Kulttuurishoppailua Korkeimman siunauksella

Tiistai 15.8.2023 klo 20.40

Tämän päivän Suomessa lakia on tulkittava niin kuin äänekkäin vähemmistö haluaa eikä itselle epämieluisaa lakia tarvitse noudattaa. Tämä on luonnollinen, jopa vääjäämätön tulkinta Korkeimman oikeuden päätöksen seurauksena syntyneestä oikeustilasta. Korkein oikeus vapautti kalastajat kesällä 2017 tapahtuneista kalastusrikoksista. Saamelaisaktivistit ovat tulkinneet virheellisesti Korkeimman oikeuden päätöksen tarkoittavan sitä, että kaikilla saamelaisilla, asuinpaikasta riippumatta, on perustuslain takaama oikeus harjoittaa kulttuuriin perustuvaa kalastusta täysin vapaasti lohikantojen tilasta välittämättä.

Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah lirautti lisää korkeaoktaanista bensiiniä Vetsikon rantatörmällä roihuavaan nuotioon varomattomalla lausunnollaan Ylen haastattelussa viime viikolla. Kalakannoista ja niiden kestävästä kehityksestä vastaavan ministerin suusta kuultuna vaarantuneiden lohikantojen täysin edesvastuuttomaan lahtaamiseen kannustava kommentti asettuu jopa Korkeimman oikeuden ratkaisun yläpuolelle. Nimittäin: Korkein oikeus korosti päätöksen perusteluissa, että paikallisille saamelaisille kuuluva ja perustuslain suojaama kalastusoikeus ei ole kuitenkaan rajoittamaton, vaan myös saamelaisten kalastusoikeutta voidaan rajoittaa perustuslain 20 §:n ympäristöoikeuteen nojautuen vaelluskalakantojen turvaamiseksi.

Julkisuudessa runsaasti esillä olleista Korkeimman oikeuden päätöksistä ensimmäinen (KKO:2022:26) koski kolmen aikuisen ja yhden nuorena henkilönä tekemää luvatonta kalastusta Vetsijoessa Metsähallituksen hallinnassa olevalla vesialueella. Oikeusjutussa kyse oli pelkästään paikallisten henkilöiden kalastuksesta valtion vesialueella Suomen kalastuslain tarkoittamalla tavalla. Korkein oikeus on rajannut päätöksensä vain tähän. Ratkaisussa Korkein oikeus ei lainkaan käsitellyt eikä siten myöskään ottanut kantaa kalastusoikeudettoman saamelaisen kalastamiseen yksityisellä vesialueella.

Korkein oikeus totesi myös, että kalastuslain säätämisjärjestystä koskevissa hallituksen esityksen perusteluissa (HE 192/2014 vp s. 104-105) on katsottu, että rajoituksille on olemassa perustuslain 20 §:ään liittyviä hyväksyttyjä ja painavia perusteita. Rajoituksilla ei estetä saamelaisten perinteisen kulttuurimuodon harjoittamista, vaan osaltaan turvataan sen edellytyksenä olevien elinvoimaisten kalakantojen olemassaoloa.

Toinen Korkeimman oikeuden ratkaisu käsitteli osakkaan kalastamista osakaskunnan vesialueella. Kalastusviranomainen oli asettanut kalastukselle normaalikäytännön mukaisen aikarajoituksen. Korkeimman oikeuden ratkaisussa todetaan, että asetuksella ei voi rajoittaa perusoikeusvaikutteista kalastusta, joka oli aiemmin sallittua. Kalastushetkellä Utsjoen kutukanta oli "vihreä", joten rajoitukselle ei ollut sen osalta edellytyksiä. Tällainen rajoitus tulee olla lailla säädetty, kohtuullinen, tarkkarajainen ja välttämätön eikä se saa ulottua perusoikeuden ydinalueelle.

Vastaavia kriteereitä maa- ja metsätalousministeriö ja neuvottelukunta eivät ole huomioineet rajoittaessaan Tenojoella ulkopaikkakuntalaisten kalastusoikeuden omistajien kalastusta. Niitä ei huomioida tasapuolisesti myöskään hallituksen esityksessä (MMM14:00/2020) uudeksi Tenojoen kalastussäännöksi.

Kansalaisella on oikeus olettaa, että ministeri on hyvin informoitu ja ajan tasalla oman hallinnonalansa asioista. Tähän oletukseen pohjautuen rohkenen epäillä Tenon lohenkalastusta koskevan oikeustilan olevan pahasti vinksallaan. Edellä kertomani viittaus ministerin Ylen haastattelussa antamaan lausuntoon olikin ilmeisesti ministerin suusta kuultu todenmukainen tilannekuvaus. Hän ei siis tulkinnutkaan Korkeimman oikeuden päätöstä Vetsikkojoen salakalastajien saamasta vapauttavasta tuomiosta, vaan kertoi edustamansa ministeriön muuttuneesta tavasta hoitaa tämän kesän aikana suurten kansanjoukkojen harrastukseksi yleistynyttä lohen salakalastusta.

Ministerin toteamus selittäisi sen, miksi kalastuksenvalvojat ja Tenojoen lohenkalastuksen säätelystä vastaavat viranomaiset eivät ole halunneet puuttua valtoimenaan rehottavaan lohen salakalastukseen Tenon pääuomassa ja sen sivujoissa. Korkeimman oikeuden päätösten virheellisen tulkinnan pauloihin kompastuneet virkamiehet eivät halua, kykene eivätkä rohkene puuttua paikallisten, erityisesti saamelaisten salakalastukseen. Käytännössä lohenkalastus on siis sallittua paikallisille.  Jokiuoman täydeltä nousevien kyttyrälohien pyytämisestä on tullut vanhurskas rippiliina, jonka suojissa tapahtuva laiton lohien lahtaaminen ei kuulu kenellekään.

Valittu tie on Tenon lohen tuhon tie.

Tenojokeen nousee tämän kesän aikana korkeintaan 20 tuhatta lohta. Se on vain murto-osa aikaisemmin jokeen nousseiden lohien määrästä. Lohikannat ovat romahtaneet niin alas, että yhtään lohta ei saisi tappaa. Viranomaisten avuttomuus ja haluttomuus puuttua paikallisten harjoittamaan lohen salakalastukseen on luonut tilanteen, jossa vaarannetaan saamelaiskulttuurin edellytyksenä olevien lohikantojen olemassaolo.

Kaikki ne paikalliset matkailuyritykset, jotka lähtivät ajoissa investoimaan muihin palvelurakenteisiin kuin kalastusmatkailuun, pärjäävät nykyään hyvin. Loheton yritys on kestävä ja kannattava investointi tulevaisuuteen. Tämän yksinkertaisen perusasian tunnustaminen vaikuttaa olevan ylivoimaisen vaikeaa liian monelle tässä jokilaaksossa.

Laiton, viranomaisten hiljaisella hyväksymisellä tapahtuva lohenkalastus vaarantaa Tenon hupenevien lohikantojen elinvoimaisuuden. Pahimmassa tapauksessa lohikannat romahtavat niin alas, että ne eivät enää toivu. Parhaimmassakin tapauksessa lohikantojen elpyminen kestävälle tasolle viivästyy vuosia, jopa vuosikymmeniä.

Perustuslain jokaiselle Suomen kansalaiselle sälyttämä ympäristövastuu on Tenon lohen osalta sivuutettu kokonaan. Lohen suojelusta ja lohikantojen vahvistumisesta puhuminen on vallitsevassa ilmapiirissä taistelua tuulimyllyjä vastaan. Saamelaisten kulttuurioikeudet ja niiden turvaamiseksi tehdyt poliittiset ja oikeudelliset tulkinnat tukevat aivan toisenlaista kehitystä, jossa lohella ei ole enää itseisarvollista merkitystä.

Tenon lohenkalastuksesta ja erityisesti erioikeuksista puhuttaessa ja niitä vaadittaessa puhutaan aina saamelaisista. Lakitekstissä käsite muuttuu paikalliseksi. Periaatteessa saamelaisista on hyvä puhua ja saamelaisuudella on hyvä perustella monia asioita. Käytännössä tilanne on toivoton, koska etninen tausta tai etnisyyden aste eivät ole käytännössä määriteltävissä eikä se ole julkinen tieto. Saamelaiskäräjien vaaliluettelo ei ole eikä koskaan voi olla kalastusluparekisteri.

Eduskuntakäsittelyyn tuleva saamelaiskärälain uudistus tulee voimaan astuessaan vaikeuttamaan tilannetta entisestään. Lakiesityksessä todetaan saamelaiskäräjien vaaliluettelon osoittavan vain henkilön vaalikelpoisuuden ko. vaaleissa, mutta se ei määrittele sitä, onko henkilö saamelainen.

Kaksinaismoraalin onnela

Keskiviikko 19.7.2023 klo 19.40

Heinäkuun helteet jäivät meillä täällä Lapin perukoilla asuvilla viiden päivän iloksi. Viime viikon alkupuolella mittari näytti parhaimmillaan 29 astetta. Vielä viikonloppuna oli mukavasti yli 20 asteen lukemia. Tänä aamuna lämpötila oli 10 astetta. Tihkusateisen päivän ilta on koittanut kuivempana ja valoisampana. Mittarikin on kivunnut jo yli 15 asteen.

Tein tänään tyypillisen työpäivän Tenojoen rantatörmällä. Vahvaa historian havinaa huokuvan lohimajan saunaan piti tehdä pikaisella aikataululla lattiaremontti. Samassa yhteydessä uusittiin kiuas ja savuhormi.  Ulkopaikkakuntalaisten omistuksessa olevat mökit tarjoavat vuoden mittaan aika monelle paikalliselle yrittäjälle työtä ja toimeentuloa erilaisten huolto- ja remonttitöiden merkeissä.  Mökkien päiväkirjoissa ja tupien seinillä olevissa valokuvissa on ylenpalttisen runsaasti paikallishistoriaa ja vahvoja muistoja mökkiläisten ja paikallisten yhteiselosta. Ei ole liioiteltua sanoa, että ilman mökkejä ja niiden omistajia monen suuriin ikäluokkiin kuuluvan ja heitä nuorempien elämänpolku olisi ollut ohdakkeinen.

Vahvasta, ennen kaikkea paikallisia hyödyttäneestä symbioosista huolimatta aivan liian moni utsjokinen kyläpoliitikko haukkuu suu vaahdossa mökkiläisiä. Pöljät puheet eivät enää satuta, koska niihin on vuosikymmenien varrella jo totuttu. Se satuttaa, että paikallistasolla tehdään yhä 2020 -luvulla hartiavoimin töitä, jotta ulkopaikkakuntalaiset kiinteistönomistajat eivät saisi käyttää omia oikeuksiaan. Utsjoen kuntaa ja meitä kuntalaisia ajatellen tällainen toiminta on tuhoisaa ja kallista. Kunta saa rakentaa vaikka kuinka hohdokkaita universumin laitoja syleileviä kuntastrategioita, mutta niistä ei ole mitään hyötyä niin kauan kuin samaan aikaan ihmisiä kopsitaan kahden metrin sauvoimella pitkin selkää.

Yhteisten asioiden hoitaminen on hyvä yksittäisen henkilön sivistyksen mittari. Olipa kyse sitten kalastuskunnasta, kalatalousalueesta, kunnasta tai mistä tahansa organisaatiosta, hallinnossa mukana olevien henkilöiden pitää tehdä päätökset tasa-arvon ja yhdenvertaisen kohtelun arvoja noudattaen. Utsjoella tämä toteutuu vain äärimmäisen harvoin. Positiivisen diskriminaation ylevän suojakilven turvin tässä pitäjässä tehdään totaalisen raakoja oikeuksien loukkauksia lähes viikottain.

Samanlainen kaksoisstandardi on noussut uudeksi normaaliksi Tenojoen soljuvalla virralla tämän kesän aikana. Ulkopaikkakuntalaisten kalastusoikeudenomistajien ja kalastusmatkailijoiden kalastus on tehty niin vaikeaksi, että heistä ei ole apua kyttyrälohi-invaasion torjunnassa. Samaan aikaan paikallisia kannustetaan lahtaamaan kyttyrälohia pyyntitavoilla, joilla sivusaaliina altistetaan yhä harvalukuisemmaksi käyviä lohikantoja.

Kaikki lohia verkkopyydyksillä kalastaneet tahot Jäämeren rannikolla, Tenovuonossa ja Tenojoessa ovat kilvan kehuneet omia taitojaan ja pyydyksiään ylivertaisiksi kyttyrälohien listimisessä. Kun vahvat, vuosikymmenien näytöt omaava ammattimies kehuu omia työkalujaan, työmenetelmiään ja omaa ylivertaista taitoaan niiden käyttämisessä, ei maallikon kannata epäillä. Epäilyksen siementä kannattaa kastella siinä vaiheessa, kun samaiset tahot kertovat, että verkkokalastus ei muodosta minkäänlaista uhkaa Tenon alkuperäisille lohikannoille.

Tiedotustilaisuus uudesta kalastussopimuksesta

Keskiviikko 12.7.2023 klo 18.50

Maa- ja metsätalousministeriö järjesti Utsjoella tiedotustilaisuuden Tenojoen kalastusneuvotteluiden tilanteesta tänään. Tilaisuus keräsi hotelli Utsjoen ravintolasalin täyteen asiasta kiinnostuneita henkilöitä. Paikalla oli myös pari norjalaista jokivarren asukasta. Tilaisuus koostui Luonnonvarakeskuksen lohitutkija Panu Orellin esitelmästä ja ministeriön virkamiesten tilannekatsauksesta Norjan kanssa neuvotellun uuden Tenojoen kalastussopimuksen sisällöstä ja sen käsittelyn etenemisestä eduskunnassa.

Luonnonvarakeskuksen lohitutkimuksen viesti oli tuttua kuultavaa. Tenojoen lohikantojen kehitys on ollut kuin lasten pulkkamäki, pitkää ja loivaa alamäkeä kohti montun pohjaa. Pientä valonpilkahdusta on havaittavissa Utsjoen lohikannoissa, mutta kutukantatavoite jää sielläkin täyttymättä. Lohikantojen tilan määrittelyssä käytetään liikennevaloja. Suurin osa Tenojoen vesistön lohikannoista on punaisessa tilaluokassa. Nämä lohikannat eivät siis kestää minkäänlaista kalastusta. Lohikantojen tilan pitää muuttua vähintään oranssiin tilaluokkaan ja ennusteiden pitää osoittaa kantojen vahvaa paranemista ja hyödynnettävän ylijäämän syntymistä ennen kuin kalastuksen aloittamista voidaan edes harkita.

Utsjoen lohikantojen tila on tällä hetkellä keltaisessa tilaluokassa, jossa on vähäinen määrä hyödynnettävää ylijäämää. Orell ei edes maininnut, mikä väri tulee keltaisen jälkeen. Tällä hetkellä ei ole olemassa positiivisia signaaleja, jotka antaisivat aihetta odottaa lohikantojen tilan paranevan. Autoilijoille tuttua vihreää väriä ei tarvitse kaivaa penaalista, eikä vihreiden tussien hankintaa tarvi sisällyttää Luonnonvarakeskuksen lähivuosien budjettiin.

Lohitutkijat ovat varoitelleet jo pitkään liikakalastuksen vaarantavan lohikannat. Pitkäaikainen voimakas pyynti lohen elinkierron eri vaiheissa on syy lohikantojen heikkenemiseen. Tenon latvajokien lohikannat ovat olleet jo pitkään heikkoja. Kalastuspaine on ollut liian kova rannikolla, vuonossa ja joessa. Vuonna 2017 voimaan tulleella säännöllä pyrittiin vähentämään kalastus kestävälle tasolle. Kalastusrajoitukset eivät kuitenkaan riittäneet kompensoimaan kaudesta 2018-2019 alkanutta lohen meriselviytymisen laskua. Syyt eivät ole tiedossa eikä hätäapua ole tarjolla. Lohen meriselviytymisen lasku on havaittu myös muilla Finnmarkin lohijoilla. Lohenkalastuksen rajoittaminen tai sen kokonaan lopettaminen on kaikkein tehokkain keino turvata lohien selviytyminen kudulle asti.

Orell kertoi kyttyrälohien pääsevän Seidaholmenin padosta läpi. Saaren länsipuolen väylä on tukittu muovisilla aurausviitoilla, joita on asennettu pystyyn lähes vieri viereen. Kyttyrälohet tunkevat pään keppien väliin ja pujahtavat padosta läpi. Hän arvioi padon läpi pääsevän jopa kymmenentuhatta kyttyrälohta vuorokaudessa.

Suomi ja Norja ovat saaneet valmiiksi neuvottelut uudesta maiden välisestä Tenojoen kalastussopimuksesta. Esitys on lausuntakierroksella kummassakin maassa. Suomen osalta esityksen lausuntapyyntö perusteluineen löytyy maa- ja metsätalousministeriön kotisivuilta mmm.fi.

Neuvotteleva virkamies Tapio Hakaste kertoi Tenojoen kalastussopimusten tavoitteista ja vaikutuksista lohikantojen tilaan. Kestävyyttä kuvaavat hoitotavoitteet eivät täyttyneet vuonna 2022, vaikka kalastusta ei ollut lainkaan. Emokalojen määrä nousi huomattavasti. Viime vuoden kudusta syntyneet lohenpoikaset palaavat jokeen 6-7 vuoden kuluttua.

Vuoden 2017 kalastussäännöllä lohien kuolleisuutta saatiin laskettua 30%. Lohikantojen tilan heikkeneminen saatiin pysäytettyä. Nopea meriselviytymisen lasku käänsi lohikantojen kehittymisen negatiiviseksi eikä edes kolmatta kesää jatkuva lohenkalastuskielto ole pysäyttänyt sitä. Uuden kalastussopimuksen tärkein tavoite on saada lohikantojen elvyttäminen vihdoin käyntiin. Hankalin asia uuden sopimuksen neuvotteluissa on ollut vähäisen kalastuksen avaaminen sitten, kun lohikantojen vahvistuminen sen mahdollistaa. Paikallisten käsitys vähäisestä kalastuksesta on rajussa ristiriidassa lohikantojen kestävän kehityksen kanssa.

Kalastuksen määrä pitäisi suhteuttaa vähäiseen (noin 20 000 kpl) nousulohien määrään. Kalastukseen oikeutettujen määrä on suppeimmillaankin niin suuri, että saalismäärä nousee yli 2000 loheen, jos oletuksena on yksi lohi/kalastaja. Verkkopyydyksillä saaliin määrää on mahdotonta rajoittaa. Lohikantojen ollessa nykyisellä tasolla kalastuksen jatkaminen lisää merkittävästi riskiä sille, että elpymiskehitys ei käynnisty ja huono tilanne pitkittyy. Lohenkalastuksen salliminen Tenojoessa johtaisi todennäköisesti siihen, että Norja sallisi rannikkokalastuksen lisääntyvän, jolloin jokeen pääsisi entistä vähemmän nousulohia.

Esitys uudeksi kalastussopimukseksi on siis jokaisen luettavissa ministeriön kotisivuilla. Esitys oli julkisesti luettavissa jo ennen tämän päivän tiedotustilaisuutta. Puheenvuoroja käyttäneiden henkilöiden sanomisia kuunnellessa tuli vahvasti ilmi, että he eivät olleet esitystä lukeneet. Räikeimmät väitteet koskivat saamelaisten huomioimista, tai paremminkin heidän jättämistä kokonaan vaille huomiota.  Julkisessa tilaisuudessa kymmenille ihmisille kerrottu väite, että sopimusesityksessä ei mainita sanallakaan saamelaisia, ei saanut osakseen minkäänlaisia pään pyörityksiä. Minun lukemassani esityksessä saamelaiset ja heidän oikeutensa mainitaan heti ensimmäisessä pykälässä ja sen jälkeen pitkin esitystä lähes joka kolmannessa pykälässä.

Yhtä räikeä ääneen lausuttu valhe koski neuvotteluprosessin etenemistä.  Henkilö kertoi oikeusministeriön jättäneen eriävän mielipiteen sopimusesitykseen, koska saamelaisten asemaa ei oltu huomioidu neuvotteluiden aikana. Tiedotustilaisuuden vetänyt maa- ja metsätalousministeriön erätalousneuvos Vesa Ruusila ampui alas tämän valheellisen väitteen.

Kolmas muunnellun totuuden ääneen lausuttu ilmentymä oli väite, jonka mukaan uusi sopimus tarkoittaisi seitsemän vuoden täydellistä lohenkalastuskieltoa. Se on täyttä bullshittiä. Omien etujen ajaminen ei tee hevonpaskan jauhamisesta yhtään hajuttomampaa. Esitys on nimenomaan Suomen ja Norjan välinen Tenojoen kalastussopimus. Vain elinvoimaiset lohikannat antavat mahdollisuuden lohenkalastuksen harrastamiseen. Sen takia uuden kalastussopimuksen tärkein tehtävä on turvata lohikantojen elpyminen. Kalastus voidaan sallia sitten, kun lohikannat kestävät. Teoriassa uusi kalastussääntö sallisi lohenkalastuksen avaamisen jo vuonna 2027.  Lohikantojen viime vuosien kehitys ja niiden tämän hetkinen tilanne huomioiden kalastuksen aloitus tulee menemään sitä kaemmas tulevaisuuteen. 

Minä pidän esitystä uudeksi kalastussopimukseksi hyvänä. Lohikantojen turvaamiseksi pitää tehdä kaikki voitava. Omien etujen turvaamisella ei saa vaarantaa Tenon ainutlaatuisten lohikantojen tulevaisuutta. Uuden sopimuksen periaatteellinen vastustaminen heikentää lohikantojen vahvistumisen edellytyksiä. Jokaisen intressiryhmän pitäisi tunnustaa lohen tulevaisuuden olevan paljon arvokkaampi asia kuin omat oikeudet. Omien oikeuksien ja etujen lobbaamista pitää tehdä tosiasioihin perustuen, lohikantoja vaarantamatta.

Paratiisissa on käärme

Tiistai 4.7.2023 klo 18.15

Tenojoen nykyinen kalastussääntö on ollut voimassa kesästä 2017 lähtien. Norjan ja Suomen välinen sopimus neuvoteltiin pääosin vuosina 2015-2016. Lohikantojen merkittävä heikentyminen oli jo silloin suuri huolenaihe. Kalastuksen aiheuttamaa lohien kuolleisuutta pyrittiin vähentämään kolmanneksella. Kesät 2018 - 2020 osoittivat, että kalastuksen vähentämisestä huolimatta lohikannat heikkenivät kiihtyvällä vauhdilla. Lohenkalastuksen kieltäminen kokonaan Tenovuonon suulla, vuonossa ja jokialueilla oli ainoa mahdollisuus. Jälkikäteen on helppo nähdä, että lohenkalastuksen rajoittaminen ajoittui vuosia, jopa vuosikymmenen liian myöhään.

Kolmatta kesää voimassa oleva lohenkalastuskielto ei ole riittänyt lohikantojen vahvistumiseen. Jokainen tervejärkinen ymmärtää helposti, että lohikantojen hiipuminen tapahtui pitkän ajan kuluessa. Samalla tavalla myös kantojen vahvistuminen tulee vaatimaan pitkän aikajänteen.

Suhtautuminen tämän kesän kyttyrälohien nousuun on eriytynyt Suomessa ja Norjassa. Vanhana merenkävijäkansana norjalaiset ovat tottuneet siihen, että laivassa on kapteeni, joka määrää kaiken. Koko miehistö purjehtii kapteenin osoittamaan suuntaan eikä vaihtoehtoisia suuntia ole lupa edes miettiä. Suomessa puolestaan on totuttu siihen, että jokainen etsii omatoimisesti parhaaksi luulemansa petäjän, jonka kyljestä saa kovalla työllä petkelöityä pettua perheensä hengen pitimeksi.

Norjalaiset ovat luottaneet kuin pässi suuriin sarviinsa Seidaholmenin poikkipadon pysäyttävän kyttyrälohien pääsyn jokeen. He saivat padon valmiiksi reilun viikon suunniteltua myöhemmin. Ensitietojen perusteella pato päästää kyttyrälohet läpi, mutta pysäyttää lohet.

Suomen puolella on valittu erilainen tapa kyttyrälohien poistamiseen joesta.  Paikallisille nylonperinnekalastusyhdistyksen jäsenille on hankittu Lapin ELY-keskuksen rahoilla uusia pakkopyydyksiä. Paikallisilla on mahdollisuus ilmoittaa pyyntihankkeesta ELY-keskukselle ja saada siten lupa kulkuttamiseen.

Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö kulkuttamalla saada pyydettyä kyttyrälohia joesta.  Todennäköisesti parhaat kulkuttajat saavat seuraavien 3-4 viikon kuluessa 1000-2000 kyttyrälohta/vene.

Pakkopyydyksillä kalastavat ovat jo vuosikymmeniä vaatineet lisää kalastusaikaa. He ovat väittäneet kulkuttamalla ja patokalastuksella saaliiden olevan niin pieniä, että ne eivät ole vaaraksi lohikannoille. 

Minä olen toistuvasti korostanut kirjoituksissani lohen olevan aivan liian arvokas kala verkolla tapettavaksi. Tämä toteamus on tällä hetkellä ajankohtaisempi kuin koskaan aikaisemmin. Kyttyrälohi ei anna mitään syytä tinkiä tuosta ajatuksesta. Kulkuttamisen salliminen ja jopa siihen kannustaminen tilanteessa, jossa Tenon lohikannat ovat syvässä aallonpohjassa, on sama kuin päästäisi vanhan käärmeen paratiisiin. Tulevaisuudessa se tulee myrkyttämään koko Tenojoen kalastuksen säätelyn ja vaikeuttamaan lohikantojen vahvistumista.  Pakkopyydyksillä tapahtuvan kalastuksen nostaminen Kerubiksi tulee aiheuttamaan suuria ongelmia tulevina lohikesinä.

Kyttyrälohien vähentämisen myötä lisääntyvä kalastus rapauttaa kalastusrajoitusten kunnioittamista. Tilanne valtautuu nopeasti siihen, että yhä useampi lainkuuliainen kansalainen jättää lain kunnioittamisen rantapenkalle ja pukkaa lohiveneen vesille. Tämä kesä tulee jäämään Tenon lohenkalastuksen historiaan kulminaatiopisteenä, jolloin luovuttiin halusta ja pyrkimyksistä pelastaa Tenon alkuperäiset lohikannat. Saamelaiskulttuurista kasvoi Korkeimman oikeuden turhan ja tarpeettoman ratkaisun jälkeen nopeasti niin suuri luossasaurus, että sillä katsotaan olevan oikeus hävittää itse oma tulevaisuutensa.

Juhannus Nordkinniemimaalla

Tiistai 27.6.2023 klo 22.40

Nordkinniemimaa esitteli parastaan juhannuksen viettäjille. Viime torstaina mökille kävellessämme aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Lämpötila nousi reilusti yli 20 asteen. Onneksemme takaviistosta puhaltanut tuuli teki raskaan rinkan kanssa kävelemisestä miellyttävämpää. Viimeisen tunturinikaman yli päästyämme eteemme avautui huikaisevan kaunis näköala. Mökkijärven kotilahti kimmelsi peilityynenä. Kolme joutsenta ui rauhallisesti ilta-auringon pehmeässä valossa.

Saimme ihailla kaunista näkyä ihastuttavan moniäänisen luontokonsertin äänien sulosoinnussa. Kapustarintoja tepasteli useammassa suunnassa samalla voimakkaasti äännellen. Niiden rinnalla kuului tämän tästä kiirunoiden lyhyitä, narahtavia ääniä. Taivaanvuohikin intoutui tervehtimään meitä toistuvilla räpätyksillään.

Kävelin juhannusaattona autolla mutkin noutamassa Wallas diesellämmittimen savuhormin ja rinkan täydeltä muita tarvikkeita ja työkaluja. Reilusti yli 30 kilon rinkan kantaminen +24 asteen lämpötilassa oli sananmukaisesti hikistä puuhaa. 2,7 metrin mittainen teräksinen savuhormi oli rinkan päällä poikittain. Kova sivuvastainen tuuli tempoi putkea voimalla milloin mihinkin suuntaan. Ilman kävelysauvoja kivirakassa eteneminen olisi käynyt hankalaksi.

Ensikokemukset Wallas -lämmittimestä ovat todella positiivisia. Se on yksinkertaisen helppo käyttää. Tuttavien kokemusten perusteella se on äärettömän varmatoiminen ja luotettava lämmitin. Kaukokäytön avulla lämmittimen voi kytkeä päälle kännykällä vaikka lähtöä edeltävä päivänä, jolloin mökille tultaessa se on lämmin. Erämaaolosuhteissa sitä voi kutsua luksukseksi. Wallaksen tarjoama luksus on vieläpä hajutonta ja mautonta.

Vedet ovat olleet koko Pohjolassa erittäin matalalla alkukesän ajan. Vesisateita ei ole juurikaan ollut. Lehti tuli puihin 2-3 viikkoa tavanomaista aikaisemmin. Mökille ajaessamme saimme ihailla kesäisen kauniisti vihertävää Tenojokilaaksoa. Ifjordfjelletissä oli huomattavasti keskimääräistä vähemmän lumilaikkuja. Nordkinniemimaalla lunta on enää muutamissa jyrkissä kuruissa ja tunturin pohjoisrinteillä. Tunturijärvien pintavesien lämpötilat olivat juhannusaattona 10-12 asteisia.

Lintujen elämäniloista puuhastelua seuratessa aika sai siivet. Kalalla ehdimme käymään sen verran, mitä päivittäisten ruokakalojen saaminen edellytti. Rautu on minun arvostuksessani erinomainen ruokakala, mutta hyvää taimenkin on. Molemmista saa herkullista mökkielämään kiinteästi kuuluvaa lähiruokaa.

Lohi tykkää kyttyrää

Lauantai 10.6.2023 klo 22.20

Lohikesä 2023 on alkanut odottavissa tunnelmissa. Lohenkalastajien ja erityisesti kalastuksesta vastaavien tahojen huomio on jo etukäteen kiinnittynyt lillukanvarsiin. Kyttyrälohi-invaasiossa odotetaan jälleen kaikkien aikojen ennätyskesää. Tenon osalta kyttyrälohet ovat vieneet huomion pääasiasta eli joen alkuperäisten lohikantojen huonosta tilasta.

Viime viikkoina pintaan nousseet vaatimukset lohenkalastuksen sallimisesta kertovat karulla tavalla, että kaikki pohjoisen Lapinmaan kauniissa jokilaaksossa asuvat ihmiset eivät ole vieläkään ymmärtäneet tilanteen vakavuutta. Entisinä yya-sopimuksen kulta-aikoina oli yleinen tapa luonnehtia itäisen ystävällisen ja avuliaan naapurimme merkkimiesten toilailuja kuvainnollisesti: Voiko muuta odottaa silloin, kun kusi huuhtoo aivoja ja paska tekee patojaan.

Patojen rakentamista ja kulkutusverkkojen uittamista vaativien tahojen ajatuksenkulku on vaikeaselkoinen ja terveelle maalaisjärjelle vieras. Samalla logiikalla voisi ratkoa monta muutakin ongelmaa. Korvia myöten velkaantuneelle kansalaiselle pitäisi antaa käteen rajattomalla luotolla oleva luottokortti pari viikkoa ennen lomakauden alkua ja toivottaa hyvää matkaa maailman ääriin. Viinalla elämänsä, ihmissuhteensa ja terveydensä tuhonneelle alkoholistille pitäisi kärrätä parin nokkakärryllisen kuorma koko kansan kossua. Jos kerran romahtaneet lohikannat kestävät pakkopyydyksillä kalastamisen, niin eiköhän se lisävelka pelasta velkaantuneen ja viina koidu sen kiroihin sortuneen juopon pelastukseksi?

Lohitutkijat kertoivat hyvissä ajoin ennen talven tuloa, että tulevana kesänä Tenoon nousee jopa viime vuotista vähemmän lohia. Tämänkään tiedon jakaminen ei lisännyt ymmärryksen määrää Euroopan suurimman kyttyrälohijoen rantatörmällä.

Kaksi vuotta sitten Tenoon nousi noin 60 000 kyttyrälohta. Määrää pidettiin valtavana. Jos Tenoon nousisi saman verran atlantinlohia, kukaan ei pitäisi niiden määrää suurena. Näiden kahden keskenään sulassa sovussa elävän lohilajin elinkaaret kulkevat hyvin erilaisia väyliä. Kyttyrälohen nousu ajoittuu puolta lyhyemmälle ajalle kuin lohella. Kyttyrälohet kutevat elokuun alussa. Ne kuolevat kudun jälkeen. Lohi kutee vasta myöhään syksyllä.

Kyttyrälohen aikainen kutu merkitsee herkullisen juhlapöydän kattamista vesistön muille kalalajeille. Ne ehtivät tankata itsensä pulleiksi ennen lohen kutua ja talven tuloa.

Uho on hukuttanut sivistyksen viimeiset rippeet muutamissa jokilaakson taloissa. Viime kesän kaltainen lakien ja kalastusrajoitusten rikkominen, vieläpä julkisesti uhoa uhkuen, on toistunut tänäkin kesänä. Rikollinen rauhoitetun kalalajin pyytäminen ei ansaitse minkäänlaista arvostusta eikä hyväksyntää. Salakalastaja se on saamelainenkin salakalastaja. Tässä jokilaaksossa käytävässä kissa ja hiiri -leikissä paikallisten ja viranomaisten välillä voittaja voidaan julistaa etukäteen. Kalastuksenvalvonnan toimivuutta voi luonnehtia lyhyesti toteamalla, että ainahan voi työtapaturmia sattua. Malliksi joku yksittäinen salakalastaja voidaan jopa saada kiinni, mutta hiljaisessa vedessä piileksivät suuret kalat uivat sujuvasti harvan viranomaisverkon silmistä läpi.

Tenon lohi tykkää kyttyrää tällaisesta toiminnasta. Edellisten vuosien perusteella tiedetään jo etukäteen, että jokeen nousevien lohijalkojen ja erityisesti lohien määrä tulee jäämään todella vaatimattomaksi. Silloin yhdelläkin lohella on merkitystä.

Valkopesuseminaaria ja

rajatonta yhteistyötä

Keskiviikko 31.5.2023 klo 19.50

Utsjoella on ollut viime viikkoina erilaisia tilaisuuksia niin tiuhaan, että on ollut vaikeuksia pysyä matkassa mukana. 

Suomen ja Norjan saamelaiskäräjät järjestivät ravintola Deadnussa 23.-24.5 hengennostatusseminaarin omille porukoilleen.  Tilaisuuden esiintyjälistan ja valitun paikan pienuuden perusteella oli helposti pääteltävissä, että kysymyksessä oli valkopesuohjelman pyörittäminen esipesuineen ja loppulinkouksineen. Maailma olisi paljon yksinkertaisempi ja parempi paikka elää, jos kaikki muutkin ryhmittymät, kansat ja kansakunnat voisivat nauttia oikeuksistaan ilman ikävien velvollisuuksien ja tosiasioiden tunnustamisen aiheuttamaa painolastia. 

Pari viikkoa aikaisemmin 9.-10. toukokuuta järjestettiin kalastusmatkailun kehittämistyöpaja. Tenojoen lohikantojen romahdus on avannut silmiä etsimään muiden vesialueiden tarjoamia mahdollisuuksia kalastuksen ohjelmapalveluiden kehittämiseen.

Eilen ja tänään järjestetty Crossborder Business Lab -tapahtuma oli vuosikausiin paras yrityksille suunnattu tilaisuus Petsikon pohjoispuolella. Tapahtuma toi yhteen Utsjoella ja Itä-Finnmarkissa toimivat matkailualan yritykset. Tilaisuuden ohjelma oli vahvasti yrityspainotteinen. Toki ääneen pääsivät myös eri hallinnontasot ja matkailuorganisaatiot. Tilaisuuden onnistumisesta kertoivat vahvaa kieltään virallisen ohjelman ulkopuoliset keskustelut rajan eri puolella toimivien yritysten kesken. Kenellekään ei pitäisi olla yllätys, että parhaiten menestyvät utsjokiset matkailuyritykset ovat tehneet jo pitkään yhteistyötä norjalaisten yritysten kanssa.

Tilaisuuden alussa Tanan kunnan puolesta tervehdyspuheen pitänyt Helga Pedersen kertoi, että Tanan kunnassa ja laajemminkin Finnmarkin alueella on herätty matkailun mahdollisuuksiin. Tanan kunta tulee panostamaan lähivuosina merkittävästi matkailun kasvumahdollisuuksien kehittämiseen.

Rajan yli tapahtuvassa yhteistyössä kaikki voittavat. Molemmilla mailla on omat vahvuutensa, joiden yhdistämisen lopputulos on suurempi kuin osiensa summa. Esimerkkinä mainittakoon koiravaljakkoretket. Niiden järjestäminen Utsjoella ei ole mahdollista, koska poromiehet vastustavat. Rajajoen toisella rannalla on jo kolme huskysafariyritystä. Suurin osa niiden asiakkaista tulee Utsjoen matkailuyritysten kautta. Rakenteelliset ja hallinnolliset esteet ohjaavat lähitulevaisuudessa yhä suuremman osan Utsjoen matkailuyritysten asiakkaiden ohjelmapalveluiden tuottamisesta Norjan puolelle.

Crossborder Business Lab -tapahtumassa utsjokiset yritykset ja yrittäjät saivat tutustua norjalaisiin yrityksiin hyvin matalalla kynnyksellä. Tulosta syntyi välittömästi. Ilahduttavaa oli myös kunnan ylimmän luottamus- ja virkamiesjohdon läsnäolo. Vs. kunnanjohtaja ja matkailuun liittyvien projektien vetäjät olivat tiiviisti mukana virallisen ohjelman lisäksi myös vapaan iltaohjelman loppuun asti.

Jäidenlähtö kyttyrälohijoella

Perjantai 12.5.2023 klo 19.40

Huoltoreissu Nordkinniemimaalle keskeytyi ennenaikaisesti. Lämmin ja kostea sää pehmensi lumen niin nopeasti, että suot, jokilaaksot ja osa tuntureiden rinteistä meni tummaksi. Lumen pinta oli 10-15 sentin paksuudelta vesimärkää sohjoa. Pienempien lampien ylin kohvakerros petti. Sen alla oli jopa 40 senttiä vettä ennen seuraavaa kohvakerrosta.

Euroopan suurin kyttyrälohijoki Teno avautui jäiden kahleesta 11.5 eli pitkän ajan keskiarvossa. Jäiden lähdöstä on turha puhua, sillä jäät sulivat paikoilleen vajaassa kahdessa viikossa. Entisaikojen komeat jäiden lähdöt taitavat olla tulevaisuudessa Tenolla yhtä harvinaisia kuin ison kojamon hypyt Matinkiven kupeessa. Nämä kaksi asiaa liittyvät kiinteästi toisiinsa. 185 vuoden seurantajakson aikana Tenon lohikantojen vaihtelut ovat seuranneet kohtalaisen tarkasti kylmien ja lämpimien sääjaksojen rytmiä. Kylmät jaksot ovat olleet lohikannoille suotuisia.

Tuleva kyttyrälohikesä tulee olemaan kesän 2021 uusinta. Silloin Tenojokeen nousi noin 60 tuhatta kyttyrälohta.  Tutkijoiden ennustukset jopa sadoista tuhansista jokeen nousevista kyttyrälohista ovat ylioptimistisia. Muurarin laskuopilla on vaikea ymmärtää, miten meri, jossa ravintoa ei ole riittävästi atlantinlohille, voisi elättää lähes rajattoman määrän samasta ravinnosta kilpailevia kyttyrälohia? Kyttyrälohen kannanvaihtelut ovat luontaisesti suuria.  Odotettavissa on, että niiden määrä romahtaa jossakin vaiheessa, vieläpä lähivuosina.

Norjalaiset panostavat kesän aikana kyttyrälohien nousun estämiseen Itä-Finnmarkin lohijoilla. Suurin panostus tehdään Tenolla. Norjalaiset esittelivät Tana brussa järjestetyssä kyttyrälohiseminaarissa tammikuussa Seidan kylän yläpuolelle rakennettavan kyttyrälohipadon suunnitelman. Paikalla oli runsaasti osanottajia molemmista maista.  Hankesuunnitelmaan suhtautuminen jakautui rajajokea seuraillen sen kannattajiin ja suunnitelman onnistumista vahvasti epäileviin.  Suomalaiset kalatutkijat Jaakko Erkinaron johdolla esittivät perusteltua kritiikkiä norjalaisten suunnitelman onnistumismahdollisuuksista.

Edellisten parittomien vuosien kyttyrälohi-invaasioiden perusteella tiedetään, että sen nousu ajoittuu kesäkuun 20. ja heinäkuun 20. päivän väliin. Norjalaisten tavoitteena on saada pato valmiiksi 20.6 mennessä.

Surun rinteillä

Keskiviikko 10.5.2023 klo 23.40

Kiirunalla kevättä rinnassa.

Lyhyt, kiihkeä pyrähdys pälveltä toiselle siivet pulmusen valkoista hangenpintaa viistäen.

Iloisesti, vahvasti kajahtaa lyhyt laulun lirautus tyyneen toukokuiseen yöhön.

Vastapäisen tunturin pälveltä kajahtaa järven yli hieman vaimeampana toisen kiirunan laulu.

Mökkijärven raudusjään orastava tummuus ja valkoiset tunturit sen rannoilla. Hiljaisuus kuin enkelin siipien heijastus.

Kiirunan kuuluva kevätluritus kajahtaa vahvana kuin ihmiselon nuoruus - rakkauden ja elämänilon täyteisenä.

Ihmisen elo on lyhyt kuin kiirunan pyrähdys pälveltä toiselle, silti kaunis ja rikas.

Hiljaisuus kuin enkelin siipien heijastus.

Sydäntä puristava suru nostaa poskipäille vuolaat kyyneleet, joista kasvaa keväinen tulva. Vastapäiseltä rinteeltä ei enää kuulu vastausta. On vain hiljaisuus.

Kaipaus ja ikävä täyttävät mielen kuin toukokuun yhdeksännen päivän metrinen nietos vastapäisen tunturin rinteen. Niiden hiljalleen sulaessa esiin paljastuu kauniiden muistojen ja ihanien yhteisten vuosien maisema. Se maisema on kaunis.

Luonnonvoimia kunnioittaen

Sunnuntai 7.5.2023 klo 17.40

Perinteinen raudunpilkintäviikko sujui jälleen iloisen yhdessäolon ja antoisien luontoelämysten merkeissä. Samanhenkisessä porukassa on helppo nauttia elämän pienistä, yksinkertaisista nautinnoista. Perisuomalainen saaliinhimo ei ole koskaan mahtunut pilkkiporukkamme seuralaiseksi. Saaliskaloja otamme juuri sen verran kuin kohtuudella jaksamme muiden herkkujen kera nauttia. 

Finnmarkin luonto näytti voimaansa viikon aikana. Tuuli rauhoittui siedettäviin lukemiin vain kotvaseksi silloin tällöin. Tuulen voimakkuus oli parhaimmillaan yli 20 m/s. Mökille viikko sitten saapuessamme lunta oli todella vähän.  Nyt lunta on yli metri enemmän.  Yritin päästä  tiistaina Tanaan hakemaan rautakaupasta rakennustarvikkeita. Matka tyssäsi Hopseidetin puomille. Lunta tuli kovan tuulen kera niin runsaasti, että Hopseidetin ja Beggarfjordin välinen tieosuus oli suljettu. 

Päivittäisiä pilkkituokioita kova tuuli ja lumisade eivät estäneet. Raudutkin osasivat arvostaa porukkamme uhrauksia ankarassa säässä. Hampaankoloon jäi pari ikimuistoista, vauhdikasta väsytystä, jotka päättyivät kuuden tuuman avantoa ahtaana pitäneiden kalojen voittoon.

Meillä oli ensimmäistä kertaa käytössä Rapalan Strikemaster -akkukäyttöinen jääkaira. Terän halkaisija oli kuusi tuumaa. Ensivaikutelma kairasta oli ristiriitainen. Kairan kädensijat ovat tukevat. Käsien ote on luonnollinen, vaikka kädensijojen leveys on mitoitettu kuivan kesän oravan hartioiden leveyden mukaan. Kaira puree hyvin. Reiän kairaaminen ei silti ollut helppoa. Jää oli niin paksua, että jatkovarren kanssa terä ylti juuri ja juuri läpi. Monta kohvakerrosta ja niiden välissä ollut vesi tekivät kairaamisesta raskasta. Kairaa piti nostaa useita kertoja ylös, muuten terä hirtti kiinni todella tukevasti. Pienen totuttelun jälkeen kairaaminen sujui kohtalaisen mukavasti. Kairaa piti nostaa varovasti koko ajan, jotta se ei pureutuisi jäähän liian nopeasti.

Käytössämme olleella 24 voltin kairalla sai tehtyä yhdellä akulla 8-9 avantoa. Lisäakut olivat kevättalvella tiukassa. Sain ostettua vain yhden vara-akun. Neljän henkilön pilkkiporukalle 16-18 avantoa päivässä on aivan liian pieni määrä. Akkuja pitäisi olla mukana 4-6 kappaletta, jotta pilkkipäivästä voi nauttia ilman teknisiä rajoitteita myös silloin, kun kaloja joutuu etsimään urakalla.

Laturi on Strikemaster jääkairan heikoin lenkki. Se on tuskaisen tehoton ja hidas. Ilta kävi lyhyeksi kahden akun lataamisessa. Riittävän akkumäärän lataamiseksi seuraavan päivän kalastusta varten pitää siis hankkia myös riittävän monta laturia. Kaira on hyvä ja toimiva peli silloin, kun sähkö tulee töpselistä pilkkijärven rannalle. Erämaahan suuntautuvalla viikon pilkkireissulla se on yhtä tarpeellinen seuralainen kuin raitis ja vegaani cityvihreä Römpsänperän metsästysseuran hirvipeijaisten jatkoilla.

Auringon kilossa

keväthankien kauneudessa

Lauantai 8.4.2023 klo 20.17

Sää on suosinut pääsiäisen viettäjiä.  Aurinko on paistanut niin kauniisti, että lämpötila on noussut plussan puolelle. Lapin matkailukeskukset ovat täynnä matkailijoita. Heidän ansiostaan myös meille paikallisille on tarjolla runsaasti palveluita, joita ilman me joutuisimme muuten olemaan. Hyvin hoidetut hiihtoladut ovat yksi hyvä esimerkki. Tuskinpa Saariselälläkään olisi nykyisen laajuista ja erinomaisessa kunnossa olevaa latuverkostoa ilman matkailua. Yksikään Lapin hiihtokeskuksista ei pyörisi pelkästään paikallisen väestön varassa. Useimmat väestökadosta kärsivät pikkukunnat olisivat ilman hyviä ruokaravintoloita.

Lappi elää teollisuudesta, kaivoksista, palveluista ja matkailusta. Alkutuotannolla on paikallista merkitystä, mutta koko maakuntaa ajatellen sen merkitys on laskenut vuosikymmenien kuluessa.  Aivan liian usein meillä Utsjoella unohtuu se, että ilman matkailua porotalouskin olisi hiipunut merkittävästi.

Saariselän laduilla on ollut runsaasti hiihtäjiä. Erilaisten suksien kirjo on laajentunut perinteisistä murtomaahiihtosuksista lukuisiin erilaisiin vapaan ja perinteisen tyylin suksiin. Niiden rinnalle on tullut monenlaisia tunturisuksia, liukulumikenkiä, eräsuksia ja niiden yhdistelmiä. Kiilopään huipulle kantohankea siksakkia sujutellessa vastaan tuli jos jonkinlaisilla sivakoilla ja laudoilla laskettelevia. Osa viiletti tunturirinnettä painovoimaa uhmaten vauhdilla loivasti ylämäkeen liitovarjon ja kevättuulen avustuksella.

Suksimallien ja -merkkien sekä värien vilinässä oli yksi yhdistävä asia: Ihmisten hyväntuulisuus ja iloisuus. Mitä etäämmälle parfyymiladulta latu vei, sitä mukavampia ihmisiä tuli vastaan. Kaikkein tyytyväisimmät ja iloisimmat ihmiset löytyivät Luulammen latukahvilasta. Niina Niittyvuopio ja Petri Linna ovat taikoneet latukahvilaan uuden, aromikkaan ja makunystyröitä hivelevän tuoksun. Kahvin, teen ja kaakaon seuraksi tarjolla oli todella herkullisia siika- ja lohileipiä, marjapiirakoita, kampanisuja ja munkkeja. Erityisesti Petrin Inarijärvestä pyytämät siiat on laitettu leivän kera niin herkullisesti, että niiden takia kannattaa hiihtää pidemmänkin päivämatkan takaa.

Isot ihmisjoukot sulautuvat laajan latuverkoston urille. Kovakuntoisimmat hiihtävät helposti kymmenien kilometrien mittaisia päivälenkkejä. Osa viipyy erämaassa ahkion ja repun kera pitkiä aikoja. Toisinaan tapahtuu myös loukkaantumisia eikä sairauskohtauksiltakaan vältytä. Onneksi myös pelastustoimen käyttämät välineet ja varusteet ovat parantuneet merkittävästi. Kiilopään rinnettä noustessamme vastaan tuli kaksi moottorikelkkaa hälytysvalot vilkkuen. Toisen kelkan perässä oli pelastusrekien ehdoton ykkönen, Trailander Shuttle Rescue katso video. Se on kotimainen, kestävä ja toimiva pelastusreki, jonka avulla sairauskohtauksen saanut tai loukkaantunut henkilö saadaan kuljetettua nopeasti ja turvallisesti maastosta tien varteen.

Miljoonakin on rahaa

- silloin, kun se puuttuu

Lauantai 25.3.2023 klo 22.30

Kevättalven päivän pituus on jo yli puolet vuorokaudesta. Aurinko on paistanut monena päivänä todella kauniisti. Kuluneen viikon aikana on ollut tavanomaista kovempia yöpakkasia. Lämpötila on laskenut eri puolilla Lappia 35-37 asteen pakkaslukemiin.

Tenojokilaaksossa on lunta keskivertoa vähemmän. Kävin iltapäivällä hiihtämässä rantatörmää seuraillen. Lumi oli niin pehmyttä ja upottavaa, että tunturisuksilla oli monin paikoin vaikeuksia edetä. Vanhan latupohjan päälle päästyäni hiihtäminen oli nautinnollisen kevyttä.  Myös Finnmarkin tuntureilla on vähän lunta. Viime viikonlopun olin töissä Båtsfjordissa. Kongsfjordfjelletissä lunta oli niin vähän, että kivet näkyivät paljaina ja tunturipurojen törmiä verhoavat varvut huojuivat tunturituulessa.

Båtsfjordissa oli hotellit täynnä monen alan rakennusmiehiä ja lintukuvaajia. Merilintujen valokuvaamisesta on kasvanut merkittävä sesonki Båtsfjordin lisäksi myös Vuoreijassa. Hotellin aulassa veneretkelle valmistautuvan ryhmän kamerakaluston vertailua seuratessa oli pakko vetää henkeä. Porukan kuvauskalustossa oli varovaisestikin arvioiden kiinni miljoona - euroa, ei kruunua eikä dinaria. Kuvaaminen on tekniikkalaji. Ihan jokaisella ammattilaisella ei ole nykyään niin hyvää kalustoa kuin harrastukseensa intohimoisesti suhtautuvalla harrastelijakuvaajalla.

Kyttyrälohi on luonut Utsjoelle ja Finnmarkin lohijoille aivan uuden sesongin. Kudun jälkeen kuolevia kyttyrälohia on rannat väärällään joka toinen vuosi. Meri- ja maakotkat ovat löytäneet notkuvat pitopöydät. Utsjoen kunnan ja paikallisten matkailuyrittäjien pitäisi nyt hehkuttaa kaikin mahdollisin tavoin lintukuvaajille ja -bongareille tulevan kesän erinomaisia kotkapäiviä. Odotettavissa on kesän 2021 veroinen kyttyrälohikesä.

Tenojoen lohikantojen tilanne on edelleen todella heikko. Lohenkalastus on kiellettyä myös tulevana kesänä. Näköpiirissä ei ole olemassa mitään sellaista tekijää, joka antaisi syytä optimismiin lohikantojen nopean vahvistumisen suhteen. Ilmastonmuutos koskettaa pohjoisia alueita paljon ankarammin kuin Keski- ja Etelä-Eurooppaa. Pohjois-Atlantin merivesi lämpiää paljon nopeammin kuin eteläisten merialueiden vedet. Tämän karun tosiasian kanssa meidän on opittava elämään.

Utsjoen kunnan johtavat poliitikot ja virkamiesjohto ovat viestineet vahvasti lohenkalastuskiellon aiheuttaneen viiden miljoonan menetykset. Viesti viidestä miljoonasta kankkulan kaivoon vuosittain hukatusta miljoonasta on levinnyt kulovalkean tavoin eri medioissa. Yksikään toimittaja ei ole ymmärtänyt kysyä, kenelle ja millä tavalla viiden miljoonan menetys on syntynyt.

Utsjoen kuntapäättäjien väite viiden miljoonan euron vuosittaisesta menetyksestä saa Joulupukin näyttämään todelliselta henkilöltä. Vaikka jokainen utsjokinen uskoisi humpuukiin, se on edelleen humpuukia. Utsjoen kunnan verotulot eivät notkahtaneet lohenkalastuskiellon tultua voimaan vuonna 2021. Utsjoen alueella toimivien yritysten yhteenlaskettu liikevaihto ei ole notkahtanut. Koronarajoitusten ansiosta kotimaan ja erityisesti Lapin matkailu räjähti taivaaseen kesällä 2021 myös Utsjoella.

Viiden miljoonan euron menetyksistä puhuminen on hölynpölyä, jossa totuutta ei ole haaskattu edes siteeksi. Alle 1200 asukkaan kunnassa se tarkoittaisi keskimäärin noin 4300 euron menetystä jokaiselle kuntalaiselle.  Kunnan kotisivuilla ja Inarilaisessa julkaistussa kunnanjohtajan kirjoituksessa kerrotaan, että kunnan alueella toimivien yritysten liikevaihdosta 70-95 prosenttia muodostuu Norjan rajakaupasta. Tenon lohenkalastuskielto ei vaikuta rajakauppaan millään tavalla, joten väitetty viiden miljoonan euron menetys koskettaisi siis 5-30 prosenttia yritystoiminnan liikevaihdosta sekä yksityishenkilöitä. 

Kunnan verokertymä on noin 4,3 miljoonaa euroa vuodessa.

Pienessä kunnassa miljoonakin on rahaa, silloin kun se puuttuu. Utsjoen kunnan viranhaltijat ovat ryssineet muutaman vuoden aikana kolmessa eri tapauksessa yhteensä noin miljoona euroa kankkulan kaivoon.  Näistä tapauksista ei silti ole opittu mitään. Yhtä suuria hölmöilyjä ei onneksi voi tulevaisuudessa enää tapahtua. Ei siksi, että kunnan hallintoprosesseja, työntekijöiden perehdyttämistä tai ohjeistuksia olisi petrattu, vaan yksinkertaisesti köyhyydestä johtuen. Persaukisen kunnan on vaikea hukata miljoonia.

Kyttyrälohiseminaari Tana brussa

Tiistai 17.1.2023 klo 20.40

Tana brussa oli tänään iso seminaari, jonka aiheena oli kyttyrälohi ja sen torjunta. Tupa oli kohtalaisen täynnä väkeä. Järjestelyt toimivat hyvin. Aiheesta monipuolisesti kertoneiden asiantuntijoiden puheet tulkattiin norjan lisäksi suomeksi ja saameksi. Paikalle oli raahattu edustava joukko lohitutkijoita, ympäristöviranomaisia ja muiden asiaan vähänkään tavalla tai toisella liittyvien viranomaistahojen edustajia. Suomesta paikalla oli luonnonvarakeskuksen tutkijoita, maa- ja metsätalousministeriön virkamiehiä sekä Tenon kalatalousalueen edustus.

Seminaarin ykkösaihe oli norjalaisten suunnitelma kyttyrälohien nousun estämisestä Tenojokeen. Reilu puoli kilometriä Tanan sillan alavirran puolella sijaitsevan Seidaholmenin kohdalle rakennetaan suuri pato. Saaren länsipuolen väylä on tarkoitus sulkea kokonaan poikkipadolla. Saaren itäpuoleinen väylä suljetaan patorakennelmalla, johon tulevan kulkuaukon kautta kalat ohjataan tunnistusaitioon. Lohet ja lohijalat pääsevät suoraan jatkamaan kutuvaellustaan. Tintit, meritaimenet ja kyttyrälohet ohjataan verkkoaltaaseen, jossa ne tunnistetaan ihmisvoimin. Kyttyrälohet jatkavat matkaansa rantapenkalle erityisen kuljettimen avulla, muut kalat päästetään padon yläpuolelle jatkamaan nousuaan.

Padon tarkoituksena on saada pyydettyä mahdollisimman paljon kyttyrälohia. Muiden kalalajien jokeen nousua pyritään vaikeuttamaan mahdollisimman vähän. Kenelläkään ei ole kokemuksia Tenon suuruisen joen tukkimisesta poikkipadolla. Norjalaisten kokemukset ovat kertyneet pienemmiltä joilta vuosien 2017, 2019 ja 2021 aikana. Norjan suurkäräjät on myöntänyt kyttyrälohien torjuntaan 20 miljoonaa kruunua. Se riittää vain Itä-Finnmarkin lohijoissa ja Tenolla toteutettaviin hankkeisiin.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro nosti omassa esitelmässään esille vahvoja epäilyjä norjalaisten suunnitelman toimivuudesta. Hän korosti Tenon lohikantojen olevan niin huonossa kunnossa, että kyttyrälohien poistopyynnistä ei saa aiheutua pienintäkään uhkaa joen alkuperäisten lohikantojen nousulle.

Norjan puolellakaan kaikki intressiryhmät eivät nielleet suurta suunnitelmaa kakistelematta. Merialueen ammattikalastajien edustaja oli vahvasti sitä mieltä, että kyttyrälohet pitäisi pyytää pois merialueella. Perusteluna hän esitti merikalastajilla olevan paras tieto ja tehokkaimmat käytettävissä olevat välineet kyttyrälohien pyytämiseen. Samalla hän korosti kyttyrälohen olevan parhaimmillaan ja arvokkaimmillaan merestä pyydettynä. Norjalaisilla kalantutkijoilla on runsaasti tietoa merikalastajien käyttämien erilaisten verkkopyydysten toimivuudesta ja niihin valikoituvien kalojen lajeista ja koosta. Tutkimustietoon perustuen tutkijat tyrmäsivät merikalastajien haaveet tehokkaasta kyttyrälohien listimisestä rannikkovesissä ja vuonoissa. Sivusaaliina kuolisi liian paljon tittejä. Karasjoellakaan ihmiset eivät ole kovin luottavaisia Seidan poikkipadon toimivuuteen.

Seminaaripäivän lopuksi järjestetyssä paneelikeskustelussa tuli selvästi esille paikallistason kalastusviranomaisten ajatusmaailma. Vastuullisuus lohikannoista ja niiden elinvoimaisena säilymisestä ei ole edelleenkään tärkeimpien prioriteettien joukossa. Vaatimukset pakkopyydyksillä tapahtuvan kalastuksen sallimisesta ovat niin ufojuttuja, että niille ei kannata haaskata palstatilaa muualla kuin paskapaperin sekundapuolella.

Viiden kuukauden kuluttua Seidaholmenin molemmin puolin pitäisi olla uudenajan poikkipato viimeistelyä vaille valmis. Norjalaisten tavoitteena on saada pato pyyntikuntoon 20.6 mennessä. Lounaskeskusteluissa esille nousi jo utsjokisten saamelaisten pelkoa ja huolta siitä, että norjalaiset vievät heidänkin osuutensa kyttyrälohista. Jos historia toistaa itseään edes hiukan, kuuden kuukauden kuluttua Utsjoella seisotaan joutilaista patopukeista kyhätyillä barrikadeilla saamenlippua heiluttaen ja huudetaan kurkku suorana Norjaa purkamaan Seidaholmenin pato.

Raitista, reipasta revontuli-iltaa

Sunnuntai 15.1.2023 klo 21.50

Rehellisen raikas pakkanen nosti punan poskille ja nipristeli sormia, kun häärin kotipihalla kameran kanssa. Taivaankansi oli täynnä toinen toistaan komeampia revontulia. Lämpömittari näyttää torpan nurkalla -26 astetta. Pyhäpäivän aamu valkeni -31 asteen pakkasessa. Viime aikoina lämpötila on sahannut nopeasti nollan ja -30 asteen välillä. Torstaina ja perjantaina lämpötila kävi asteen verran plussan puolella.

Lunta on tavanomaista vähemmän. Se on niin pehmyttä, että metsäsuksillakin joutuu hiihtämään pohjia myöten. Kevään pilkkireissuja ajatellen tämän hetkinen lumitilanne ei kerro mitään. Normaalisti lunta tulee lisää maaliskuun loppuun asti.

Kesä 2023 tulee olemaan kolmas loheton kesä Tenojokilaaksossa. Joen lohikantojen tila on edelleen heikko. Viimeisten vuosien perusteella tiedetään, että jokeen nousevien lohien määrä tulee jäämään viime vuotista pienemmäksi. Näköpiirissä ei ole mitään sellaista tekijää, joka antaisi aihetta optimismiin lohikantojen vahvistumisen suhteen. Tämä tarkoittaa sitä, että tuleva kesä ei tule olemaan viimeinen ilman lohenkalastusta. Lohikannat eivät kestä kalastusta pitkään aikaan. Parhaassa tapauksessa, kaikkien mahdollisten lohikantoihin liittyvien tekijöiden osuessa parhaalla tavalla kohdalleen, lohenkalastusta voidaan ehkä avata pienimuotoisesti tämän vuosikymmenen lopulla.

Toivotan lukijoilleni hyvää vuotta 2023! Pyrin kirjoittamaan päiväkirjaa silloin tällöin. Tenon lohikantojen korahdellessa kuolemaa edeltävän koleran kourissa aivan liian monelta jää näkemättä ja ymmärtämättä se iloinen tosiasia, että me täällä Utsjoella elämme paremmin ja pulskemmin kuin koskaan ennen. Paria poikkeusta lukuunottamatta yrityksillä ja yrittäjillä menee entistä paremmin. Kuntatalouden ahdinko johtuu itseaiheutetusta ähkystä, joka ei missään tapauksessa johdu ylenpalttisesta kyttyrälohien syömisestä.