72 prosenttiyksikköä. Ei hullumpi saavutus. Pitäisikö nyt haravoida tiheällä kammalla muutkin kunnan ja kunnan omistamien yhtiöiden hankinnat. Sieltähän saattaisi löytyä muitakin yhtä hyviä hankintoja, joita iloiset veronmaksajat voisivat keskenään vertailla vuokra-asunnon uutuuttaan kiiltävän keittiön kaapistojen edessä ellei kaapistojen ovilehteen tuotantovaiheessa vahingossa liimautunut vaalimainos sumenna näkymää.

Teno luo jäitään

Maanantai 18.5.2021 klo 21.40

Kevään harmaa alastomuus on verhottu paksun pilviharson ja tuntureiden rinteillä hiljaisina huntuina leijuvien sumupilvien kätköihin. Tenojoen Norjan puoleiset rantatörmät ja jyrkät tunturirinteet ovat sulia. Korkeammalla tunturissa lunta on vielä useita kymmeniä senttejä. Ilman lämpötila on +6 astetta. Ilman suhteellinen kosteus on korkea.

Teno on vapautunut talven kahleista hitaan harkitusti. Utsjoen ja Nuorgamin välisellä jokiosuudella väylä on ollut auki pitkiä matkoja jo parin viikon ajan. Utsjoelta ylävirtaan ja Norjalle kuuluvan Ala-Tenon suvannot ovat vapautuneet jääpeitteen suojasta vasta viimeisen parin vuorokauden aikana. Varsinaista jäidenlähtöä ei ole ollut eikä taida tullakaan. Jäät ovat niin heikot, että ne ovat sulaneet paikoilleen. Vesi on ollut koko kevään todella alhaalla. Rannat ovat vielä täysin jäiden verhoamia. Ylä-Tenon maisemat ovat huomattavasti talvisemman näköiset kuin Nuorgamin ja Ala-Tenon rantatasanteet.

Norjan raja on ollut ja on edelleen visusti kiinni. Päivittäinen töissä käyminen Norjan puolella on sujunut ongelmitta maaliskuun alun jälkeen. Matkailijoille raja on täysin kiinni. Suomi ja Norja pyrkivät avaamaan rajan rajakunnissa asuville toukokuun loppuun mennessä. Muiden osalta rajan avaamisesta ei ole olemassa arvauksia valistuneempaa tietoa.

Tuleva kesä on Tenolla historiallinen. Lohen täydellinen kalastuskielto koko Tenojoen vesistöalueella ei silti ollut täydellinen yllätys. Vuonna 2017 voimaan astunut nykyinen kalastussopimus sisältää kohtalaisen selkeät madonluvut lohikantojen heikentymisen varalta. Tulevan kesän välirauha kannattaa käyttää perusasioiden miettimiseen. Omaa elinkeinoa ja toimeentuloa ei voi rakentaa tulevaisuudessa loheen perustuvien elinkeinojen varaan.

Aurinko nousee alavirrasta

Perjantai 9.4.2021 klo 23.35

Päiväni alkoi aamulla varhain tasavallan kellon lyödessä neljä. Maailman vaatimattomimman lohitorpan luontaisetuihin kuuluu suoraan rappusilta avautuva kaunis luonto, jota ihailin pienellä kävelylenkillä aamukajon sarastuksessa. Pakkasta oli -21 astetta. Hanki oli kova kuin yön yli kuivunut betoni. Sen pinta oli ahavan leikkaama ja kuoppainen kuin ivalolaisen vesikelkkailijan liippaama lattia.

Rantasaunan takana, Tenojoen törmällä, sain ihastella kymmenien riekkojen säntäilyä kiiruhtavin askelin pakoon kulkijan jaloista. Niiden pulputus täytti aamusarastuksen hiljaisen maailman. Auringon ensimmäiset säteet kimmelsivät kristallinkirkkaina rauduksen pinnasta. Riekkoparven kaikottua omaan rauhaansa luonto ympärilläni hiljeni. Askelten rahina rauduksen karhentamalla hangella vaimeni pysähdyttyäni nauttimaan raikkaan aamuhetken kauneudesta. Edellisen päivän lämmön loihtimat vesipisarat kimmelsivät jäisinä timantteina koivujen oksilla aamuauringon vastavalossa.

Luonnon täydellistä hiljaisuutta kuunnellessa, lohitorpan jääkellarin julkisivua ihaillessa ajatukseni askartelivat tulevan kesän erilaisuudessa. Kesä tulee vääjäämättä, mutta lohikesä jää väliin. Hiljaisuus ympärilläni oli mykistävän täydellinen. Auringonkehrä kiipesi pihakoivujen lomassa yhä korkeammalle. Lohimiehen silmin nähtynä maailma oli lähes täydellinen.  Tenojoen kalastuksen tiimoilla on vihdoin saavutettu kaikkia osapuolia tyydyttävä olotila. Kevättalvisen aamun kauneuden herkistämään mieleeni muistui Rooman keisari Marcus Aureliuksen sananparsi: "Kuolema on saattanut Makedonian Aleksanterin ja hänen muulinajajansa samaan asemaan".

Rauha on laskeutunut Tenojokilaaksoon.

Yhdenvertaista kohtelua odottaneet ja lähes jumalan valitun kansan veroista etuoikeuksien vaalimista toivoneet tahot voivat vihdoin hengähtää välirauhan tyvenessä suvannossa. Eri osapuolet voivat istua kesällä saman nuotion ympärillä ja tunnustella varovasti toistensa orvaskettä. Kiivaiden lohisotien aiheuttama hilseily marraskedessä on rauhoittunut, kun kenenkään ei tarvitse syyttää toista sen toiseksi viimeisen lohen pyytämisestä. Marcus Aureliuksen reilut 1800 vuotta sitten lausumat sanat ovat todentuneet myös Tenon rantatörmällä. Kuoleman kaltainen olotila on tehnyt kaikista lohenkalastajista tasa-arvoisia, vieläpä nopeammin kuin kukaan olisi uskonut.

Tämä Ranskan suuren vallankumouksen hengen mukainen vapauden. veljeyden ja tasa-arvon aikakausi antaa erinomaisen mahdollisuuden uuden, uljaamman aikakauden synnylle Euroopan merkittävimmän lohijoen rannoilla. Toivottavasti yksi kesä lohetonta källäilyä lohijoen rantatörmällä riittää avaamaan riittävän monen ihmisen silmät realismille. Lohi on rajallinen luonnonvara. Sen varaan rakennetut elinkeinot, kulttuurit ja harrastukset on perustettu pettävälle maalle. Entinen elämä kulkee vääjäämättä kohti lopullista tuhoa.

Lohensoudussa, niin kuin kaikessa urheilukalastuksessa, on aina suuria haasteita. Lohen saaminen vapavälineillä ei ole koskaan eikä missään olosuhteissa varmaa. Lohenkalastuksessa onnistuminen merkitsee parhaimmillaan todella vahvoja elämyksiä. Sen takia urheilukalastus tulee säilymään lohijoilla eri puolilla maailmaa myös tulevien sukupolvien harrastuksena.

Pakkopyydysten osalta tilanne on aivan toisenlainen. Lohi on liian arvokas kala verkolla tapettavaksi. Lohen verkkokalastajat kulkevat vääjäämättä kohti viimeistä auringonlaskua, joka saapuessaan punertaa koko maailmankaikkeuden elämäniloisen kauniiksi.

Esi-isiemme oli käytettävä kaikkia mahdollisia keinoja ravinnon hankintaan pysyäkseen hengissä. Käytetyt materiaalit ja liikkumisvälineet rajasivat luonnollisesti pyyntitehokkuuden lohikantojen kestävälle tasolle. Kuivattaminen ja suolaaminen olivat ainoat tavat säilöä saalis. Joki oli lohikellari, josta haettiin vain tarvittava.

Nykyiset materiaalit, pyyntivälineet, tietomäärä, liikkumisvälineet ja säilömismahdollisuudet mahdollistavat moninkertaiset saalismäärät entisaikoihin verrattuna. Samalla kenenkään elanto ei ole enää joen eikä varsinkaan lohen varassa. On hyvin inhimillistä, että verkkokalastusta harrastavat henkilöt puolustavat kynsin hampain omaa kalastustapaansa. Pakkopyydyksillä on mahdollisuus toteuttaa omaa verenhimoista saalisviettiään uhraamatta siihen koko kesää.

Saamelaiskäräjien aprillipäivänä julkaisema julkilausuma oli surullista luettavaa. Siinä tiivistyi erinomaisesti pienen väestöryhmän yliviikarointi kaikkien muiden kustannuksella. Teno on ollut jo monen sukupolven ajan monikulttuurinen lohijoki. Eri kalastustavat ja monenlaiset kalastajat ovat mahtuneet sulassa sovussa elämään rinnakkain suuren lohijoen jäntevällä virralla ja rantatörmillä. Yhteisen intohimon eli Tenon lohikantojen romahtamisen seurauksena saamelaiskäräjät on asettunut puolustamaan vain ja ainoastaan pakkopyydyksillä lohta kalastavien etuja. Samalla se kiistää Tenon historian monipuolisen lohenkalastuskulttuurin, joka on keskeinen osa niin jokilaaksossa asuvien saamelaisten ja suomalaisten arkista elämää kuin myös lukuisten kalastusmatkailijoiden vuosittaisia kohokohtia.

Kevättalven kauneutta

Perjantai 2.4.2021 klo 22.55

Pitkäperjantain sää oli niin kaunis kuin huhtikuun alussa suinkin olla voi. Päivä valkeni muutaman asteen pakkasessa. Pitkän lämpimän jakson kostuttama ja pehmittämä lumi jäätyi yön aikana kävelijän kestäväksi hangeksi. Aurinko paistoi koko päivän pilvettömältä taivaalta eikä tuulikaan häirinnyt.

Tyttäreni Mirella on opetellut vanhoja lohenkalastukseen liittyviä perinteitä Osman törmällä pienestä pitäen. Hän edustaa jo neljättä sukupolvea tällä vanhalla asuinkentällä. Lohikellarin jäädyttäminen on hänelle tuttua puuhaa. Kellarin jäädyttäminen sujui tänä talvena vaivatta. Mirellan hyvien alkujäädytysten ansiosta minä sain kasvatettua jään lopulliseen korkeuteen neljällä jäädytyskerralla. Viimeisen jäädytyksen tein tänään rantasaunan lämpiämistä odotellessa.

Lohikellarin jäädyttäminen on keskeinen ja perinteinen osa lohenkalastuksen vuosikiertoa. Kellarin jäädyttäminen on tänä talvena merkittävästi tavanomaista tärkeämpi toimenpide. Saamme todennäköisesti jo ensi viikolla tiedon tulevan kesän kalastusrajoituksista. Tenon seuranta- ja tutkimusryhmän alkuvuodesta julkaiseman raportin Tenon lohikantojen tilasta vuonna 2020 perusteella ainoa oikea ja mahdollinen ratkaisu on kaiken lohenkalastuksen kieltäminen määräajaksi koko Tenojoen vesistöalueella. Rantatörmällä sijaitsevan lohikellarin jäädyttäminen luo vahvaa uskoa siihen, että elämä jatkuu. Yksi kesä on lohenkalastajan elämässä vain ohikiitävä hetki.

Mahdollisen rauhoituskesän ympärillä käytävä keskustelu on vellonut kiivaana eri alustoilla. Silmiinpistävää on ollut se, että ahkerimmin äänessä ovat olleet ne henkilöt, joilla on kaikkein vähiten kokemusta ja asiantuntemusta Tenon lohenkalastuksesta. Elämäntyönsä lohenkalastuksen ja kalastusmatkailun parissa tehneet henkilöt ovat olleet lähes poikkeuksetta rauhallisen odottavia.

Saamelaiskäräjien torstaina julkaisema kannanotto vaikutti hyvin laaditulta aprillipilalta, mitä se ei valitettavasti ollut. Saamelaiskäräjien lausunnon perusteella se on asettunut puolustamaan vain yhden pienen saamelaisryhmän oikeuksia. Lausunnon perusteella saamelaiskäräjät pitää ainoastaan pakkopyydyksillä tapahtuvaa kalastusta saamelaiskulttuurina.  Ympäristövastuun osalta saamelaiskäräjät eivät ole selvästikään sisäistäneet omaa vastuutaan. Vaatimus saamelaisten kalastusoikeuksien säilyttämisestä myös nyt vallitsevassa tilanteessa antaa vääjäämättä vaikutelman, että saamelaiskäräjät ei arvosta eikä tunnusta kansainvälisen tutkijaryhmän vankkaan tutkimustyöhön perustuvaa arviota Tenon eri lohikantojen tilasta.

Suurin osa Tenojoen matkailuyrittäjistä on saamelaisia. Saamelaiskäräjien kannanotto, jossa vaaditaan kalastusmatkailun rajoittamista, kohdistuu voimakkaimmin saamelaisiin matkailuyrittäjiin.

Säämeläiskäräjien lausunnossa vaaditaan pakkopyydyksillä tapahtuvan kalastuksen sallimista. Tenon lohikantojen tilaa ajatellen vaatimus on järjetön. Kalastuksen salliminen padoilla, seisovilla verkoilla ja kulkuttamalla vesittäisi kokonaan lohikantojen elvyttämisen ja kutukantatavoitteen toteutumisen edes kohtalaisella tasolla. Maa- ja metsätalousministeriö on nyt paljon vartijana. Ministeriön pitää jämäkästi varmistaa Tenon lohikantojen säilyminen. Samalla sen täytyy varmistaa myös saamelaiskulttuurin säilymisen edellytykset pitkälle tulevaisuuteen. Varmimmin se onnistuu suojelemalla jokivarressa asuvia saamelaisia saamelaiskäräjien vaatimusten toteutumiselta.

Lohikannat edellyttävät vastuullisia toimia

Sunnuntai 14.3.2021 klo 9.00

Tenon lohikannat ovat alamaissa. Kaikki lohiin liittyvät tutkimustulokset ovat punaisella. Siitä  huolimatta Tenon kalastussääntelyn ympärillä käytävissä keskusteluissa eri intressiryhmät taistelevat vain omien oikeuksiensa puolesta. Tosiasioiden tunnustaminen, ovat ne kuinka kipeitä tahansa, on ehdoton edellytys myös Tenon kalastuksen säätelyn mitoittamisessa oikean suuruiseksi. Tilanne on niin vakava, että muiden syyllistämisestä ja omien oikeuksien puolustamisesta historian hämäristä pohjautuvilla argumenteilla on aika siirtyä tulevaisuuden turvaamiseen. Ilman vahvoja ja elinvoimaisia lohikantoja ei ole loheen perustuvia elinkeinoja, kulttuuria eikä hyvinvointia.

Nykyisen kalastussäännön lähtökohta oli kalastuksen aiheuttaman lohikuolleisuuden alentaminen 30 prosentilla. Aikaisempien kalastussääntöjen aikana Tenon lohikannat taantuivat niin voimakkaasti, että kalastuksen rajoittamiselle ei ollut vaihtoehtoa. Tavoitteena oli saada lohikannat elpymään kahden tai kolmen lohisukupolven eli 10-15 vuoden aikana.

Uusi sääntö toimi suunnitellusti. Kalastus ja sen aiheuttama lohien kuolleisuus vähenivät halutulla tavalla. Vuosina 2017 ja 2018 poikastuotanto oli tutkijoiden ennakoimalla tasolla. Kesällä 2019 poikastuotanto laski. 2020 kesällä poikastuotanto romahti erityisesti Tenon pääuomassa. Tenojoen, Inarinjoen ja Utsjoen poikastuotantoa on seurattu tutkimuksin noin 40 vuoden ajan. Poikastuotanto on pysynyt vakaana koko seurantahistorian ajan. Viime kesänä tapahtunut poikastuotannon dramaattinen lasku on siis hyvin poikkeuksellinen.

Jokeen nousevien lohien osalta niitetään vielä vanhan sopimuksen satoa. Ensimmäiset uuden sopimuksen aikana syntyneet lohenpoikaset palaavat titteinä kutuvaellukselle vuonna 2022. Niiden määrä tulee olemaan pieni. Vasta vuosien 2023-2025 aikana jokeen nousee runsaammin lohikesien 2017 ja 2018 kuduista syntyneitä kaloja.

Tulevaa lohikesää ajatellen on turha unelmoida hyvästä lohikesästä. Sama on tilannekuva myös lohikesän 2022 osalta. Viime vuosien erittäin alhaisista tittimääristä päätellen ei ole odotettavissa, että samoista ikäluokista olisi selvinnyt runsaasti kahden ja kolmen merivuoden kaloja. Kahden seuraavan kesän aikana jokeen nousevat kahden ja kolmen merivuoden kalat eli lohijalat ja lohet ovat lähtöisin vuosien 2014-2016 kuduista. Näiden ikäluokkien kudulle nousevien lohien määrät tulevat olemaan niin vähälukuisia, että on välttämätöntä säästää mahdollisimman moni kala kutua varten. Erityisesti naaraskalojen säästäminen on nyt Tenon lohikannoille lähes elämän ja kuoleman kysymys.

Lohikantoihin vaikuttavia muuttuvia tekijöitä on runsaasti sekä joessa että meressä. Tämän hetkisen lohikantojen aallonpohjan perimmäisiä syitä ei tiedetä. Kalastuspaine on vähentynyt kaikissa lohen elämänkaaren vaiheissa niin lohien syönnösalueilla, kutuvaelluksella meressä kuin joessakin. Me emme voi vaikuttaa ilmastomuutokseen, meriveden lämpötilaan, Golfvirran voimakkuuteen tai vastaaviin asioihin. Kalastus on ainoa lohikantoihin vaikuttava tekijä, jota me voimme säädellä hallinnollisella päätöksellä nopeasti ja helposti. Kalastuksen lopettaminen merkitsisi välitöntä kudulle pääsevien lohien määrän lisääntymistä. Jo yhden kesän mittainen kalastuksen täyskielto merkitsisi lohikannoille voimakasta elvytyssykäystä.

Norjan päätös lohen vuono- ja rannikkokalastuksen lopettamisesta Finnmarkin eteläpuolisilla alueilla sekä koukkuverkkokalastuksen kieltäminen Finnmarkissa ovat erittäin merkittävä positiivinen asia myös Tenon lohikannoille. Se yksin ei riitä. Tarvitaan myös jokialueen kalastuksen radikaalia vähentämistä tai jopa kokonaan kieltämistä määräajaksi.

Suomen ja Norjan välisten kalastusneuvotteluiden kariutuminen ensi kesää koskevien lisärajoitusten takia on hyvä osoitus siitä, mihin päädytään omien oikeuksien härkäpäisessä puolustamisessa ilman vastuullisuutta kokonaisuudesta.

Maailma ei muutu, jos sitä ei muuteta. Tenon lohi tarvitsee vahvoja puolustajia. Jokainen, pienikin lohen ja lohikantojen puolesta otettu askel on nyt tärkeä. Tenon lohi ja lohenkalastus ovat olleet minun elämäntyöni lähes neljän vuosikymmenen ajan. Olen opettanut ihmisiä lohenkalastuksen saloihin kalastusoppaan ja kalastuskirjailijan roolissa. Teno on antanut minulle uskomattoman paljon hienoja hetkiä ja ikimuistoisia elämyksiä. Nyt on tullut aika antaa takaisin. Edellä kertomani tilannekuvan takia haluan omalta osaltani kantaa vastuuta Tenon lohikantojen vahvistumisesta, jotta tulevillakin sukupolvilla olisi mahdollisuus nauttia elämää suuremmista lohenkalastuksen hetkistä Tenon jäntevällä virralla. Pidän välivuoden enkä toimi tulevana kesänä kalastusoppaana Tenolla. Toivon oman esimerkkini rohkaisevan muitakin Tenon ja lohen ystäviä.

Onnenpäivät ovat ohi

Lauantai 20.2.2021 klo 21.30

Helmikuinen aurinko paistaa vielä matalalta tuntureiden takaa, mutta sen valo luo häikäisevää kauneutta tuntureille. Suomen raikkaista pakkasista ei ole Båtsfjordin vuononpohjukassa tietoakaan. Lämpötila laski illan tullen -13 asteeseen, mikä on paljon läpi talven avoinna pysyvän valtameren rannalla.

Norjan kalastuselinkeinolla pyyhkii hyvin. Käynnissä oleva turskasesonki rikkoo ennätyksiä monin paikoin pitkin vuonomaan rannikkoa. Båtsfjordin satamaan on tuotu tämän viikon aikana päivittäin 150-200 tonnia turskaa. Kalastajat saavat turskasta tällä hetkellä 30 kruunua kilolta. Helmikuulta toukokuulle kestävän turskasesongin aikana pyydettyjen kalojen kokonaisarvo on Norjassa vuosittain yli miljardi kruunua. Vaellusturskan eli skrein tärkein kalastusalue sijaitsee Lofoottien lähivesillä. Siellä pyydetään keskimäärin noin 40 prosenttia maan kokonaissaaliista.

Merikalastuksesta elävän Båtsfjordin vahvasti sykkivän valtimon eli sataman elämää päivittäin seuratessa on masentavaa miettiä Tenon lohikantojen tilaa. Onnenpäivät ovat ohi sekä lohenkalastuksen harrastajilla että hopeanhohtoisilla lohilla. Suomen ja Norjan välisistä Tenon kalastusneuvotteluista on tihkunut äärimmäisen huonoja uutisia. Paikallistason neuvottelijat molemmin puolin rajajokea ovat kaivautuneet niin syvälle omiin intressikuoppiinsa, että lohen kutukuopat ovat vaarassa tuhoutua kalastajien omien etujen puolustamiskamppailussa.

Historia toistaa itseään. Paikallistason delegaatioiden  epäonnistumisen jälkeen Norjan ympäristöministeriön edustajat vastaavat Suomen maa- ja metsätalousministeriön virkamiesten kanssa tulevan lohikesän lisärajoituksista. Samoin kävi vuonna 2016, kun uutta valtioiden välistä Tenojoen kalastussopimusta sorvattiin. Nykyisen kalastussopimuksen ensimmäisen viisivuotisen sopimusjakson viimeinen vuosi on menossa. Vuodesta 2022 alkaa uusi sopimusjakso. 

Tulevan lohikesän osalta takaraja on maaliskuun lopussa. Uudet lisärajoitukset pitää vahvistaa 1.4 mennessä. Jos neuvottelutulosta ei saada siihen mennessä, kalastus tapahtuu edellisen lohikesän määräysten mukaisesti.

Tenojoen kalastussäännön laatiminen ja päivittäminen on ollut jo vuosikymmeniä vaikeaa. Viime vuosien aikana se on mennyt lähes mahdottomaksi. Nykyisessä Suomen ja Norjan välisessä Tenojoen kalastussopimuksessa vaikuttamismahdollisuutta on siirretty molemmissa maissa yhä enemmän paikallistasoille. Käytännössä valta on pysynyt entistä tiukemmin maiden ministeriöillä. Tämä johtuu siitä, että paikallistasolla jokainen neuvotteluihin osallistuva henkilö miettii asioita vain ja ainoastaan omasta sammakonkudun kokoisesta lätäköstä käsin. Kukaan ei mieti kokonaistilannetta eikä kanna tippaakaan huolta Tenojoen lohikantojen tilasta.

Lähtökohtaisesti paikallistason neuvottelijoilla ei ole edes teoriassa minkäänlaisia onnistumisen mahdollisuuksia. Yhteisymmärryksen löytäminen ei ole mahdollista niin kauan kuin tosiasioita ei tunnusteta. Jokainen taho huutaa isoon ääneen omia perustuslaillisia oikeuksia vaatien. Mistähän löytyisi henkilö, joka löytäisi perustuslaista edes yhden itseään koskevan velvoittavan asian?

Luonnon jylhyyttä ja lumoavaa kauneutta

Sunnuntai 14.2.2021 klo 22.50

Båtsfjordin työleirillä ympäripyöreitä päiviä ahkeroidessa ajatukset ovat karanneet välillä toisenlaisiin maisemiin. Ilman koronapandemiaa nauttisin todennäköisesti Intian valtameren leppeistä mainingeista Samuelin ohjastaman veneen kyydissä. Le Mornen vuori siintäisi kiintopisteenä Mauritiuksen lounaiskärjessä.  Kaukokaipuu palmun aurinkoisemmalle puolelle on ajoittain niin vahvaa, että tutut etelän meren tuoksut tuntuvat nenässä.

La Preneusin huojuvien palmujen ja rantaan pehmeästi nousevien maininkien sijasta ihailen pohjoisen Jäämeren tyrskyjä. Pohjoinen viima tunkee jäätävällä voimalla läpi kaikista vaatteista. Laiturilla tuoksuu toki merelle, mutta turskan täyteiselle. Poskipäitä ei kuumota lämmin aurinko, vaan niitä nipistelee hyytävän kylmä arktinen tuuli.

Tuntureiden jylhää kauneutta sain ihailla ajaessani eilen aamulla päiväksi töihin Seidaan, Tana brun kupeeseen. Båtsfjordfjelletissä ja Kongfjordfjelletissä oli kova pakkanen ja kova sumu. Näkyvyys oli huonoimmillaan vain 20-30 metriä. Aurinko paistoi taianomaisesti paksun sumuverhon takaa valaisten tuntureiden huiput. Pysähdyin monta kertaa maisemia kuvaamaan. Tunturiylängöllä oli pakkasta paikoin jopa -28 astetta. Kohtalainen tuuli teki kelistä lähes epäinhimillisen kylmän. Maiseman kauneutta ihaillessa minun mieleeni nousi vahvasti ajatus olosuhteiden vaarallisuudesta. Tuollaisessa kelissä pulaan joutuminen merkitsee aina kuoleman vaaraa.

Norjan ja kotimaan tiedotusvälineitä seuratessa on hyvä verrata näiden kahden pohjoismaan välistä eroa. Norja on rikas maa. Suomi on korvia myöten veloissa oleva maa. Norjan valtion öljyrahaston arvolla maksaisi Suomen valtion kaikki menot yli 17 vuoden ajan. Jokaisella suomalaisella on valtion velkaa noin 22 200 euroa. Jokaisella norjalaisella on valtion öljyrahaston kautta sijoitusomaisuutta keskimäärin 208 000 euroa. Suomalaisten, erityisesti hallituspuolueiden, poliitikkojen jorinoita kuunnellessa tulee vääjäämättä tippa linssiin. Vaalikiimassa velatkin tuntuvat muuttuvan saataviksi eikä niitä tarvi ikinä maksaa. Pitkän yrittäjänurani aikana olen joutunut huomaamaan, että velan kasvaessa riittävän isoksi on oma liikkumavara huvennut vähiin. Omaa itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta kunnioittavan kansalaisen on vaikea hyväksyä jatkuvaa velan ottoa.

Päivä jatkuu vauhdilla. Talven selkä taittui lämpötilojen osalta helmikuun seitsemäs päivä. Suunta on vakaasti kohti kevättalven parhaimpia kelejä. Helmikuun loppupuolen ja maaliskuun aikana voi olla vielä koviakin pakkasia, mutta valon määrän lisääntyminen helpottaa niistä selviämistä.

Rajan takana

Sunnuntai 31.1.2021 klo 17.30

Norja ilmoitti keskiviikkona rajojen sulkemisesta 29.1 klo 00.01 alkaen. Viranomaistiedotteiden perusteella oli heti selvää, että rajat sulkeutuvat paljon tiukemmin kuin viime keväänä. Tilanne on erityisen hankala niille henkilöille, jotka kulkevat päivittäin töissä Norjan puolella. Terveydenhoidon työntekijät pääsevät edelleen kulkemaan rajan yli, mutta käytännössä lähes kaikille muille raja on kiinni. Päätös on voimassa kaksi viikkoa, jonka jälkeen tilanne arvioidaan uudestaan.

Minä päätin jäädä Norjan puolelle. Työmaan loppukirin ollessa kiivaimmillaan Suomeen lähtö olisi merkinnyt myös työnantajalle suuria vaikeuksia. Suomalainen voi palata kotimaahansa vapaasti milloin tahansa ja myös lähteä maasta milloin tahansa. Toivottavasti Norjan raja ei ole kovin pitkään kiinni.

Koronapandemian takia Båtsfjordiin jumittuminen ei tunnu mitenkään vaikealta. Jäämeren vuonon pohjukassa sijaitseva tiivis, noin 2200 asukkaan kylä elää kalastuksesta. Työmaa sijaitsee laiturilla paraatipaikalla keskellä kylää. Meri ympäröi rakennusta lähes joka puolella. On mielenkiintoista seurata ikkunoista avautuvaa näkymää satama-alueelle. Erikokoisia kalastusaluksia lähtee merelle ja palaa takaisin satamaan kaikkina vuorokaudenaikoina. Sula meri, kirkuvat lokit ja meressä uivat muut linnut luovat jyrkän kontrastin valkoisina hohtavien tuntureiden jylhyydelle.

Jäämeren ote on tammikuussa hyytävän vahva. Lämpötila on pysytellyt koko ajan muutaman asteen pakkasen puolella. Kova tuuli on vallitseva normaali. Lunta on satanut lähes joka päivä. Satavan lumen koostumus vaihtelee lämpötilan ja tuulen mukaan. Toisinaan lumi on niin märkää, että se tarttuu tiukasti kaikkiin pintoihin. Joinakin päivinä lumi on irtonaista ja kevyttä kuin styroksirakeet.

Talojen pihoilla ei näy lumilapioita eikä kolia, vaikka niille on käyttöä useimpina päivinä. Paikalliset säilyttävät niitä sisällä talossa tai autotallissa, jotta tuuli ei vie niitä mennessään.

Kotimaan talvi on ollut tavanomaisesta poikkeava. Etelä- ja Keski-Suomen kärvistellessä pakkasen kourissa Utsjoella oli lupsakka nollakeli. Myös lunta kertyi etelään runsaammin kuin Tenojokilaaksoon. Kuluneen viikon aikana Utsjoki on vihdoin saanut osansa talven lumisateista. Lunta on satanut parina päivänä 20-30 cm. Vielä viime viikonloppuna lumipeite oli huomattavasti ajankohdan normaalia ohuempi.

Luottavaisin mielin uuteen vuoteen

Torstai 21.1.2021 klo 22.15

Vuosi vaihtui Utsjoella rauhallisissa tunnelmissa.  Tammikuun alkupuolen sää oli mukavan lupsakkaa. Pakkanen vaihteli 12-23 asteen välillä. Lunta ei juurikaan kertynyt lisää, vaikka kevyttä pakkaslunta leijaili ilmassa useampana päivänä. Etelä- ja Keski-Suomen viikko sitten sekoittaneesta talven henkäyksestä ei ollut täällä tietoakaan. Muun Suomen kärvistellessä kovien pakkasten kourissa Tenojokilaaksossa lämpötila pysytteli neljä päivää nollan huitteilla.

Torpan nurkalla lämpömittari näyttää tällä hetkellä -17 astetta. Lunta on pihassa ja kotitunturin rinteillä 14-18 cm. Teno ei ole vieläkään kokonaan jäässä. Ei ole kovin tavanomaista nauttia rantasaunan tunnelmallisten löylyjen lomassa jäähdytellessä Osmannuoran virran kohinasta tässä vaiheessa tammikuuta. Lunta on niin vähän, että lumienkeliä tehdessä takamus kyntää sammalmättäitä.

Olin Båtsfjordissa töissä alkuviikon. Sieltä kotiin ajellessa sain eilen illalla hyvän muistutuksen siitä, kuinka armoton ja ankara pohjoisen luonto voi olla. Ensimmäiset 25 kilometriä lunta satoi niin sankasti, että auto piti pysäyttää monta kertaa näkyvyyden mennessä nollaan. Tunturiylängöllä lunta oli parhaimmillaan jo yli puolentoista metrin korkuiset penkat tien molemmin puolin. Kovan tuulen kiihdyttäessä lumen huimaan vaakakiitoon korkeiden lumipenkkojen välinen tieura täyttyy hetkessä.

Utsjoella on parasta aikaa vuokraveneenkuljettajakurssi. Kurssille osallistuu neljä henkilöä. Kurssi alkoi tänään. Se päättyy sunnuntaina. Lohensoudussa ei ainakaan vielä vaadita kurssin myötä saatavaa pätevyyttä, mutta matkailun kasvu Utsjoella luo varmasti tulevaisuudessa tarvetta myös isommilla veneillä järjestettävien retkien päteville kuljettajille.

Toivotan lukijoilleni, asiakkailleni, ystävilleni ja yhteistyökumppaneilleni antoisaa vuotta 2021! Jatkan päiväkirjan kirjoittamista näin talvisaikaan vähän laiskemmin, mutta lohikesän lähestyessä parannan tahtia.